Toisen posken kääntäminen ym. pohdintaa (parannuksenteko 2?)

[Pena]

Tiedon puu oli Hyvän ja pahan tiedon puu. Pelkästään tieto tai tiede (ns luonnontiede) päätösten perusteena voi johtaa yhtä hyvin hyvään kuin pahaankin. Koko ajan pitää korjata tieteen tulosten odottamattomia haittavaikutuksia. Tähän tarvitaan jotain muuta tapaa havainnoida ja oivaltaa. Tunteet ovat varmaan osa tätä herkkyyttä. Usko Jumalaan ja hänen haluunsa ohjata meitä oikeaan kuuluu myös tähän. Minusta vain on vahingollista jos usko johdatukseen muuttuu uskoksi siihen, että kaikki mitä itse teen, on Jumalan johdattamaa ja oikein. Se kai on sitä körttiläisten kammoamaa omavanhurskautta.

[Liisa]

Minusta vain on vahingollista jos usko johdatukseen muuttuu uskoksi siihen, että kaikki mitä itse teen, on Jumalan johdattamaa ja oikein. Se kai on sitä körttiläisten kammoamaa omavanhurskautta.

No totta.

[Katriina]

[

quote="Pena"]Tiedon puu oli Hyvän ja pahan tiedon puu. Pelkästään tieto tai tiede (ns luonnontiede) päätösten perusteena voi johtaa yhtä hyvin hyvään kuin pahaankin.

- En tiedä mistä syystä Bonhoeffer käyttää kaiken aikaa nimitystä "Tiedon puu", ehkä siksi että Saksan kielen genetiivimuodot ovat pitkiä,  (der Baum des Gutes und Böses) ja kuulijoillehan on tiedossa, mistä hän luennoi.  

Mutta se taitaa täytyä mainita, että hän ei ollut luonnontieteilijä, vaaan teologi. Teologina häntä on jälkikäteen (kuoli 39v ikäisenä) selitetty milloin miksikin: Joku pitää marxilaisena, joku jopa "toivoo hänen saaneen  vankilassa uskonsa takaisin"....    Niinivaaran vanhahko artikkeli jonka löysin ("Teologia etsii suuntaa") näkee hänet henkilönä, jolle oli ominaista oivaltaa nopeasti, kiirehtiäkin, aikalainen teologi vanha setä Karl Barth , niin ystävä kuin olikin, myöntää tuskastuvansa välillä kun tätä Bonhoefferia oli niin vaikeaa seurata....

Tuttu mies kai hän on mutta jos nyt ei olisi, Saksan kirkkotaistelun ns tunnustuskirkon opettaja, myöhemmin Canaris-salaliiton jäsen, vangittiin epäiltynä maanpetoksesta 5.4.43 ja kun yhteydet Hitlerin ympärillä vehkeilyihin tulivat ilmeisiksi, hirtettiin 11.4.45

- Luulen, ettei hän tuossa luentosarjassaan lainkaan ole kiinnostunut tästä luotiinko-maailma-kuudessa-päivässä -lähestymistavasta. Se oli hänen näkökulmilleen ja julistukselleen jollain tapaa niin perin vieras. Keskeiseksi kun pitkin matkaa nousee tuo tässä-ja-nyt -ajattelu. Jumalaa hän ei halunnut tungettavaksi ainakaan mihinkään "mitä luonnontiede ei vielä tiedä" ---- hänelle se on kaikessa, minkä hän jo tietää ja näkee olevan. On vähän kuin lapsi joka osaa iloita hiihtämisestä, hyvästä ateriasta tai musiikista. Hän osasi ottaa vastaan.

- Oli minul tuttavuus josta oli iloa....osa tuotannosta oli paljo  liika viisasta teologiaa, osaa en pystyis toteuttamaan (pietistises puuskas kirjotettu "Kutsu Seuraamiseen") mutta paljon muuta.... kuten virren 600

.............................

