Raamattu tieteellisessä valossa

[mt]

Aimo T. Nikolaisen Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus on se teos, jota minä yleensä selaan Raamattua pähkäillessäni. Vanhasta testamentista se ei kylläkään sano juuri mitään.

Nikolaisen Uuden testamentin selitysteos, 12-osainen Avaa Uusi testamenttisi -sarja, on yleistajuinen johdatus UT:n kirjoihin. Teksti on 80-luvulta, mutta käytetty käännös on nykyinen (tai oikeastaan komitean hyväksymätön ehdotus). Sarja on loppuunmyyty, mutta sitä saa kirjastoista. Saattaapa sitkeä etsijä - kuten minä - kerätä sen antikvariaateistakin.

Valitettavasti Vanhasta testamentista ei taida olla mitään vastaavaa suomenkielistä esitystä.

Teologia.fi-sivustossa on myös Raamattua käsitteleviä artikkeleita, kuten Kenneth Liljestömin Miten Uuden testamentin kirjakokoelma syntyi?.

Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen sivuilla on kiinnostava johdatus eksegetiikkaan.

Meille maallikoille kiinnostava kurkistusaukko saarnaa valmistelevan papin kammioon on edellä mainitulla sivustolla Heikki Lepän laatima harjoitus Eksegeesistä saarnaan. Saarnan teksti on Joh. 5:19-29: Jumalan Pojan valtuudet.

Mt

[Optaatus]

On mahdollista olla konservatiivisempi kuin Riekkinen, Nissinen ja Kuula (siis pitäytyä jonkin verran lähempänä perinteistä kristillistä Raamatun kokonaistulkintaa) ja olla silti yliopistomaailmassa vakavasti otettu eksegetiikko, tällainen on esimerkiksi Joensuun yliopiston professori Lauri Thurén.

Thurénin "Raamatun käyttöopas" (Karas-Sana, 2009, 176 sivua) on helposti lähestyttävä ja asiallinen kirja maallikoille (Kari Kuulakin antoi sille myönteisen kritiikin Kotimaan blogissaan), mutta ei esittele raamattututkimusta niin seikkaperäisesti kuin Riekkisen, Nissisen ja Kuulan kirja (tai Lars Aejmelaeuksen Uuteen testamenttiin rajottuva "Kristinuskon synty"). Suomeksi ei taida olla ole näitä jälkimmäisiä vastaavaa kriittistä mutta konservatiivista yleisesitystä raamattututkimuksesta (jossa on tieteellisen lähestymistavan sisälläkin maailmalla paljon enemmän erilaisia teorioita kuin mitä Suomessa yleensä tunnetaan).  Erilaiset "kodin suuri raamattutieto"-tyyppiset kirjat kertovat paljon yksityiskohtia mutta eivät mitenkään puutu hankaliin kiistakysymyksiin, Leif Nummelan ja kumppanien kirjoitukset taas ovat kovin poleemisia.

[juhani]

On mahdollista olla konservatiivisempi kuin Riekkinen, Nissinen ja Kuula (siis pitäytyä jonkin verran lähempänä perinteistä kristillistä Raamatun kokonaistulkintaa) ja olla silti yliopistomaailmassa vakavasti otettu eksegetiikko, tällainen on esimerkiksi Joensuun yliopiston professori Lauri Thurén.

Thurénin "Raamatun käyttöopas" (Karas-Sana, 2009, 176 sivua) on helposti lähestyttävä ja asiallinen kirja maallikoille (Kari Kuulakin antoi sille myönteisen kritiikin Kotimaan blogissaan), mutta ei esittele raamattututkimusta niin seikkaperäisesti kuin Riekkisen, Nissisen ja Kuulan kirja (tai Lars Aejmelaeuksen Uuteen testamenttiin rajottuva "Kristinuskon synty"). Suomeksi ei taida olla ole näitä jälkimmäisiä vastaavaa kriittistä mutta konservatiivista yleisesitystä raamattututkimuksesta (jossa on tieteellisen lähestymistavan sisälläkin maailmalla paljon enemmän erilaisia teorioita kuin mitä Suomessa yleensä tunnetaan).  Erilaiset "kodin suuri raamattutieto"-tyyppiset kirjat kertovat paljon yksityiskohtia mutta eivät mitenkään puutu hankaliin kiistakysymyksiin, Leif Nummelan ja kumppanien kirjoitukset taas ovat kovin poleemisia.

