Teodikea tutkittavana

[Leena]

Minä olen taipuvainen ihmettelemään, miksi Kaikkivaltias loi synnin. Ilman synnin luomista ei olisi syntiä eikä myöskään syntisiä.

Minä kun etsin sitä "maallista tulkintaa" johon Docens omansa päätti näillä sanoilla:  " Tästä kai alkanee maallinen tulkinta" palaan kohta pikaa sinne, kuinka itse tuosta ajattelen, eli ihmisen kasvuun.

Tuumin että jos olisimme luotuja muuksi kuin ihmisiksi jotka kasvavat hyvin hitaasti vaikeiden haasteiden kautta kysyisin samaa. Mutta jo siitä varhaisimmasta ongelmasta, luottaako vai eikö, itää tuhoavuus, kateus, ainakin nämä kaksi joihin meillä on valmius.


Simojoki Bros. matkustivat Herättäjäjuhlilta samalla bussilla kotiinpäin ja jompi kumpi sanoi:  Raamattu on seimi, johon Jeesus-lapsi pantiin nukkumaan.

Mutta ei tämä vielä kerro muuta kuin että ihminen tarvitsi pelastajan ja myös voidaan pelastaa, niin miltä? Itseltään? Miten sitten?  Että viimeisin askel kehityksen polulla olisikin, ei identifikaatio-samaa-sukupuolta-olevasn- vanhempaan ja sarja muuta blaaablaaaata vaan ----  minä mietin ja jatkan!  Sitä mitä oli se metanoia, tuleminen kristityksi --- ja ihmiseksi.

Onko synti jotakin joka on luotu? 
Kuinka me olemme mitä olemme?

Minä myös palaan tuohon mitä Pena kirjoitti ryhmän identiteetin astumisesta kaiken sen paikalle, mikä meissä tavoittelee, kaipaa ja etsii Jumalan hyvyyttä. Joku sanoo että se korvaa omatunnon, koska on niin paljon helpompaa ja usein turvaa jopa hengen, kun omaksuu sen mitä ryhmä tarjoaa.... Ja silti minä olisin itse se natsi!  Jokin minut sai pelkäämään niin, että hellitin otteeni paremmasta.

Viha?  Pelko?   Halu tuhota joku jolla on paremmin?  Kateus?  Mahdottomuus seistä yksin oikean puolella?

Jokainen näkee tällaista pienessä ja suuressa.
Johan tämä on eskarissa näkyvillä sanoo sisar. Hän opiskelee myös kuin minä mutta paremmin jatkoa omille opinnoilleen.

Tähän löytyy tietty sivupolku:  Onko siis oltava kristitty?  Entä muissa uskontokunnissa, kuinka käy?
Jätin tämän kulkematta tällä kertaa, sillä minut asetettiin tähän kontekstiin. Kaivan siitä, missä seison enkä juoksentele siellä täällä.... Jos nyt tuntisin tämän. Ja minä uskon, että kyseessä ovat historialliset todet tapahtumat. Kristus nousi kuolleista siis.

Eikös Docensilla ja Leenalla olekin hauskaa?   



Voi sentään, jatkakaa! 

[Riitta-mummi]

Muiden uskontojen jumalat ovat erilaisia kuin Herra, ainoa yksi Jumala. Ne vaativat uhreja, käskevät jopa tappamaan.
Meidän kristittyjen Jumala sanoo, Älä tapa.  Hän antoi uhrin itseltään, Ainoan Poikansa.

Herraa ei tarvitse lepytellä, eikä pelätä. Häntä kunnioitetaan Luojana ja Lunastajana ja Henkeä ohjaajana.
Eikö tässä ole syytä olla kristitty. Ja kaikki muu meille annetaan Hänen armostaan.

Onko paha luotu vai syntynyt, ei vaivaa minua. Sen tiedän, että se  o n.

[Liina]

Muiden uskontojen jumalat ovat erilaisia kuin Herra, ainoa yksi Jumala. Ne vaativat uhreja, käskevät jopa tappamaan.
Meidän kristittyjen Jumala sanoo, Älä tapa.  Hän antoi uhrin itseltään, Ainoan Poikansa.

