Puheet on sanahelinää

[myyrä]

Totta. Ja kykene ilmaisemaan itseään laulaen vielä sen jälkeen,. kun puhekykykin on menetetty. Se on käsittämätöntä, mutta esimerkiksi tuskaisen olon saa rauhoitettua vielä pitkälle dementoituneeltakin, kun tuntee laulut/ virret, joita tämä oli itse mielellään kuunnellut tai laulanut. Se kuuluisi hyvään hoitoon -.-- nyt jo parhaissa paikoissa ymmärretään kysyä, tykkäsikö tämä henkilö juoda kahvia mustana vai sokerin kanssa vai ollenkaan...  minä luulen, että kaikissa alzheimer-kodeissa olisi hyvä laulaa potilaille aina ihan yksinkertaistenkin hoitotoimenpiteiden aikana.  Ainakin levottomien potilaiden kanssa sitä kannattaisi kokeilla. 

Se voisi olla oivallinen vapaaehtoistyön paikka    .  Ainakin voisi , jos saisi luvan, käydä auttelemassa ja katsoa auttaako ja helpottaako se oloa.

Tuli mieleen, että veljen vaimon mummo oli dementoitunut, eikä enää kyennyt puhumaan eikä paljon muutakaan, mutta sitten oli pappi mennyt vanhainkotiin tai terv.keskuksen vuodeosastolle ja veisauttanut virsiä. Mummopa olikin yhtynyt veisuuseen.

[myyrä]

Kyllä, ja niissä on usein jotain niin syvästi koettua, ja kuitenkin jokaista koskettavaa.  Usein olen miettinyt sitä mielentilaa jossa esimerkiksi "Koska valaissee kointähtönen" on kirjoitettu, kun sen tiedän, ja nyt tuli jostakin tutuksi tuo "silmäisi eteen, Jeesus" josta täällä aika monella on pätkä. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen omakseen.  Puheet lisäksi tehdään usein pakosta ja tilaustyönä, laulut ja runot syntyvät harvemmin tilaamalla.

Siis ilmeisesti tiedät Koska valaissee kointähtönen virren sanojen syntytilanteen? Pistän kuitenkin kertauksena, sikäli kun muistan; lapinlahtelainen mies oli ajellut hevosella talvella kirkkaassa kuutamossa järkyttyneenä kotiinsa Paavo Ruotsalaisen luota seuroista ja samalla luonut sanat tähän mielestäni parhaimpaan Siionin virteen.

[seppos]

Siis ilmeisesti tiedät Koska valaissee kointähtönen virren sanojen syntytilanteen? Pistän kuitenkin kertauksena, sikäli kun muistan; lapinlahtelainen mies oli ajellut hevosella talvella kirkkaassa kuutamossa järkyttyneenä kotiinsa Paavo Ruotsalaisen luota seuroista ja samalla luonut sanat tähän mielestäni parhaimpaan Siionin virteen.

Voi olla legendaa tuo kertomus. Tässä Tauno Väinölän selvitys virrestä
361 Koska valaissee kointähtönen
Ruotsalaisen Anders Odheliuksen (1718-1773) virsi Koska valaissee kointähtönen kuulunee virsikirjamme suosituimpiin. Se tuntuu kovin 'suomalaiselta'. Siitäkö kertoo sekin, että virsi aikoinaan ilmestyi samanaikaisesti (1790) kahtena suomennoksena? Toinen oli tietysti Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa, sisältyihän virsi alkuaan Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjaan Sions sånger, jonka Lagus suomensi. Mutta uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara löysi toisen, paremman suomennoksen Halullisten sielujen hengellisistä lauluista. (Siksi virren alla ei ole Elias Laguksen nimeä.)

Kun vertaa tätä ja Odheliuksen muita virsiä 358 ja 359, huomaa selvän sukulaisuuden. Kaikki ne ovat armoa ikävöivän syntisen puhetta Vapahtajalle. Runoilijan persoonalliset, omakohtaiset äänenpainot ovat niissä vaistottavissa. Yhdistävä kuva on valo. Nimenomaan se kuva hallitsee kointähtösvirren alkusäkeistöjä, jotka Odheliuksen tuotantoa tutkineen Erik Hörnströmin mukaan osoittavat, miten korkealle hän runoilijana saattoi parhaimmillaan yltää.

