rakkaudesta

[Riitta-mummi]

98-vuotias anoppini kertoi tänään tervehdyskäynnillämme sanoneensa viime lauantaina entiselle naapurintytölle 96-vuotiaalle Ainolle: Rakas.

Aino: Sitä sanaa en ole usein kuullutkaan !
B : Pääsitkö sinä pienenä koskaan äidin syliin?
Aino: Oli aina niitä pienempiä äidin sylissä, mutta kerran pyysin päästä.
         Äiti hätisti pienet sylistään ja otti mint. Painoin pääni hänen rintaansa.
B: Miltä se tuntui?
Aino: Se oli niin suloista etten saattanut siinä olla, vaan menin pois.

pari tuntia kotiin tultuamme ymmärsin että anoppi oli pitänyt meille seurapuheen.

[Johannes]

Ihania tuollaiset mummot! Kunnioitettava asia, että vielä tuon ikäisenä ajatus kulkee noin hyvin. Kateeksi käy.

[Salis]

Mun pojat on kakskuus ja kaksysi. Äiti ottaa pojat vielä syliin. Pojat tykkää siitä vaikka vähän naureskelevat. Isoja ovat eivätkä oikein tahdon mahtua  äidin syliin, mutta siinäpä kuitenkin vähän aikaa viivähtävät.  Isä taas halaa poikia ja myös poikien tyttöystäviä. :idea:

[Samuli]

"Rakas" ja "rakastaa" ovat todella kauniita ja merkittäviä sanoja. Onneksi ne eivät ole kärsineet meillä inflaatiota. Meillä Suomessa jos joku sanoo "Minä rakastan sinua", voi tietää, että hän todennäköisesti tarkoittaa sitä ja tunne on suhteellisen syvä. Samaa ei voi ajatella esim. amerikkalaisista. Heidän sanomansa "I love you" ei tunnu yhtä vahvalta ilmaukselta, koska he rakastavat myös surffaamista, donitseja, elokuvia jne. Siksi amerikkalaiset joutuvat käyttämään teennäisen kuuloisia liioittelusanoja vakuuttaakseen todellista rakkauttaan (esim. "I really do love you.").

Silti soisin, että suomalaiset osaisivat ilmaista rakkauttaan myös läheisilleen, perheenjäsenilleen ja ystävilleen. Välillä tuntuu siltä, että rakastaminen on meillä kavennettu kuuluvaksi vain parisuhteeseen.

Ehkä juuri tätä taustaa vasten Riitta-mummin tarina tuntui oikein erityisen kauniilta.

[Pena]

Lapsetkin oppivat telkusta tosiaan jo pieninä sanomaan amerikaksi: 'aila viu!' Suomalaisesta jöröydestä on tietysti se etu, että hellyyden osoitusten arvo pysyy ja paranee. Meillä taas kärsii kiroilu inflaatiosta.

[Riitta-mummi]

Anoppini ei ole käyttänyt sanaa rakas usein. Mutta osoittaakseen ainoalle ikätoverilleen ja naapurilleen yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä
hän sen nyt viimein sanoi. Hänestä itsestään me läheiset olemme aina sanoneet, että mummo on lapsirakas. Aina hän piteli sylissään suvun pienimpiä kuten lukuisat valokuvat osoittavat. Samaan syliin mahtuivat myös talon koira, kissa ja kymmenet ellei sadat kissanpoikaset. Suukottelua hän ei ole harrastanut, se on meidän nuorempien tapa. Hän on suurella kirjaimella ÄITI.

Ainon kertoma juttu äidin syliin pyrkimisestä aukeni minulle myös hengellisessä mielessä. Kuinka onkaan, emmekö me ole tahtomassa Isän syliin, hellään hoitoon, mutta kohta taas olemme menossa omille teillemme.
Hän ei karistele sylistään ketään, poislähteminen on oma tahtomme.

[Salis]

Lapsetkin oppivat telkusta tosiaan jo pieninä sanomaan amerikaksi: 'aila viu!' Suomalaisesta jöröydestä on tietysti se etu, että hellyyden osoitusten arvo pysyy ja paranee. Meillä taas kärsii kiroilu inflaatiosta.

Miten sanoa luontevasti, että rakastan sinua. Rakastaa-verbi kuulostaa kovin kömpelöltä venäläiseen ja ljubluu:n tai ruotsalaiseen ja älskar puhumattakaan saksan Ich liebe. Sen takia sanokin usein, että olet  rakas, tai tykkään susta kauheasti tai olet ihana yms yms.

[PekkaV]

Välillä käydään katsomassa maailmaa, sitten taas palataan. Elämänpiiri laajenee ja laajenee, kunnes vanhemmiten alkaa kutistua. Muistijäljet ja kokemukset jäävät kuitenkin talteen. Se on se suuri syli, jossa elämän alkaja voi käydä turvallisesti. Vanhus näkee lapsessa itsensä uteliaana ja kokemattomana ja seuraa kiinnostuneena, millaisia polkuja lapsi kulkee.