Jaa niin, joo, jos tämä ikäänkuin jatkaa minun ja Liisan keskustelua, niin me taisimme kumpikin tai ainakin minä puhua tiedosta, ei tieteestä, ja tiedosta tuollaisena arkipäiväisenä asiana, joka on usein yllättävän monipuoliustakin, joskus ainakin minul jotain jota en oikein edes osais selittää: Jos nyt miettii työpaikan vaihdosta niin siitä uudesta on usein hankittuna tietoa. Ja vanhasta tietenkin jo on. Jonkinlainen tunteen-ja-järjen ylle kohoava tai kumpaakin auttava fiilis mikä lie sanoo itselle: Tuonne. tai Ei tuonne. Sitä tarkoitin intuitiolla.  

Semmosta ei läheskään aina tavoita... mutta joskus.
...............................

Ja taisin mainita et pelkään, ja sain pari päivää lisää selvitel pelottavaa mielessäni.  Muistin vanhan tarinan pojasta, joka ei sitä viisautta oppinu. Se pantiin nauriinistutukseen ja istutti ne kaik nurinpäin, mut yöllä tuli isäns joka käänsi ne siten että ne voi kasvaa.... mie helpotuin siitä sillä minun istutukset taitaa joutua hiljaa yöl korjailemaan.

..................................

Mutta kuulkaas viel yksi kysymystä. Körttiseuroissa veisuu korvaa rukouksen /tai miten sanoa se oikein, rukoillaaan veisaten. Opin niillä Herättäjäjuhlilla. Rukoilevatko körtit yhes millonkan, tai toistensa puolest? Nyt toivon tosissans kärsivällisyyttä, nämä on tyhmiä kysymyksiä, mut mie en tiedä.

[Liisa]

Mutta kuulkaas viel yksi kysymystä. Körttiseuroissa veisuu korvaa rukouksen /tai miten sanoa se oikein, rukoillaaan veisaten. Opin niillä Herättäjäjuhlilla. Rukoilevatko körtit yhes millonkan, tai toistensa puolest? Nyt toivon tosissans kärsivällisyyttä, nämä on tyhmiä kysymyksiä, mut mie en tiedä.

Niin, veisuu ja Siionin virret ovat rukousta. Siksi seuroissa ei tarvita rukouksia erikseen. Jumalanpalveluksessa ainakin rukoillaan yhdessä, ja herättäjäjuhlilla myös päätösseurojen polvirukouksessa.

Itse koen rukoilemisen ja siitä puhumisenkin aika yksityiseksi asiaksi. "Jumalan ja minun väliseksi." Ei mitään julkirukoiluja, eikä ne asiatkaan tai ihmiset kenellekään muulle kuulu. Toisaalta oma suhtautumiseni rukoukseen on ylipäätään ollut aina vähän ongelmallinen. Rukousta pyyntöinä en ole oikein ikinä ymmärtänyt. (Kyllähän Jumala tietää, asiat ja huolet ja toiveet, mutta myös tietää ja tekee oikeat ratkaisut?) Enemmän koen rukouksen asioiden kertomisena ja toivottavasti kuulluksi tulemisena, en pyytämisenä - tai joskus korkeintaan pyyntöinä siitä, että meitä täällä vielä kannettaisiin ja ohjattaisiin oikeaan suuntaan.

[Sarai]

Katsoimme mieheni kanssa eilen Housea dvd:ltä. Yhdessä jaksossa sanottiin mielestäni aika hyvin: Ihminen ei rukoile Jumalaa varten vaan itseään varten. Jumala kyllä tietää kiitollisuutemme rukoilemattakin, mutta meille itsellemme on tärkeää muistaa mistä olemme kiitollisia. Tässä puhuttiin siis kiittämisestä, mutta miksei sama pätisi myös pyyntö- ja kertomisrukouksiin: Jumala kyllä tietää, mutta meidän on hyvä pukea sanoiksi tuntemuksiamme, ja miettiä mitä itse oikeasti haluamme.