Virrellä on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Laatokan Karjalasta peräisin olevan a-sävelmän rinnalle on otettu mietteliäs savolainen koraalitoisinto. Se on tullut tutuksi Ahti Sonnisen (1914-1964) sovituksena, jossa melodian soittaa sello.

Tauno Väinölä

Tässä vielä linkki edelliseen tekstiin http://evl.fi/Virsikirja.nsf/63fe9e50813fe1d6c2256e570039fa80/4bdc5a03ba114459c2256ff1006442a2?OpenDocument

[myyrä]

Voi se olla legendaa, harmi, legendat kun on monesti niin legendaarisia ja mukavia.

[seppos]

Olen kuullut saman jutun ennekin ja totuus on että usein legendat ovat paljon kiehtovampia kuin totuus. Loistava virsi joka tapauksessa. Yksi virsikirjan valioista.

[Riitta-mummi]

Oliko Sepolla painovirhe vai väärä tieto. Ahti Sonninen kuoli 1984. Tämä kiinnitti huomioni siksi että olin hänen koulutuksessaan(Kalevalaiset Naiset)
1970-luvulla.
 

Haitanneeko tää häntä siell´Tuonilmaisiss´!   

[seppos]

Oliko Sepolla painovirhe vai väärä tieto. Ahti Sonninen kuoli 1984. Tämä kiinnitti huomioni siksi että olin hänen koulutuksessaan(Kalevalaiset Naiset)
1970-luvulla.
  

Haitanneeko tää häntä siell´Tuonilmaisiss´!  

evl.fi sivustolla oli väärä tieto (katso viestissä oleva linkki) Tässä Wikipedian tieto asiasta. Pahoittelen ja kiitän Riitta-Mummia tarkkaavaisuudesta.

Ahti Sonninen

Ahti Sonninen (11. heinäkuuta 1914 Kuopion mlk. – 28. heinäkuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä. Hän toimi Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston lehtorina vuosina 1959–1977 ja nimitettiin professoriksi 1974.

Ahti Sonnisen vanhemmat olivat alun perin lapinlahtelainen Albanus Sonninen, s. 19. lokakuuta 1883 ja Edla Nuutinen. Hän avioitui Hilkka Bomanin kanssa.

Ahti Sonninen valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1936 ja toimi opettajana eri kansakouluissa vuoteen 1943. Opettajantoimensa ohella hän opiskeli musiikkia aluksi yksityisesti ja vuodesta 1939 Sibelius-Akatemiassa. Sonninen toimi Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevan Itä-Helsingin musiikkiopiston ensimmäisenä rehtorina. Hän oli mukana perustamassa Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiota 1960-luvulla.

Sonnisen läpimurtoteos oli baletti Pessi ja Illusia vuodelta 1951. Yrjö Kokon kirjaan perustuvan baletin tilasi Alfons Almi kesällä 1952 järjestämäänsä balettikiertuetta varten. Myöhemmin baletin ottivat ohjelmaansa myös Suomalainen Ooppera ja Tukholman Kuninkaallinen Ooppera. Lisäksi Suomalainen Ooppera esitti baletin vierailuillaan Brysselissä ja Wiesbadenissa. Esitysmääriltään Pessi ja Illusia on kaikkien aikojen menestynein suomalainen baletti. Sonninen on säveltänyt myös baletit Ruususolmu (1959) ja SE (1972).

Ahti Sonninen teki myös paljon elokuvamusiikkia. Hän sävelsi musiikin muun muassa Edvin Laineen elokuviin Tuntematon sotilas (1955) ja Pikku suorasuu (1962) sekä Matti Kassilan elokuviin Maija löytää sävelen (1951) ja Elokuu (1956). Kahdesta viimeisestä Sonninen voitti Jussi-patsaan. Kansakoululaisille hän tuli tutuksi koululaulukirjojen tekijänä. Hänet palkittiin vuonna 1961 Pro Finlandia -mitalilla.

Sonninen pelasi 1930-luvulla pesäpalloa Siilinjärven Ponnistuksen joukkueessa, muun muassa SM-sarjassa vuonna 1936. Hän toimi seuran johtokunnassa, ja hänet valittiin seuran kunniajäseneksi. Hän sävelsi Pesäpalloilijain marssin, jonka sanoitti hänen pelaajatoverinsa Eino Halonen.[1]

[onesimus]

Usein olen miettinyt sitä mielentilaa jossa esimerkiksi "Koska valaissee kointähtönen" on kirjoitettu, kun sen tiedän, ja nyt tuli jostakin tutuksi tuo "silmäisi eteen, Jeesus" josta täällä aika monella on pätkä. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen omakseen.  Puheet lisäksi tehdään usein pakosta ja tilaustyönä, laulut ja runot syntyvät harvemmin tilaamalla.

