Kuuluuko mitään?

[Pena]

Totuus ja oikeudenmukaisuus ovat monikerroksisia kysymyksiä. Yksilön kohdalla ne tarkoittavat vähän eri asioita kuin yhteisön. Eri yhteisöissäkin asiat muuttuvat, perheen kesken tehdään erilaisia ratkaisuja kuin työyhteisöissä. Yhteiskunnassa totuus ja oikeudenmukaisuus ovat jo niin isoja asioita, että yksilö voi kokea jäävänsä yleisempien päätösten alle. Entä maailmanlaajuiset ongelmat? Mikä on paikkani väestönkasvun, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen hupenemisen, luonnon saastumisen tai ravinnon riittämisen kuvioissa? Voinko tehdä vastuullisia valintoja vai tehdäänkö kaikki ratkaisut minulta ulottumattomissa?

Körttiläisyyden mahdollisuudet taitavat keskittyä oman yhteisön ja siihen kuuluvien ystävien piiriin. Se ei tietenkään saa estää lausumasta ääneen totuutta myös isommista asioista, jos niistä on riittävästi oikeata tietoa. Sitä tietoa on hankittava, jos suinkin osaa ja jaksaa.

[onesimus]

Keskustelin erään körttiystävän kanssa körttiläisyydestä (hänen isänsä oli körttisaarnaaja). Hän kuvasi nykykörttiläisyyttä sanalla körttihumanismi. Kun näin ulkopuolisena asiaa tarkastelee, niin se näyttää olevan totta. Hengellisenä alkanut liike muuttuu vuosien saatossa ja siitä tulee instituutio. Samalla se muuttuu vähitellen joksikin toiseksi kuin mitä se alkujaan on ollut (ei koske ainoastaan körttiläisyyttä). Joidenkin mukana olevien mielestä asian pitää ollakin näin.

Kun körttiläisellä oli alussa tuska omasta sielusta (mihin minä joudun!?), niin tämä tuska on paljolti kadonnut ja tilalle on astunut "maailmantuska". Se ei kuitenkaan mielestäni ole se tie, mihin Raamattu meitä ohjaa. Mutta tästä on seurauksena, että Raamatusta tulee "kielletty kirja", josta puhuvat vain omavanhurskaat ja fariseukset. Olenkohan suuresti eksynyt tässä näkemyksessäni? Sellaiseen tulokseen olen tullut eritoten tämän foorumin myötä. Tätä ei tulkittako loukkaukseksi vaan paremminkin vihjaukseksi siitä, että nykyajassakin on huutava tarve puhua perimmäisistä kysymyksistä.

[onesimus]

nykyajassakin on huutava tarve puhua perimmäisistä kysymyksistä.

Sanottakoon vielä, etten tarkoita perimmäisillä kysymyksillä ajallisia vaan iankaikkisia. Kun jälkimmäinen asia on yksilötasolla kunnossa, se heijastuu terveellä tavalla myös edellisiin.

[seppos]

Vaikka Ilkka Wiio ei ole körtti, niin lue hänen viimeinen bloginsa kotiimaa24 sivustolta.

[Pena]

Sanottakoon vielä, etten tarkoita perimmäisillä kysymyksillä ajallisia vaan iankaikkisia. Kun jälkimmäinen asia on yksilötasolla kunnossa, se heijastuu terveellä tavalla myös edellisiin.

Minä en niinkään jakaisi kysymyksiä ajallisiin ja iäisiin, vaan henkilökohtaisiin ja maailmanlaajuisiin. Onko 'körttiläisempää' kysyä vain oman sielunsa tilaa vai kiinnostua Kristuksen kirkon vaelluksesta maailman joka nurkalla?

[onesimus]

Minä en niinkään jakaisi kysymyksiä ajallisiin ja iäisiin, vaan henkilökohtaisiin ja maailmanlaajuisiin. Onko 'körttiläisempää' kysyä vain oman sielunsa tilaa vai kiinnostua Kristuksen kirkon vaelluksesta maailman joka nurkalla?

Jos tarkoitat maailmanlaajuisilla sielun pelastusta, niin olemme samoilla linjoilla. Pelkästä ulkoisen hyvinvoinnin parantamisesta ei siinä asiassa ole apua. Se nähdään jo länsimaisesta hyvinvoinnista.

[onesimus]

Vaikka Ilkka Wiio ei ole körtti, niin lue hänen viimeinen bloginsa kotiimaa24 sivustolta.

