Käykö hurskaan hyvin?

[Jampe]

Kirjoitan muistelleen äskettäin edes mennyttä ystävää/tuttavaani.

Mies joutui kärsimään paljon avioliitossaan huonon ja pahatapaisen vaimon takia. Vaimolle ei riittänyt yksi mies. Lapsikin tuli vieraan kanssa joka johti avioeroon. Lopuksi tämä miesparka kuoli ennen aikojaan vaikean sairauden runtelemana.
Tämä tuttavani oli eläessään hurskas mies joka ei pitänyt meteliä uskomisestaan, ei toitottanut siitä turuilla ja toreilla vaan eli ulkoapäin katsoessa hiljaisuudessa omaa elämäänsä. Hän oli vilpitön kristitty, sen voi helposti jokainen joka hänet tunsi, -tunnustaa.

Minä olen tullut siihen tulokseen että hurskaan käy samoin kuin jumalattomankin, -ainakin tässä maanpäällisessä elämässä. Jos jokin toinenkin elämä on (mitä on kylläkin vaikea uskoa), niin siitä en tiedä, siellä varmaan pätevät erilaiset lait ja syy-yhteydet. Hurskasta ihmistä ei hänen hurskautensa hyödytä täällä maailmassa. He saavat yhtä paljon ja joskus enemmänkin kärsimystä osakseen ja pahat, kelvottomat ihmiset mellastavat viettäen ilojuhlia. Minun on vaikea uskoa ettei varpunenkaan putoa puusta sallimatta. Ihminen ei ole sen paremmassa asemassa kuin elukatkaan. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä luonnontuhoissa, liikenneonnettomuuksissa, sodissa, nälänhädässä jne. Uskotteko todella että joku suuri käsi ohjaa kaikkea, varjelee ja pitää huolta omistaan?

Tällaista kirjoittaessa on vähän samanlainen tunne kuin varmaan Jobilla oli kun hän valitti vaivojaan niin häntä siitä hyvästä kurkutettiin, ja tivattiin vastausta että "taidatkos Behemotin solmia rusettiin, kutsua auringon mailtaan..." ja miten se menikään...?  Kyllähän sitä ymmärtää sen verran että kyse voi toki olla suuremmista asioista emmekä näe kaikkea.



 mutta siltikin...

[Pirska]

"Jos jokin toinenkin elämä on (mitä on kylläkin vaikea uskoa), niin siitä en tiedä, siellä varmaan pätevät erilaiset lait ja syy-yhteydet."

Jampe, tarkoitatko iankaikkista elämää?

[mami]

Niinhän Aasafkin toteaa Psalmissa 73:

"Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
....
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta."

Hurskaan ei siis käy hyvin, ainakaan tässä ajassa, eikä sitä kannata odottaakaan.

[karjalaisenkyösti]

Hurskaan ei siis käy hyvin, ainakaan tässä ajassa, eikä sitä kannata odottaakaan.

Psalmit:
128:1 Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä.
128:2 Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!
128:3 Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.
128:4 Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.
128:5 Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena,
128:6 saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!

Jesaja:

3:10 Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä.

Jos nyt aivan tarkkoja halutaan olla, niin Raamatussa on paljon tekstiä, joka kertoo, että uskovan käy ajallisesti hyvin.
Raamatussa on myös paljon tekstiä, joka kertoo, että uskovan käy huonosti ajallisesti.

Raamatussa Jumala nosti jotkut uskovaiset maalliseen loistoon ja korkeisiin asemiin.
Toisille Jumala taasen varasi kivuliaan kuoleman uskon takia.

Mikään ei ole muuttunut, näin on edelleenkin.

Tässäkin asiassa totuus löytyy, kun huomioidaan kaikki eri puolet, jotka Raamattu tästäkin asiasta meille opettaa.

