Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Jampe - 24.04.11 - klo:18:41
-
Kun uskonnosta puhutaan -> siitä riidellään.
Kun omasta uskosta puhutaan -> siitä kohta riidellään.
Kun uskonasioista puhutaan -> puhutaan paljon puuta heinää.
Olen ajatellut että usein(miten) virrenkirjoittaja on eniten oikeassa. Käsittämätön asia sinänsä, mutta virret ja myös hengelliset laulut suurimmalta osin ovat sitä puhtainta ja aidointa hartautta/uskonelämää. Niissä runoilija on osannut nähdä oleellisen ja pukea sen pelkistetysti sanoiksi.
Tällaisia ajatuksia nousi katsellessa suomi 12 tv:ltä äskettäin "Oi katso mikä aamu" -ohjelmaa. Virsissä ja lauluissa kristillisyys on aidoimmillaan ja puhtaimmillaan ihmisten keskuudessa. Virret jalaulut eivät ole pelkästään poleemisia ja ollessaan ns. taisteluvirsiäkin, ne ovat paljon parempia kuin yksikään puhe. Lukuunottamatta Lutherin kirjoituksia.
Virren-, ja lauluntekijä on lähinnä aitoa kristillisyyttä ja hartautta.
Ajatelkaas esim. kuinka takakireä ja ahdas liike on vanhoillislestadiolaisuus, mutta miten kauniita ja syvällisiä viirsiä/lauluja ovat myös vanhoillislestadiolaiset virsirunoilijat tehneet! Vastaavasti emme luterilaisina perusta juurikaan helluntailais-, taio baptistien palopuheista emmekä koe niitä omiksemme mutta heikäläisten lauluntekijöiden kanssa useimmissa lailuissa sydän sykkii täysin samaan tahtiin. Virret ja hengelliset laulut luovat yhteyttä yli rajojen. Yhteyttä jonka oletettavasti Pyhä Henki aikaansaa.
Laulun-, ja virrentekijöiden voisi melkein ajatella olevan enkeleitä. Ei ole montaa hyvää puhujaa. Sen sijaan on monta hyvää lauluntekijää. Se ammattikunta on kuin vanhat puuveneen veistäjämestarit, joka taito on katoamassa ja johon enää vain harvat ovat vihkiytyneet. Heillä on tuntuma siihen mikä on olennaista työssä ja osaaminen mihin katse tulee kohdistaa että syntyy kaunista käden ja/tai kynän jälkeä.
Kaiken tämän sekemalskan keskellä virret ja laulut tuovat valoa ja myönteisyyttä sekä jaksamista. Ennenkaikkea he osoittavat sormella oikeaan suuntaan eivätkä riitele.
-
Kaiken tämän sekemalskan keskellä virret ja laulut tuovat valoa ja myönteisyyttä sekä jaksamista. Ennenkaikkea he osoittavat sormella oikeaan suuntaan eivätkä riitele.
Olisipa noin. Mutta jos otamme jonkin meille vieraan suunnan laulukirjan, niin löydämme sieltä runsaasti ajatuksia, jotka meille merkitsevät monelta osin harhaoppeja. Kaikkein hankalinta on, kun "oman suunnan" kirjastakin niitä löytyy. Otetaanpa esimerkiksi Siionin virsi 77 (Lars Nybergin Jeesus kulmakivi on), niin tuskinpa siitäkään yksimielisyyttä tällä foorumilla löytyy.
-
Kyllä, löytyy niitäkin. Mutta minulla esim. on hyllyssä vapaitten suuntien Hengellinen laulukirja. paljon enemmän siellä on sellaisia lauluja joihin voin hyvällä mielellä yhtyä kuin sellaisia joihin en.
Toisaalta, jos ajatellaan saarnapuhetta, niin tuskin jaksaisin enää kuunnella yhtäkään vapaiden suuntien edustajien pitämää saarnapuhetta loppuun asti.
http://www.youtube.com/watch?v=MDWitpf50VA (http://www.youtube.com/watch?v=MDWitpf50VA)
http://www.youtube.com/watch?v=97PqQcPVPsY (http://www.youtube.com/watch?v=97PqQcPVPsY)
ps. viimeinen kauneimpia lauluja helluntailaisten laulukirjasta!
-
Pakko laittaa vielä kun on niin kaunis virsi:
http://www.youtube.com/watch?v=pNIUnUwGYqs&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=pNIUnUwGYqs&feature=related)
Kyllä virsiä väkevämpää hartauden harjoitusta ei ole. Virsirunoilijat ovat Jumalan työkaluja.
-
Onkohan tuohon syynä se, että virsistä ja hengellisistä lauluista ovat jääneet elämään ne kaikkein parhaat. Puheita ei taas kerätä samalla tavalla ja uuteen tilanteeseen tulee aina uusi puhe. Niistäkin varmasti löytyy joukosta todellisia helmiä.
-
Pakko laittaa vielä kun on niin kaunis virsi:
http://www.youtube.com/watch?v=pNIUnUwGYqs&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=pNIUnUwGYqs&feature=related)
Kyllä virsiä väkevämpää hartauden harjoitusta ei ole. Virsirunoilijat ovat Jumalan työkaluja.
Jos haluat lisää näitä Jonas Laguksen Siionin Virsiä vuodelta 1790, vuoden 1701 Virsiä ja Halullisten sielujen hengellisiä lauluja, niin niitä löytyy par ivuorokautta yhteen menoon soitettuna osoitteesta http://www.rukoilevaisuus.com/toiminta.php
-
Monesti samojen henkilöiden virret ja puheet on molemmat hyviä. Mieleen tulivat entisiltä ajoilta Malmivaarat (Vilhelmi ja Väinö) ja omalta ajalta Jouko Ikola.
Siionin virret on parhaita - vanhat ja uudemmat. Niissä sykkii ne herännäisyyden sydänäänet, jotka vastaavat omia tuntoja. Mielestäni myös uusissa, sanottiinpa niistä mitä muuta hyvänsä.
-
Dementikko menetettyään puheen, muistin, kommunikointikyvyn, säilyttää viimeisenä musiikin.
-
Tuolla Sepposin linkkaamalla sivustolla olikin mielenkiintoinen pätkä, joka tähän sanahelinä-otsikkoon sopii hyvin: http://www.rukoilevaisuus.com/vkjp.php#6 (http://www.rukoilevaisuus.com/vkjp.php#6).
Voiko uskoa selittää ymmärrettävästi kansan kielellä, vai pitäisikö kansalle opettaa uskon kieli?
-
Jos haluat lisää näitä Jonas Laguksen Siionin Virsiä vuodelta 1790, vuoden 1701 Virsiä ja Halullisten sielujen hengellisiä lauluja, niin niitä löytyy par ivuorokautta yhteen menoon soitettuna osoitteesta http://www.rukoilevaisuus.com/toiminta.php
Kiitos Seppo tästä linkistä!
-
Onkohan tuohon syynä se, että virsistä ja hengellisistä lauluista ovat jääneet elämään ne kaikkein parhaat.
Sitä olen itsekin ajatellut, mutta lauluntekijät lienee lauluja tehdessään jonkinlaisessa rukouksen tilassa/hengessä ja uskoisin sen olevan yksi merkittävä syy. Puheita ajatellen taasen, ihmisen suu käy koko ajan eikä se rukoile viisautta pyytääkseen ennenkuin avaa suunsa pälättääkseen hengellisistä asioista. Saarnoissa on se vika että niissä yritetään sanoa liian paljon. (vaikka olisivat hyviäkin).
Virressä tai laulussa tulee sopiva määrä informaatiota ja usein tarkoin punnitussa muodossa.
-
Sitä olen itsekin ajatellut, mutta lauluntekijät lienee lauluja tehdessään jonkinlaisessa rukouksen tilassa/hengessä ja uskoisin sen olevan yksi merkittävä syy. Puheita ajatellen taasen, ihmisen suu käy koko ajan eikä se rukoile viisautta pyytääkseen ennenkuin avaa suunsa pälättääkseen hengellisistä asioista. Saarnoissa on se vika että niissä yritetään sanoa liian paljon. (vaikka olisivat hyviäkin).
Virressä tai laulussa tulee sopiva määrä informaatiota ja usein tarkoin punnitussa muodossa.
Tänään oli todella hyvä saarna.
Mitä virsiin tulee niin niistä useat ovat monen polven tulos , eli niitä on uudistettu ja paranneltu moneen kertaan.
1790 Siionin virsi 223 ensimmäinen säkeistö fraktuurasta aukikirjoitettuna. Tämä on siis Jonas Laguksen käännös.
Maan tomust' nouse pois
Weisaamaan sielun'! langee
Iloisna HeRran astinlaudan etehen.
Kyll' painaa silmäs woi Sen paistet kirkas sangen
Sydäntäs kuiteng' riemull' wuodattamaan rienn';
Sill iloon taivaas,
häihinsä aivan Karitsa sinun ottanut on werelläns:
koreus taiwaan kaikk' Jumalan woimalb',
Sull lahjoitettu on osaks arwar' ain';
Näit', sielun muista, iloits' ylits' armon tain.
Sama säkeistö virrestä 623 nykyvirsikirjasta
1.
Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.
Kyllä tunnistaa, mutta siihen se jää. Tästä huomaa, että joskus uudistaminen on paikallaan.
