Palaan taas siihen, että Salis kertoi verbin rakastaa käytön kömpelöksi. Heti tuli mieleen, että Ismo Alankokin laulaa, että rakkaus on kirosana. Onhan sanassa rakkaus monia suomalaisen kirosanankin piirteitä, kovia ja säriseviä konsonantteja. Mutta ehkäpä juuri siinä piileekin rakkaus sanan hienous: ulkoisesti kovin rujolla sanalla on maailman kaunein sointi.
Ja taas tuli lukio mieleen...pohdimme äikän tunnilla äänen vaikutusta sanaan...meitä oli noin 20 ja rakas kuulosti joka kerran ihan erilaiselta, kiitos sävyjen...minun tehtävä oli sanoa rakas pettyneesti...
Ja mie tykkäisin, että miuta halittais enemmänkin. Ystävät voisi halia useammin...hellä halaus tekee hyvää...sekin on yksi syy miksi mettätalouden opiskelu on niin kivaa, olen saanut paljon sellaisia ystäviä ympäri Suomen, joita saan halia aina kun nään! Ja muutamia sellaisia, joilta voi pyytää haleja kohtaamisen ja eroamisen välillä ihan niin paljon kuin haluaa! Se on parhautta!