Silmäisi eteen, Jeesus on yksi kauneimmista virsistä. Neljäs säkeistö on kuitenkin järkyttävän epäraamatullinen:

Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.

Siinä tehdään Jeesuksesta aikamoinen hirviö.

[seppos]

Silmäisi eteen, Jeesus on yksi kauneimmista virsistä. Neljäs säkeistö on kuitenkin järkyttävän epäraamatullinen:

Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.

Siinä tehdään Jeesuksesta aikamoinen hirviö.

Tarinan mukaan Stenbäck kirjoitti virren riidan päätteeksi. Tämä tilanne ehkä selittää virren sävyä.  Hän oli mukana Venellin kuuluisissa kaksoishäissä Espoon Histassa. Siellä oli myös Ruotsimaalainen Rosenius (evankelinen) ja he kinasivat pelastusvarmuudesta, jota Stenbäck körttinä ei hyväksynyt. Rosenius kysyi lopuksi, entä jos kuolisit nyt, kuinka sinun kävisi? Stenbäck kielsi pelastusvarmuuden ja sanoi pelastumisen olevan Isän kädessä. Ehkä kirjojen kokoamisajankohdasta johtuen se päätyi ensiksi evankelisten Siionin kanteleeseen, vaikka se oli kirjoitettu heitä vastaan. Se on muuten toinen kahdesta yhteisestä virrestä Siionin Virsissä ja Kanteleessa.

Tauno Väinölä kertoo asiasta seuraavat faktat

288 Silmäisi eteen, Jeesus
Aikojen kuluessa on tätä Lars Stenbäckin virttä laulettu suomeksi monin eri sanoin. Siionin Kanteleen laulajat ovat oppineet kolme eri versiota (1881, 1923, 1961). Martti Ruuthin suomennosta Hengellisissä lauluissa ja virsissä (1903, "Jeesuksen silmäin eteen") on kertaalleen tuntuvasti muokattu. Siionin virsien historia tuntee kaksi eri suomennosta. Suomennoksista vanhin on Siionin Kanteleeseen 1881 tullut "Sun silmäis eteen, Jeesus".

Virsikirjaehdotuksessa 1984 oli Anna-Maija Raittilan uusi suomennos. Sen tilalle kirkolliskokous 1986 kuitenkin valitsi, hivenen muokattuna, Jaakko Haavion suomennoksen (Siionin virret 1971: 169), joka sisältyy myös Haavion suomentamiin Stenbäckin Runoihin (1973). Virsikirjaan jäi siinä vaiheessa epähuomiossa maininta, että kyseessä olisi Anna-Maija Raittilan suomennos, mikä ei siis pitänyt paikkaansa.

Tässä virressä Stenbäck on antanut "erittäin onnistuneen ilmaisun luonteenomaisesti suomalaiselle kristillisyydelle" (Yrjö J. E. Alanen). Se sisältyi alun perin runosarjaan "Sointuja" (Accorder) ja ilmestyi ensi kerran pietistisessä viikkolehdessä Evangeliskt Veckoblad 1839. Runon tunnelmaa tehostavat Stenbäckille ominaiset toistot. Kansanlaulun yksinkertaisuus ja selkeys ovat tehneet runosta lakastumattoman. Osuutensa on kieltämättä myös Huugo Nybergin kauniilla sävelmällä, jota voi pitää täysosumana.

Huugo Nyberg (1873-1935) valmistui papiksi 1898 ja toimi vuodesta 1908 Helsingissä kuurojen (kuuromykkien) pappina. Heitä varten hän toimitti mm. katekismuksen. Nyberg johti useita kuoroja ja harrasti myös säveltämistä. Toiseen tekstiin liitettynä tämä hänen sävelmänsä tunnetaan Brittein saarillakin (The Church Hymnary 1973: 666 "O thou, my Judge and King”).

