Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Ruoho - 14.10.08 - klo:10:39
-
Olen pohtinut paljon Jumalan armoa.
Minusta ihmisen oleminen on muutakin kuin hyvyyttä tai pahuutta, oikeaa ja väärää. Ihminen voi olla haavoittunut, särkynyt, elämästä ja sen kovuudesta. Ihminen voi olla täysin ymmärtämättä, mitä rakkaus tarkoittaa.
Minulle Jumalan armo ei oikein aukene synnin kautta. Minulle ihmisenä oleminen on jotain paljon kokonaisvaltaisempaa, ja koko paketti "ihminen" tarvitsee armoa, tarvitsee sitä ennen kuin tietää sen olemassaolostakaan, enempää kuin synnistäkään. Siinä mielessä kaste puhuu armosta kouraantuntuvasti: sitä on hukuksiin asti, koko ihminen yltympäri. Mitään ei jää ehdoksi eikä tilkittäväksi. On vain: sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni.
-
1 Kor 15:10
Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
2 Kor 1:2
Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.
Room 5:21
Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.
Room 11:6
Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo
Nämä Uuden Testamentin siteerauksen tuovat esiin sen, että ihminen elää, toimii, uskoo ja pelastuu vain Jumalan armon varassa.
-
Matti Hyrck kirjoittaa teoksessaan Ihmismieli ja Jumala mm.: "--- Niin kauan kuin ihmisen pelastuminen rakentuu sen varaan, että hänestä pitäisi löytyä jotakin, jonka vuoksi Jumala hänet kelpuuttaa, olkoonpa tuo "jokin"vaikkapa hyviä tekoja tai uskoa tai mitä muuta tahansa, pysytään syvimmiltään Vaatijan mielikuvamaailmassa. Puhe Jumalan armosta (lihavointi kirjoittajan) kuulostaa monen korvissa korulauseelta ja sananhelinältä paljolti juuri siksi, että kuva Vaatijan muotoisesta oikeudenmukaisesti tuomitsevasta moraalis-juridisesta Jumalasta on kautta aikojen sisältynyt kristilliseen perinteeseen sen erottamattomana osana." (s. 269).
-
Vaatija-Jumalaa pelkäävät ovat nähdäkseni niitä, jotka vastustavat Raamatun yksittäisiin jakeisiin tarttuen vaikkapa naisten vihkimistä papeiksi tai samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamista: "Emme tohdi toimia vastoin Jumalan yksiselitteistä sanaa." Sitä kai kutsutaan 'klassiseksi kristillisyydeksi'.
-
Vaatija-Jumalaa pelkäävät ovat nähdäkseni niitä, jotka vastustavat Raamatun yksittäisiin jakeisiin tarttuen vaikkapa naisten vihkimistä papeiksi tai samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamista: "Emme tohdi toimia vastoin Jumalan yksiselitteistä sanaa." Sitä kai kutsutaan 'klassiseksi kristillisyydeksi'.
Tai 'klassiseksi kristinuskoksi', joka on kytköksissä Suomenkin kirkoissa vallalla olevaan anselmilaiseen sovitusoppiin, kuten Olli Valtonen kirjoittaa teoksessaan Kaikki kääntyy hyväksi. Jeesus toimii jatkuvan oikeudenkäynnin puolustusasianajajana puhumassa Jumalalle koko ajan meidän kurjien puolesta ja lepyttelemässä tätä vihaista tuomaria. "Armo on tässä sitä, että Jumala voi hyväksyä minut silmissään vain veriuhrin takia." (s. 75).
Minulle sovitus tai sovitusoppi on monella tapaa vaikea pähkinä purtavaksi. Valtonen tuo kirjassaan esille näkemyksen, että Jumala on aina ollut armollinen ja että Jumala ei tappanut Jeesusta ristillä vaan ihmiset. Ristinkuoleman ydin on siten ylösnousemus, jossa Jeesus voitti kuoleman.
Jumalan rakkaus ja armo eivät katoa milloinkaan, eivät tässä elämässä eivätkä tulevassa. Näin päättää edellä mainitsemani Matti Hyrck kirjansa.
-
Minulle sovitus tai sovitusoppi on monella tapaa vaikea pähkinä purtavaksi. Valtonen tuo kirjassaan esille näkemyksen, että Jumala on aina ollut armollinen ja että Jumala ei tappanut Jeesusta ristillä vaan ihmiset. Ristinkuoleman ydin on siten ylösnousemus, jossa Jeesus voitti kuoleman.
Valtosen tulkinta on mielenkiintoisen käsittämätön. Miten Jumalan, joka tuli ihmisen poikana maan päälle, voisi ihminen tappaa. Olen sen tulkinnan puolella, jonka mukaan Jumala kuoli Kristuksena ristillä sovittaakseen maailman synnit ja ylösnousi taivaaseen. Se symboloi totuutta, junka mukaan se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
-
Varsinkin Johanneksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen kärsimystielleen itse lähteneenä ja sen Jumalalle kuuliaisena kulkeneena Kristuksena.
-
"Sovitusoppi on liian inhimillinen voidakseen kuvata Jumalan aivoituksia."
"Sovitusoppi on ajatuskivettymä, jota kukaan teologi ei ole vielä pystynyt hiomaan välkehtiväksi jalokiveksi."
