Onko olemasa oikeita ja vääriä auttajia? Eikö raha- tai tavaralahjoitus ole hyväksi riippumatta siitä, kuka sen antaa?
Ensimmäiseen kysymyksessi vastaan, että minusta on! Selitinkin jo vähän ed. viestissäni mitä sillä tarkoitan.
Toinen kysymys ei ole noin mustavalkoinen, kuin kysymyksen asettelusta voisi päätellä. Tottakai tarvitsijalle itse apu on yhtä hyvä, antoi sen kuka tahansa, mutta kun nyt olikin puhetta oikeastaan antajan mielenlaadusta eikä niinkään siitä
kuka on antaja. Sillä, kuka se on, ei ole merkitystä. Raha on saajalle yhtä arvokas, annettiin se missä mielentilassa hyvänsä mutta itse antaja on väärämielinen joka kehtaa mainita antamisestaan toisille! Tällöin antamisen motiiviksi paljastuukin hyväsydämisyyden sijasta ulkokullailu ja ihmisten silmissä kiitoksen/arvostuksen kerjääminen. Tätä tapahtuu erittäin, erittäin paljon varsinkin hengellisissä piireissä missä muutenkin kaikenlainen tekopyhyys kukkii ja kukoistaa kun yritetään esiintyä muiden silmissä hartaana uskovaisena.
Onhan epäilemättä niitäkin, jotka eivät lahjoita kiitoksien ja ihmiskunnian toivossa mutta heitä ei kukaan hengellisiksi tai autajiksi arvaakaan koska nämä ymmärtävät pitää naamansa kiinni antamisistaan. Olisin jopa sitä mieltä että kuka ikinä tahansa, missä tilanteessa tahansa tulee maininneeksi jostain antamisistaan, voisi mennä itseensä ja miettiä rehellisesti miksi se oli pakko kertoa muille?
Riittää että papit opettavat antamisen olevan oikein ja kohtuullista, muuten asiasta voitaisiin olla ihan hiljaa. Sen jälkeen jokainen itse päättää omassatunnossaan ilman ulkoista painostusta, haluaako antaa vai ei. Kaikenlainen asialla päsmääminen on pelkästään pahasta ja tapahtuu oman kunnian pyytämiseksi! Niin se vaan menee.
Sitäpaitsi vielä sellainenkin huomio että hengellisissä liikkeissä/piireissä puhutaan ihan hirbeästi "antamisesta" vaikka paljon kukaan ei itse asiassa anna mitään. Sen takia olisi parempi painaa pää alas ja ymmärtää edes vaieta häpeästä kuin olla niin julkea että mainostaa sitä muille.
"Oikean" antanmisen ja tekemisen mitta kun on raamatussa ilmaistu hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi:
"Mene, myy kaikki mitä sinulla on, jaa se köyhille ja seuraa minua..." (Jeesus)
ja vielä: "Olkaa täydelliset, niinkuin minäkin olen täydellinen!" (Jumalan sana)
Mitta on siis asetettu, josta jokaisen pitäisi ymmärtää (jos ei ole täysi imbesilli) että se on meille mahdoton! Vajaaksi jää!
Olen edelleen siinä käsityksessä että
"kaiken tämän tehtyänne sanokaa: teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään!"Oikea antaja ei löydä itseään kertomasta uskoville ystäville antamisistaan vaan löytää itsensä publikaanin rinnalta toteamassa: "Herra armahda minua syntistä!"
Enää en osaa tähän muuta selvempää sanoa.