En voi sille mitään, etten pysty juurikaan pohtimaan tuon tekstin ydinsanoaa. Se tuo minulle vain mieleen 26 vuotta sitten kokemani elämäni suurimman koulun.
Silloin oli mikkelinpäivänä juuri sama evankeliumiteksti. Olin viimeisellä kuulla raskaana, odotimme esikoistamme. Tuo teksti ja siitä pidetty saarna Keravan kirkossa puhutteli minua kovasti. Ja tuona sunnuntaina pienokaisemme menehtyi kohdussani.
Koin kuitenkin suurta Jumalan johdatusta koko sen prosessin ajan, minkä siinä jouduin läpi käymään. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin, vaikka olen mielestäni sinut asian kanssa. Tuosta tapahtumasta ja siinä kokemastani Jumalan huolenpidosta olen saanut voimaa muihin vaikeisiin tilanteisiin.
Vielä tekstistä:
Luotan siihen että Jumala on pitänyt ja pitää huolta Tiitiäisestäni minun tekemistäni virheistä huolimatta tai juuri niiden takia.