Täällä näkyy olevan vähän liikkeellä helluntailaisuuden arvostelua. Minä hieman ihmettelen sitä... ...varsinkin kun arvostelu ei edes kohdistu esim. kasteoppiin tms. selkeästi kirkon tunnustuksesta poikkeavaan. Jossain sivulauseessa jossain Hengellisen kuukausilehden kolumnissa olin havaitsevinani samaa.
Helluntailaisuushan on yksi ilmentymä, jota herännyt kansa on rukoillut vuosia: ks. ainakin SV 208. Samoin viidesläisyys kirkon sisällä. Ja toivottavasti näitä tulee lisää, sellaisessa muodossa, joka ei aivan tyystin lahkoudu.
Voidaanhan sitä haaveilla, että porukka herää ja ilmestyy nimenomaan körttiseuroihin, mutta Jumalahan antaa Suomelle siunauksensa ja henkensä sillä tavalla kuin haluaa, jos haluaa ja milloin haluaa.
Kun helluntailaisuus rantautui Suomeen 1900-luvun alussa, niin se joutui heti ristiriitaan kirkon kanssa kuten körttiläisyys 1800-luvulla. Suomi on maailman luterilaisin kansa ja helluntailaiseen herätysliikekulttuuriin kuului selkeä pesäero luterilaisiin. Helluntailaiseen herätysliikekulttuuriin kuului vastakulttuuri, jolla irtisanouduttiin irti oman ajan luterilaisesta valtakulttuurista. Helluntailaiseen herätyskristilliseen vastakulttuuriin kuului nimenomaan sanoutua irti oman ajan kulttuurille tyypillisistä piirteistä. Irtisanoutuminen konkretisoi helluntailaisen uskon ja selkeytti helluntaikristityn identiteettiä suhteessa maailman ihmisiin.
Jos vertaamme helluntailaista syntikäsitystä, niin helluntailaisten mielestä vauva syntyy synnittömänä tähän maailmaan, ja hän on synnitön niin kauan, kunnes hän tekee ensimmäisen tekosynnin. Kun helluntailainen puhuu synnistä, niin hän puhuu niistä tavoista, joilla synti ilmenee. Koska helluntailaiset eivät usko perisyntiin, niin helluntailainen keskittyy synnin ulkoisiin ilmenemismuotoihin, eikä synnin syvimpään olemukseen ihmisessä. Helluntailaisten synnin ulkoisten tekosyntien luettelo vaihtuu sukupolvelta toiselle, mikä kymmenen vuotta sitten oli törkeää tekosyntiä, niin tänään se ei enää olekaan syntiä. Vielä 1970 luvulla parta, viikset, korvakorut, meikkaus, itsetyydytys, moottoripyöräily, urheilu, pop-musiikki, jazz-musiikki ja tanssi olivat syntiä.
Nykyisin homostelu on edelleen syntiä, ja heteroseksi ennen avioliittoa, tosin nykyisin monet helluntaisinkut sitäkin harrastavat. Kun tutkii Suomen helluntailaisuuden alkuaikojen ja nykyajan opetuksia, käy ero selväksi. Ei tarvitse kuin lukea vanhoja helluntaiseurakuntien vanhimmistojen kokousten pöytäkirjoja, 1920 luvulla seurakunnasta erotettiin naiset, jotka leikkasivat tukkansa polkkatukaksi, nykyisin helluntainaisen lookki on pikkurohkean tuhma.Nykyisin siis helluntailaiset elävät suurin piirtein niin kuin maailman ihmisetkin, paitsi että välillä käydään Saalemissa kuuntelemassa ne samat peruskliseet, ja juhannuksena käydään Keuruulla konferenssissa.
Tietenkään en halua väheksyä helluntailaisia yleensä, koska heidän uskonsa on vilpitöntä ja monet helluntailaiset ovat lähempänä Jumalan Valtakuntaa kuin me penseät luterilaiset.
Vaikka helluntailaisilla on erilainen syntikäsitys ja kastenäkemys, niin siitä huolimatta he ovat kristittyjä. Uudestisyntyneitä kristittyjä on jokaisessa kirkkokunnassa ja herätysliikkeissä. Meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on täynnä armoa ja totuutta, ja missä ei ole armoa, ei ole totuuttakaan. Eikö niin?
” Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
(Joh.1:14)