Rukoillessa kannattaa varoa, mitä pyytää, sillä joskus voi sen myös saada! :-)

[Katriina]

LiisaRukousta pyyntöinä en ole oikein ikinä ymmärtänyt. (Kyllähän Jumala tietää, asiat ja huolet ja toiveet, mutta myös tietää ja tekee oikeat ratkaisut?) Enemmän koen rukouksen asioiden kertomisena ja toivottavasti kuulluksi tulemisena, en pyytämisenä - tai joskus korkeintaan pyyntöinä siitä, että meitä täällä vielä kannettaisiin ja ohjattaisiin oikeaan suuntaan.

[/quote]

Eräänä sunnuntaina tuosta kuuli aika hauskan saarnan. Pappi totesi usein kuulleensa saarnatuolista, ja julistaneensa itsekin, että Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme. Hän tuntee tarpeemme

No, sitten perheeseen alkoi syntyä jälkikasvua, ja tämä nuori isä totesi että olisi kyllä kauhean kurjaa jos ne ei ikinä puhuisi minulle mitään. Lakkasi silloin itse saarnaamasta että Jumalalle ei tarvitse puhua....

Ja ääni liikutuksesta (naurunhalusta?) värähtäen hän sanoo olevansa hyvin hyvillään siitä että isän huoneen ovi on yhä, nyt jo isonpuoleisille  lapsille avoimena -- ja nämä tulevat niin usein ja niin ilmeisen mielellään ---joskin aihepiirit ovat  siirtyneet käsittelemään noita  budjettikysymyksiä...

...................

Se själavårdarepappi kertoi jostakusta, joka oli saanut kokea elämässään onnellisen käänteen (ei tietty voinut kertoa muuta) ja koki mielensä olevan niin täysi että hän pakahtuu iloon.  Oli tehnyt päiväsaikaan tehtävänsä, mutta joka ilta vetäytyny jonnekin erilleen (niukat pohjatiedot) saadakseen häiriöttä kiittää. Sitten se jatkui jotenkin niin että tämä henkilö kiitti yhtä kaikki jostakin mitä oli tapahtunut.  Nyt ajattelin että kokeilisin...... olen utelias näkemään miten pitkään Katriina "kiittää joka tilassa"

Paremmin ort piireissä tunnetaan se hyvin vanha hengityksen rytmissä rukoileminen, sisäänhengityksellä sanat, Herra Jeesus Kristus Jumalan poika -- armahda minua. Hän opetti tämän minulle, ja jos joku on lukenut Stinnisseniä, se löytyy häneltä. Sen oppii, joskin noiden sanojen rytmittämisessä on ongelmia, alkaa äkkiä hyperventiloida jos tuon kaiken sanoo.... typistin sen: Herra Jeesus Kristus (sisään) - armahda minua syntistä. Huomio rintakehän liikkeisiin, ei sanoihin....siinä opettaa "ruumiin rukoilemaan" (tämän kehitti joku jolle oli ongelma tämä kehoitus "rukoilkaa lakkaamatta"

- En tie mikä on tarkoitus ollu mutta tuohon nukahtaa...Stinnissenin mielestä se on kuten pitääkin olla....

Mitähän työtä mie välttelen kun notkun täällä?

[Lars Mikael]

Itse koen rukoilemisen ja siitä puhumisenkin aika yksityiseksi asiaksi. "Jumalan ja minun väliseksi." Ei mitään julkirukoiluja, eikä ne asiatkaan tai ihmiset kenellekään muulle kuulu.

Et kai kuitenkaan tarkoittane jumalanpalvelukseen liittyvää esirukousta? Se on ainakin minulle tärkeä osuus jumalanpalveluksessa.

[Liisa]

Itse koen rukoilemisen ja siitä puhumisenkin aika yksityiseksi asiaksi. "Jumalan ja minun väliseksi." Ei mitään julkirukoiluja, eikä ne asiatkaan tai ihmiset kenellekään muulle kuulu.