[Leena]

Jaan aika tarkoin Jampen näkemyksen. Ei ole luvassa muuta kuin muillekin.  Sen sijaan olen ajatellut hieman toisteppäin.  Kukin aika kysyy omalla tavallaan oletko kristitty - koettelee omalla laillaan. Joskus hiljaisemmin, kuten Jampen kuvaamalla kaverilla. Joskus niin, että se haastaa hengen uhalla vastaamaan. Joskus se on suoranaisesti aihe joutua vähintään vaikeuksiin, kuten oli Rautaesiripun aikaan, joskus haastettiin elämään kristittynä, kuten natsi-Saksassa. Mitä pimeämpi aika, sitä selvemmin kysytään: Mihin suostut? Kristuksen tähden? Siksi, että sitä nyt vain on olla kristitty - ottaa vastaan Jumalan kädestä, mitä tuleekaan...  Pidän tästä runosta:  Kristityt ja pakanat

Ihmiset menevät Jumalan luo hädässään
anovat apua, pyytävät onnea ja leipää
pääsyä sairaudesta ja syyllisyydestä ja kuolemasta.
Kristityt ja pakanat.


Ihmiset menevät Jumalan luo hänen hädässään
löytävät hänet häväistynä, ilman majaa ja leipää
näkevät hänet synnin, heikkouden ja kuoleman saattamana.
Kristityt ovat Jumalan luona hänen hädässään.

Jumala käy kaikkien ihmisten luo heidän hädässään
tyydyttää ruumiin ja sielun leivällään
kuolee kristittyjen ja pakanoiden puolesta
ristinkuoleman
ja antaa anteeksi heille molemmille.

Bonhoeffer kirjoitti tämän vankilassa. Tutkin niitä hiljakkoin yhteen esitelmään; jokainen runo on kirjoitettu, kun jokin uusi isku kohtasi hänet. Tätä en juuri nyt osaa ajoittaa, joka tapauksessa hän tietää jo että pelastumisen toivo on heikko.  "Ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani" lausui Jeesus Getsemanessa" on saatekirjeessä.  "Se kääntää toisin päin kaiken, mitä ihminen odottaa Jumalalta. Ihminen kutsutaan myötäkärsimään Jumalan kärsimystä jumalattomassa maailmassa."

[Pirska]

Jaan aika tarkoin Jampen näkemyksen. Ei ole luvassa muuta kuin muillekin.  Sen sijaan olen ajatellut hieman toisteppäin.  Kukin aika kysyy omalla tavallaan oletko kristitty - koettelee omalla laillaan. Joskus hiljaisemmin, kuten Jampen kuvaamalla kaverilla. Joskus niin, että se haastaa hengen uhalla vastaamaan. Joskus se on suoranaisesti aihe joutua vähintään vaikeuksiin, kuten oli Rautaesiripun aikaan, joskus haastettiin elämään kristittynä, kuten natsi-Saksassa. Mitä pimeämpi aika, sitä selvemmin kysytään: Mihin suostut? Kristuksen tähden? Siksi, että sitä nyt vain on olla kristitty - ottaa vastaan Jumalan kädestä, mitä tuleekaan...  Pidän tästä runosta:  Kristityt ja pakanat

Ihmiset menevät Jumalan luo hädässään
anovat apua, pyytävät onnea ja leipää
pääsyä sairaudesta ja syyllisyydestä ja kuolemasta.
Kristityt ja pakanat.


Ihmiset menevät Jumalan luo hänen hädässään
löytävät hänet häväistynä, ilman majaa ja leipää
näkevät hänet synnin, heikkouden ja kuoleman saattamana.
Kristityt ovat Jumalan luona hänen hädässään.

Jumala käy kaikkien ihmisten luo heidän hädässään
tyydyttää ruumiin ja sielun leivällään
kuolee kristittyjen ja pakanoiden puolesta
ristinkuoleman
ja antaa anteeksi heille molemmille.

Bonhoeffer kirjoitti tämän vankilassa. Tutkin niitä hiljakkoin yhteen esitelmään; jokainen runo on kirjoitettu, kun jokin uusi isku kohtasi hänet. Tätä en juuri nyt osaa ajoittaa, joka tapauksessa hän tietää jo että pelastumisen toivo on heikko.  "Ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani" lausui Jeesus Getsemanessa" on saatekirjeessä.  "Se kääntää toisin päin kaiken, mitä ihminen odottaa Jumalalta. Ihminen kutsutaan myötäkärsimään Jumalan kärsimystä jumalattomassa maailmassa."

Olipa osuvasti sanottu. 

[juhani]

Olen samaa mieltä mm. Jampen ja Leenan kanssa. Jeesus meni ristille. Kyllä me menemme lähimmäisten puolesta "ristille".

[Jampe]

Jaan aika tarkoin Jampen näkemyksen. Ei ole luvassa muuta kuin muillekin. 

