Filosofista humanismia vai Raamattua?

[jouni]

En ole synnynnäinen körtti, joten minulla ei ole tietenkään oikeutta sanoa mitään.  Sanon silti.

Minun pitäisi aloittaa tämä sepustus jotenkin näin: "En ole mikään hyvä ihminen, olen huono kristitty.  En rukoile, en auta lähimmäistäni, voi minua, en ole arvollinen avaamaan suutani teidän edessä", tms.  Muuten en ansaitse oikeutta sanoa sanottavaani.  Voi tätä körttilakia!  Eikö Jumalan laki ole itsessään jo aivan tarpeeksi kova ja voittamaton, ettei siihen tarvitsisi tällaista sääntöä enää lisätä?  Jos Jumala armahtaa, niin armahtakaa siis tekin.  Jos kuitenkin tunnet olevasi sisäisesti huono ja syntinen, niin kuin myös moni virsi puhuu, niin uskon, että olet oikeassa.  Mutta ei kannata jättää ajatusta siihen, vaan jatkaa eteenpäin.  Syyllistämättä ketään yksittäistä ihmistä voidaan uskoa kaikkien olevan tässä samassa tilanteessa - toiset vain tiedostavat sen paremmin.  Ja siitä päästäänkin viimein tämän viestin otsikkoon... 

Nykyään moni uskoo kovasti tieteen saavutuksiin ja siihen, kuinka maailma on erilainen kuin Jeesuksen aikana.  Ja varmasti totta onkin, että monta asiaa on muuttunut.  Mutta tiede ei ole absoluuttista, vaan tekijöidensä tekemää.  Synti painaa jokaista tieteen tekijää.  Luonnontieteiden osalta mittaustulokset ovat puolueettomia, mutta syntinen ihminen päättää sen, mitä tutkimusta rahoitetaan, syntinen ihminen valitsee sen, mitä mittaa ja mitä mittauksia katsoo onnistuneeksi ja mitä raportoi.  Syntiset ihmiset arvioivat raportin ja pohtivat, voidaanko sitä julkaista, synti ajaa ihmiset tavoittelemaan kunniaa ja asemaa tiedeyhteisössä ja synti värittää meidän mieltämme, kun luemme tulokset tieteellisistä lehdistä.  Synti värittää tieteen popularisointia, kun vaikeaselkoiset tutkimusraportit yksinkertaistetaan kansan ymmärrettäväksi.  Eli jopa luonnontieteellinen tutkimus on joka askeleella synnin vaikutuksen alla.  Kun puhutaan humanistisesta tutkimuksesta, jossa kvantitatiiviset menetelmät eivät ole käytössä, tieteentekijän oma synnin vaikuttama arvomaailma pääsee vaikuttamaan mahdollisesti vielä rajummin tutkimukseen.

Tiede on siis ihmisen rakennelma, eikä kestä Jumalan edessä, vaan meidän uskomme perustuksen pitää olla muualla.

[Syterskalet]

Mihin tieteen saavutuksiin sitten ei ole syytä "uskoa"? Raamattuko nyt korvaa tieteen? Sieltä vastaukset kaikkiin elämän ongelmiin.

Kirkon homokeskustelun siivittämänä vedotaan usein Raamattuun, mutta mitä sillä milloinkin tarkoitetaan, kun sieltä löytyy perusteita milloin mihinkin.
Raamattu ei ole kuitenkaan mikään lakikirja, jossa tietty asia käsitellään vain yhden kerran. Jos juristit pystyvät silti vääntämään selvätkin asiat sekaviksi, niin mihin pystyvätkään maallikkosaarnaajat Raamatun pohjalta!

Kannattaako synnistä noin paljon elämöidä? Jos uskomme, että olemme jonkinlaisen perisynnin vallassa, niin silloinhan olemme kaikki samalla viivalla, eikä meidän tarvitse sirotella tuhkaa päällemme syntisyytemme takia. Niin sanottu synti kai sitten kuuluu ihmiselämään kuten kuolema ja verot.
Eläkäämme silti onnellisina lyhyt vaellus täällä ajassa.

Lapsuudesta muistan, että minulle kerrottiin, että kaikki pahat teot kirjataan taivaan isoon kirjaan joka otetaan sitten esille viimeisellä tuomiolla. Tämä tuntui aika hurjalta, kuten moni muukin uskontoon liittyvä tarina. Tuomiosunnuntaina odotettiin melkein maailmanloppua.