...mikähän tämä perinteinen kristillinen Raamatun kokonaistulkinta on


Irroitin Juhanin tekstin alkuperäisestä. En muuttanut tekstiä

[Jampe]

En tiedä meneekö tämä ajatus taas ihan hakoteille, mutta minusta tuntuu oudolta että tieteen tehtävänä olisi tulkita raamatun tekstejä/sanomaa, jotka ovat uskonnollisia tekstejä. Eli sinänsä en ainakaan ole tarkoittanut Raamatun selitystä tällä avauksellani vaan esim. Raamatun kertomusten luotettavuutta historiallisen tutkimuksen valossa.

Jos Raamatun sanoman tulkintaan mennään, niin eikö olisi paras pysyä uskomusten ja uskomisen alueella. Esim. luomisopin tai jonkin neitseestäsyntymisen voi tietenkin kyseenalaistaa tieteen keinoin, mutta mitä järkeä siinä on?  Sitäkään en hyväksy että uskontoa yritetään uudelleenkirjoittaa tai uudelleenmuotoilla tieteen metodein.  Antaa uskonnon olla uskonto ja tieteen tiede.  Selvää on, ettei tieteen valossa neitseestäsyntyminen ole mahdollista samoin kuin ei kuolleista nouseminenkaan, mutta siinä ollaankin uskonnon alueella.  Raamattu itsekin käsittääkseni pitää noita asioita yliluonnollisina ihmetekoina eikä selitä normaaliksi luonnon järjestykseksi. 

Mutta se minua kiinnostaa että, -onko se nyt sitten nimeltään Raamatun historiaa, vai mitälie, -että ovatko Raamatun tapahtumat historiallisesti todettu luotettaviksi. Täällähän jo sanottiin, että Jeesus on elänyt maan päälllä ja sitä ei kuuleman mukaan kukaan kiistä. Onko esim. Israelin kansan egyptin orjuus ajasta todisteita? Entä siitä että Egyptistä on sellainen suuri kansa joskus lähtenyt kerralla liikkeelle?

[Syterskalet]

Tässä on mielenkiintoista se, että jos uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva lokeroidaan, niin ne alkavat elää aivan omaa elämäänsä, vähän niin kuin jouluna "uskotaan" joulupukkiin, mutta muuten ollaan ihan järkeviä.

Aiemmin ei kai ollut mitään tieteellistä maailmankuvaa ja se Raamatun ja kirkon opetus oli ainoa totuus. Vaan toisin on nyt. Tiedämme maailmankaikkeudesta hyvin paljon ja tähän tietoon on vaikea yhdistää Raamatun kertomuksia historiallisena tai "tieteellisinä" totuuksina.

Kun itse luin aikanaan Kuula-Nissinen-Riekkisen kirjan, niin se oli hyvin vapauttava kokemus kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. 
Itse ajattelen, että Raamatun tekstit edustavat aikansa ihmisten maailmankuvaa, joka ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen tai ylhäältä saneltu totuus.
Ehkä olisi parempi, että olemisen perustaa etsittäisiin aina nykyhetken maailmankuvasta lähtien, eikä tulkitsemalla tuhansia vuosia vanhoja tekstejä ymmärrettäviksi nykyihmiselle.

Meidänkin seurakunnassa kokoontuu raamattupiiri, jossa keskustellaan kunkin viikon tekstistä. En ole itse käynyt, mutta parempi puolisko oli kerran. Ilmeisesti keskustelu ei ole kovin eksegeettistä, vaan enemmän pyhäkoulumaista.

Missä viipyvät eksegeettiset raamattupiirit, eli Raamattua nykyihmiselle!

[Leena]

Aiemmin ei kai ollut mitään tieteellistä maailmankuvaa ja se Raamatun ja kirkon opetus oli ainoa totuus. Vaan toisin on nyt. Tiedämme maailmankaikkeudesta hyvin paljon ja tähän tietoon on vaikea yhdistää Raamatun kertomuksia historiallisena tai "tieteellisinä" totuuksina.

Kun itse luin aikanaan Kuula-Nissinen-Riekkisen kirjan, niin se oli hyvin vapauttava kokemus kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta.  
Itse ajattelen, että Raamatun tekstit edustavat aikansa ihmisten maailmankuvaa, joka ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen tai ylhäältä saneltu totuus.
Ehkä olisi parempi, että olemisen perustaa etsittäisiin aina nykyhetken maailmankuvasta lähtien, eikä tulkitsemalla tuhansia vuosia vanhoja tekstejä ymmärrettäviksi nykyihmiselle

Missä viipyvät eksegeettiset raamattupiirit, eli Raamattua nykyihmiselle!

