Äh, ei tämä ketju ehkä kuitenkaan suoraan enää pelastusepävarmuutta koskenut. Haitanneeko Katriina otsikon muokkaus alkuperäisestäsi? Jos, muokkaa takaisin, tai minä muokkaan.
(Olen hieman järjestysfriikki...)
Mutta mielenkiintoisen keskustelunavauksen teitte, vaikka toisen ketjun -jatkoksi se olikin tarkoitettu.
Mistä se sitten johtuu, että täytyy ryhtyä työpaikalla hankalaksi, kiusaamaan, polkemaan, muuten vaan kuittailemaan ja kettuilemaan. Joskus voinee johtua siitä, että on itse joutunut kokemaan saman. Kuittailee nyt takaisin, tosin kaikille muillekin kuin alkup. "syylliselle"? Oma työ on tehty niin kurjaksi, että viihtymättömyytensä osoittaa kettuilulla työtovereille ja asiakkaille? Mitä voi tehdä, jos kyseessä onkin alaisilleen kettuileva ja alaisiaan polkeva esimies?
Yritin lainailla ja muokatessani katosi koko tarina. Yritetääs taas.
Muuta pois nimeä jos se tuntuu järkevältä. Minua ei haittaa.
Tämä meni itselläni tällaisen mutkan kautta: Mainitsin jossain törmäilleeni Bonhoefferiin maaliskuussa (jne tähän saakka). No niin - hänhän nyt ei ollut Kristus (joskin Bethkeltä saa sellaisen vaikutelman) ja muutti todella ja nopeaan näkemyksiään (vaikka joku on väittänyt siitäkin muuta). Jos hänestä puhutaan tarvitaan toinen ketju, parempi olla jatkamatta tässä --- olisi vain epärehellistä itseltäni väittää että olisin koko asiaa tästä näkökulmasta koskaan ajatellut.
"Vain seuraaja uskoo ---vain uskova seuraa".Totta, moni B:n ajatus meni alas jokseenkin kakistellen.... mutta rehellinen hän oli ja tuota mieltä kai siihen saakka kun päätyi hirttolavalle.
Toinen joka jäi mieleeni oli "Etsijä" joka koko ykkösketjun aloitti. Hän viittaa siihen ettei jaksa olla niin riivatun uskovainen --näin ymmärsin ---seurakunta-aktiivi erityisesti. Tiedän mainion hyvin, että moniaalla tuota pidetään kaikessa oleellisimpana. Pelastumisen...opetuslapseuden...sen Kristuksen seuraamisen....Mutta onko se sitä?
- Parannuksentekoa mietin kun ajattelin tuota "uskova seuraa" ---- ja siinä yhteydessä kai mieleen jysähti tämä niin tavallinen ihmisten arjesta aivan turhaan raskasta tekevä asia.
-Kyllä kai Jumala jaksaa perään huudella, että Katriina, missä sinä olet? Tule esiin....se sattui olemaan minun lapsiani, jota tänään täräytit...eikö ollut puhetta siitä toisen posken kääntämisestä....mutta en tahtoisi ns kaivaa verta nenästäni (kuten täällä joku jossain yhteydessä hyvin ilmaisi) eli siis: kiusata Jumalaa. Tehdä tarkoituksella väärin.... vaikka kuulkaa, kyllä se hiljaista pitelee, tarkoitti miten hyvänsä. Mutta kuitenkin ja joka tapauksessa. Kuinka tehdä toisen päivästä mieluummin helpompi kuin raskaampi? On niin juhlallista puhua toisen kuorman kantamisesta kun ei tämän vertainenkaan ota sujuakseen.
- Onhan aikoja joina ei tuotakaan vain jaksa. Joku on sanonut siitäkin jotain oivaltavaa. Jos ei edes oikein pysy tajuissaan niin on mahdottoman helpottavaa yksinkertaisesti tietää, ettäalla on toisen ansioista kudottu turvaverkko, johon putoaa. Mutta entäs niinä aikoina joina on terveempi ja jaksaa?
-Kuinkas minä otan todesta tuon Kristuksen seuraamisen --- niin ettei hän ole vain ylimääräinen makkaraviipale lerivällä vaan ihan se elämän leipä.... ja kuinka rehellinen ylipäätään pystyn olemaan kun puutun tai jätän puuttumatta? Se nimittäin on aika monesti toteen tutkimuksin näytettyä että meistä kiusaaminen on kivaa. Ei löytynyt mitään juhlallisia motiiveja, ei traumaattista lapsuutta, ei sitä eikä tätä jännittävää. Joskus, totta, pitää nälviä työtoveria kun ukko on taas tullut kännissä kotiin, mutta ne usein kaikki tietävät, ne jutut. Silloinkin kaikille olisi helpompaa jos voi sanoa että on semmoinen ja tämmöinen päivä, koettakaa kestää. Myötätuntoa heruu ihmeen hyvin. Monihan toimiikin noin, niistä siis, joilla jokin ihan todellinen syy on....selittelemättä edes syytä, kuka siihen on tilivelvollinen? Usein sanotaan vain että olen tosi poikki/keljulla tuulella/muuta luovaa, älkää ottako täydestä kaikkea mitä sanon tänään...
-Joskus vielä kaiken päälle on ehdottomasti helpompaa jättää puuttumatta! Siinähän voi joutua hankaluuksiin vaikka itte jos ottaa ja puuttuu! Hirressäkin se ensi päivä on pahin...joskus monta vuotta löysässä hirressä on tukalampi vaihtoehto....