Et kai kuitenkaan tarkoittane jumalanpalvelukseen liittyvää esirukousta? Se on ainakin minulle tärkeä osuus jumalanpalveluksessa.

Omaa yksityistä rukoilua vain omalta kohdaltani, jumalanpalveluksesta ja muista ihmisistä en tuossa puhunut. Varmasti moni kokee rukouksen toisin kuin minä, hyvä niin. Sarai taas hyvin muistutti siitä tavallisemmasta näkemyksestä. Minä tuppaan nuo usein unohtamaan ja vähän väliä olen ihmeissäni, että miten siihen rukoukseen voikaan muuten suhtautua.

[Pena]

Vaikka veisuusta irrallinen rukous ei tavalliseen seurakäytäntöön kuulukaan, on herättäjäjuhlien yhteinen päätösrukous polvillaan penkkien välissä minulle hyvin keskeinen osa körttiläisyyttä.

[seppos]

Vaikka veisuusta irrallinen rukous ei tavalliseen seurakäytäntöön kuulukaan, on herättäjäjuhlien yhteinen päätösrukous polvillaan penkkien välissä minulle hyvin keskeinen osa körttiläisyyttä.

Se on instituutio. Vaikka instituutiot ovat yleensä körteille vieraita niin tämä juhlien grande finale lähettää ystävät upeasti kotimatkalle. Voisiko loppu olla mahtavampi ja pysäyttävämpi?

[Liisa]

Ittelläni on ajankohtasena pulmana se et pelkään hirveesti, oikeesti yhtä meän tiimin sairaanhoitajaa...luulin et se tulis tänäpän työhön, mie tapaisin ja ikäänkuin näkisin kuin syksy alkaa. Tää on jotenki niin merkillinen juttu...myö tunnetaa ja eros olles mailailtiin kuulumiset ja maaliskuus se vaan jonkin ihme kääntymyksen ateismiin.. --- mutta minusta tuollaset kääntymykset milloin minnekin päin ei nyt sentään ole ennen ole pakottaneet katkomaan välejä ja jos, niin se vaarantaa potilasturvallisuuden, jos toinen ei kommunikoi mitenkään, ei edes sisäpostilla. Joskus tulee ovelle ja huutaa ja on vihainen.  Mitäs siitäkään, mutta kun en niistä jutuista aina ole perillä (kuka on käyttänyt suolapurkkiani?) Yritin keväällä sekä jutel että kirjotel ja kysyin olenko vaiks nyt loukannu...hölösuiselta ihmiseltä voi odottaa typeryyksiä, mutta ne on korjaamista vasrten, ei, tässä ollaan nyt muuten vaan tälleen.

 Valvoin yön mutta aattelin et se on kertamietinnän väärttiä. Miten olla herttanen kun se on toisesta huonosti tai kun kaikki on huonosti, miten jättää rauhaan sellasel taval että se ei myöskään loukkaisi? Kehitin jotain hyvän tuntusta

...eikä se ollu siellä. Sil on tietty tää täysi viikko lomaa, pakosta se menee niin.  

...pitää miettiä viel viikonloppu tälleen, peitetyin silmin. Tai sit mulle annettiin  lisäaikaa....mie pelkäsin nii et oli pakko rukoilla et tee sie Yläkerran Äijä täl tilanteel jotaa. Sit mie rupesin pyytään et muuttais minua,  muuta minuu....et se ei johtas riitaan kun se ei oile nyt ok kun ei ole riideltävää ---jaa no, ainahan sitä löytää mutta kuin vain, että mie osaisin ol viisas, niin että olis viisautta ja jonkilaista "kyllä-me-pärjätään-tää-on-hyvä -työyksikkö" Saa mul huutaa. Myö vähän puhuttii täst Jumalan kans.