-
Mie aattelen jott`vanhois virsiis on kansan viisaus ja syvän. Sävelmät joltain seuvult ´ tai arkkivirsii
Mut nää uuvemmat on runoiltu ja sävelletty, jott niis on toinen henki!
Mut toisaalta Nyt ylös sieluni on upea tuotos!
-
Dementikko menetettyään puheen, muistin, kommunikointikyvyn, säilyttää viimeisenä musiikin.
Totta. Ja kykene ilmaisemaan itseään laulaen vielä sen jälkeen,. kun puhekykykin on menetetty. Se on käsittämätöntä, mutta esimerkiksi tuskaisen olon saa rauhoitettua vielä pitkälle dementoituneeltakin, kun tuntee laulut/ virret, joita tämä oli itse mielellään kuunnellut tai laulanut. Se kuuluisi hyvään hoitoon -.-- nyt jo parhaissa paikoissa ymmärretään kysyä, tykkäsikö tämä henkilö juoda kahvia mustana vai sokerin kanssa vai ollenkaan... minä luulen, että kaikissa alzheimer-kodeissa olisi hyvä laulaa potilaille aina ihan yksinkertaistenkin hoitotoimenpiteiden aikana. Ainakin levottomien potilaiden kanssa sitä kannattaisi kokeilla.
Se voisi olla oivallinen vapaaehtoistyön paikka :-\ . Ainakin voisi , jos saisi luvan, käydä auttelemassa ja katsoa auttaako ja helpottaako se oloa.
-
Sitä olen itsekin ajatellut, mutta lauluntekijät lienee lauluja tehdessään jonkinlaisessa rukouksen tilassa/hengessä ja uskoisin sen olevan yksi merkittävä syy. Puheita ajatellen taasen, ihmisen suu käy koko ajan eikä se rukoile viisautta pyytääkseen ennenkuin avaa suunsa pälättääkseen hengellisistä asioista. Saarnoissa on se vika että niissä yritetään sanoa liian paljon. (vaikka olisivat hyviäkin).
Virressä tai laulussa tulee sopiva määrä informaatiota ja usein tarkoin punnitussa muodossa.
Kyllä, ja niissä on usein jotain niin syvästi koettua, ja kuitenkin jokaista koskettavaa. Usein olen miettinyt sitä mielentilaa jossa esimerkiksi "Koska valaissee kointähtönen" on kirjoitettu, kun sen tiedän, ja nyt tuli jostakin tutuksi tuo "silmäisi eteen, Jeesus" josta täällä aika monella on pätkä. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen omakseen. Puheet lisäksi tehdään usein pakosta ja tilaustyönä, laulut ja runot syntyvät harvemmin tilaamalla.
-
Totta. Ja kykene ilmaisemaan itseään laulaen vielä sen jälkeen,. kun puhekykykin on menetetty. Se on käsittämätöntä, mutta esimerkiksi tuskaisen olon saa rauhoitettua vielä pitkälle dementoituneeltakin, kun tuntee laulut/ virret, joita tämä oli itse mielellään kuunnellut tai laulanut. Se kuuluisi hyvään hoitoon -.-- nyt jo parhaissa paikoissa ymmärretään kysyä, tykkäsikö tämä henkilö juoda kahvia mustana vai sokerin kanssa vai ollenkaan... minä luulen, että kaikissa alzheimer-kodeissa olisi hyvä laulaa potilaille aina ihan yksinkertaistenkin hoitotoimenpiteiden aikana. Ainakin levottomien potilaiden kanssa sitä kannattaisi kokeilla.
Se voisi olla oivallinen vapaaehtoistyön paikka :-\ . Ainakin voisi , jos saisi luvan, käydä auttelemassa ja katsoa auttaako ja helpottaako se oloa.
Tuli mieleen, että veljen vaimon mummo oli dementoitunut, eikä enää kyennyt puhumaan eikä paljon muutakaan, mutta sitten oli pappi mennyt vanhainkotiin tai terv.keskuksen vuodeosastolle ja veisauttanut virsiä. Mummopa olikin yhtynyt veisuuseen.
-
Kyllä, ja niissä on usein jotain niin syvästi koettua, ja kuitenkin jokaista koskettavaa. Usein olen miettinyt sitä mielentilaa jossa esimerkiksi "Koska valaissee kointähtönen" on kirjoitettu, kun sen tiedän, ja nyt tuli jostakin tutuksi tuo "silmäisi eteen, Jeesus" josta täällä aika monella on pätkä. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen omakseen. Puheet lisäksi tehdään usein pakosta ja tilaustyönä, laulut ja runot syntyvät harvemmin tilaamalla.
Siis ilmeisesti tiedät Koska valaissee kointähtönen virren sanojen syntytilanteen? Pistän kuitenkin kertauksena, sikäli kun muistan; lapinlahtelainen mies oli ajellut hevosella talvella kirkkaassa kuutamossa järkyttyneenä kotiinsa Paavo Ruotsalaisen luota seuroista ja samalla luonut sanat tähän mielestäni parhaimpaan Siionin virteen.
-
Siis ilmeisesti tiedät Koska valaissee kointähtönen virren sanojen syntytilanteen? Pistän kuitenkin kertauksena, sikäli kun muistan; lapinlahtelainen mies oli ajellut hevosella talvella kirkkaassa kuutamossa järkyttyneenä kotiinsa Paavo Ruotsalaisen luota seuroista ja samalla luonut sanat tähän mielestäni parhaimpaan Siionin virteen.
Voi olla legendaa tuo kertomus. Tässä Tauno Väinölän selvitys virrestä
361 Koska valaissee kointähtönen
Ruotsalaisen Anders Odheliuksen (1718-1773) virsi Koska valaissee kointähtönen kuulunee virsikirjamme suosituimpiin. Se tuntuu kovin 'suomalaiselta'. Siitäkö kertoo sekin, että virsi aikoinaan ilmestyi samanaikaisesti (1790) kahtena suomennoksena? Toinen oli tietysti Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa, sisältyihän virsi alkuaan Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjaan Sions sånger, jonka Lagus suomensi. Mutta uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara löysi toisen, paremman suomennoksen Halullisten sielujen hengellisistä lauluista. (Siksi virren alla ei ole Elias Laguksen nimeä.)
Kun vertaa tätä ja Odheliuksen muita virsiä 358 ja 359, huomaa selvän sukulaisuuden. Kaikki ne ovat armoa ikävöivän syntisen puhetta Vapahtajalle. Runoilijan persoonalliset, omakohtaiset äänenpainot ovat niissä vaistottavissa. Yhdistävä kuva on valo. Nimenomaan se kuva hallitsee kointähtösvirren alkusäkeistöjä, jotka Odheliuksen tuotantoa tutkineen Erik Hörnströmin mukaan osoittavat, miten korkealle hän runoilijana saattoi parhaimmillaan yltää.
Virrellä on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Laatokan Karjalasta peräisin olevan a-sävelmän rinnalle on otettu mietteliäs savolainen koraalitoisinto. Se on tullut tutuksi Ahti Sonnisen (1914-1964) sovituksena, jossa melodian soittaa sello.
Tauno Väinölä
Tässä vielä linkki edelliseen tekstiin http://evl.fi/Virsikirja.nsf/63fe9e50813fe1d6c2256e570039fa80/4bdc5a03ba114459c2256ff1006442a2?OpenDocument
-
Voi se olla legendaa, harmi, legendat kun on monesti niin legendaarisia ja mukavia.
-
Olen kuullut saman jutun ennekin ja totuus on että usein legendat ovat paljon kiehtovampia kuin totuus. Loistava virsi joka tapauksessa. Yksi virsikirjan valioista.
-
Oliko Sepolla painovirhe vai väärä tieto. Ahti Sonninen kuoli 1984. Tämä kiinnitti huomioni siksi että olin hänen koulutuksessaan(Kalevalaiset Naiset)
1970-luvulla.
:039:
Haitanneeko tää häntä siell´Tuonilmaisiss´!
-
Oliko Sepolla painovirhe vai väärä tieto. Ahti Sonninen kuoli 1984. Tämä kiinnitti huomioni siksi että olin hänen koulutuksessaan(Kalevalaiset Naiset)
1970-luvulla.
:039:
Haitanneeko tää häntä siell´Tuonilmaisiss´!
evl.fi sivustolla oli väärä tieto (katso viestissä oleva linkki) Tässä Wikipedian tieto asiasta. Pahoittelen ja kiitän Riitta-Mummia tarkkaavaisuudesta.
Ahti Sonninen
Ahti Sonninen (11. heinäkuuta 1914 Kuopion mlk. – 28. heinäkuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä. Hän toimi Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston lehtorina vuosina 1959–1977 ja nimitettiin professoriksi 1974.
Ahti Sonnisen vanhemmat olivat alun perin lapinlahtelainen Albanus Sonninen, s. 19. lokakuuta 1883 ja Edla Nuutinen. Hän avioitui Hilkka Bomanin kanssa.
Ahti Sonninen valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1936 ja toimi opettajana eri kansakouluissa vuoteen 1943. Opettajantoimensa ohella hän opiskeli musiikkia aluksi yksityisesti ja vuodesta 1939 Sibelius-Akatemiassa. Sonninen toimi Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevan Itä-Helsingin musiikkiopiston ensimmäisenä rehtorina. Hän oli mukana perustamassa Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiota 1960-luvulla.