Synti ei taida enää pääosassa kirkon opetuksessa. Messussakin se hoidetaan heti alussa pois jotta päästään mukavampien asioiden pariin.
On varmaan joukko ihmisiä jotka haluaisivat, että synnistä puhuttaisiin enemmän ja mieluummin tuomitsevaan sävyyn.

Tiede on tuonut paljon hienoja asioita, mutta myös paljon pahaa. Paluuta kivikaudelle ei kuitenkaan ole.

Esimerkkinä tieteen saavutuksista on evoluutioteoria. Ajatelkaa, että ennen ihmiset uskoivat, että kaikki lajit oli luotu ja asetettu ihmisen hyödynnettäviksi. Nyt evoluutioteorian ansiosta olemme löytäneet paikkamme luonnossa yhtenä eläinlajina. Mikä vapauttava tieto!

[Leena]

Kyllä ne on parasta pitää erillään, sillä tieteen tehtävänä on kaiken aikaa kehittyä ja muuttua--- se miuuttaa maailmankuvaa, se muuttaa myös ihmiskuvaa, se on auttamaton tosiasia. Uskossa ydin on muuttumaton: Minä olen sama... hamaan harmaantumiseenne asti minä kannan, minä autan, johdan ja pelastan (siis missä taas) - Jumala ei muutu. 

Lisää:   tiede ei pelasta ketään iankaikkiseen elämään.  Ei anna tietä Jumalan yhteyteen koska minun käsittääkseni Jumala on sen toisin ajatellut...  Tietomme on vajavaista... mutta kun tulee se, mikä on täydellistä katoaa tieto. Tieto ja tiede on tätä maailmaa ja elämää varten, ja onhan mukavaa että esimerkiksi lapsi- ja imeväiskuolleisuus on alentunut kovasti, kärsimyksiä osataan lievittää... mutta onko lopulta se communio, unio Kristuksen kanssa, turvallisin lähtökohta sille että nämä hyvät hedelmät jaetaan oikein ja oikeudenmukaisesti... ei äksönissä mitään vikaa ja väärää ole.

Tykkään tästä ja Siikkareista koska ne ovat ehdottomasti niin kristosentrisiä, se on eniten Kristuksesta puhuva laulukirja kuten kai kaikki tietääkin, Siinä yhteydessä käsitän erinomaisen hyvin lähestymistavan köyhä-kurja-syntinen.  Se on realistinen.  Ei suinkaan kukaan silti jätä eettisiä velvotteitaan ja ajattele että sillä kuitti... jos siis nyt käsitin tämän keskustelunalun oikein,... meni vähän myöhäksi... Kirjoittaminen on Leenalle vaarallista hän unohtaa ajankulun... kerran unohti mennä työhön... no ne soitti sieltä sitten kyllä... uhhuh...

[Viisveisaaja]

En ole synnynnäinen körtti, joten minulla ei ole tietenkään oikeutta sanoa mitään.  Sanon silti.

Minun pitäisi aloittaa tämä sepustus jotenkin näin: "En ole mikään hyvä ihminen, olen huono kristitty.  En rukoile, en auta lähimmäistäni, voi minua, en ole arvollinen avaamaan suutani teidän edessä", tms.  Muuten en ansaitse oikeutta sanoa sanottavaani.  Voi tätä körttilakia!  Eikö Jumalan laki ole itsessään jo aivan tarpeeksi kova ja voittamaton, ettei siihen tarvitsisi tällaista sääntöä enää lisätä?  Jos Jumala armahtaa, niin armahtakaa siis tekin.

Minusta aika oikein kirjoitettu, vaikkakin tuo loppu, että armahtakaa tekin itsenne on pikkaisen outo tokaisu.

Paavalikin totesi olevansa syntisistä suurin ja Jeesus jotenkin, että teidän tulee vähetä, jotta hän suurentuisi.

On hyvä tiedostaa oma mahdottomuutensa Jumalan edessä ja olla nöyrä ja kulkea alatietä.

Yleensäkin kun on Jumalan edessä, niin aika hurjaa jos se ei tee pieneksi.
Ihmetyttää nämä aikamme pyhimykset ja omalla uskollaan itsensä koroittajat. Ihme kun jollain on joitain hyviä tekoja ja suuri usko, jolla he voivat muille kehuskella.

Armokerjäläisyys laittaa ihmisen oikeaan suhteeseen ja se on minusta Jumalan aikaan saamaa ei ihmisen omaa nöyristelyä.
Kyllä mut vetää pieneksi sakramenttien vastaan otto ja rukoilu ja muu vastaava. En koe enkä ole itsessäni arvollinen mihinkään niistä osallistumaan, vaan Jumalan armo kristuksessa on ainoa asia joka minut oikeuttaa niitä ottamaan ja niistä iloitsemaan.

