Eleniuksen Jaakko joskus sanoi, että tämä on tosi huono liike. Niin huono, ettei se ole osannut edes jakautua.
Espoon herättäjäjuhlien alla törmäsin siihen, että monet toimittajat kyselivät minultakin, että mitä herännäisyydesä ajatellaan siitä ja siitä asiasta. Huomasin, että oli vaikea vastata näihin kysymyksiin, sillä meillä ei ole monestakaan asiasta yhtä yhtenäistä koko liikkeen näkemystä.
Kun sanoin, että herättäjäjuhlille kokoontuu niin naispappeuden kannattajia kuin vastustajia ja toivotin tervetulleeksi kaikki niin konservatiivit kuin liberaalit, niin sain kuulla erään toisen herätysliikkeen lehden toimittajalta, että tässä on ristiriita. "Ethän sä voi sanoo noin!"
Mutta minkäs teet, kun kokemus liikkeestä on tämä: Samaa Siionia veisaavat ja samaa seurapenkkiä kuluttavat nuoret ja vanhat, savolaiset viäräleuat ja jäyhät pohjalaiset, maakuntien väki ja metropolien kansa, varsin tiukat konservatiivit ja ultraliberaalit, naispapit ja naispappeuden vastustajat, "perinteiset" perheet ja sateenkaarikansa. Samat virret, sama sanoma ja yhteinen ikävä.
Se näkyy tällä foorumillakin. Kiitos siitä teille, jotka jaksatte tänne aktiivisesti kirjoittaa.
Kunpa Herra johdattaisi tähän suuntaan jatkossakin: että pysyisimme niin huonona, ettemme osaa edes jakautua.
Tässä Joulunaikana, kun on aikaa ja vihdoinkin pääsi lukemaan, sattui käteeni kirja lähetyssaarnaajasta Libanonissa ja Lähi-Idässä.
Häntä kummastutti kun kristityt maroniitit muistaakseni taistelivat keskenään.
Hänelle tietysti todettiin, että nehän on vain tapakristittyjä.
Kuten vapaisiinsuuntiin Suomessa kuuluvat sanovat, jos joku tappaa esimerkiksi kouluissa, että sehän oli vain nimikristitty.Jos olisi ollut uudestisyntynyt uskova ei olisi ampunut...
No tämä läh.saarnaaja huomasi, että myös karismaattiset ja konservatiivit ja muut kristityt olivat kovasti vastaan toisiaan.
Hän mietti että kuinka sodan keskelläkin kurjassa jamassa olevat vaan jaksaa riidellä olla muuta kuin yhtä.
Pari konservatiivista naista, jotka olivat tän läh,saarnaajan kanssa karismaattisessa kokouksessa seurana käymässä totesivat ulkona, että hyvä kokous, mutta sääli että noi ei ole uudestisyntyneitä.
Toisessa paikassa taas jos ei ollut huivia, niin ei ollut uudestisyntynyt.
Suomessa on ollut vaikka millaisia yhteiskristillisiä seurakuntia, jotka on alkaneet silleen yhteiskristillisinä, mutta ajan myötä ne on muuttuneet seurakunniksi.
Itse olen tavannut, niin ortodokseja, katolilaisia, karismaatikkoja ja jokusen körtinkin, jotka ovat olleet ihan ihanasti kristillisessä uskossaan tai epävarmoina siinä.
Siksi toi yhteiskristillisyys ja ekumeenisuus mietityttää.
Kun ei mulla ole mitään sitä vastaan, jos joku on mitä onkin. Kun kuitenkin sisinhän se ratkaisee ja sinne ei kukaan muu kuin Jeesus näe.
Pitäisköhän alkaa tunnustautumaan, vain kristityksi, ilman että körtti tai hellari tai ortodoksi tai muukaan?
Kävisi ihan vaan missä kävisikin ja lopettaisi ketään kutsumasta sellaiseksi tai sellaiseksi?
Vois vaikka todeta; käyn körttiseuroissa kuitenkin olen vain kristitty, en haluaisi leimaa sitä tai tätä, koska se rikkoo ja nostaa väliaitoja.
Sana körtti nostaa turhaa riitaa, evankeelisten parissa. Eihän se voi olla uskon tarkoitus?
No tietysti joitain opillisia periaatteita saa ja kai pitääkin olla, mutta ikävä kyllä ne aina ovat ne jotka alkaa rikkomaan meidän yhteyttä toisiimme.
Sinänsä tykästyin juuri siihen kun körtit painottavat pieneksi ja vaatimattomaksi tulemista, mutta kait se on vain painotuksessa, kyllä opillista painottamistakin löytyy.
Ehkä parempi ois kun ei lukisi mitään, kun tieto lisää vaan tuskaa.
_________________
