helluntailaisuuden arvostelusta

[jouni]

Täällä näkyy olevan vähän liikkeellä helluntailaisuuden arvostelua.  Minä hieman ihmettelen sitä... ...varsinkin kun arvostelu ei edes kohdistu esim. kasteoppiin tms. selkeästi kirkon tunnustuksesta poikkeavaan.  Jossain sivulauseessa jossain Hengellisen kuukausilehden kolumnissa olin havaitsevinani samaa.

Helluntailaisuushan on yksi ilmentymä, jota herännyt kansa on rukoillut vuosia: ks. ainakin SV 208.  Samoin viidesläisyys kirkon sisällä.  Ja toivottavasti näitä tulee lisää, sellaisessa muodossa, joka ei aivan tyystin lahkoudu.

Voidaanhan sitä haaveilla, että porukka herää ja ilmestyy nimenomaan körttiseuroihin, mutta Jumalahan antaa Suomelle siunauksensa ja henkensä sillä tavalla kuin haluaa, jos haluaa ja milloin haluaa.

[Pena]

Viimeksi on taidettu arvostella helluntailaisia ns menestyksen teologiasta. Se taitaa olla alkujaan reformoitujen oppi siitä, että Jumalan hyväksyntä näkyy myös kristityn aineellisten pyrkimysten edistymisenä. Minulla ei ole tietoa tai kokemusta siitä, onko tämä arvostelu juuri helluntailaisuuden kohdalla oikea. En kuitenkaan koe, että tarkoituksena olisi sanoa helluntailiikkeen olevan tällä perusteella kaikessa väärässä tai harhaoppinen.

[karjalaisenkyösti]

helluntailiikkeen olevan tällä perusteella kaikessa väärässä tai harhaoppinen.

Vaatisi varmaan aikamoista yrittämistä ja vaivannäköä ja älyäkin, jos haluaa onnistua siinä, että olisi aivan kaikessa väärässä.

[Mörtti-57]

Arvostelu ja kritiikki on aina ittekullekkin tervehellistä. Enemmän minä kyllä kehunu Helluntalaasyhteesöä, kun heillä on niin palion hyvää kosketuspintaa eläväs elämäs. Oon nähäny, kuinka monta rapajuappoa tms on noussu variosta valohon heirän avullansa.
Meirän oma kirkkokin teköö palion hyvää diakonityätä ym, mutta kosketuspinta tavallisehen ihimisehen elämäs on useen virkamiäsmaista, hajutona ja mautonta.
Kirkon ja körttikokkienkin pitääs laittaa hengellisehen "soppahansa" enemmän sualaa ja pippuria, että sitä lusikootaas hanakammin  .

[Riitta-mummi]

Muutama aamu sitten sattui korviini Valtter Luodon haastattelun loppu-osa Radio Deissä. Siinä hän puhui ainakin Raamatun tulkinnoista. Sen keskeisin sanoma on Jumalan pelastussuunnitelma ja sen toteutumisen välikappaleeksi hän antoi meille Jeesuksen.
Olin samaa mieltä.

Sitten hän puhui siitä että keskeiset uskonasiat ovat ne tärkeimmät, historialliset paikkansapitävyydet tänä päivänä eivät saa olla uskomisen este.
Olin samaa mieltä.

Ja lopuksi hän oli sitä mieltä että Raamatun tulkinnoista tulisi vain oppineiden raamatuntutkijoiden keskustella.
Olin koko lailla samaa mieltä.

Suunnilleen näin hän muistamani mukaan puhui. Jos joku on eri mieltä, saa olla.

[PekkaV]

Meillä nimittäin kun lähdetään tulemaan keskustasta kirkolle puolivälissä on helluntalaisten suht uusi temppeli. Se on myös merenpinnasta puolessavälissä. Sanoinkin hellarinaapurille, että te otatte vastaan kovemmat ja ensimmäiset todellisuuden iskut. Tämän enempää en siinä tilanteessa selvittänyt. Nyt voisin jatkaa, että meidän kirkkomme siunaa sitten lopputuloksen.