Tauno Väinölä

Korjasin kirjoitusvirheitä

[Jampe]

Tarinan mukaan Stenbäck kirjoitti virren riidan päätteeksi. tämä tilanne ehkä selittää virren sävyä.  Hän oli mukana Venellin kuuluisissa kaksoishäissä Espoon Histassa. Siellä oli myös Ruotsimaalainen Rosenius (evankelinen) ja he kinasivat pelastusvarmuudesta, jota Stenbäck körttinä ei hyväksynyt. Rosenius kysyi lopuksi, entä jos kuolisit nyt kuinka sinun kävisi? Stenbäck kielsi pelastusvarmuuden ja sanoi sen olevan Isän kädessä.

Pietismissä on perinteisesti ajateltu, että syntien anteeksisaaminen liittyy anteeksi pyytämiseen siten että ensin on toinen, sitten toinen. Sen takia mm. sanonnat "lyhyistä tiliväleistä Jumalan kanssa" yms.  Evankelisuuden sydänääniä taas on aina ollut että synnit ovat jo anteeksi annetut. Evankelisuudessa ohjataan ihmistä luottamaan JO tapahtuneeseen sovitukseen eikä odottelemaan mitään. Syntisyys ja vajavaisuus uskossa tunnustetaan yhtä lailla todeksi kuin körttiläisyydessä silti.

Minusta körttiläisyydessä ei ole koskaan (tai vain aniharvoin) ymmärretty mitä evankelisuudessa tarkoitetaan termillä "pelastusvarmuus". Se on aivan eri asia verrattuna esim. vapaiden suuntien "pelastusvarmuuteen" joka on varmuutta omasta uskomisesta eli siitä että kun uskon ja olen uskossani varma, Jeesus pelastaa minut.

Evankelisuudessa ajatellaan toisin: siten että uskomme on toki heikko ja vajavainen mutta pelastuksesta ja armosta SAA (huom. ei siis PIDÄ vaan SAA) iloita ja olla varma. Ei siksi että uskomme, vaan siksi että Jumalan lupaukset ja armo ovat varmoja asioita eikä pelastuminen ole omaa työtämme.

Sen verran vielä lisään tuohon äskeiseen että vaikka nykykörttiläisyys onkin jo melko kaukana tuosta vaatimuksien ja ehdollisen armon ajasta joka körttiläisyyttä sen alkuajoilla riivasi, niin näitä vanhoja asioita miettiessä nousee kuva vanhasta körttiläisyydestä ahdistavana vaatimuksien, loputtoman itsensä piinaamisen ja odottelun uskontona. Siinä mielessä tämä Jumalan vitsa (evankelisuuden synty körttiläisyyden keskelle) oli tuolloin varmasti monien hartaiden kärttienkin rukouksiin vastaus.  Jos näitä vertaillaan niin pakko on pitää Hedbergin oppia armollisempana ja lohdullisemapana syntiselle verrattuna esim. Paavon oppiin tai vaikkapa Niilo-Kustaa Malmbergin jonka kirjoitukset eivät mielestäni juurikaan eroa nykypäivän viidesläisten opeista.

Todetaan varmuudeksi vielä että onneksi (!) körttiläisyys on jättänyt tuon vaatimusten ajan taakseen ja lähentynyt luterilaisuutta ja evankelisuuttakin siinä mielessä samalla.


Nämä siis noista vanhoista ajoista.

[seppos]

Pietismissä on perinteisesti ajateltu, että syntien anteeksisaaminen liittyy anteeksi pyytämiseen siten että ensin on toinen, sitten toinen. Sen takia mm. sanonnat "lyhyistä tiliväleistä Jumalan kanssa" yms.  Evankelisuuden sydänääniä taas on aina ollut että synnit ovat jo anteeksi annetut. Evankelisuudessa ohjataan ihmistä luottamaan JO tapahtuneeseen sovitukseen eikä odottelemaan mitään. Syntisyys ja vajavaisuus uskossa tunnustetaan yhtä lailla todeksi kuin körttiläisyydessä silti.

Minusta körttiläisyydessä ei ole koskaan (tai vain aniharvoin) ymmärretty mitä evankelisuudessa tarkoitetaan termillä "pelastusvarmuus". Se on aivan eri asia verrattuna esim. vapaiden suuntien "pelastusvarmuuteen" joka on varmuutta omasta uskomisesta eli siitä että kun uskon ja olen uskossani varma, Jeesus pelastaa minut.