Sonnisen läpimurtoteos oli baletti Pessi ja Illusia vuodelta 1951. Yrjö Kokon kirjaan perustuvan baletin tilasi Alfons Almi kesällä 1952 järjestämäänsä balettikiertuetta varten. Myöhemmin baletin ottivat ohjelmaansa myös Suomalainen Ooppera ja Tukholman Kuninkaallinen Ooppera. Lisäksi Suomalainen Ooppera esitti baletin vierailuillaan Brysselissä ja Wiesbadenissa. Esitysmääriltään Pessi ja Illusia on kaikkien aikojen menestynein suomalainen baletti. Sonninen on säveltänyt myös baletit Ruususolmu (1959) ja SE (1972).
Ahti Sonninen teki myös paljon elokuvamusiikkia. Hän sävelsi musiikin muun muassa Edvin Laineen elokuviin Tuntematon sotilas (1955) ja Pikku suorasuu (1962) sekä Matti Kassilan elokuviin Maija löytää sävelen (1951) ja Elokuu (1956). Kahdesta viimeisestä Sonninen voitti Jussi-patsaan. Kansakoululaisille hän tuli tutuksi koululaulukirjojen tekijänä. Hänet palkittiin vuonna 1961 Pro Finlandia -mitalilla.
Sonninen pelasi 1930-luvulla pesäpalloa Siilinjärven Ponnistuksen joukkueessa, muun muassa SM-sarjassa vuonna 1936. Hän toimi seuran johtokunnassa, ja hänet valittiin seuran kunniajäseneksi. Hän sävelsi Pesäpalloilijain marssin, jonka sanoitti hänen pelaajatoverinsa Eino Halonen.[1]
-
Usein olen miettinyt sitä mielentilaa jossa esimerkiksi "Koska valaissee kointähtönen" on kirjoitettu, kun sen tiedän, ja nyt tuli jostakin tutuksi tuo "silmäisi eteen, Jeesus" josta täällä aika monella on pätkä. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen omakseen. Puheet lisäksi tehdään usein pakosta ja tilaustyönä, laulut ja runot syntyvät harvemmin tilaamalla.
Silmäisi eteen, Jeesus on yksi kauneimmista virsistä. Neljäs säkeistö on kuitenkin järkyttävän epäraamatullinen:
Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.
Siinä tehdään Jeesuksesta aikamoinen hirviö.
-
Silmäisi eteen, Jeesus on yksi kauneimmista virsistä. Neljäs säkeistö on kuitenkin järkyttävän epäraamatullinen:
Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.
Siinä tehdään Jeesuksesta aikamoinen hirviö.
Tarinan mukaan Stenbäck kirjoitti virren riidan päätteeksi. Tämä tilanne ehkä selittää virren sävyä. Hän oli mukana Venellin kuuluisissa kaksoishäissä Espoon Histassa. Siellä oli myös Ruotsimaalainen Rosenius (evankelinen) ja he kinasivat pelastusvarmuudesta, jota Stenbäck körttinä ei hyväksynyt. Rosenius kysyi lopuksi, entä jos kuolisit nyt, kuinka sinun kävisi? Stenbäck kielsi pelastusvarmuuden ja sanoi pelastumisen olevan Isän kädessä. Ehkä kirjojen kokoamisajankohdasta johtuen se päätyi ensiksi evankelisten Siionin kanteleeseen, vaikka se oli kirjoitettu heitä vastaan. Se on muuten toinen kahdesta yhteisestä virrestä Siionin Virsissä ja Kanteleessa.
Tauno Väinölä kertoo asiasta seuraavat faktat
288 Silmäisi eteen, Jeesus
Aikojen kuluessa on tätä Lars Stenbäckin virttä laulettu suomeksi monin eri sanoin. Siionin Kanteleen laulajat ovat oppineet kolme eri versiota (1881, 1923, 1961). Martti Ruuthin suomennosta Hengellisissä lauluissa ja virsissä (1903, "Jeesuksen silmäin eteen") on kertaalleen tuntuvasti muokattu. Siionin virsien historia tuntee kaksi eri suomennosta. Suomennoksista vanhin on Siionin Kanteleeseen 1881 tullut "Sun silmäis eteen, Jeesus".
Virsikirjaehdotuksessa 1984 oli Anna-Maija Raittilan uusi suomennos. Sen tilalle kirkolliskokous 1986 kuitenkin valitsi, hivenen muokattuna, Jaakko Haavion suomennoksen (Siionin virret 1971: 169), joka sisältyy myös Haavion suomentamiin Stenbäckin Runoihin (1973). Virsikirjaan jäi siinä vaiheessa epähuomiossa maininta, että kyseessä olisi Anna-Maija Raittilan suomennos, mikä ei siis pitänyt paikkaansa.
Tässä virressä Stenbäck on antanut "erittäin onnistuneen ilmaisun luonteenomaisesti suomalaiselle kristillisyydelle" (Yrjö J. E. Alanen). Se sisältyi alun perin runosarjaan "Sointuja" (Accorder) ja ilmestyi ensi kerran pietistisessä viikkolehdessä Evangeliskt Veckoblad 1839. Runon tunnelmaa tehostavat Stenbäckille ominaiset toistot. Kansanlaulun yksinkertaisuus ja selkeys ovat tehneet runosta lakastumattoman. Osuutensa on kieltämättä myös Huugo Nybergin kauniilla sävelmällä, jota voi pitää täysosumana.
Huugo Nyberg (1873-1935) valmistui papiksi 1898 ja toimi vuodesta 1908 Helsingissä kuurojen (kuuromykkien) pappina. Heitä varten hän toimitti mm. katekismuksen. Nyberg johti useita kuoroja ja harrasti myös säveltämistä. Toiseen tekstiin liitettynä tämä hänen sävelmänsä tunnetaan Brittein saarillakin (The Church Hymnary 1973: 666 "O thou, my Judge and King”).
Tauno Väinölä
Korjasin kirjoitusvirheitä
-
Tarinan mukaan Stenbäck kirjoitti virren riidan päätteeksi. tämä tilanne ehkä selittää virren sävyä. Hän oli mukana Venellin kuuluisissa kaksoishäissä Espoon Histassa. Siellä oli myös Ruotsimaalainen Rosenius (evankelinen) ja he kinasivat pelastusvarmuudesta, jota Stenbäck körttinä ei hyväksynyt. Rosenius kysyi lopuksi, entä jos kuolisit nyt kuinka sinun kävisi? Stenbäck kielsi pelastusvarmuuden ja sanoi sen olevan Isän kädessä.
Pietismissä on perinteisesti ajateltu, että syntien anteeksisaaminen liittyy anteeksi pyytämiseen siten että ensin on toinen, sitten toinen. Sen takia mm. sanonnat "lyhyistä tiliväleistä Jumalan kanssa" yms. Evankelisuuden sydänääniä taas on aina ollut että synnit ovat jo anteeksi annetut. Evankelisuudessa ohjataan ihmistä luottamaan JO tapahtuneeseen sovitukseen eikä odottelemaan mitään. Syntisyys ja vajavaisuus uskossa tunnustetaan yhtä lailla todeksi kuin körttiläisyydessä silti.
Minusta körttiläisyydessä ei ole koskaan (tai vain aniharvoin) ymmärretty mitä evankelisuudessa tarkoitetaan termillä "pelastusvarmuus". Se on aivan eri asia verrattuna esim. vapaiden suuntien "pelastusvarmuuteen" joka on varmuutta omasta uskomisesta eli siitä että kun uskon ja olen uskossani varma, Jeesus pelastaa minut.
Evankelisuudessa ajatellaan toisin: siten että uskomme on toki heikko ja vajavainen mutta pelastuksesta ja armosta SAA (huom. ei siis PIDÄ vaan SAA) iloita ja olla varma. Ei siksi että uskomme, vaan siksi että Jumalan lupaukset ja armo ovat varmoja asioita eikä pelastuminen ole omaa työtämme.
Sen verran vielä lisään tuohon äskeiseen että vaikka nykykörttiläisyys onkin jo melko kaukana tuosta vaatimuksien ja ehdollisen armon ajasta joka körttiläisyyttä sen alkuajoilla riivasi, niin näitä vanhoja asioita miettiessä nousee kuva vanhasta körttiläisyydestä ahdistavana vaatimuksien, loputtoman itsensä piinaamisen ja odottelun uskontona. Siinä mielessä tämä Jumalan vitsa (evankelisuuden synty körttiläisyyden keskelle) oli tuolloin varmasti monien hartaiden kärttienkin rukouksiin vastaus. Jos näitä vertaillaan niin pakko on pitää Hedbergin oppia armollisempana ja lohdullisemapana syntiselle verrattuna esim. Paavon oppiin tai vaikkapa Niilo-Kustaa Malmbergin jonka kirjoitukset eivät mielestäni juurikaan eroa nykypäivän viidesläisten opeista.
Todetaan varmuudeksi vielä että onneksi (!) körttiläisyys on jättänyt tuon vaatimusten ajan taakseen ja lähentynyt luterilaisuutta ja evankelisuuttakin siinä mielessä samalla.
Nämä siis noista vanhoista ajoista.
-
Pietismissä on perinteisesti ajateltu, että syntien anteeksisaaminen liittyy anteeksi pyytämiseen siten että ensin on toinen, sitten toinen. Sen takia mm. sanonnat "lyhyistä tiliväleistä Jumalan kanssa" yms. Evankelisuuden sydänääniä taas on aina ollut että synnit ovat jo anteeksi annetut. Evankelisuudessa ohjataan ihmistä luottamaan JO tapahtuneeseen sovitukseen eikä odottelemaan mitään. Syntisyys ja vajavaisuus uskossa tunnustetaan yhtä lailla todeksi kuin körttiläisyydessä silti.