Toisaalta kun lähdemme siitä aksioomasta (= aksiooma: perusväittämä aksiomaattisessa päättelyssä [aksiomaattinen: sellainen, joka lähtee pienestä joukosta oletettuja perusväittämiä, aksioomia, ja johtaa niistä väittämiä yksinomaan loogisella päättelyllä. Erityisesti matematiikassa. Aksiooma ei tällöin tarkoita "itsestäänselvyyttä" vaan oletettua lähtökohtaa. Erikseen on tutkittava, mitkä ovat sellaisia tilanteita, joissa aksioomat voimassa eli joihin aksiomaattisen päättelyn tulokset pätevät.]http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanata.html), että rikkaat eivät myöskään saa omaisuutta mukaansa Taivaaseen ja että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä ja että köyhät ovat aina keskuudessamme ja että kuka on lusikalla saanut, häneltä ei voi kauhalla vaatia, hellari-kansankirkko -asetelmassa ei ole mitään problemaattista. Se on elämää.

Mikä rooli sitten on laupeudentyöllä? Mikä osuus armeliaisuudella on? Mitä roolia luterilainen kirkko vetää ja edistää? Roolit pois, sanoisin, ellen kirjoittaisi. Ihminen ihmiselle, kasvoista kasvoihin, lähimmäisen kohtaaminen on haaste ja kipupiste ja mahdollisuus.

[Jampe]

Kristinusko on ollut olemassa ennen helluntailaisuuttakin. Niin helluntailiike, kuin kaikki muutkin liikkeet suunnilleen ovat saaneet sillä tavalla alkunsa että jollekin ihmiselle ei ole kristinusko enää riittänyt vaan sitä on ruvettu ns. "boostaamaan" kokemuksilla, tuntemuksilla, kätten huitomisella, huutamisella, tunteisiin vaikuttamisella, erikoisilla opinpainotuksilla jne.

Ainoastaan roomalaiskatolinen-, kreikkalaiskatolinen-, ja luterilainen kirkko ovat kristinuskon lähtökohdista käsin katsottuna syntyneet vaalimaan ja ylläpitämään varsinaista kristillisyyttä. Tosin roomalaiskatolinen ja kreikkalaiskatolinen kirkko ovat jo ammoin lähteneet osittain harhapoluille minkä takia luterilaisuus syntyikin. Tosin nykyääm voi sanoa jo luterilaisen kirkonkin ajautuneen jonkunmoisen matkan päähän alkusyystään.

Mutta herätysliikkeet, vapaakirkot ym. "extra"-elämyksiä etsivät yhteisöt ovat syntyneet ihmisten turhamaisuudesta. Ne voisi kaikki lopettaa eikä kukaan menettäisi mitään. Kristinusko riittää. Ja sen puitteissa paras vaihtoehto on ainakin tällä hetkellä evankelisluterilaisuus.

Helluntailiikkeen synnystä mm. olen lukenut, että Los Angelesissa Azusa-kadulla kokoontui muutama ylikierroksilla käyvä baptisti jolle tavallinen rukoilu ei enää riittänyt vaan he lähtivät etsimään yyber-kokemuksia ja saahan niitä kun tarpeeksi boostaa. Suunnilleen samaan tapaan sai kai alkunsa körttiläisyys Telppäsniityllä ihmiskeskeisistä hurmoskokemuksista. Aina näiden liikkeidensyntyyn liittyy joku ihminen tai ihmisryhmä joka "janoaa" ihhhhhhhhhhhhhhhhhmeellisiä, yyyyyyyyyyyyyyliluonnollisia kokemisia. Niin se vaan on, valitettavastio maailmaan mahtuu kaikenlaista ja ihmismassat seuraavat laumoja kuin nautakarja.

[myyrä]

Pieni täsmennys Jampen kirjoitukseen.

Kreikkalaiskatolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät taida tarkoittaa ihan samaa asiaa. Kreikkalaiskatoliset ovat ortodokseja, jotka noudattavat roomalaiskatolisten menoja. Siis idän room.katolisia. Orientaalikatolisia.

...joukko ylikierroksilla käyviä baptisteja...hehehe...*repeän*

[myyrä]

Kreikkalaiskatolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät taida tarkoittaa ihan samaa asiaa. Kreikkalaiskatoliset ovat ortodokseja, jotka noudattavat roomalaiskatolisten menoja. Siis idän room.katolisia. Orientaalikatolisia.

  ortodoksikatolisia...katolilaisortodokseja...