Olen myös samaa mieltä Pirskan kanssa että tuo kirjoituksesi kokonaisudessaan oli hyvin sanottu!

Ylläolevaan lainaukseen toteaisin myös yhtyväni eli ei ole muuta luvassa kuin muillekaan! Mitä siis jää jäljelle kun uskovalta ihmiseltä riisutaan kaikki "etuoikeudet" muihin ihmisiin nähden hänen uskomisensa perusteella?  Jäljelle jää ainoa olennainen minkä johdosta joudumme toteamaan että ARMOSTA on kysymys. Muut kuvitelmat olemme täysin vapaat jättämään.

[AKUANKKA313]

Helpompi on kulkea, kun tien selvemmin nään
Jeesuksen määrittämän tien.
Kaidalla tiellä kulkeminen, loppumaton itsensä kehittäminen "paremmaksi",
juuri sen tunnustaminen, että on keskeneräinen, on avain huomiseen.

[viima]

Kyllä minua on helpottanut nähdä hurskaita ihmisiä kuolinvuoteilla ja nähdä että heillä on rauha. Ja kyllä minua on aharistanu nähdä ihmisiä kuolinvuoteella ku levottomalla sielulla on hätä.

[Leena]

Kyllä minua on helpottanut nähdä hurskaita ihmisiä kuolinvuoteilla ja nähdä että heillä on rauha. Ja kyllä minua on aharistanu nähdä ihmisiä kuolinvuoteella ku levottomalla sielulla on hätä.

Montako olet nähnyt?  Kysyn vain retorisesti, kysyn hyvin vakavasti ja tiedän ottavani suuren riskin kysyessäni  näin suurta, arkaa ja ehkä riitauttavaa asiaa. '
Uskaltaudun vain  miettimisen jälkeen.  Mietin tätä siitä saakka kun kommentti tänne tuli, eli pidempäänkin olisi voinut (kannattaako? tuleeko turhaa harmia? , uskallanko tosissaan kysyä? Miksi kiusata itseään kun joka tapauksessa on "lukijalinjalainen" omalla valinnallaan?) Omatunto tai tällä kertaa sam-vete eli yhteinen tieto pakotti. Asia näyttää olevan juuri päinvastoin. Jos tulee haittaa, on annettava tulla.

 Syitä saattaa olla useitakin.  Hurskas tietää kenties, ettei mikään hurskaus tule riittämään, ja on siitä syystä todella "ahtaan portin" edessä.  En erikoisalastani johtuen ole itsekään nähnyt monia.  Mutta tietoni on peräisin lähteestä jota en epäile: Juuri he pelkäävät pahiten.

[Leena]

Saattaa olla parasta jättää kuoleman käsittely tähän. Havaintoja on erilaisia, ja kuolemaa suurempaa kysymystä tokko onkaan.  Joillakin on saavutettuna rauha, joillakin ei. Mutta ei aleta kiistellä. Odotan siihen ehkä elämäni vaikeinta kohtaa. Toivon että niin ei sittenkään ole.

Itse en lue enempää tästä ketjusta. Muutenkaan.

[Pena]

Kyllä minua on helpottanut nähdä hurskaita ihmisiä kuolinvuoteilla ja nähdä että heillä on rauha. Ja kyllä minua on aharistanu nähdä ihmisiä kuolinvuoteella ku levottomalla sielulla on hätä.

Molemmat vanhemmistani olivat minun arvioni mukaan hurskaita. Se ei tarkoita, että he olisivat olleet hurskaita samalla tavalla. Äiti oli isän kuolinvuoteen vieressä seuraamassa hänen vaihtelevia mielialojaan ja kamppailua uskon ja epäilyn välillä. Hän kertoi siitä joskus myöhemmin. Aikanaan äiti näytti säilyttävän arkisen ja luontevan luottamuksensa Jumalan armoon aivan loppuun asti.

[viima]

Aikanaan äiti näytti säilyttävän arkisen ja luontevan luottamuksensa Jumalan armoon aivan loppuun asti.

Justihin. Äidit ja mummat. Mulla näin kans. Kuvvaa ittekkin osais elää samalla lailla jokapäivä Jumalan kasvojen edessä, nottei jäis viimme tinkahan.

[Riitta-mummi]

Miul myöskii ol äiti joka ol toivossa väkevä, muutoin ei uskostaan puhunu. Kuollessaan oli rauhallinen hymy huulilla.