Minä uskon armoon ja siihen, että armo johtaa myös oikeaan vaellukseen. Tulikivenkatkuisiset lainsaarnat eivät siihen yllä. Mutta luulen, että kirkkokunnat ja herätysliikkeet eivät useinkaan ole johtamassa ihmisiä armoon sisälle. Johtunee siitä, ettei kerrota kyllin selvästi, miksi armo on välttämätön ja että mitä on armon ulkopuolella. Mutta sanottakoon se kuitenkin mahdollisimman lyhyesti tässä: Armon ulkopuolella on vain lakia ja laittomuutta. Ensimmäinen yleensä mainitaan, mutta harvoin jälkimmäistä.

[Sanneli]

Mää oon vähäsen kyllästyny tuohon onesimuksen kuvaamaan tyyliin. Joku sitä city-körttiläisyydeksi nimitti. Vaikka onhan joka asian puolesta touhottaminen ehkä ihan hyödyllinen juttu. Mutta kyllä mua Jumala kiinnostaa enemmän ja musta tuntuu että tuossa joku kasvissyönti tai Reilu kauppa menee kaiken edelle, jopa oleellisimman.

[Pena]

Jos tarkoitat maailmanlaajuisilla sielun pelastusta, niin olemme samoilla linjoilla. Pelkästä ulkoisen hyvinvoinnin parantamisesta ei siinä asiassa ole apua. Se nähdään jo länsimaisesta hyvinvoinnista.

Sielun pelastus ei myöskään ole irrallaan aineellisesta hyvinvoinnista. Jumalan armon ja rakkauden julistaminen kuivuden ja nälänhädän keskellä ilman leivän ja juomaveden jakamista on valheellista ja tuomittu epäonnistumaan.

Länsimainen hyvinvointimme taas perustuu niin suurelta osin riistoon ja väärinkäytöksiin, että sitä voisi sanoa synniksikin. Sitä on edes yrittettävä jakaa tasaisemmin maailman eri osien osattomille.

[Riitta-mummi]

En lukenut syvällisesti tätä ketjua, mutta tuo hiukan särähti. On aika osuvasti sanottu, että Ahtaan Portin edusta on maailman tallatuin paikka. Ahdas portti on itse asiassa vain yhtä tarkoitusta varten, sitä, että sen kautta kuljetaan ja sen takaa löytyy TIE. Elämän tie. Jos sille tielle ei päästä eikä lähdetä, ja yritetään elää niinkuin oltaisiin Tiellä, käy juuri kuten körttisaarnaaja Oskari Vihantola sanoi: Yritetään saada kuolleet tekemään elävien tekoja.

Tarkoitin Ahtaalla Portilla niitä paikkoja vaikeuksissa joihin vastaa Fil. 4:6-7.
Rukoilen tämän ja jään odottamaan. Ja sitten ajallaan taas uusi tie urkenee, mutta se ei vielä takaa ettenkö kohta taas olisi samassa paikassa.

[Leena]

Dosentti   huomauttaa, että me olemme erehtyväisiä, voimme erehtyä, saatamme erehtyä ja saamme erehtyä jos jas kun vilpittömin mielin mietimme, mikä on lähimmäistemme parhaaksi.  Motiivi ratkaisee etiikkamme arvon.   Hän ei vankilassa ollut ihan varma - edelleenkään, päätellen erityisesti runoistaan -  - oliko Canaris-salaliitto ok, tiesi vain siitä sen ettei voinut toimia toisin -vain näin,  ottamalla moninkertaisen riskin.  Asiat ovat mutkallisia.  En itsekään aina, jos joka käännöstä veivaan, tiedä mikä on oikein...  hirveintä se on tietty työasioiden kanssa ---    menevätkö tätä tietä avustusrahani perille, haluaako meidän muori todella että olen siellä yötä - täytyisi jaksaa eläytyä toiseen ja kysyminen auttaa aika tavalla toisinaan ja perheen olen opettanut sanomaan suoraan...  

Dosentti rukoili paljon, koska niin nuoresta kiihkeästi halusi vain yhtä:  Oppia uskomaan, ja Payne Bestin sanoin:  En ole ikinä kohdannut ihmistä joka olisi elänyt yhtä lähellä Jumalaansa.  (Payne Best ei tuntenut kaikkia maailman ihmisiä...  osui vain yhtaikaa Buchenwaldiin...)