[Jampe]

ortodoksikatolisia...katolilaisortodokseja...

Moneksi on mennyt sekin homma...  -siellä on aina löytynyt joku jolla on ollut jotain vieläkin etevämpää sanottavaa. Näinhän se menee.

[sadetta]

Arvostelu ja kritiikki on aina ittekullekkin tervehellistä. Enemmän minä kyllä kehunu Helluntalaasyhteesöä, kun heillä on niin palion hyvää kosketuspintaa eläväs elämäs. Oon nähäny, kuinka monta rapajuappoa tms on noussu variosta valohon heirän avullansa.
Meirän oma kirkkokin teköö palion hyvää diakonityätä ym, mutta kosketuspinta tavallisehen ihimisehen elämäs on useen virkamiäsmaista, hajutona ja mautonta.
Kirkon ja körttikokkienkin pitääs laittaa hengellisehen "soppahansa" enemmän sualaa ja pippuria, että sitä lusikootaas hanakammin  .

Asiaa  

Olen käynyt helluntailaisten tilaisuudessa alle 20-vuotiaana hellunt. kaverin kanssa. Ehkä siksi minulta ei tultu kyselemään mitään. Moni on pelästynyt, kun kuulemma on tultu heti kyselemään uskoa ja "mene tuonne eteen". Ihan erilainen lähestymistapa kuin körteillä. Tosin ujompi saattaa säikähtää sitäkin, jos kukaan ei tule sanomaan mitään ja yksinäisenä tulee ja yksinäisenä lähtee.

Samaa mieltä suolasta ja pippurista. Niitä ei tosin voi soppaan lisätä, jos niitä ei ole. Yhden seurapuheen idea jäi mieleeni viime vuodelta, sisältö on unohtunut. Oikein hätkähdin, kun oli ihan muuta kuin diipa-daapaa. Mutta siitä ideasta tulee mieleen:

SV 156
1. Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.

4. Ja vaikk' et vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoitusta tuttavaa,
kun makaat eessä Herran,
ja vaikk' on teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin kuullaan siellä huutos.

5. Jos Herra näyttää viipyvän
sua koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän tukee armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
sä pääset rauhan rantahan,
ja siellä vaivas loppuu.

Arkkivirsi 1790
 

[Jampe]

Kirkon ja körttikokkienkin pitääs laittaa hengellisehen "soppahansa" enemmän sualaa ja pippuria, että sitä lusikootaas hanakammin  .

Yllä mainitulla tavalla asian yleensä tulkitsee ihminen joka ei ole ollut henkilökohtaisesti mukana helluntailiikkeessä ja joka haluaa uskoa siitä kaikkea hyvää ja parhain päin. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.

nimim. kermakakkuähkyyn kerran melkein tukehtunut

[karjalaisenkyösti]

Helluntalaisuus on ehkä ainut (tai niitä harvoja) uskonnollisia yhteisöjä, joita jopa Jampekin voi katsoa alaspäin.
Voiko sen alhaisemmalle tielle enää joutuakaan, jos joutuu helluntalaisuuden piiriin?

[Jampe]

Helluntalaisuus on ehkä ainut (tai niitä harvoja) uskonnollisia yhteisöjä, joita jopa Jampekin voi katsoa alaspäin.
Voiko sen alhaisemmalle tielle enää joutuakaan, jos joutuu helluntalaisuuden piiriin?

Näinkin sen voi tietysti halutessaan tulkita, mutta riittävän pitkällä kokemuksella ja jälkeenpäinkin asioita seuranneena voin kyllä todeta että helluntailaisuuden vaikutus uskonasialle on ollut enemmän kielteinen kuin myönteinen. Samaa voi sanoa useimmista herätysliikkeistä.

[juhani]

Nyt tulee uutispommi... minun äitini muutamia serkkuja ovat hellutailaisia; Lapuan hellanmaasta. He ovat kastettuja lapsikasteen perusteella. Heh-hee. He olivat körttiläisiä. He ovat hauskoja vielä nykyäänkin.