Mietin tätä vielä. Eihän siihen oikein voi mitään sanoa, kun ei tilannetta tarkemmin tunne. Rukousta kaipasit. Veikkaan kyllä, että sekin haaste on otettu vastaan. Mutta voisiko tilanteen vain yrittää sivuuttaa, kunnes se alkaisi ratketa itsestään tai ei ainakaan tuntuisi enää niin taakalta? Keskittyä muihin asioihin. Ottaa ehkä tylykin palaute vastaan asiallisesti, "ahaa, sinä olet tuota mieltä, ok" tai jos ei erityistä kohtaamista tule, antaa olla? Niin kauan, että lähtisi turhat painolastit.
Ehkä vastapuolella on jokin oma syynsä, jota ei halua/ jaksa yhdessä käsitellä, vaikka se saattaisi reilua ollakin. Anna tilaa? Kyllä se siitä sitten?

Ajatuksesi ovat, Katriina, kyllä mielenkiintoisia. Kovin paljon niihin ei kyllä ehkä uskalla näin sanoa.

[Mahjong]

Katriina kirjoitti:

Stinnissen, Wilfrid Kristillinen syvämietiskely. Katt 1999.

Paremmin ort piireissä tunnetaan se hyvin vanha hengityksen rytmissä rukoileminen, sisäänhengityksellä sanat, Herra Jeesus Kristus Jumalan poika -- armahda minua. Hän opetti tämän minulle, ja jos joku on lukenut Stinnisseniä, se löytyy häneltä. Sen oppii, joskin noiden sanojen rytmittämisessä on ongelmia, alkaa äkkiä hyperventiloida jos tuon kaiken sanoo.... typistin sen: Herra Jeesus Kristus (sisään) - armahda minua syntistä. Huomio rintakehän liikkeisiin, ei sanoihin....siinä opettaa "ruumiin rukoilemaan" (tämän kehitti joku jolle oli ongelma tämä kehoitus "rukoilkaa lakkaamatta" )

Tämä Kristillinen syvämietiskely on samantapainen kuin Transsendenttinen Meditaatio eli TM, jonka olen joskus oppinut Suonenjoella. Sen kehitti Maharishi Mahesh Yogi, taisi olla intialainen.  Kiinnostuin nyt tästä kristillisestä syvämietiskelystä, kannattaa "opettaa ruumiskin rukoilemaan." Ja paras tehdä se niin, ettei tule "hyperventilaatiota"....Kiitos Katriina! :wink:

Katriinalta lisää:

- En tie mikä on tarkoitus ollu mutta tuohon nukahtaa...Stinnissenin mielestä se on kuten pitääkin olla....

Siis keino nukahtamisvaikeuksiinkin... :wink:

[Salis]

Tämä Kristillinen syvämietiskely on samantapainen kuin Transsendenttinen Meditaatio eli TM, jonka olen joskus oppinut Suonenjoella.

Minusta nämä syvämietiskelyt ovat enemmänkin temppuja. Sanoisin sekä mietiskelystä että rukoilemisesta, että KEEP IT SIMPLE! Jumala on omnipotentiaali ja ymmärtää meitä vähemmästäkin.

[Mahjong]

Salis kirjoitti:

KEEP IT SIMPLE

Hur som helst, det passar bra! Jag grälar inte!:wink:

[munkki-1]

Miin te mietiskelijät, minä en ole  kiinnostunut itämaisista syväajattelijoista, mutta mielestäni on hyvä oppia ajattelemaan oikeasti ja nopeasti.
Sitä kehittää mm päässälasku.  
Esim kirjoita paperilla lukuja  17+ 140 + 29 = ?  Laske ne päässäsi yhteen ja sen jälkeen tarkista laskimella.

Tee se niin nopeasti, kuin osaat.   Kun olet päässyt tasoon  3 sekunttia kolmen luvun sarjaa kohti, niin ajattelusi on nopeutunut  ehkä kymmenkertaissesti

 :idea:

.