Evankelisuudessa ajatellaan toisin: siten että uskomme on toki heikko ja vajavainen mutta pelastuksesta ja armosta SAA (huom. ei siis PIDÄ vaan SAA) iloita ja olla varma. Ei siksi että uskomme, vaan siksi että Jumalan lupaukset ja armo ovat varmoja asioita eikä pelastuminen ole omaa työtämme.

Sen verran vielä lisään tuohon äskeiseen että vaikka nykykörttiläisyys onkin jo melko kaukana tuosta vaatimuksien ja ehdollisen armon ajasta joka körttiläisyyttä sen alkuajoilla riivasi, niin näitä vanhoja asioita miettiessä nousee kuva vanhasta körttiläisyydestä ahdistavana vaatimuksien, loputtoman itsensä piinaamisen ja odottelun uskontona. Siinä mielessä tämä Jumalan vitsa (evankelisuuden synty körttiläisyyden keskelle) oli tuolloin varmasti monien hartaiden kärttienkin rukouksiin vastaus.  Jos näitä vertaillaan niin pakko on pitää Hedbergin oppia armollisempana ja lohdullisemapana syntiselle verrattuna esim. Paavon oppiin tai vaikkapa Niilo-Kustaa Malmbergin jonka kirjoitukset eivät mielestäni juurikaan eroa nykypäivän viidesläisten opeista.

Todetaan varmuudeksi vielä että onneksi (!) körttiläisyys on jättänyt tuon vaatimusten ajan taakseen ja lähentynyt luterilaisuutta ja evankelisuuttakin siinä mielessä samalla.


Nämä siis noista vanhoista ajoista.

Kotimaa 24:ssä, joku taisi olla Teemu Kakkuri jos muistan oikein. Hän on evankelinen. Kirjoitti seuraavaa. Evankeliset ovat aina olleet oikeassa, mutta körtit ovat aina ottaneet opiksi ja toimineet oikein. Mielenkiintoinen ajatus.

[Jampe]

Kotimaa 24:ssä, joku taisi olla Teemu Kakkuri jos muistan oikein. Hän on evankelinen. Kirjoitti seuraavaa. Evankeliset ovat aina olleet oikeassa, mutta körtit ovat aina ottaneet opiksi ja toimineet oikein. Mielenkiintoinen ajatus.

  Teemu is best!

Körteillä on kyllä enemmän nöyryyttä jota soisi evankelisuuteenkin varsinkin nykyaikana.  Evankelisuus on hajalla kuin Jokisen eväät. Ehkä juuri siksi että vaikka ollaankin oikeassa (mitä ei voi kiistää), niin ei kuitenkaan ole otettu opiksi.

[Leena]

Leenalla on ollut legendaarinen käsitys kointähtösestä ja ilmeisesti historiallisesti tosi käsitys Jeesuksen helliin silmiin katsomisesta.
Tosin onnistuin ensin tulkitsemaan senkin niin, että ensin kuullaan tuomio ja sitten vedotaan puolustusasianajajaan.
Samoin niin, ettei ensinmainitussa olisi ollut kirkas kuutamo, vaan ensimmäisen tarinan mies palasi seuroista pimeässä yössä ja jalkaisin. Muistaakseni kuulin sen ussan maikalta koulussa.

[seppos]

Leenalla on ollut legendaarinen käsitys kointähtösestä ja ilmeisesti historiallisesti tosi käsitys Jeesuksen helliin silmiin katsomisesta.
Tosin onnistuin ensin tulkitsemaan senkin niin, että ensin kuullaan tuomio ja sitten vedotaan puolustusasianajajaan.
Samoin niin, ettei ensinmainitussa olisi ollut kirkas kuutamo, vaan ensimmäisen tarinan mies palasi seuroista pimeässä yössä ja jalkaisin. Muistaakseni kuulin sen ussan maikalta koulussa.

Hän on varmaan veisannut sitä virttä pimeässä ja valottomassa kulkiessaan palatessaan seuroista enne katulamppujen keksimistä.

[vasara]

 Tuo Jampen analyysi tuossa edellä on sangen hyvä körttiläisyyden ja evankeelisuuden eroista.

 Vapaiden suuntien pelastusvarmuus liittyy kyllä Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön ristillä, eikä kasteeseen, kuten evankeelinen oppi on...