Minusta körttiläisyydessä ei ole koskaan (tai vain aniharvoin) ymmärretty mitä evankelisuudessa tarkoitetaan termillä "pelastusvarmuus". Se on aivan eri asia verrattuna esim. vapaiden suuntien "pelastusvarmuuteen" joka on varmuutta omasta uskomisesta eli siitä että kun uskon ja olen uskossani varma, Jeesus pelastaa minut.
Evankelisuudessa ajatellaan toisin: siten että uskomme on toki heikko ja vajavainen mutta pelastuksesta ja armosta SAA (huom. ei siis PIDÄ vaan SAA) iloita ja olla varma. Ei siksi että uskomme, vaan siksi että Jumalan lupaukset ja armo ovat varmoja asioita eikä pelastuminen ole omaa työtämme.
Sen verran vielä lisään tuohon äskeiseen että vaikka nykykörttiläisyys onkin jo melko kaukana tuosta vaatimuksien ja ehdollisen armon ajasta joka körttiläisyyttä sen alkuajoilla riivasi, niin näitä vanhoja asioita miettiessä nousee kuva vanhasta körttiläisyydestä ahdistavana vaatimuksien, loputtoman itsensä piinaamisen ja odottelun uskontona. Siinä mielessä tämä Jumalan vitsa (evankelisuuden synty körttiläisyyden keskelle) oli tuolloin varmasti monien hartaiden kärttienkin rukouksiin vastaus. Jos näitä vertaillaan niin pakko on pitää Hedbergin oppia armollisempana ja lohdullisemapana syntiselle verrattuna esim. Paavon oppiin tai vaikkapa Niilo-Kustaa Malmbergin jonka kirjoitukset eivät mielestäni juurikaan eroa nykypäivän viidesläisten opeista.
Todetaan varmuudeksi vielä että onneksi (!) körttiläisyys on jättänyt tuon vaatimusten ajan taakseen ja lähentynyt luterilaisuutta ja evankelisuuttakin siinä mielessä samalla.
Nämä siis noista vanhoista ajoista.
Kotimaa 24:ssä, joku taisi olla Teemu Kakkuri jos muistan oikein. Hän on evankelinen. Kirjoitti seuraavaa. Evankeliset ovat aina olleet oikeassa, mutta körtit ovat aina ottaneet opiksi ja toimineet oikein. Mielenkiintoinen ajatus.
-
Kotimaa 24:ssä, joku taisi olla Teemu Kakkuri jos muistan oikein. Hän on evankelinen. Kirjoitti seuraavaa. Evankeliset ovat aina olleet oikeassa, mutta körtit ovat aina ottaneet opiksi ja toimineet oikein. Mielenkiintoinen ajatus.
:003: Teemu is best!
Körteillä on kyllä enemmän nöyryyttä jota soisi evankelisuuteenkin varsinkin nykyaikana. Evankelisuus on hajalla kuin Jokisen eväät. Ehkä juuri siksi että vaikka ollaankin oikeassa (mitä ei voi kiistää), niin ei kuitenkaan ole otettu opiksi.
-
Leenalla on ollut legendaarinen käsitys kointähtösestä ja ilmeisesti historiallisesti tosi käsitys Jeesuksen helliin silmiin katsomisesta.
Tosin onnistuin ensin tulkitsemaan senkin niin, että ensin kuullaan tuomio ja sitten vedotaan puolustusasianajajaan.
Samoin niin, ettei ensinmainitussa olisi ollut kirkas kuutamo, vaan ensimmäisen tarinan mies palasi seuroista pimeässä yössä ja jalkaisin. Muistaakseni kuulin sen ussan maikalta koulussa.
-
Leenalla on ollut legendaarinen käsitys kointähtösestä ja ilmeisesti historiallisesti tosi käsitys Jeesuksen helliin silmiin katsomisesta.
Tosin onnistuin ensin tulkitsemaan senkin niin, että ensin kuullaan tuomio ja sitten vedotaan puolustusasianajajaan.
Samoin niin, ettei ensinmainitussa olisi ollut kirkas kuutamo, vaan ensimmäisen tarinan mies palasi seuroista pimeässä yössä ja jalkaisin. Muistaakseni kuulin sen ussan maikalta koulussa.
Hän on varmaan veisannut sitä virttä pimeässä ja valottomassa kulkiessaan palatessaan seuroista enne katulamppujen keksimistä.
-
Tuo Jampen analyysi tuossa edellä on sangen hyvä körttiläisyyden ja evankeelisuuden eroista.
Vapaiden suuntien pelastusvarmuus liittyy kyllä Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön ristillä, eikä kasteeseen, kuten evankeelinen oppi on...
-
Vapaiden suuntien pelastusvarmuus liittyy kyllä Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön ristillä,
Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne. Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.
Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta. Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on. Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.
Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.
-
Oikeastaan koko "pelastusvarmuus" on niin typerä sana että sen voisi poistaa. Se kuulostaa omahyväiseltä. Pitäisi keksiä joku osuvampi ja kuvaavampi termi kuten "armonvarmuus" tai "sovituksenvarmuus"...
-
Pelastustietoisuus?
-
Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne. Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.
Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta. Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on. Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.
Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.
Mitä sanot tuossa koskee myös eräitä uudempia kirkon liikkeitä.
-
Vapaiden suuntien opissa pelastusvarmuus ei lepää yksin sovitustyön varassa vaan sovitustyön + oman uskossa olemisen + kilvoittelun jne. Sovitustyö on vapaissa suunnissa vain eräs sivujuonne joka näyttelee yhtä roolia muttei pääroolia. Pääroolin varastaa oma uskossa oleminen ja uskoon tuleminen sekä se, miten ko. henkilö on muuttunut kristityksi tultuaan.
Jos et usko niin liity helluntaiseurakuntaan. Kaikki todistuspuheenvuorotkin kertovat vain omasta uskosta ja uskoon tulosta. Ei niissä paljon sovitustyöstä puhuta muuten kuin mainitaan sivujuonteena että semmoinenkin on. Vapaan suunnan uskovalla riittääkin paljon puhetta omasta uskostaan mutta harvoin hän osaa sanoa mitään sovitustyöstä, -paitsi että semmoinenkin on.
Kuuntele aluksi vaikka 10 vuotta pari kertaa viikossa jonkin hellariseurakunnan tai vapaakirkon sunnuntai-, ja muut saarnat sekä lue 10 vuotta Ristinvoittoa ja hellarikirjallisuutta ja kyläile melkein joka viikko joidenkin hellareitten luona niin eiköhän asian oikea laita valkene.
Olen kanssasi tuosta kokolailla samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta mihin semmoinen johtaa. Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.
Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.
-
Oikeastaan koko "pelastusvarmuus" on niin typerä sana että sen voisi poistaa. Se kuulostaa omahyväiseltä. Pitäisi keksiä joku osuvampi ja kuvaavampi termi kuten "armonvarmuus" tai "sovituksenvarmuus"...
Pelastusvarmuus on ihan oikea sana, jos se kuvaa oikeaa asiaa. Nimittäin juuri sitä, että Jeesus tuli pelastamaan juuri niitä pilallemenneitä. Silloin se on juuri tuota ehdottamaasi armonvarmuutta tai sovitusvarmuutta. Ei siinä välttämättä ole mitään omahyväistä.
-
Olen kanssasi tuosta kokolailla samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta mihin semmoinen johtaa. Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.
Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.
Mikäli olet kuunnellut seurapuheita ja lukenut körttien kirjoja, niin juuri noin siellä sanotaan. Yksin Kristus. Hanki uudet silmälasit.
-
Pelastusvarmuus on ihan oikea sana, jos se kuvaa oikeaa asiaa. Nimittäin juuri sitä, että Jeesus tuli pelastamaan juuri niitä pilallemenneitä. Silloin se on juuri tuota ehdottamaasi armonvarmuutta tai sovitusvarmuutta. Ei siinä välttämättä ole mitään omahyväistä.
No ei välttämättä, mutta kyllähän siitä syntyy sellainen mielikuva joka hyvin helposti voidaan käsittää kokonaan väärin: varmuudeksi omasta uskosta ja sen seurauksena tulevasta pelastuksesta. Lisäksi asiaa sekaa hyvin paljon se että vapaissa suunnissa ja ratkaisukristillisyydessä käytetään todellakin tuota termiä aivan toisessa tarkoituksessa: kuvaamaan omaa uskonvarmuutta. Ei se silloin ole armonvarmuutta tai luottamusta Jumalan lupauksiin vaan varmuutta omasta oikeasta uskomisesta. varmuus suuntautuu omaan toimintaan.
-
Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.
Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.
Minä en ole tuollaista kyllä huomannut, tai siis en ole samaa mieltä asiasta. Itse en ole körttiläinen tosin. Minusta tuo on paljolti klisee jota viljellään niissä piireissä joissa korostetaan oman uskomisen ja tekemisen, uskoontulojen yms. merkitystä.
Körttiläisyydessä taas (ainakin minun nähdäkseni) on miellytty mieluummin matalampaan profiiliin; -ollaan saajan osassa -ei ansaitsijan. Luulen että kyse on suureksi osaksi väärinkäsityksestä ja jossain määrin parjaamisesta.