Tuo "älä tee toiselle, mitä itse et haluaisi itsellesi tehtävän" on kelpo sääntö ja merkitsee samaa, kuin myöntäen sanottu - itelleni on näinpäin usein informatiivisempi kuin "tehkää te samoin heille" -  kultainen sääntö ei merkitse, että osta minulle siniset sukat,jos itse sellaisista pidät,  vaan kysy,  paleleekö varpaitani... joka tosin on juuri tehkää samoin minulle...  sitä kai jokainen toivoo.   Saikohan tästä kukaan selvää. Nyt otan laulumaikkani huomioon ja suunnistan sinne.

Usein mietin sitä yksinkertaista:  Minulla oli nälkä - jano - kylmä - olin sairas - olin vankilassa - ettekä te minua armahtaneet.   Siinä sitä on sielunpelastustakin. Herra armahtakoon niin että edes jotakin hänen rakkaudestaan tihkuisi tämän ruosteisen rännin lävitse, niin ajattelen.  Eikä se vastuuta poista.

Minusta ei ole rakastamaan - rakkaudesta meidät armahdettiin - armahdettuina kutsuttiin rakastamaan.  Ja mitä "kördeilyyn" tai mitä joku humanismi sitten olisikin ----  tulee --- minulle se on puhunut juuri oman sieluni asioistakin yhtä ja toista, sekä seuroissa että Siikkareita veisaillessani. Kyllä yhä osataan omia syntejä itkeä, terveisiä vaan..  

[onesimus]

Jumalan armon ja rakkauden julistaminen kuivuden ja nälänhädän keskellä ilman leivän ja juomaveden jakamista on valheellista ja tuomittu epäonnistumaan.

Länsimainen hyvinvointimme taas perustuu niin suurelta osin riistoon ja väärinkäytöksiin, että sitä voisi sanoa synniksikin. Sitä on edes yrittettävä jakaa tasaisemmin maailman eri osien osattomille.

Käsitykseni mukaan suomalainen lähetystyö on (kirkkokuntaan ja uskonsuuntaan katsomatta) aina rakentunut nimenomaan siihen, että hädässä olevia ihmisiä autetaan, mutta myös siihen, että sen ohessa tarjotaan Elämän Sanaa. En tiedä, ovatko painotukset viime aikoina muuttuneet maalliseen suuntaan. Pelkään, että on.

Mutta hyvinvoinnin keskellä elävälle julistus Jumalan armosta on usein käsittämätöntä munkkilatinaa. Joskus on niin, että vain puute ja kurjuus saa meidät kääntymään Jumalan puoleen. Länsimaille se voisi olla kovastikin tarpeen.

[juhani]

Tuossa 1850-luvun puolessavälissä syntyi Martti Rautanen. Martti oli työteliäs ihminen ja yli kolmekymmentä vuotta hän teki nyk. Namibiassa töitä. Hän oli pappi. Hän oli körttiläinen. Hän oli myöskin mm. lääkäri, sair.hoit., rakentaja ja arkkitehti. Hän kastoi ensimmäisen kerran n. 25 vuoden perästä. Kyllä siellä siihen aikaan oli maallista. 

[Leena]

Tuossa 1800-luvun lopulla samoin syntyi Hannes Sjöblom, niinikään vahvaa vetoa körttiläisyyteen tuntenut länsi-suomen rukoilevaisuudesta lopulta hengellisen kotinsa löytänyt mies, kun Eurajoella ei körttejä hyvin kovasti ollut...   hän aloitti Suomen lähetystyön Kiinassa ja toimi sitä edeltävästi merimiespappina Pensacolassa.  
Avustustyö on samoin ollut muun muassa suomalaisten sanomalehtien hankkimista, kirjeenvaihdossa auttamista, moni oli vielä luku- ja kirjoitustaidoton, haaksirikon kärsineen laivan miehistölle, jotka saivat hengissä kuiville,  majoituksen järjestelyä ja monenlaisen sosioaaalisen avun antamista, ja tietty päihdevalistusta.  Pensacola oli viheliäisen köyhä seutu, ja siellä oli jonkin sortin leipäjonoakin??   

Pikkuveli teki samaa koko ikänsä Hampurissa. Kyllä hän toisinaan saarnasikin    .

[Pena]

Martti Rautanen vihittiin lähetyssaarnaajaksi, hänellä ei siis ollut pappisvihkimystä. Ensimmäinen kaste Ambomaalla tapahtui 1883, jolloin suomalaiset olivat olleet maassa kaksitoista ja puoli vuotta. Mitenkä mahtoi olla inkeriläisen nuorukaisen körttiläisyyden laita? Sellaiseksi Martti Rautanen on määritelty jälkeenpäin. Tiedettäkin hän teki olematta siihen muodollisesti pätevä.