Onko matkapassisi/matkalippusi taivaaseen kunnossa?

[Jampe]

Tuo alkuperäinen kysymyksen asettelu on vähän hullunkurinen: "Onko passisi kunnossa?"

Eihän meillä kellään mitään omia passeja ole!  Jos kristillisyyden opin mukaan mennään niin Jeesus on se passi mutta ei Häntä kukaan omista.  Kun kysytään: "onko passisi kunnossa?" -on se suunnilleen samaa kuin jos kysyttäisiin: "Onko Jeesus kunnossa/voimassa?".


Jos oikein totta puhutaan niin tämäkin on taas vain niitä pietismin valitettavia jäänteitä körttiläisyydessä, että ihmisiltä tivataan ovatko he henkilökohtaisesti uskossa kuinkakin pätevästi.  Turha yrittää keksiä asialle nätimpiä merkityksiä kun ilmiselvää on mistä tällaiset kysymykset juontuvat ja mitä ne alunperin tarkoittavat.  Ihan samaa tivaamista kuulee tänä päivänä esim. helluntailaisilla.  Jos kuka tämmöistä vakavissaa toisilta kyselee, täytyy kysyjän ilmeisesti itse kuvitella olevansa suuri uskon sankari kun onvaraa muilta uskon määrää ja laatua tivata.

Kun kysytään ikäänkuin jokaisella olisi joku oma henkilökohtainen "passi" tai matkalippu tms. niin tosiasiassa silloin matkalippu ei enää olekaan se Jeesus johon kaikki saavat vapaasti uskoa, vaan se oma usko ja sen erinomaisuus.  Tyhmäähän olisi ajatella Jeesuksen olevan passi ja silti tivata muilta että onko "passi" kunnossa?  Onko Jeesus kunnossa?  Voiko Jeesukseen uskoa?  Ei mitenkään sovi kristityn ihmisen kysymyksiksi minusta tai sitten ei ole yhtään ajateltu asiaa syvemmin.


Mutta näinhän se aina on että herätysliikkeissä passi todellisuudessa on oma usko ja sen erinomaisuus vaikkei kukaan sitä ääneen uskallakaan sanoa.  Sen määrää toisiltakin sitten ilolla tivataan.  Typerä kysymys ja Paavo Ruotsalainen oli typerä mies moisia kysellessään.  Samanlaisia kyselivät Lestadius ja muutkin herätysliikejohtajat. Eipä ole kunniakas suomalainen herätysliike historia ja aika kaukana Lutherin opista!  1800-luvulla ihmisiä tuli laumoittain samanlaiseen pelko- ja tunnekuohu-uskoon kuin nykyäänkin karismaatikkojen herätyskokouksissa, senpä takia uskonsuunnat tappelevat vielä nykyäänkin "saako sitä ja saako tätä" tehdä kristittynä ollessaan ja mitä kaikkea pitää tehdä käydäkseen uskovaisesta. Vakaata luterilaisen opin mukaista armokeskeistä kristillisyyttä jota kirkkomme tunnustuskirja opettaa, turmelivat herätysliikkeet "armonjärjestyksineen" ja  itse keksittyine "passeineen".

Suurin huoli näillä oppimestareilla oli ettei kukaan vain vahingossa luikahtaisi taivaaseen "ohi järjestyksen" kuten Paavo totesi Hedbergille eräässä kirjeessään. Ihan just niinkuin se raamatun vanhempi veli.

[An-na]

Jos oikein totta puhutaan niin tämäkin on taas vain niitä pietismin valitettavia jäänteitä körttiläisyydessä, että ihmisiltä tivataan ovatko he henkilökohtaisesti uskossa kuinkakin pätevästi.  Turha yrittää keksiä asialle nätimpiä merkityksiä kun ilmiselvää on mistä tällaiset kysymykset juontuvat ja mitä ne alunperin tarkoittavat.  Ihan samaa tivaamista kuulee tänä päivänä esim. helluntailaisilla.  Jos kuka tämmöistä vakavissaa toisilta kyselee, täytyy kysyjän ilmeisesti itse kuvitella olevansa suuri uskon sankari kun onvaraa muilta uskon määrää ja laatua tivata.

Joo. Tämän kysymyksen on asettanut karjalaisenkyösti, joka on ilmoittanut täällä olevansa helluntailainen (kuitenkin ilmeisesti körttimielinen kai ainakin jollain erikoisella tavalla). Siksi en nyt laittaisi tätä kysymystä mitenkään körttiläisten piikkiin. Itseäni ainakin lähinnä ahdistaa joka kerta kun tuon otsikon näen, ja mietin joka kerta, että mitä se tällä foorumilla ylipäätään tekee.

[LeenaSisko]

Salis, en omista taakoistani johtuen totta puhuen edes lukenut vastinettasi, koska minulla oli tunne, että sinä alat siinä vaatia minulta jotain. Se miten usko vaikuttaa elämään, on minusta Jumalan ja minun välinen asia. Uskossa tärkeää minulle on se, että tiedän, että koska Jumala on armollinen, minullakin on lupa olla itselleni armollinen.

ps. kävin tänään juuri ammattiauttajalla puhumassa vanhoista helluntailaisuuden jättämistä haavoista, joten en aio oman mielenterveyteni vuoksi osallistua tähän keskusteluun kovin aktiivisesti tämän enempää.

[Salis]

Salis, en omista taakoistani johtuen totta puhuen edes lukenut vastinettasi, koska minulla oli tunne, että sinä alat siinä vaatia minulta jotain.

En voi vaatia Sinulta yhtään mitään. Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä eikä toisilla ole siihen mitään sanomista.