-
Mitä sanot tuossa koskee myös eräitä uudempia kirkon liikkeitä.
Olen tehnyt saman havainnon. Jos esim. Kutheria ja yleensäkin luterilaisia hartaustekstejä tutkii niin niissä on usemmiten polttopisteessä juuri tuo Sovitustyö ja sen avaaminen. Eivät ne paljon puhu omista uskoontulemisistaan ja vielä vähemmän omasta muuttumisestaan mutta kun kuuntelee näitä edellämainittuja tahoja, niin muusta heillä ei ole juuri puhettakaan. Evankeliumin sisältö on heillä siinä miten usko on heitä muuttanut ja miten syntisiä he ennen uskoontuloa olivat. Jopa saarnoissa tämä on varsin usein keskipisteenä että miten usko muuttaa ihmistä. Itse Evankeliumista he eivät osaa puhua juuri mitään. Itse asiassa vain hyvin harvat helluntailaiset ovat kirjoittaneet kirjan armosta/evankeliumista tältä kannalta. Yksi taisi olla Veikko Pekki, vai muistankohan nimen väärin... (se oli kohtuullisen hyvä ja evankeliumiin keskittyvä kirja) -mutta ei mitenkään verrattavissa Lutherin jalat alta vievään tykitykseen.
-
Mikäli olet kuunnellut seurapuheita ja lukenut körttien kirjoja, niin juuri noin siellä sanotaan. Yksin Kristus. Hanki uudet silmälasit.
Laseissani ei ole vikaa. Kävin juuri silmälääkärissä ja hänen kommenttinsa oli: "Sinulla on rekkamiehen näkö". Mutta on huomattava, että körttiläisiä on kahta sorttia, uudestisyntyneitä ja uudestisyntymättömiä. Näiden välillä on pysyvä ja sovittamaton ristiriita.
Eräs körtti sanoi saman asian näin: "Minähhii oon näitä körttisiä, mutta oon minä silti uskovainen." Sen näki kyllä jo hänen silmistäänkin.
-
Körttiläisyydessä taas (ainakin minun nähdäkseni) on miellytty mieluummin matalampaan profiiliin; -ollaan saajan osassa -ei ansaitsijan. Luulen että kyse on suureksi osaksi väärinkäsityksestä ja jossain määrin parjaamisesta.
Matala profiili ei ole körttisten yksinoikeus. Monet muutkin ovat vain saajan osassa. Saajan osassa koen itsekin olevani. Parjausta on kaikissa liikkeissä,
-
Laseissani ei ole vikaa. Kävin juuri silmälääkärissä ja hänen kommenttinsa oli: "Sinulla on rekkamiehen näkö". Mutta on huomattava, että körttiläisiä on kahta sorttia, uudestisyntyneitä ja uudestisyntymättömiä. Näiden välillä on pysyvä ja sovittamaton ristiriita.
Nyt täytyy minun kysyä vähän lisätiedon päälle, kun täällä on siitä tosin kirjoitettu ja mainittu tuota kastetta uudestisyntymisen pesuna. En ole tosin kastamatonta körttiä kohdannut, mutta nyt putosin muutenkin. Seurapuheissa ei ole aihetta sivuttu. Tässä on varmaan jokin viksu juttu jota minä vain en hoksaa.
-
Leena puhuu asiaa. Aika rajua olisi väittää jollekin kastetulle että sinä et ole uudestisyntynyt. Kyllä siinä otetaan Jumalalta valta itselle ja kuvitellaan tietävän enemmän kuin oikeasti tiedetään. Eikö Raamatussa sanota että antaa Jumalan tehdä se erottelutyö kun me kumminkin heitettäisiin huonojen kalojen mukana hyviäkin pois. Vielä enemmän ihmetyttää että jollain toisella ihmisellä olisi kyky nähdä sen ihmisen silmiin katsomalla onko tämä uskovainen vai ei.
-
Eräs körtti sanoi saman asian näin: "Minähhii oon näitä körttisiä, mutta oon minä silti uskovainen." Sen näki kyllä jo hänen silmistäänkin.
Mitähän muita tuntomerkkejä oloisi, jotta tunnistaisi, jos sattuisi tapaamaan?
Mt
-
Leena puhuu asiaa. Aika rajua olisi väittää jollekin kastetulle että sinä et ole uudestisyntynyt. Kyllä siinä otetaan Jumalalta valta itselle ja kuvitellaan tietävän enemmän kuin oikeasti tiedetään. Eikö Raamatussa sanota että antaa Jumalan tehdä se erottelutyö kun me kumminkin heitettäisiin huonojen kalojen mukana hyviäkin pois. Vielä enemmän ihmetyttää että jollain toisella ihmisellä olisi kyky nähdä sen ihmisen silmiin katsomalla onko tämä uskovainen vai ei.
Väittääkö Jampe tosissaan, että kaikki kastetut ovat uudestisyntyneitä? Mielestäni joistakin kastetuista(kin) näkee selvästi, että ovat vanhoja luomuksia. Joku on sanonut osuvasti, että hedelmistä puu tunnetaan. Kyllä silmistä ja muusta olemuksesta uskova tunnistaa toisen uskovan aika usein. Silloinkin kun se toinen kuuluu ihan toiseen kuppikuntaan.
Tuon esimerkin kertoi muuten körttisaarnaaja.
-
Väittääkö Jampe tosissaan, että kaikki kastetut ovat uudestisyntyneitä?
Kyllä väittää. Kaikki kastetut ovat uudestisyntyneitä. Se voi olla että ovat uskonsa hylänneet mutta vuorenvarmasti ovat uudestisyntyneitä koska ovat kastettuja.
Mielestäni joistakin kastetuista(kin) näkee selvästi, että ovat vanhoja luomuksia.
Onpa se kumma että sinulla on tuollainen taito, kun Raamattukin kehottaa meitä olemaan tekemättä tuollaista erottelua.
Kyllä silmistä ja muusta olemuksesta uskova tunnistaa toisen uskovan aika usein.
Aploodit sinulle! :eusa_clap: Ja kiitos Jumalalle että maan päällä vihdoinkin kaikkien näiden vuosituhansien jälkeen tallustelee ihminen, joka kykenee näkemään ulkoisilla silmillään, onko joku uskovainen vai ei. Sinun taitojasi tultaneen varmaankin käyttämään viimeisellä tuomiollakin työruuhkan purkamiseksi. Miten oletkin onnistunut pysymään noin vaatimattomana vaikka sinulla on tuollainen ainutlaatuinen kyky nähdä aukottomasti ihmisten sisimpään ja tutkia sieluntilat oikein?
Tuon esimerkin kertoi muuten körttisaarnaaja.
Ai jaa? No kyllä minä nyt olen myyty!
-
Mielestäni joistakin kastetuista(kin) näkee selvästi, että ovat vanhoja luomuksia.
Kyllä olisi monelle uskonasioissa ahdistuneelle suuri helpotus, kun saisi asiasta selvyyden. Voisi mennä tilaisuuteen, jossa erottelun armolahjalla varustettu veli tai sisar jakaisi katraan. Pieni virheprosentti ei haittaisi. Olisi varmaan helpotus, kun tietäisi olevansa uudestisyntymättömien porukassa, koska voisi sitten ruveta asian vaatimiin toimiin, parannuksentekoon ym. Ja tietysti vielä helpottavampaa olisi saada vahvistus uudestisyntyneen statukselle - mikäli siitä nyt edes voi olla epävarmuuden tunnetta, minulla kun ei ole asiasta kokemusta tai tietoa, kumpi nyt tässä tapauksessa onkaan paremmin sopiva ilmaisu.
Mt
P. S. Kirkon sanasto kertoo asiasta seuraavaa:
"Uudestisyntyneellä tarkoitetaan kastettua kristittyä. Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, jossa Jumalan Sana yhdistyy veteen. Pyhä Henki lahjoittaa uskon, jolla kristitty saa tarttua aina uudestaan kasteen lupauksiin. Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Uudesti syntyminen on siirtymistä tuomion alaisuudesta armon alaisuuteen.
Uudestisyntyminen-käsitteen taustalla on Jeesuksen puhe Nikodemoksen kanssa Johanneksen evankeliumin kohdassa 3:3–7.
Viidennessä herätysliikkeessä ja uuspietismin parissa uudestisyntymisellä tarkoitetaan uskoon tuloa, herätystä."
-
Kyllä väittää. Kaikki kastetut ovat uudestisyntyneitä. Se voi olla että ovat uskonsa hylänneet mutta vuorenvarmasti ovat uudestisyntyneitä koska ovat kastettuja.
Onpa se kumma että sinulla on tuollainen taito, kun Raamattukin kehottaa meitä olemaan tekemättä tuollaista erottelua.
Muistatko sen miehen Raamatusta, joka sai kasteen, mutta ei ollut uudestisyntynyt? Heitä voi olla muitakin.
Milloin olen väittänyt, että minulla on taito tehdä tuo erottelu?
-
Aploodit sinulle! :eusa_clap: Ja kiitos Jumalalle että maan päällä vihdoinkin kaikkien näiden vuosituhansien jälkeen tallustelee ihminen, joka kykenee näkemään ulkoisilla silmillään, onko joku uskovainen vai ei.
Onesimus tarkoittanee tässä uskovaisuudella, jos on pilkettä silmäkulmassa. Niinkuin näin: :002: ?