Missä asut?  Leena perustaa... Leenan luona saa kokoontua...  Nyt tarvittais enää se pappi joka osaisi.  Sinä kuule tykkäisit Dietrich Bonhoefferista. Mutta aaveet on niin arvaamattomia... tämäkin on pohjimmiltaan hyvin ujo.  Ei näyttäydy isommalle joukolle. Ja oli niin syvästi kristitty mies. Minä tietäsin yhden mutta epäilen ennättääkö.  Leena aina tarjoais kahvia... teetä...  Eli kun löytyy vetäjä niin piiri pystyyn. Minä oon rukoillu sellasta kaksi vuotta. Toisaalta --- onko sen pakko olla pappi? Toisaalta... eksegeetti olisi hyvä.
Jaaha. Koskahan ne Leenan joulukortit oikeasti valmistuis?

[Pena]

Kerran tein värillisistä kartongeista leikkaamalla esityksen Raamatun luomiskertomuksesta. Olisikohan se ollut alunperin johonkin pyhäkouluun liittyneeseen juhlaan? Piispantarkastuksessa taisin kasata sen Kalevi Toiviaisenkin nähtäväksi. Yllätyin, miten helposti yksi kerrallaan lisättävistä elementeistä rakentui ehjä ja toden tuntuinen 'maailmankuva', joka ei tietenkään ollut tieteellinen. Ne, joille 1. Mooseksen kirja laadittiin, eivät olisi ymmärtäneetkään alkuräjähdyksestä tai evoluutiosta mitään. Sen sijaan me ymmärrämme luomiskertomuksen tunteen ja kokemuksen tasolla vieläkin.

Lopullisessa kuvassa oli jonkinlainen paratiisi-ikoni: mies ja nainen, joiden välissä puu. Toisella puolen oli yö ja kuutamo, toisella päivä ja aurinko. Alareunassa taisi olla vettä ja taivaalla pilvenhattara. Erilaisia eläimiä sijoitin omiin olomuotoihinsa. En ole varma, laitoinko puuhun käärmeen, mutta se on mahdollista.

Tämä taisi olla Raamattu taiteellisessa valossa.

[Optaatus]

Entä siitä että Egyptistä on sellainen suuri kansa joskus lähtenyt kerralla liikkeelle?

Israelilaisten esi-isiä on voinut elää pakkotyöläisinä Egyptissä, mutta Mooseksen kirjoissa kuvatut  lukumäärät ovat ilmeisesti mahdottomia. Lähi-idän arkeologiaa on harjoitettu jo sen verran kauan ja perusteellisesti, että tiedetään suurin piirtein minkä verran ihmisiä Egyptissä, Siinailla ja Kanaanin maassa on eri vuosisadoilla asunut. Eikä Kanaanin maan (siis nykyisen Israelin tai Palestiinan) väestön enemmistö missään vaiheessa ole vaihtunut kerralla, tästä olisi jäänyt jotain arkeologian havaittavissa olevia jälkiä. Kanaanin maan valloitus Joosuan kirjan alkupuolella kuvatulla tavalla ei siis näytä historiallisesti uskottavalta. Ainakin eksegetiikan aineopintojen Israelin historian tenttikirjojen mukaan tutkijat ovat tästä yksimielisiä. Minusta perustelut tälle näyttivät aika vakuuttavilta.

(Sepposin irrottamaan juhanin kysymykseen:) "Perinteinen kristillinen Raamatun kokonaistulkinta" on kai suurinpiirtein sellainen että Raamattu on kokonaisuus joka tukee perinteistä kristillistä oppia. Esimerkiksi katolisen tai ortodoksisen kirkon tai Lutherin raamattutulkinnat ovat tämäntapaisia. En ole sanonut onko Lauri Thurén tätä mieltä (en ole mikään Thurén-spesialisti), sanoin että eksegeettienkin keskuudessa on mahdollista olla "jonkin verran lähempänä" tätä kuin Riekkinen, Nissinen tai Kuula. Halu puolustaa perinteistä raamatuntulkintaa voi johtaa tutkimustulosten yksipuoliseen tulkintaan mutta myös halu vapautua perinteisestä raamattutulkinnasta voi johtaa tähän. Ei ole esimerkiksi itsestäänselvää että E. P. Sandersin tulkinta Paavalista olisi paremmin perusteltu kuin Lutherin tulkinta Paavalista.  
 