Minun Raamatussani lukee, Matteuksen evakeliumissa: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan."
Ehkä luen väärin tai väärää Raamattua.
Tajuan, hyvin hämärästi, että kyse on kielikuvista, mutta siitä seuraa jatkopohdinta: onko armokin vain kielikuva? Jos ei ole, millä perusteella juuri se ei ole?

[Riitta-mummi]

Vertauksena minä pidän näitä Jeesuksen sanoja. Samoin kuin hän sanoi. Ette te ole minun äitini ja veljeni. Omalle lihalliselle äidilleen , veljelleen ja opetuslapsilleen !

Minunkin tyttäreni ovat käyneet sotaa minua vastaan. On sodittu puolin ja toisin. Miekkaa on käytetty vain symbolisesti. Tässä ilmenee paha koti-oloissa hyvin monilla.
" Profeetta ei ole mitään kotimaassa ".
Armo on kokemusperäinen, ja silti fakta.

[Pena]

Vanhassa testamentissa on kaameitakin tappamiskäskyjä Jumalan sanoina. Jotkut selittävätkin tappamiskiellon tarkoittavan murhaa eikä ihmisen surmaamista yleensä.

"Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'"

[Liina]

Vertauksena minä pidän näitä Jeesuksen sanoja. Samoin kuin hän sanoi. Ette te ole minun äitini ja veljeni. Omalle lihalliselle äidilleen , veljelleen ja opetuslapsilleen !

Minunkin tyttäreni ovat käyneet sotaa minua vastaan. On sodittu puolin ja toisin. Miekkaa on käytetty vain symbolisesti. Tässä ilmenee paha koti-oloissa hyvin monilla.
" Profeetta ei ole mitään kotimaassa ".
Armo on kokemusperäinen, ja silti fakta.

Minä en ole sotinut tyttäreni kanssa, edes vertauskuvalllisesti. Kinat ovat koskeneet lähinnä joidenkin tekstien tulkintoja, ja tytär on lähes aina ollut oikeammassa, perustellut paremmin. 

Armosta ei ole kokemusta. En pidä sitä faktana vaan vertauskuvana jostakin, ehkä toiveesta.

[Liina]

Vanhassa testamentissa on kaameitakin tappamiskäskyjä Jumalan sanoina. Jotkut selittävätkin tappamiskiellon tarkoittavan murhaa eikä ihmisen surmaamista yleensä.

Jotkut selittävät, toiset kysyvät: miksi jotkin kaameat käskyt selitetään pois, hälvennetään symboliikan usvaan? Miksi kivat neuvot otetaan kirjaimellisesti?

[Pena]

Jotkut selittävät, toiset kysyvät: miksi jotkin kaameat käskyt selitetään pois, hälvennetään symboliikan usvaan? Miksi kivat neuvot otetaan kirjaimellisesti?

Ehkä tässäkin on teodikea-ahdistuksen siemen. Puhutaan kai korvasyyhystä, kun poimitaan julistuksesta vai itselle sopivat makupalat. Jumala on myös kiivas eikä sitä kannata unohtaa.

[Leena]

Ehkä tässäkin on teodikea-ahdistuksen siemen. Puhutaan kai korvasyyhystä, kun poimitaan julistuksesta vai itselle sopivat makupalat. Jumala on myös kiivas eikä sitä kannata unohtaa.

Niin. Ja vihaa pahuutta. Joskus ajattelen, kuinka äkkiä olemme kuin pahuuden saaliina. Joku vaikka kadehtii sillä tavalla josta Melanie Klein sanoo, että se on tuhoavaa: 

"Kateus on vihainen tunne, joka voi hyvin ainoastaan nähdessään kärsimystä. "

Tällaisesta nousevat halut tuhota toiselta onni, menestys, ilo, rauha, ja jos ajatteleekin että menköön menestys, on vaikeampaa kun tai jos joutuu näkemään toisen mielenrauhan, ilon ja onnen ja onnistumisen ilon tuhoavaa käyttäytymistä. Niin vähän tarvitaan;  väärä todistus lähimmäisestä saattaa riittää!