-
Muistatko sen miehen Raamatusta, joka sai kasteen, mutta ei ollut uudestisyntynyt? Heitä voi olla muitakin.
Ei tule mieleen. Kuka mahtoi olla?
Uudessa testamentissahan erotetaan Johanneksen kaste kristillisestä.
-
Tarkoittaakohan Onesimus Simon-noitaa? (Apt. 8:9)
Olin lapsellinen ja luulin että kasteessa uudestisyntymiseen uskoo vain pieni marginaaliryhmä kirkon sisällä.
-
Muistatko sen miehen Raamatusta, joka sai kasteen, mutta ei ollut uudestisyntynyt? Heitä voi olla muitakin.
Hänet oli kastettu Johanneksen kasteella, -ei kristilliselläkasteella kuten Raamattu tarkentaakin että Johannes saarnasi parannusta, viitaten siihen joka tuleva oli. Johannes kastoi ihmisiä parannukseen kun nämä tunnustivat syntinsä. Etkö ymmärrä Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen eroa? Nämä opetetaan luterilaisille lapsille jo pyhäkoulussa. Ne ovat perusasioita jotka jokaisen oletetaan jo itseisarvoisesti tietävän. Raamattu sanoo kastetta uudensyntymisen pesuksi.
Milloin olen väittänyt, että minulla on taito tehdä tuo erottelu?
Sinähän sanoit että näit jonkun silmistä että se on uskovainen.
-
En malta olla lainaamatta lisää jo edellä mainittua körttipuhujaa.
"Jo seurapuheeni aikana olin huomannut hänen palavat silmänsä. Seurojen jälkeen hän tuli puhuttelemaan. Uskova körtti! Näitä tällaisia ihmisiä tapaa eri puolilla Suomea. Kaikille heille on yhteistä se, että he ovat elämässään joutuneet sellaiseen Hengen myllytykseen ja syviin vesiin, että on pitänyt pakosta lähteä etsimään totuutta vaikka kuinka syvältä ja kuinka kaukaa. Sillä matkalla on ollut paljon vihollisia, varsinkin jos mieli on ehtinyt jo järkkyä tai jos apua on pitänyt lähteä etsimään hyvin kaukaa, jopa kirkkokuntansa ulkopuolelta. Jonakin päivänä tuo etsintä oli kuitenkin tuottanut tulosta: armo kaikessa ihanuudessaan on saanut avautua. Useille kohtaamilleni aidoille heränneille oli tuttua myös se, että olivat erehtyneet kertomaan löydöistään joillekin heränneiden opettajille, jotka olivat alkaneet heti katsoa näitä uuden elämän ihmisiä pahasti kieroon."
(Veli Tuomi: Kaksi perintöä. Verkkojulkaisu pdf-tiedostona (http://www.sanaveli.com/kaksi_perintoa.pdf))
:opettaa: Anonyymivalvoja lisäsi lähteen
-
Hänet oli kastettu Johanneksen kasteella, -ei kristilliselläkasteella kuten Raamattu tarkentaakin että Johannes saarnasi parannusta, viitaten siihen joka tuleva oli. Johannes kastoi ihmisiä parannukseen kun nämä tunnustivat syntinsä. Etkö ymmärrä Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen eroa? Nämä opetetaan luterilaisille lapsille jo pyhäkoulussa. Ne ovat perusasioita jotka jokaisen oletetaan jo itseisarvoisesti tietävän. Raamattu sanoo kastetta uudensyntymisen pesuksi.
Emme taida puhua samasta asiasta. Ketähän mahdat tarkoittaa?
Sinähän sanoit että näit jonkun silmistä että se on uskovainen.
Anteeksi, jos sanoin epämääräisesti. En puhunut kuitenkaan itsestäni, kun kerroin tuon tapauksen. Asia kaiketi tuli selväksi noista uudemmista viesteistä.
-
Tarkoittaakohan Onesimus Simon-noitaa? (Apt. 8:9)
Olin lapsellinen ja luulin että kasteessa uudestisyntymiseen uskoo vain pieni marginaaliryhmä kirkon sisällä.
Olet oikeassa. Simon noita kastettiin kristillisellä kasteella. Sanoopa Raamattu vielä niinkin, että Simon itsekin uskoi.
Olipa hyvä, että tuo Samarian tapaus tuli esille, sillä siitä selviää se, ettei kaste sinänsä vielä merkitse uudestisyntymistä. Paavali kirjoittaa Room. 8:9: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Samarian tapauksessahan Pyhä Henki tuli vasta kasteen jälkeen (Ap. t. 8:17).
PS.
Ev.lut kirkko opettaa kahta tai useampaa uudestisyntymistä, tai on ainakin aikaisemmin opettanut. Ehkä huomattavin kahden uudestisyntyminen opettaja oli Osmo Tiililä.
-
Missä sanotaan että Simon noita oli kastettu kristillisellä kasteella?
Kysyn kun en tiedä. Ja vaikka Simon olisikin ollut kastettu kristillisellä kasteeölla niin missä sanotaan, ettei hän uudestisyntynyt siinä?
ja vaikka olisikin niin ei se mitään todista siltikään. Koko Raamattu on täynnä opetusta kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.
-
Missä sanotaan että Simon noita oli kastettu kristillisellä kasteella?
Kysyn kun en tiedä. Ja vaikka Simon olisikin ollut kastettu kristillisellä kasteeölla niin missä sanotaan, ettei hän uudestisyntynyt siinä?
ja vaikka olisikin niin ei se mitään todista siltikään. Koko Raamattu on täynnä opetusta kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.
Kysyt, kun et tiedä. No, siinä ainakin vaikutat rehelliseltä. Tarkista nyt Ap. t. 8. luvusta, millä kasteella Filippus kastoi.
Jos uudestisyntyminen ei merkitse Pyhän Hengen saamista, niin sitten minun on sanottava, että en ymmärrä Raamattua lainkaan. Ap. t. 10. luku kertoo tapahtumasarjan, jossa Pyhä Henki tuli ensin ja vasta sitten heidät kastettiin. Yksikin kohta Raamatussa, joka osoittaa Pyhän Hengen saamisen tapahtuvan eri aikaan kuin kasteen, riittää kaatamaan opin siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.
Jos kirkko opettaa eri tavoin kuin Raamattu, niin arvaa, kumpaako uskon?
-
Saathan sinä uskoa vaikka haltijatonttuihin jos haluat, mutta miksi haluat väitellä luterilaisella palstalla kasteesta? Et sinä meistä tule saamaan käännynnäisiä.
-
Saathan sinä uskoa vaikka haltijatonttuihin jos haluat, mutta miksi haluat väitellä luterilaisella palstalla kasteesta? Et sinä meistä tule saamaan käännynnäisiä.
Olen hyvin tietoinen siitä, etteivät monetkaan (uskovat) luterilaiset nielaise kirkon "virallista" opetusta. Ja olen tietoinen siitäkin, että jotkut ovat lyöneet niin lopullisesti kantansa lukkoon, ettei heidän päätään käännä kukaan eikä mikään tässä ajassa. Minua ei niinkään kiinnosta, mitä kirkot tai jotkut "auktoriteetit" opettavat. Enemmän minua kiinnostaa totuus.
-
Varsinkin helluntailaiset opettavat kahden kasteen oppia. Vedellä kastamisen ohessa he arvostavat enemmän henkikasteeksi nimittämäänsä uskoon tulemisen kokemusta, johon usein liittynee - aitoa tai teeskenneltyä - hurmosta. Uudestisyntymisen he sijoittavat jälkimmäisen kasteen ansioihin. Tältä pohjalta ymmärrän Onesimuksen tulkinnat Apostolien teoista.
-
Kyllä minäkin ne tiedän ja ymmärrän varsin hyvin. Olinhan itsekin aikoinaan moisten oppien uskoja.
Enää ei oikein jaksa innostua noista kasteväännöistä. Minusta ne ovat vastenmielisiä. Kukaan ei käännä kelkkaansa eikä siinä ole tarkoituksenakaan muu kuin vämmääminen. Itse olen syvältä läpikäynyt nämä asiat ja päässyt siitä rauhaan, Jumalan kiitos; pääsin eroon epäraamatullisesta kastekäsityksestä! Aina ilmestyy sitten uusia kellokkaita jotka rupeavat esittelemään samoja vanhoja kuluneita fraaseja uusina asioina, innosta puhkuen ja ovat mahtipontisesti "kumoavinaan" luterilaisen kirkon kasteen raamatullisuutta. On kuten Luther varoitti että kannattaa pysyä erillään hurmahengistä sillä ei heidän väitteillään ole loppua. Heidän koko olemassaolonsa perustuu siihen että ovat äänessä.
EVVK :098:
-
Olipa hyvä, että tuo Samarian tapaus tuli esille, sillä siitä selviää se, ettei kaste sinänsä vielä merkitse uudestisyntymistä. Paavali kirjoittaa Room. 8:9: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Samarian tapauksessahan Pyhä Henki tuli vasta kasteen jälkeen (Ap. t. 8:17).
Jos niinku samana päivänä..?
