Olen ehkä tuonut esiin tämän asian ennenkin, mutta toistettakoon se tässäkin.
Pentti Simojoki on selittänyt tämän sisällinen tunto -kohdan seuraavasti (ks. tarkemmin Simojoen kirja
Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset).
Sepän repliikki on perinteisesti luettu niin, että se yksi, joka nuorelta Paavo Ruotsalaiselta puuttuu, on Kristuksen sisällinen tunto. Simojoen mukaan tämä lukutapa ei ole oikea. Yksi puuttuva ei ole Kristuksen sisäinen tuntemus, vaan omavanhurskaudesta luopuminen.
Hän perustaa tulkintansa
Kalliiseen hunajanpisaraan, jonka seppä esitteli tunnetussa kohtaamisessa Ruotsalaiselle. Tämän tulkinnan mukaan seppä selosti Paavolle asian Wilcoxin tekstin mukaan, mahdollisesti jopa sitä siteeraten. Simojoen kirjaa minulla ei ole nyt käsillä, mutta etsin Hunajanpisarasta kohdan (kpl 32), johon Simojoki käsittääkseni viittaa.
Sinulla taitaa olla paljon hyvää sinun tykönäs, ja yhtähyvin taitaa vielä puuttua sinulta yhtä, joka tekee, että sinä menet murheellisena pois Kristuksen tyköä; sillä et sinä ole vielä myynyt pois kaikki, mitä sinulla on (Mark. 10:21, 22. Luuk. 12:34) niinmuodoin kuin et sinä ole hyljännyt kaikkea sinun omaa vanhurskauttas.
Mainitut viittaukset vuoden 1776 Bibliaan:
Mark. 10:21-22
Mutta kuin Jesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti. Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
Luuk. 12:34
Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.
Sepän - ja myöhemmin Paavon - käytössä oli herrnhutilaisen Turun konsistorin notaarin Abrahan Frosteruksen ruotsinnoksesta tehty suomennos. Frosteruksen lähtötekstinä oli saksankielinen käännös. Suomennoksen ensimmäinen painos julkaisiin 1779. Käytössäni oleva Hunajanpisaran laitos on painettu Turussa vuonna 1839. Tiililä ei
Rukoilevaisten kirjoissa mainitse tätä painovuotta, joten en voi olla varma siitä, että teksti on sama kuin Hökkä-sepän käyttämä, mutta nimiölehden perusteella on mahdollista, että muutokset siteeratussa kohdassakin rajoittuvat lähinnä ortografiaan (esim. x > ks).
Frosteruksen laitoksessa on alaviitteinä hänen perusteelliset "sananselityksensä", joista Ruotsalainen Viljo Remeksen mukaan oppi luterilaista uskontulkintaa - Lutherin kirjoituksiahan hän ei kielitaidottomana voinut itse lukea.
Onkohan kukaan tutkinut Ruotsalaisen sanelemien kirjeiden lähteitä eli sitä, missä määrin niistä on löydettävissä fraaseja tai pidempiä sitaatteja hänen käyttämistään hartauskirjoista, Hunajanpisaroiden lisäksi esim. Wegeliuksen postillasta?
"Sisällisen tunnon" merkitystä on pohdittu foorumilla useampaan otteeseen monipuolisesti ja ajoittain kiivaasti. Keskusteluista kukin löytää varmasti mieleistään ylösrakennusta ja myös huvitusta, kuten esim. siitä Jampen vinkistä, että helluntailaisuus keksittiin itse asiassa Suomessa 1700-luvulla, mutta suomalaiset onnistuivat sen(kin) homman ryssimään.
Tätä viestiä kirjoittaessani aloin ajatella, että jospa se ei tarkoita sen kummempaa kuin uskoa Kristukseen. Sen saavuttaminen ei ole kaikille niin yksinkertaista ja selvää kuin monet oman kokemuk... anteeksi, järkensä mukaan arvelevat.
Mt