Pienuus Jumalan edessä ja oma mahdottomuus vieät myös kohtamaan muut ihmiset oikealta tasolta. Nykyään kun on kaikenlaisia suuren uskon omaavia, niin kuka sellaista ylhäältäpäin tulevaa kerskailua jaksaa kuunnella ja kuinka se vaikuttaa ihmisissä jotka sellaista joutuvat kuuntelemaan. Eiköhän kun noiden suurien uskonjulistajien pintaa raputta sieltä löydy kaikenlaista.

Jos joku haluaa seurata karismaatikkoja, niin ihan olkaa hyvä, mutta sitten kun olette loppuun palaneet omista ponnisteluista, niin ottakee siioninvirsikirja ja veisatkaa sieltä.

[Riitta-mummi]

Synnynnäisenä humanistina ja myöhemmin "uudestisyntyneenä uskovaisena" en löytänyt sitä vapautta ja rauhaa minkä körttipastorin puhe salatusta Jumalasta, rakastavasta isästä ja luopiolapsesta toi vahvana tietoisuutena vähän riittämisen merkityksestä.

Ei körttiläisyys merkitse minulle jatkuvaa synnintuntoa, allapäin olemista, toisten syntien tarkkailua.
Tiedän olevani syntinen ja tarvitsevani Jeesuksen ristinkuolemaa. En kuitenkaan tarvitse joka hetki t u n t e a olevani syntinen, vaan saan elää ihmiselle luotujen mahdollisuuksien elämää kaikkine rikkauksineen. Turmiolliset nautinnot, omavoimaisuuden, mammonan vallan jne. omatunto neuvoo olevan väärää elämää.

Siis vain vähän on tarpeellista iankaikkisuutta ajatellen. Elämää varten on paljon saatavaa ja annettavaa.

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, niin täytät Jumalan lain. Muuta lakia ei ole kuin armon ja rakkauden laki.

[mt]

Minun pitäisi aloittaa tämä sepustus jotenkin näin: "En ole mikään hyvä ihminen, olen huono kristitty.  En rukoile, en auta lähimmäistäni, voi minua, en ole arvollinen avaamaan suutani teidän edessä", tms.  Muuten en ansaitse oikeutta sanoa sanottavaani.  Voi tätä körttilakia!

Mistä sinä tällaisen lain olet löytänyt?

Mt

[Viisveisaaja]

 
MT meillä kaikilla on erilaisia mielikuvia asioista.
Jos jollakin on tuollainen kuva körteistä en ihmettele, mutta ei se kyllä paikkaansa pidä.

Mulle tulee aina hyvä mieli ja alkaa joskus ihan naurattaa, kun ajattelen ukkopaavoa. Jotenkin jos hän on körtti, niin kyllä herännäisyydessä on ainakin ennen ollut muutakin kuin alavirettä ja synkkyyttä.

[jouni]

Mistä sinä tällaisen lain olet löytänyt?

Kohtaamisista körttiyhteyksistä, jo tällä foorumillakin.  Hyvä kysymys, paljon pohdittavaa.

[PekkaV]

En tunnusta.

[Leena]

Kohtaamisista körttiyhteyksistä, jo tällä foorumillakin.  Hyvä kysymys, paljon pohdittavaa.

En tunnusta.

[jouni]

Ei tartte tunnustaa; enkä tahtonut syytellä  .  Että pitikin kirjoittaa alkulause, johon itse asia hukkuu.

[Jampe]

Tiede on siis ihmisen rakennelma, eikä kestä Jumalan edessä, vaan meidän uskomme perustuksen pitää olla muualla.

Minusta sekoitat asioita tuossa aloitusviestissäsi. Ei tiede ole mikään "ihmisen rakennelma" eikä pyrikään olemaan. Tieteeseen ja tutkimukseen ei kannata suhtautua kovin tunteellisesti vaan pitää ymmärtää tieteen olemuksesta ja esim. tutkimuskäytännöistä, arvioinnista yms. joitain olennaisia perusasioita ennenkuin voi mennä heittelemään yleistyksiä. Ei se aivan niin mene että joku pellepeloton jossain saa päähänsä jonkin asian tutkimustensa kautta ja sitä aletaan pitää yleisesti "tutkittuna asiana" vaan kyllä siellä on äärimmäisen kova seula jonka takaa juuri tuo kunnianhimo eli muutkin haluavat nimeä ja saavutuksia ja niin ollen pyrkivät kyseenalaistamaan siihenastiset tutkimustulokset. Tämä "itsekkyys" juuri on parhain käyttövoima ja tae sille sille että kaikki tutkimustulokset joutuvat niin kovan ammattilaisraadin eteen läpikotaisin ruodittavaksi että jos mahdollista, se revitään juurineen alas jalustaltaan. Näin käy ja on käynyt monesti ja sen kautta asiat menevät eteenpäin, tietämys lisääntyy ja saadaan apua esim. vaikeisiin sairauksiin lääkkeiden kehityksenä jne.  Arvioinnin hoitavat ns. "vertaisarviointina" tahot joilla OIKEASTI on laajaa alan tietämystä ja ammattitaitoa.  Jos tekee pelletutkimuksen, -joutuu naurunalaiseksi!