-
Varsinkin helluntailaiset opettavat kahden kasteen oppia. Vedellä kastamisen ohessa he arvostavat enemmän henkikasteeksi nimittämäänsä uskoon tulemisen kokemusta, johon usein liittynee - aitoa tai teeskenneltyä - hurmosta. Uudestisyntymisen he sijoittavat jälkimmäisen kasteen ansioihin. Tältä pohjalta ymmärrän Onesimuksen tulkinnat Apostolien teoista.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, etten ole koskaan ollut helluntailainen ja käsitykseni ovat aikalailla erilaiset, kuin helluntailaisuudessa. Olen ollut "kivisateessa" myös siltä taholta. Virtuaalisesti. Tai ehkä on väärin tätäkin yleistää, eivät helluntailaiset ole mikään homogeeninen ryhmittymä.
-
"Jo seurapuheeni aikana olin huomannut hänen palavat silmänsä. Seurojen jälkeen hän tuli puhuttelemaan. Uskova körtti! Näitä tällaisia ihmisiä tapaa eri puolilla Suomea. Kaikille heille on yhteistä se, että he ovat elämässään joutuneet sellaiseen Hengen myllytykseen ja syviin vesiin, että on pitänyt pakosta lähteä etsimään totuutta vaikka kuinka syvältä ja kuinka kaukaa. Sillä matkalla on ollut paljon vihollisia, varsinkin jos mieli on ehtinyt jo järkkyä tai jos apua on pitänyt lähteä etsimään hyvin kaukaa, jopa kirkkokuntansa ulkopuolelta. Jonakin päivänä tuo etsintä oli kuitenkin tuottanut tulosta: armo kaikessa ihanuudessaan on saanut avautua. Useille kohtaamilleni aidoille heränneille oli tuttua myös se, että olivat erehtyneet kertomaan löydöistään joillekin heränneiden opettajille, jotka olivat alkaneet heti katsoa näitä uuden elämän ihmisiä pahasti kieroon."
(Veli Tuomi: Kaksi perintöä. Verkkojulkaisu pdf-tiedostona (http://www.sanaveli.com/kaksi_perintoa.pdf))
:opettaa: Anonyymivalvoja lisäsi lähteen
:opettaa: Anonyymivalvoja muistuttaa, että lainatun teoksen tekijä pitää mainita lainauksen yhteydessä.
-
Minä en enää mitenkään tahdo jaksaa tuollaista huohottavan hengästynyttä "kristillisyyttä". Ei tarvinnut muuta kuin googlettaa tuota ylläolevaa lähdettä niin johan oli taas paasaamista ja värikkäitä sivuja. -olen nähnyt noita jos en tuhat-, niin ainakin satamäärin. Jäljellä on enää korkeintaan ihmetys että mikä ihme saakaan ihmiset ryhtymään moiseen ilman huitomiseen? kaikki kuvittelevat omasta mielestään olevansa "Jumalan kutsumia" suuuuuuuria ja väkeviä lopunajan julistajia... huooh!
-
"…kaikki kuvittelevat omasta mielestään olevansa "Jumalan kutsumia" suuuuuuuria ja väkeviä lopunajan julistajia... huooh!
Niin, että sinäkinkö?
-
Varsinkin helluntailaiset opettavat kahden kasteen oppia.
Raamattukin opettaa hyvin selvästi tätä kahden kasteen oppia (1. vesikaste + 2. henkikaste=uudestisyntyminen=Pyhän Hengen saaminen). Mutta ei se opeta kahden uudestisyntyminen oppia. Tai, no, opettaahan Jeesus toista uudestisyntymistä, mutta se ei enää koske tätä aikaa (Matt. 19:28).
-
Raamattukin opettaa hyvin selvästi tätä kahden kasteen oppia (1. vesikaste + 2. henkikaste=uudestisyntyminen=Pyhän Hengen saaminen). Mutta ei se opeta kahden uudestisyntyminen oppia. Tai, no, opettaahan Jeesus toista uudestisyntymistä, mutta se ei enää koske tätä aikaa (Matt. 19:28).
Lainataanpa Ap.t. 2:38: - Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Minun kielitajuni mukaan 'silloin' tarkoittaa 'samalla' eikä 'sen jälkeen'.
Matt. 19:28 ei puhu uudestisyntymisestä, vaan uuden maailman syntymisestä. Vanha maailma tuhoutuu.
-
Lainataanpa Ap.t. 2:38: - Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Minun kielitajuni mukaan 'silloin' tarkoittaa 'samalla' eikä 'sen jälkeen'.
Matt. 19:28 ei puhu uudestisyntymisestä, vaan uuden maailman syntymisestä. Vanha maailma tuhoutuu.
Kyllä vesikaste ja ns. henkikaste ovat kaksi eri asiaa Raamatussa. Ja käytäntö vaihteli siinä, kumpi oli ensin. Korneliuksen kodissa Henki annettiin ensin, sitten nämä Hengen saaneet kastettiin. Ap. t. 8. luvussa samarialaiset kastettiin ensin. Samoin tapahtui luvussa 19.
Muuten, eri käännökset ilmaisevat asian hieman eri tavoin. Vuoden -38 käännös sanoo, "…niin te saatte Pyhän Hengen lahjan". Ja tuossa Matt. 19:28 sama käännös puhuu uudestisyntymästä, mutta ei sekoiteta sitä nyt tähän keskusteluun.
-
Kyllä vesikaste ja ns. henkikaste ovat kaksi eri asiaa Raamatussa.
Niinpä, henkikasteen eteen pitää laittaa tuo 'ns.'!
-
Niinpä, henkikasteen eteen pitää laittaa tuo 'ns.'!
Se on siinä siksi, että eri kuppikunnilla on siitä omat terminsä. Minulle se merkitsee uskoontulemista, Pyhän Hengen saamista, uudestisyntymistä. Tiedän, että helluntailaiset ajattelevat asiasta osin eri tavalla.
-
Se on siinä siksi, että eri kuppikunnilla on siitä omat terminsä. Minulle se merkitsee uskoontulemista, Pyhän Hengen saamista, uudestisyntymistä. Tiedän, että helluntailaiset ajattelevat asiasta osin eri tavalla.
Minulle se merkitsee sitä, että ainoa kristillinen kaste tapahtuu Jeesuksen nimeen vettä käyttäen. Muu puhe 'kasteesta' on kielikuvilla maalailua.
-
Minulle se merkitsee sitä, että ainoa kristillinen kaste tapahtuu Jeesuksen nimeen vettä käyttäen. Muu puhe 'kasteesta' on kielikuvilla maalailua.
Tarkoitatko ihan tosissasi, että vesikaste ja henkikaste ovat yksi ja sama asia tai että kumpikin tapahtuu samanaikaisesti? Vai ymmärränkö jotain väärin?
-
Tarkoitan, että kaste, jossa synnymme uudestaan Jumalan lapseksi, on uskoni mukaan Jeesuksen nimeen suoritettu vesikaste. Pyhä Henki toimii monella tavalla. Uskon, että voimakkaat kokemukset ja hurmoksetkin voivat olla Hengen työtä. Uskon kuitenkin, että Henki toimii usein myös hiljaisesti ja meiltä salaa. Voimakkaat kokemukset eivät tee kristittyä yhtään uudestisyntyneemmäksi kuin aina hissukseen Jumalan valtakunnassa vaeltaneet.
-
Olen hyvin tietoinen siitä, etteivät monetkaan (uskovat) luterilaiset nielaise kirkon "virallista" opetusta. Ja olen tietoinen siitäkin, että jotkut ovat lyöneet niin lopullisesti kantansa lukkoon, ettei heidän päätään käännä kukaan eikä mikään tässä ajassa. Minua ei niinkään kiinnosta, mitä kirkot tai jotkut "auktoriteetit" opettavat. Enemmän minua kiinnostaa totuus.
Jaaa-a. Joskus joku auktoriteetti osuu vahingossa totuuteen. Löytää se sokia Lutterkin jyvän jos hyvin käy. Tosin on tietty edellä penkonut yhtä ja toista raamattutietoa ja kielitiedettä, mutta ainahan niitä löytyy jotka on vieläki viisaampia. Dosentti :026: on kasteen kannalla kovasti. Mutta myönnetään, oli muutenkin kovasti Lutherin kanssa samaa mieltä monessa.
-
Minua on ruvennut kiinnostamaan nämä, jotka ovat asettuneet muiden yläpuolelle ja nimenneet itsensä uskoviksi. Mistä ovat saaneet valtuuden tällaiseen? Onko jollain jopa kirjallisena tämä valtuutus?
-
Minua on ruvennut kiinnostamaan nämä, jotka ovat asettuneet muiden yläpuolelle ja nimenneet itsensä uskoviksi.
Näitä kuvaamiasi muiden yläpuolelle asettuneita taitaa olla ainakin kahta sorttia. Niitä, jotka uskovat syntyneensä lapsikasteessa uudesti eivätkä muista siitä mitään ja niitä, jotka ovat kokeneet uudestisyntymisen ja muistavat sen kuin eilisen päivän. Eihän se niin kovin ihme ole jos edelliset kokevat jälkimmäiset yläpuolellaan oleviksi ja siksi jonkilaiseksi uhkaksi.
-
Näitä kuvaamiasi muiden yläpuolelle asettuneita taitaa olla ainakin kahta sorttia. Niitä, jotka uskovat syntyneensä lapsikasteessa uudesti eivätkä muista siitä mitään ja niitä, jotka ovat kokeneet uudestisyntymisen ja muistavat sen kuin eilisen päivän. Eihän se niin kovin ihme ole jos edelliset kokevat jälkimmäiset yläpuolellaan oleviksi ja siksi jonkilaiseksi uhkaksi.
