Puheet on sanahelinää

[Jampe]

 Vapaiden suuntien pelastusvarmuus liittyy kyllä Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön ristillä,

Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne.  Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.

Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta.  Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on.  Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.


Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.

[Jampe]

Oikeastaan koko "pelastusvarmuus" on niin typerä sana että sen voisi poistaa. Se kuulostaa omahyväiseltä. Pitäisi keksiä joku osuvampi ja kuvaavampi termi kuten "armonvarmuus" tai "sovituksenvarmuus"...

[Pena]

Pelastustietoisuus?

[seppos]

Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne.  Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.

Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta.  Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on.  Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.


Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.

Mitä sanot tuossa koskee myös eräitä uudempia kirkon liikkeitä.

[onesimus]

Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne.  Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.

Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta.  Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on.  Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.


Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.

Olen kanssasi tuosta kokolailla samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta mihin semmoinen johtaa. Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.

Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.

[onesimus]

Oikeastaan koko "pelastusvarmuus" on niin typerä sana että sen voisi poistaa. Se kuulostaa omahyväiseltä. Pitäisi keksiä joku osuvampi ja kuvaavampi termi kuten "armonvarmuus" tai "sovituksenvarmuus"...

Pelastusvarmuus on ihan oikea sana, jos se kuvaa oikeaa asiaa. Nimittäin juuri sitä, että Jeesus tuli pelastamaan juuri niitä pilallemenneitä. Silloin se on juuri tuota ehdottamaasi armonvarmuutta tai sovitusvarmuutta. Ei siinä välttämättä ole mitään omahyväistä.

[seppos]

Olen kanssasi tuosta kokolailla samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta mihin semmoinen johtaa. Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.

Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.

Mikäli olet kuunnellut seurapuheita ja lukenut körttien kirjoja, niin juuri noin siellä sanotaan. Yksin Kristus. Hanki uudet silmälasit.

[Jampe]

Pelastusvarmuus on ihan oikea sana, jos se kuvaa oikeaa asiaa. Nimittäin juuri sitä, että Jeesus tuli pelastamaan juuri niitä pilallemenneitä. Silloin se on juuri tuota ehdottamaasi armonvarmuutta tai sovitusvarmuutta. Ei siinä välttämättä ole mitään omahyväistä.

No ei välttämättä, mutta kyllähän siitä syntyy sellainen mielikuva joka hyvin helposti voidaan käsittää kokonaan väärin: varmuudeksi omasta uskosta ja sen seurauksena tulevasta pelastuksesta. Lisäksi asiaa sekaa hyvin paljon se että vapaissa suunnissa ja ratkaisukristillisyydessä käytetään todellakin tuota termiä aivan toisessa tarkoituksessa: kuvaamaan omaa uskonvarmuutta. Ei se silloin ole armonvarmuutta tai luottamusta Jumalan lupauksiin vaan varmuutta omasta oikeasta uskomisesta. varmuus suuntautuu omaan toimintaan.

[Jampe]

Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.

Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.

Minä en ole tuollaista kyllä huomannut, tai siis en ole samaa mieltä asiasta. Itse en ole körttiläinen tosin. Minusta tuo on paljolti klisee jota viljellään niissä piireissä joissa korostetaan oman uskomisen ja tekemisen, uskoontulojen yms. merkitystä.

Körttiläisyydessä taas (ainakin minun nähdäkseni) on miellytty mieluummin matalampaan profiiliin; -ollaan saajan osassa -ei ansaitsijan.  Luulen että kyse on suureksi osaksi väärinkäsityksestä ja jossain määrin parjaamisesta.

[Jampe]

Mitä sanot tuossa koskee myös eräitä uudempia kirkon liikkeitä.

