Varsin ymmärrettävä näkemys.
Mutta minkälainen on ihmisen relaatio Jumalaan kristinuskon sisällä. Ihmisellähän on relaatio kirkon opin mukaiseen Jumalaan ja Hänellä taas relaatio ihmiseen. Tässä on kysymys ikäänkuin ihmisen muodostamasta omasta relatiivisesta jumalanäkemyksestä, joka perustuu Raamatun ilmoitukseen sekä ihmisen uskoon. Mutta jos tarkastelemme Jumalaa absoluuttina, kääntyy suhde yksisuuntaiseksi eli Jumalan relaatio ihmisiin kaiken olevan luojana.
Jumala on Terho Pursiaisen mukaan peri-Sinä, siis jotain mitä ei voida kohdata välineellistäen. Silloin syntyy epäjumala. Jumala siis on kaikkien määritelmien ulkopuolella, tämä pitäisi Pursiaisen mielestä muistaa. Se kuulemma unohtuu liian helposti nykyisessä teologisessa keskustelussa. Toisin sanoen: Kaikki, mitä sanomme Jumalasta, on lähtökohtaisesti epätotta.
Perimmältään relativismi tarkoittaa sitä, ettei edes teoriassa (eikä tietysti käytännössä) ole olemassa absoluuttista totuutta vaan että jokaisella on oma totuutensa. Niinpä kaikki ilmiöt ja asiat ovat suhteellisia. Äärimmilleen vietynä relativismi on nihilismiä.
On myös tärkeätä huomata, ettei arvoja voi johtaa tosiasioista. Näin on tietysti myös moraalin kanssa, jonka voidaan sanoa olevan kokoelma arvoja tai periaatteita, joiden mukaan toimitaan. Myös ihmisten tulkinnat universaalista moraalista poikkeavat toisiinsa. Ja vaikka ihmiset jakaisivatkin yhteisen moraalin, toiminta niiden pohjalta voi olla erilaista. Näin erityisesti vapauksia ja oikeuksia korostavassa yhteiskunnassa.
Tuota kai yritin relativismilla tarkoittaa, ehken vain olen epäselvä. Se taas on lähtökohtaisesti tietysti oma syyni. Relativismi voidaan tietysti määritellä myös ns. kulttuurirelativismiksi, joka yleensä koskee arvorelativismia. Toisaalta arvorelativismi on joskus myös yksilöiden välistä relativismia. Kulttuurirelativismilla jokaisella kulttuurilla on totuutensa, ei yksilöillä. Jos olen oikein ymmärtänyt, nihilismi todellakin on yksi yksilörelativismin äärimuoto. Kielletään kaikki yleiset moraalinormit?
Mutta tuo moraaliarvostelmien suhde tosiasioihin. Tuosta on myös eriäviä näkemyksiä, esimerkkinä nyt vaikka eettinen realismi tai eettinen naturalismi. Niilläkin on vahvat kannattajansa ja minusta onkin jotenkin kohtuutonta suoralta kädeltä tyrmätä niiden edustajat. Kuten filosofianopettajamme kiteytti: "Silloin henkilö ei vain näe, kuinka maailma todella seisoo."
Se, että on erilaisia moraaliarvostelmia, ei vielä aukottomasti kerro, että ne kaikki olisivat totta. Voinhan väittää, että kuu on juustoa (tosiasiaväite), mutta kuu ei olisi juustoa. Tietenkään moraalia ei tarvitse hyväksyä samanlaisina tosiasiaväitteinä.
Energia on yhtäkuin massa valonnopeuden neliöllä? 
Yhtälö ei ole "suhteellisuus"teoria vaan sen seuraus.
Kysymys kuuluukin: "Mitä on massa?"