Vastasit muuhun kuin kysymykseen. Ei tässä ollut uhasta kysymys vaan valtakirjasta.
-
Minua on ruvennut kiinnostamaan nämä, jotka ovat asettuneet muiden yläpuolelle ja nimenneet itsensä uskoviksi. Mistä ovat saaneet valtuuden tällaiseen? Onko jollain jopa kirjallisena tämä valtuutus?
En oikein tiedä, kenestä puhut. Ei semmoinen uskovaisuus ole pitkäikäistä, jossa itse nimetään itsensä uskovaiseksi.
-
Kas vain! Eikö sitten ole parempi olla nimeämättä itse itseään uskovaiseksi?
-
Tarkoitatko ihan tosissasi, että vesikaste ja henkikaste ovat yksi ja sama asia tai että kumpikin tapahtuu samanaikaisesti? Vai ymmärränkö jotain väärin?
Eikös luterilainen sakramentin määritelmä vastaa tähän kysymykseen?
Eli katekismus käteen.
-
Kas vain! Eikö sitten ole parempi olla nimeämättä itse itseään uskovaiseksi?
Ei uskovana oleminen ole nimeämiskysymys. Ollaan uskossa tai ei olla. Ei ole muita vaihtoehtoja.
-
Eikös luterilainen sakramentin määritelmä vastaa tähän kysymykseen?
Eli katekismus käteen.
Minkä vuoden katekismuksessa se sanotaan? Tosin ne Raamatussa ovat kaksi eri asiaa.
-
Tässä se on lyhyesti selitetty
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste
-
Ei uskovana oleminen ole nimeämiskysymys. Ollaan uskossa tai ei olla. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Tervetuloa meillepäin, missä uskovainen tarkoittaa vanhoillislestadiolaista. Vaihtoehtoja löytyy.
-
Evankelisuuden sydänääniä taas on aina ollut että synnit ovat jo anteeksi annetut. Evankelisuudessa ohjataan ihmistä luottamaan JO tapahtuneeseen sovitukseen eikä odottelemaan mitään. Syntisyys ja vajavaisuus uskossa tunnustetaan yhtä lailla todeksi kuin körttiläisyydessä silti.
En ole Evankelisuuden kanssa ollut tekemisissä, mutta tuossa on mielestäni sanottu lähes kaikki oleellinen. Kun siihen vielä lisätään oikea opetus pyhityksestä, niin ydin kristinuskosta on sanottu.
-
Pyhityksestä käytiin keskustelua jo aiemmin. Lainasin silloin SV 124 8. säkeistöä. Tulemme pyhiksi vain pukeutumalla Vapahtajan pyhyyteen.
-
Tulemme pyhiksi vain pukeutumalla Vapahtajan pyhyyteen.
Nimenomaan. Tarkentaisin tuota vielä hieman. Siihenkin meidät puetaan. En usko ihmisen omaan pyhitykseen. Mutta on aika jännästi sanottu, että vain täydelliset pyhitetään:
Hepr. 10:10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
11. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
12. mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13. ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
-
Sola iustus et peccator.
-
Sola iustus et peccator.
Simul (Sola scriptura)
-
Sola fide
Sola gratia
Solus Christus
-
Olis sit näköjään kuitenki pitäny tarkistaa :003:
-
Simul justus et peccator(Latin simul, “simultaneous” + Latin justus, “righteous” + Latin et, “and” + Latin peccator, “sinner”)[10]
Roman Catholic theology maintains that baptism washes away original sin. However, "concupiscence" remains as an inclination to sin, which is not sin unless actualized.[11] Luther and the Reformers, following Augustine, insisted that what was called "concupiscence" was actually sin. While not denying the validity of baptism, Luther maintains that the inclination to sin is truly sin.[12]
"Simul justus et peccator" simply means that a Christian's righteousness or justification imputed in baptism is a gift of Christ, freely given despite the sinner's condition. The doctrine of "simul justus" is not an excuse for lawlessness, or a license for continued sinful conduct; rather, properly understood, it comforts the person who truly wishes to be free from sin and is aware of the inner struggle within him. Romans 7 is the key biblical passage for understanding this doctrine.
Luther also does not deny that the Christian may ever "improve" in his conduct. Instead, he wishes to keep Christians from either relying upon or despairing because of their own conduct or attitude.
http://en.wikipedia.org/wiki/Theology_of_Martin_Luther (http://en.wikipedia.org/wiki/Theology_of_Martin_Luther)
(Kaikille meille rakennukseksi)
-
ilman rakkautta on kaikki sanahelinää, vaikka puhuisin enkelien kielellä.
olisin ilman rakkautta vain helisevä kulkunen ja kilisevä...
nämä kolme, usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Korintolaiskirjeen ylistys siitä rakkaudesta....mitä kaikkea se on.
Ja mitä se ei ole.
Ja laupeutta Jumala haluaa enemmän kuin uhria, sanotaan kanssa jossain kohden.
-
Olen kanssasi tuosta kokolailla samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta mihin semmoinen johtaa. Mutta hieman körttiläisyyteen tutustuttuani olen havainnut, että sielläkin on omat harhansa. Yksi harha on se, että omasta syntisyydestä tehdään "ansio". Kunhan sitä vain tarpeeksi korostaa, niin tulee hyväksytyksi omassa joukossa ja Jumalankin edessä.
Syntisyydellä mässäilystä on kehitetty miltei taidelaji. Mutta eikö siinä unohdu juuri se, että emme ole ainoastaan syntisiä, vaan olemme täysin pilalla? Ja siksi meidän ei pidä tuijottaa syntisyyteemme vaan Kristukseen, ja uskoa evankeliumi.
Mikäli olet kuunnellut seurapuheita ja lukenut körttien kirjoja, niin juuri noin siellä sanotaan. Yksin Kristus. Hanki uudet silmälasit.
Laseissani ei ole vikaa. Kävin juuri silmälääkärissä ja hänen kommenttinsa oli: "Sinulla on rekkamiehen näkö". Mutta on huomattava, että körttiläisiä on kahta sorttia, uudestisyntyneitä ja uudestisyntymättömiä. Näiden välillä on pysyvä ja sovittamaton ristiriita.
Eräs körtti sanoi saman asian näin: "Minähhii oon näitä körttisiä, mutta oon minä silti uskovainen." Sen näki kyllä jo hänen silmistäänkin.
Luin melkein kaikki viestit aiheesta: Puheet ja sananhelinää.
Täytyy sanoa että näin se on, eivät ”karmit” riitä kun pitäisi ensin päästä tuvasta sisään. Vahinko vaan ne ”karmit” harvoin antavan periksi.
Itse olen käynyt kivuliaitakin kysymyksiä itseltäni: Mikä on nykyisin körttiläisyyden merkitys minulle ja näkyykö se minussa joka päivä? Ovatko ne vain Siionin Virret, seurapuheet, H – Y:lehti tai jopa Körttifoorumi.
Minusta seurapuheet körttiläisyydessä ovat, saanet tietynlaisen vivahteen. Mitä minun täytyy pohtia vielä pitkään.
Eli tuntuu siltä kuin puheissa on ”tunne palo” hävinnyt. Voi olla että olen väärässä, mutta tämä on henkilökohtainen mielipide.
Siksi olen alkanut avartamaan käsityksiä Sanasta ja aina kun en jaksa lukea on hyvä kuunnella. Oli minulla sitten uudet tai vanhat lasit.
Raamattu kannesta kanteen – 66 kirjaa äänitiedostoina.
http://rkk-sansa.net/kuuntele/
Puheita
http://rovasti.fi/puheet1
PUHEITA ERI AIHEISTA (avaa tiedostokansio)
https://drive.google.com/drive/folders/0B8z5-5XqGnb7V1RTNHp3SzRHRjA
-
Puheita
http://rovasti.fi/puheet1
Tuolta tosiaankin löytyy joku sata Peltolan saarnaa.
Olen ne melkein kaikki kuunnellut ja jossain vaiheessa aloitan uuden kierroksen.
Peltola käsittelee paljon juuri uskon ydintä ja kärsimyksen teemaa.
Noissa saarnoissa jos missä (mitä ilmeisimmin) puhaltaa niitä menneiden aikojen körttiläisyyden tuulia ja niissä henkii varsin realistinen käsitys ihmiselämästä.
Ehdottomasti suosittelen.
-
Tota Raamattu kannesta kanteen selitellen olen itsekkin yrittänyt kuunnella, mutta on se ollut aika tuskaa, kun toi lukija ei ole kyllä mikään säteilevä lavakarimaattinen esiintyjä.
Alkaa väkisin aina silmät painumaan kiinni ja uni tulla kun häntä kuuntelee.
Aika monesta sitten kun olen hänen selityksistään erimieltä, mutta ihan hyvä kun tuollaistakin on.
Monet tykkää.
-
Minä tykkään kuunnella kun hän avaa historiallisten tapahtumien yhteyksiä. Ovatko ne totuus, on eri asia. Tulkinnoista Jeesuksen opetuksista olen joskus eri mieltä. Se johtuu siitä sisällisestä tunnusta jonka kuunnellessa saan.
Hyvä asia on Norvannon äänen monotonisuus, se unettava vaikutus. Usein nukahdan ennen kuin ohjelma loppuu.
Hurmahenkisyydestä ei häntä voi syyttää.