[jude]

Unkariksi voi sanoa "minä rakastan sinua" yhdellä sanalla: szeretlek. Ehkä unkarilaiset ovatkin juuri siksi niin sydämellisiä.

[Salis]

Tosi on. Unkarilaiset suhtautuvat suomalaisiin lämpimämmin kuin omiin sukulaisiinsa. Mulla on vieläkin yhteys niihin unkarilaisiin opiskelijapolitiikkoihin, jotka tapasin Szegedissä noin 38 vuotta sitten. Olen käynyt luennoimasssa mm. Szégesféhervárissa.  Kesti kauan ennenkuin osasin lausua kaupungin nimen oikein. :roll:

[myyrä]

Tosi on. Unkarilaiset suhtautuvat suomalaisiin lämpimämmin kuin omiin sukulaisiinsa. Mulla on vieläkin yhteys niihin unkarilaisiin opiskelijapolitiikkoihin, jotka tapasin Szegedissä noin 38 vuotta sitten. Olen käynyt luennoimasssa mm. Szégesféhervárissa.  Kesti kauan ennenkuin osasin lausua kaupungin nimen oikein. :roll:

Monella täällä on varmasti kokemuksia Unkarista. Niin myös minulla, Budapestistä, Miskolcista jne. Joskus mietin, ettei suomalaiset suhtaudu yhtä ystävällisesti unkarilaisiin.

[jude]

Olen käynyt luennoimasssa mm. Szégesféhervárissa.  Kesti kauan ennenkuin osasin lausua kaupungin nimen oikein. :roll:

Mutta kirjoittaako et osaa vieläkään?

Székesfehérvár = "tuolillinen valkea linna".

[myyrä]

Ei liity rakkauteen vaan Unkariin.

Pistettiin kaverin kanssa iltahämärissä teltta pystyyn johonkin hedelmätarhaan tai vastaavaan. Yöllä alkoi kuulua lähestyvien koirien haukkumista ja muitakin epäilyttäviä ääniä. Kuinka ollakaan, huomattiin vasta silloin joku kyltti, että ollaan yötä sotilasalueella.

Äkkiä kamat kasaan ja pakoon. Toinen kenkäkin putosi ja hävisi (ostin vasta Belgradissa uudet - 8500 dinaria).

On se ollut näky, kun juostiin karkuun Varsovan Liiton joukot perässä.

[Riitta-mummi]

Minullakin on ollut jo tyttönä olon ajoista saakka rakkautta unkarilaisia kohtaan. Johtunee Sissi-elokuvista. Minua sanottiin nuorena Romy Schneiderin näköiseksi. Eipä siinä tarvittu muuta, samaistuin Itävallan Unkaria rakastavaan keisarinnaan!
Taisi naapurin tytön, ikuisen nuoruudenystäväni Leenan tyttäreenkin tarttuanut rakkaus heimokansaan samaa reittiä . Toimittajana kirjoittelee Unkari-pakinoita
ja matkakuvauksia niin ansiokkaasti, että Unkarin valtio on tarjonnut kirjoitustöitä  :!:

Mutta mihin on kadonnut se isoveljen huolehtiva rakkaus Viroa ja virolaisia kohtaan, mikä 1980-luvulla oli fakta? Onko suomalaisten suuryritysten tuotannon siirto Viroon aiheuttanut mielenmuutoksen, vaiko EU-Viro Natoineen?  :-$

[Salis]

Minullakin on ollut jo tyttönä olon ajoista saakka rakkautta unkarilaisia kohtaan. Johtunee Sissi-elokuvista. Minua sanottiin nuorena Romy Schneiderin näköiseksi. Eipä siinä tarvittu muuta, samaistuin Itävallan Unkaria rakastavaan keisarinnaan!
Taisi naapurin tytön, ikuisen nuoruudenystäväni Leenan tyttäreenkin tarttuanut rakkaus heimokansaan samaa reittiä . Toimittajana kirjoittelee Unkari-pakinoita
ja matkakuvauksia niin ansiokkaasti, että Unkarin valtio on tarjonnut kirjoitustöitä  :!:

Mutta mihin on kadonnut se isoveljen huolehtiva rakkaus Viroa ja virolaisia kohtaan, mikä 1980-luvulla oli fakta? Onko suomalaisten suuryritysten tuotannon siirto Viroon aiheuttanut mielenmuutoksen, vaiko EU-Viro Natoineen?  :-$

Niin. Useammin olen käynyt Unkarissa kuin Virossa. Unkarissa on ystäviä. Virolaisia ystäviä mulla ei ole lainkaan.