Satuin eilen menemään yhteiskristilliseen rukousiltaan oman kaupungin puolesta
http://www.espoorukoilee.net/. Menin silläkin uhalla, että uuskörttiläisenä olen alkanut suhtautua varauksellisesti varsinkin ääneen yhdessä rukoilemiseen.
Mutta kokemus oli positiivinen: istuin ringissä minulle tuntemattomien ihmisten kanssa tietämättä heidän taustayhteisöään ja koin että huolet olivat meillä yhteisiä ja ne välittyivät Jumalalle. Ei ollut mitään itsetehostusta tai näyttämistä ihmisten kesken.
Valitsin ryhmän, jossa rukousaiheena olivat Espoon koulut (oppilaat, opettajat, rehtorit) ja laajemminkin perheiden hyvinvointi kaupungissamme. Jess! Eikös niin, että körttiläisetkin voivat osalllistua tällaisiin juttuihin? Ja tuoda omaa rauhallista, maanläheistä näkökantaansa asioihin?
Musiikkiosuus oli ns. ylistämistä, koska satuttiin olemaan Vapaaseurakunnassa, mutta se ei saanut minua valtaansa, enkä niin ollen hairahtunut tanssahtelemaan perin epäkörttimäisesti. :lol:
Olisin kirjoittanut tämän jonkin rukousta/esirukousta koskevan ketjun jatkoksi, mutten löytänyt sellaista. Tätä asiaa on sivuttu kyllä muissa ketjuissa, ja esirukouksen tarpeelllisuudesta on ollut aika kipakkaakin mielipiteenvaihtoa. Minä en ole mikään esirukoustaistelija, en sinne päinkään, mutta kysyn: korvaako veisaaminen kaiken rukouksen? Veisuu tuntuu olevan enemmänkin oman jumalasuhteen hoitamista, ei toisten puolesta rukoilemista, tai no, pyydetäänhän virsissä siunausta esivallalle tms.
