Moi! Olen uusi täällä ja seuraillut jonkin aikaa keskusteluja.
Tervetuloa mukaan. Olemme kaikki sekalaista joukkoja vaikka valtaosa onkin körttejä.
Ite oon ajatellut että mitä se "sisällinen tunteminen" oikein on ja miksi sellaista pitää edes olla? Tai siis tiedän ja tunnen toki pietistisen uskonkäsityksen ainakin päällisin puolin ja siihen kuuluva ilmiö eli että uskomisen pitää "tuntua" joltakin, mutta ainakaan minusta ei tunnu hyvältä ja oikealta jos/kun aletaan tenttaamaan joko itseltä tai toisilta tämmöisä "sisällisiä tuntemisia".
Olen markkinoinut täällä foorumissa sellaista käsitystä, että uskon pitäisi näkyä hyvinä tekoina. Jos on uskoa, on rakkautta, jos on rakkautta, on hyviä tekoja. Miksi uskon pitäisi olla jonkinlainen sisäinen tuntemus? En tiedä minäkään. Olipa kuinka uskova tahansa, niin aina usko horjuu. Uskon mittaamiseen ei ole olemassa laskinta. Eikä körteillä ole edes tapana ylpeillä uskostaan. Luotetaan Jumalan rakkauteen ja armoon.
Eikö kaikkia olekan lunastettu ja eikö armo olekaan ilmaista?
Jos kysymyksen eka osa tähtää siihen, että olemmeko pelastetut, emme ole. Jumala päättää pelastuksesta, ihminen ei. Emme siis voi sanoa, että olemme pelastetut, koska uskomme. Armo on ilmaista. :wink:
No joku tietty nyt tähän toteaa siitä "muotojumalisuudesta" mutta vaikka nyt olisikin, niin mitä me sittenkään sille voimme? Jos joku sellaista haluaa harrastaa niin eihän sille mitään voi ja miksikä pitäisi voidakaan?
Ilmeisesti tarkoitat muotouskovaisuutta. Rukoillaan tuntikaupalla pitkänpitkiä litanioita. Käydään jumalanpalveluksissa jne jne. Muotojen noudattaminen ei oikeastaan ole uskoa vaan tapa näyttää muille, että katsokaas nyt, minä uskon.
Minkä takia ylipäätään pitäisi olla selvillä jonkun TOISEN sielun tilasta? Entä millä ihmeen eväillä tämmöinen tapahtuisi? herätysliikeillä tietenkin on aina omat rasittavat mittapuunsa joilla näyttävät lähes aukottomasti pystyvän toteamaan ihmisten kulloisenkin tilan mikä se on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi... harvoinpa niissä tullaan kyselemään että "miltäpä sinusta tuntuisi kuulla että ihan tämmöisenäsi, miksikään muuttumatta on sinut jo kalliisti lunastettu?"
Jos nyt käsitellään tätä kysymystä globaalilla tasolla, niin kristityt ovat sidottuja Kristuksen lähetyskäskyyn, jonka takia pitää tarjota kristillisyyden mahdollisuutta. Körteillä ei ole mittapuita. Körtit lähtevät siitä, että kaikki ihmiset ovat aivan yhtä huonoja uskossaan. Ja on mahdollisuus vain luottaa Jumalan armoon.
Armo kuuluu olevan ilmaista mutta sitten et kuitenkaan ole oikeassa "uskossa" tai et uskossa lainkaan jos elämässäsi ei ne listat tule todeksi tai sinulla onkin eri käsitys siitä mitä sopii ja mitä ei.
Tämä on väärä käsitys ainakin körttien osalta. Körteillä on keskenään tietysti erilaisia käsityksiä, mikä sopii ja mikä ei, kuten foorumin keskustelukin osoittaa.
Tiedän etten käy uskovaisesta useimmille mutta siitä olen pelkästään iloinen! Enpä haluakkaan olla tekemisissä sellaisten hyvien ja kunnollisten uskovaisten kanssa; -tukehtukoot pyhyyteensä!
Uskovaisuus ei välttämättä tarkoita uskoa.
Jos pelastun, se ei ole ainakaan omaa ansiotani mutta lohduttavaa on saada lukea raamatusta että Jumala itse sanoo tuntevansa ihmiset ja mitä niissä on sekä että varmuudella jokaisenpuolesta on sama hinta maksettu!
Sitä, pelastuuko, ei kannata pohtia. Ratkaisu kuuluu Taivaan Isälle.
Tervetuloa joukkoon tummaan. Kiva saada järkiperäisesti ajatteleva ihminen, joka ei pelkää esittää omia näkemyksiään. Aika paljon samoilla linjoilla.
Ja loppuun sopii Paavo Ruotsalaisen suuhun pantu tokaisu Histan häissä (näytelmä):
On sanottava Herralle: "Tällainen minä olen, tee minut paremmaksi, jos en tällaisena kelpaa."