"Perinteinen kristillinen Raamatun kokonaistulkintakaan" ei edellytä että vaikkapa uskoisimme vuorien taputtavan käsiään. Jo vanhan kirkon aikaan  metaforinen tai anagoginen  raamattutulkinta (vai mitä näitä olikaan) olivat ahkerassa käytössä. Esimerkiksi Augustinus ei ajatellut että luominen olisi tapahtunut  seitsemässä meidän päivässämme, vaan että luomiskertomus on esitetty eri päiville jaettuna jotta se olisi ihmisille helpommin tajuttavissa.

[Jampe]

Kyllä minä kanssa, siltä osin kuin ylipäätään ajattelen Raamatuntulkintaa, pitäytyisin mieluummin siinä ihan perinteisessä luterilaisessa tulkinnassa jossa ei revitellä millään ennenkuulumattomilla irtiotoilla. Toisaalta minua vähän hämmentää tämä että miksi tässä ketjussa puhutaan niin paljon eksegetiikasta?  Olenko ymmärtänyt oikein että eksegetiikka tarkoittaa raamatunselitysoppia, eli juuri sitä Raamatun sanoman tulkintaa?

Mikäli näin, niin miksi esim. Raamatun historiallinen tutkimus nivotaan yhteen tulkinnan kanssa?  Eikö tässä tiedemies joka alkaa selittää Raamattua, juuri astu alueelle joka hänelle ei kuulu ja jossa hän metodeineen ei ole pätevä?

Kun Optaatus tuossa ylempänä kerroit ettei historiantutkimus esim. tue Kanaanin maan asuttamiskertomusta sillä tavalla kun se Raamatussa esitetään, niin tuohonhan epäilemättä on olemassa myös vankat perustelut jotka nousevat oikeasti mitattavista asioista. Juuri tätä keskustelua minä itse tavoittelin tällä aloituksellani. Kiitos taas kerran hyvästä kirjoituksestasi!

[Pena]

Olen ymmärtänyt, että Palestiinassa on kaivauksia tekemässä kahdenlaisia arkeologeja. Toiset tutkivat rauniokumpuja Raamatun pohjalta ja löytävät vankkoja todisteita Vanhan testamentin tapahtumista. Toiset taas lähtevät tietoisesti Raamattua kyseenalaistaen kartoittamaan aikakausia ja kulttuureja eivätkä löydä mitään Vanhan testamentin alkukertomuksia tukevaa. Lisäksi on paljastunut muinaisjäänteitä rahan toivossa väärentäneitä huijareita. Toivottavasti eivät tuhoa toistensa aineistoa niin, ettei sen huolellinen tutkiminen ole jatkossa mahdollista! 

[Optaatus]

  Olenko ymmärtänyt oikein että eksegetiikka tarkoittaa raamatunselitysoppia, eli juuri sitä Raamatun sanoman tulkintaa?

Yliopistossa tämä käsite ymmärretään usein laajemmin, esimerkiksi Raamatun maiden arkeologia kuuluu eksegetiikan osaston alaisuuteen. Aiemmassa viestissä mt antoi useita hyviä linkkejä, esimerkiksi "johdatus eksegetiikkaan" -sivulla todetaan
"Nykysuomen sanakirjan mukaan eksegetiikka tarkoittaa raamatunselitysoppia tai -tiedettä. Tämä määritelmä...on varsin suppea...nykyeksegetiikka onkin asianmukaisempaa määritellä esimerkiksi tieteenalaksi joka tutkii Raamattua ja muita varhaisia kristillisiä ja juutalaisia kirjoituksia sekä niihin liityviä kulttuurisia ja uskonnollisia ilmiöitä."

Penalle: on myös arkeologeja ja historioitsijoita jotka pyrkivät luomaan kuvan Kanaanin maan muinaisuudesta ikään kuin Raamatun kirjoituksia ei olisi olemassa, voidakseen sitten verrata näin syntynyttä kuvaa Raamatun antamaan. Ja on tuloksia joista arkeologit voivat uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta olla suurinpiirtein yksimielisiä. Esimerkiksi tietyn alueen väestön suuruusluokka jonkin  vuosisadan aikana voidaan minun lukemieni kuvausten mukaan selvittää raunioiden, ruukunsirpaleiden, hajonneiden työkalujen osien, viljakasvien siitepölyjäämien yms. määrän avulla.