Ei tieteen tarkoituskaan ole "kestää Jumalan edessä" eikä olla uskonnollinen osviitta elämän tiellä.  Usko on uskomista ilman todisteita. Tutkimus näyttää jonkin asian syy-seuraussuhteet.

Siinä olen samaa mieltä että uskon perustan on oltava muualla, esim. jos Raamattu sanoo jonkin asian synniksi niin se ON silloin synti, eikä sitä pidä lähteä perustelemaan tieteellisillä tutkimustuloksilla että miksi se ei ole synti koska tiede sanoo että...  Toisaalta aivan yhtä tyhmää ja perusteetonta on se kun uskovaiset kirjoittelevat muka "tieteellisiä" teoksia siitä kuinka evoluutio on mahdoton eikä maailma ole miljoonia vuosia vanha... Siinä he itsekin haksahtavat pahasti kun heidän teokset joilla he yrittävät muka "todistaa tieteellisesti" ovat naurunalaisia maailman tiedeyhteisöissä koska ne eivät kestä vertaisarviointia koska perustuvat uskomuksiin, eikä tutkimustuloksiin.

Pidetään siis uskonto uskontona ja mitä siellä on syntiä, se pysyköön syntinä vastedeskin ja tiede tieteenä ja mitä siellä sanotaan, -annetaan olla paikallansa jos ei kyetä parempaa esittämään!  Ei yritetä muuttaa uskontoa tieteellisin perustein eikä tiedettä uskonnollisin perustein.  Minä en ainakaan ottaisi ainuttakaan sanaa pois Raamatusta enkä myöskään väitä vääräksi yhtäkään tieteellistä tutkimustulosta jos en kerran ole oikeasti asiaan perehtynyt niin että tiedän mistä puhun!  Minusta molempien asioiden harrastajat ansaitsisivat potkun persuuksiin!

[Jampe]

En kuitenkaan tarvitse joka hetki t u n t e a olevani syntinen, vaan saan elää ihmiselle luotujen mahdollisuuksien elämää kaikkine rikkauksineen.

Ei tarvitse ensinkään T U N T E A olevansa syntinen, vaan riittää että tietää olevansa syntinen ja myöntää sen kohdallensa.
Tuntemisten vaatimukset ovat pietistien keksimää sanonko mitä!

[Riitta-mummi]

Tätähän mie just yritin sannoo. Tiiän liiankin hyvin mitä on syntiensä syynääminen suurennuslasin kans.

Täs tapaukses tieto ei lisää tuskaa, vaan tunto.

Eri assii on ko väärintekemisest tulloo synnintunto. Siin pittää ottaa ja pyytää anteeks ja ottaa vastaan anteeksanto.

 

[jouni]

Minusta sekoitat asioita tuossa aloitusviestissäsi. Ei tiede ole mikään "ihmisen rakennelma" eikä pyrikään olemaan.

Kyllä se on nimenomaan ihmisen rakennelma, joka joko pyrkii kuvaamaan tai selittämään erilaisia ilmiöitä, tai esim. matematiikan ja insinööritieteiden osalta nimenomaan rakentaa oman alansa säännöstöjen mukaisia rakennelmia.  Olen itse ollut yli kymmenen vuotta tiedemaailmassa; myös vertaisarvioijana ja ohjelmatoimikunnissa, jutellut vanhempien kollegojen kanssa ym.  Ei se nyt ihan niin hieno ja toimiva prosessi ole, kuin annat ymmärtää. 

Näissä väittelyissä monesti sekotetaan uskonto ja tiede, ikäänkuin tieteen uusimmat saavutukset johtaisivat siihen, että jokin Jumalan sanan osa olisi nyt tullut kumotuksi.  "Nykyään tiedetään niin paljon enemmän kuin Raamatun aikoina" tms.