Olen tehnyt saman havainnon.  Jos esim. Kutheria ja yleensäkin luterilaisia hartaustekstejä tutkii niin niissä on usemmiten polttopisteessä juuri tuo Sovitustyö ja sen avaaminen. Eivät ne paljon puhu omista uskoontulemisistaan ja vielä vähemmän omasta muuttumisestaan mutta kun kuuntelee näitä edellämainittuja tahoja, niin muusta heillä ei ole juuri puhettakaan. Evankeliumin sisältö on heillä siinä miten usko on heitä muuttanut ja miten syntisiä he ennen uskoontuloa olivat. Jopa saarnoissa tämä on varsin usein keskipisteenä että miten usko muuttaa ihmistä. Itse Evankeliumista he eivät osaa puhua juuri mitään. Itse asiassa vain hyvin harvat helluntailaiset ovat kirjoittaneet kirjan armosta/evankeliumista tältä kannalta. Yksi taisi olla Veikko Pekki, vai muistankohan nimen väärin... (se oli kohtuullisen hyvä ja evankeliumiin keskittyvä kirja) -mutta ei mitenkään verrattavissa Lutherin jalat alta vievään tykitykseen.

[onesimus]

Mikäli olet kuunnellut seurapuheita ja lukenut körttien kirjoja, niin juuri noin siellä sanotaan. Yksin Kristus. Hanki uudet silmälasit.

Laseissani ei ole vikaa. Kävin juuri silmälääkärissä ja hänen kommenttinsa oli: "Sinulla on rekkamiehen näkö". Mutta on huomattava, että körttiläisiä on kahta sorttia, uudestisyntyneitä ja uudestisyntymättömiä. Näiden välillä on pysyvä ja sovittamaton ristiriita.

Eräs körtti sanoi saman asian näin: "Minähhii oon näitä körttisiä, mutta oon minä silti uskovainen." Sen näki kyllä jo hänen silmistäänkin.

[onesimus]

Körttiläisyydessä taas (ainakin minun nähdäkseni) on miellytty mieluummin matalampaan profiiliin; -ollaan saajan osassa -ei ansaitsijan.  Luulen että kyse on suureksi osaksi väärinkäsityksestä ja jossain määrin parjaamisesta.

Matala profiili ei ole körttisten yksinoikeus. Monet muutkin ovat vain saajan osassa. Saajan osassa koen itsekin olevani. Parjausta on kaikissa liikkeissä,

[Leena]

Laseissani ei ole vikaa. Kävin juuri silmälääkärissä ja hänen kommenttinsa oli: "Sinulla on rekkamiehen näkö". Mutta on huomattava, että körttiläisiä on kahta sorttia, uudestisyntyneitä ja uudestisyntymättömiä. Näiden välillä on pysyvä ja sovittamaton ristiriita.

Nyt täytyy minun kysyä vähän lisätiedon päälle, kun täällä on siitä tosin kirjoitettu ja mainittu tuota kastetta uudestisyntymisen pesuna.  En ole tosin kastamatonta körttiä kohdannut, mutta nyt putosin muutenkin.  Seurapuheissa ei ole aihetta sivuttu. Tässä on varmaan jokin viksu juttu jota minä vain en hoksaa.

[Jampe]

Leena puhuu asiaa.  Aika rajua olisi väittää jollekin kastetulle että sinä et ole uudestisyntynyt. Kyllä siinä otetaan Jumalalta valta itselle ja kuvitellaan tietävän enemmän kuin oikeasti tiedetään.  Eikö Raamatussa sanota että antaa Jumalan tehdä se erottelutyö kun me kumminkin heitettäisiin huonojen kalojen mukana hyviäkin pois.  Vielä enemmän ihmetyttää että jollain toisella ihmisellä olisi kyky nähdä sen ihmisen silmiin katsomalla onko tämä uskovainen vai ei. 

[mt]

Eräs körtti sanoi saman asian näin: "Minähhii oon näitä körttisiä, mutta oon minä silti uskovainen." Sen näki kyllä jo hänen silmistäänkin.

Mitähän muita tuntomerkkejä oloisi, jotta tunnistaisi, jos sattuisi tapaamaan?

Mt