Jampelle: Nykyään kai yleisesti katsotaan että Juudan ja Israelin kuningaskuntien historia on Raamatussa kuvattu melko luotettavasti (vaikka ehkä puolueellisesti) noin vuodesta 900 eKr alkaen. Tätä varhaisempi kausi, siis Saulin, Daavidin ja Salomon aika on kiistanalaisempi. Oletetaan kuitenkin että nämä ovat olleet todellisia henkilöitä (heistä kerrotaan useita vähemmän mairittelevia asioita, joiden sepittämiselle olisi vaikea keksiä perusteluja). Yleensä ei pidetä mahdollisena että Daavidin ja Salomon valtakunnat olisivat olleet niin suuria ja loistokkaita kuin Raamatussa väitetään. 

[seppos]

Olen ymmärtänyt, että suurin osa Vanhan Testamentin tapahtumista on todella tapahtuneita eikä legendoja. Tosin ihmisten lukumäärät ja ajankohdat saattavat olla hyvinkin epätarkkoja, mutta ei silloin ollut mikään tarkaa. Toinen ongelma oli ettei ollut määritelmiä asioille. Esimerkiksi ongelmia aiheuttavat ruoat olivat yksinkertaisesti saastaisia. Samoin on kirjoitusten laita. Teksti voi olla yhden kirjoittajan nimellä, mutta kirjoittajia on ollut useampia tai siihen on myöhemmin lisätty jatko-osia tai vastaavasti lyhennetty. Elettiin ja kirjoitettiin sen ajan ihmisten ymmärryksen puitteissa, miten muutenkaan olisi voitu tehdä.

[Optaatus]

En tähtää viestimääräni keinotekoiseen kasvattamiseen, mutta en vain keksinyt miten pystyisin muokkaamaan aiempaa viestiäni. Seppos?
Eli vielä vanhan testamentin eri kirjojen historiallisesta luotettavuudesta. Saamani yleiskuva on seuraavanlainen: 2. kuningasten kirja on niin luotettavaa historiankirjoitusta kuin tuolta ajalta on saatavissa. Eräissä profeettakirjoissa, esimerkiksi Jeremialla, on arvokkaita historiallisia yksityiskohtia. Danielin ja Esterin kirjojen kuvaukset tapahtumista Babylonian ja Persian hoveissa lienevät lähinnä kaunokirjallisuutta (muistettakoon että nämä kirjat kuuluvat juutalaisten raamatussa vähiten arvovaltaisten, myöhempien kirjoitusten ryhmään). Esran ja Nehemian kuvaus pakkosiirtolaisten paluusta perustuu useimpien historioitsijoiden mukaan todellisiin tapahtumiin, mutta on väritetty ja lukumäärien suhteen vahvasti liioiteltu. Persialaisajasta Pyhässä maassa tiedetään siis vähemmän kuin varhaisemmasta, kilpailevien Juudan ja Israelin kuningaskuntien kaudesta. Apokryfikirjoista 1. Makkabilaiskirja on hyvää historiankirjoitusta, (2. makkabilaiskirja enemmän legendaa).

[Jampe]

MInä olen kyllä joskus ajatellut, lueskellessani noita kuvauksia sodista joita Israeli kansa on käynyt Raamatussa, että onkohan niitä hyvinkin paljon väritelty tai liioiteltu...  -Tuntuvat aika uskomattomilta asioilta.

[PekkaV]

Ennenkuin ujutan lusikkaani tähän herkulliseen Raamattu tieteellisessä valossa keittoon, josta on kiittäminen Jampea, ketjun aloittajaa, tuon terveisiä Sambiasta:
Kuopukseni liitettiin katolisen papin toimesta aviosäätyyyn Lusakassa täkäläisen Mumba Chimbukun kanssa eilen. Kaksi kulttuuria kohtasivat. Pariutuminen on parasta kehitysyhteistyötä.

Suomesta oli häissä puolisoni lisäksi siskoni perheineen. Perheenpää on Helsingin yliopiston eksegetiikan professori Martti Nissinen. Lähetin hänelle ennen matkaamme otteen tästä ketjusta ja kysyin, kiinnostaisiko häntä kommentoida. Hän vastasi täällä face to face, että on päättänyt rajata "tällaiset"(?!) osallistumisen ulkopuolelle. Ehkä suurinpiirtein ymmärrän, mitä hän tarkoitti. Totesin, että pyyntöni oli tarkoitettu keskustelun tason nostamiseksi. Hän siihen, että no kun Körttifoorumista on kyse, voisihan sitä...Hän avasi koneen, katsoi ensin postiansa - ja juuttui siihen. Herroilla on herrojen kiireet. Olen toiveikas, jos kuitenkin joskus jossakin.

Jäi askarruttaamaan tuo taso-asia. Jos ja kun kullakin on oma sataprosenttisensa...