Siinä sitä jo onkin.
Tuolla kohdin sopiikin rukous, ettei joutuisi kiusaukseen. 
Samoin, että kasvaisi kohti anteekdiantoa, sillä jos joku nyt sattuisi vaikka itseä noin kadehtimaan niin tuhoaahan hän elämäänsä sillä en minä ole ainoa.... Ja mitä se hänelle on?

Tuossa näyttäytyy Jumalan voima, turva ja varjelus, sillä nimittäin, että Hän voi varjella sisäistä tyyneyttä, rauhaa ja iloa auttamalla erottamaan tärkeät vähemmän tärkeistä.

Keskellä kamalia pronomineja....

[Pena]

Suuttua saa ja joskus pitääkin, mutta viha on pahasta.

[Liina]

Suuttua saa ja joskus pitääkin, mutta viha on pahasta.

Minusta tuo on hiukan sanahelinää.

Minulle passaa mainiosti, että joku vihaa minua (voin karttaa vihaajaa, jos näen vihan merkit), mutta äkillisiä raivareita kavahdan ja peljästyn.

[mt]

Minulle passaa mainiosti, että joku vihaa minua (voin karttaa vihaajaa, jos näen vihan merkit), mutta äkillisiä raivareita kavahdan ja peljästyn.

Sen verran on kokemusta vihamiehistä (sana ei sisällä genusinformaatiota), että olen eri kannalla. Kiihtymyksen tilassa sanotut sanat ja erilaiset muut typeryydet aina kestää, koska ne ovat hetkellisiä. En ole niihin itsekään syytön. Viha on vähän eri asia, ja sen aiheuttamat vahingot ja vauriot havaitsee ehkä vasta pitkän ajan kuluttua - esim. kummastelevina kysymyksinä ja oudoksuvina katseina.

Mt

[seppos]

Lisää sanahelinää. Hän joka menettää malttinsa häviää pelin.

[Pena]

Minulle passaa mainiosti, että joku vihaa minua (voin karttaa vihaajaa, jos näen vihan merkit), mutta äkillisiä raivareita kavahdan ja peljästyn.

Passaako sekin, että vihaat jotakin toista? Entäs, jos vihaat itseäsi?

Raivareiden kavahtaminen on oikein ja autuaallista. Pelästymisessäkään ei ole mitään hävettävää.

[Leena]

Passaako sekin, että vihaat jotakin toista? Entäs, jos vihaat itseäsi?

Raivareiden kavahtaminen on oikein ja autuaallista. Pelästymisessäkään ei ole mitään hävettävää.

Kyllä joskus säikähdän odottamatonta raivonpuuskaa mutta harvemmin enää. Pelottavampaa on todella kestoviha, jossa tuo toinen saa perusteltua itselleen mistä syystä minua (siis yleistäkää tämä) sopiikin kohdella siten että se vahingoittaa. Näin syntyy mahdollisesti vakaviakin haittoja.

Niistä irrottautuminen ei ole aivan helppoa!  Siis, sisäisen rohkeuden, rauhan ja ilon löytyminen, ja tällä kohdalla näyttäytyy Jumalan kaikkivaltius ja hyvyys. Niitä ei ihan aina mistään muualta revitä. Hän ei pysäytä tuota toista, koska tuo toinen ei ole mikään robotti, ei anna jäädä auton alle ja kuolla tai muuta mikä täällä maallisesti varjelisi hänet, kuka nyt kulloinkin joutuu toisen kenkkuilusta kärsimään

Turha kai sanoa, että keljusti olisi käynyt siten itsellenikin.

Vihaajaa on tosin toisinaan mahdollista kaihtaa,  aktiivista kiusantekijää tai pahanpuhujaa, mutta koululuokassa ei pääse pakoon....  Eikä aina työpaikassaankaan. Kaverit saa valita, työtovereita jo esimerkiksi ei saa.