Nämä mietteet ovat peräisin Risto Nivarin kirjasta Murrettu sinetti, joka ilmestyi 1987ja sivuilta 21 ja 24.
-
"Sovitusoppi on liian inhimillinen voidakseen kuvata Jumalan aivoituksia."
"Sovitusoppi on ajatuskivettymä, jota kukaan teologi ei ole vielä pystynyt hiomaan välkehtiväksi jalokiveksi."
Nämä mietteet ovat peräisin Risto Nivarin kirjasta Murrettu sinetti, joka ilmestyi 1987ja sivuilta 21 ja 24.
Toisaalta voidaan myös sanoa, että Nivarin ajattelutapa on liian ihmismäinen voidaakseen kuvata Jumalan aivoituksia.
-
1 Kor 15:10
Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
2 Kor 1:2
Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.
Room 5:21
Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.
Room 11:6
Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo
Nämä Uuden Testamentin siteerauksen tuovat esiin sen, että ihminen elää, toimii, uskoo ja pelastuu vain Jumalan armon varassa.
Room 5:10
Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
Viljo Porkola viittaa tähän Roomalaiskirjeen jakeeseen todeten, että "Sovituksesta voidaan puhua vasta silloin, kun on olemassa vihollisuus. -- Jos tehdään sovinto jonkun kanssa, tämän on täytynt olla vihollinen. Me ihmiset olemme Jumalan vihollisia." (Laista evankeliumiin, s.33).
-
Jumala on antanut armonsa minun ystävilleni. Tulevaisuudessa he kävelevät taivaassa. Hitler ja Stalin kävelevät iloisesti vastaan ja moikkaavat. Se on armoa.
-
Hitleristä ja Stalinista en ole ihan varma, mutta enpä tohdi olla itsestänikään. Toivoni perustuu kuitenkin Jumalan armoon.
-
Oiskos se mahdollista, että kaikki ihmiset pelastuisivat?
-
Oiskos se mahdollista, että kaikki ihmiset pelastuisivat?
Kaikki on Jumalalle mahdollista.
-
Minun on ainakin helpompi lähestyä armo-sanaa sen verbimuodon armahtaa kautta.
Mitä on jonkun armahtaminen?
Kansanomaisesti sanottuna se on sitä, että katsoo vähän niinkuin läpi sormien.
Vaikka olisi syytä rangaista, niin ei sitä kuitenkaan tee - vaan armahtaa.
-
Minusta armahtaminen on laajempi asia kuin vain rangaistuksesta vapauttaminen. Liian kovista vaatimuksista, kärsimyksestä, köyhyydestä ja muusta kurjuudesta voi myös armahtaa. Kiusattukin toivoo kiusaajansa armahtavan ja lopettavan jo ilkeilynsä.
-
Minun on ainakin helpompi lähestyä armo-sanaa sen verbimuodon armahtaa kautta.
Mitä on jonkun armahtaminen?
Kansanomaisesti sanottuna se on sitä, että katsoo vähän niinkuin läpi sormien.
Vaikka olisi syytä rangaista, niin ei sitä kuitenkaan tee - vaan armahtaa.
Minusta armahtaminen ja läpi sormien katsominen ovat toistensa vastakohtia. Armahtamiseen liittyy se, että on ensin tuomittu jostakin. Jos ei ole tuomittu vaan pääsee kuin koira veräjästä, ei tarvitse armahdustakaan.
-
Mitä enemmän mietin koiran pääsemistä veräjästä, sitä kristillisemmältä armoa kuvaavalta kielikuvalta se tuntuu. Jeesus sanoi: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.
-
Pena kirjoittaa
Minusta armahtaminen on laajempi asia kuin vain rangaistuksesta vapauttaminen.
Liian kovista vaatimuksista, kärsimyksestä, köyhyydestä ja muusta kurjuudesta voi myös armahtaa.
Kiusattukin toivoo kiusaajansa armahtavan ja lopettavan jo ilkeilynsä.
Juu, niin minustakin.
Sarai kirjoittaa
Minusta armahtaminen ja läpi sormien katsominen ovat toistensa vastakohtia.
Armahtamiseen liittyy se, että on ensin tuomittu jostakin.
Jos ei ole tuomittu vaan pääsee kuin koira veräjästä, ei tarvitse armahdustakaan.
Voihan sen noinkin ajatella.
Itse en näe näitä (läpi sormien ja armahtaminen) toisiaan poissulkevina.
Mielestäni ei tarvitse olla ensin tuomittu - ainakaan kenenkään muun kuin itsensä taholta!
Joskin kuten Pena kirjoittaa, armahtamiseen kuuluu laaja kirjo asioita.
Ja Pena jatkaa
Mitä enemmän mietin koiran pääsemistä veräjästä, sitä kristillisemmältä armoa kuvaavalta kielikuvalta se tuntuu.
Jeesus sanoi: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.
:D
-
Itse asiassa armo ei ole läpi sormien katsomista kristinuskossa vaan islamissa. Armo kristinuskossa on sitä että kaadetaan kaikkien ihmisten paska sen yhden ihmisen niskaan. Islamissa ei ole ketään sijaiskärsijää, siinä armo siis on läpi sormien katsomista.
-
Eikös täällä seuratuvalla enää veisata?
Veisaa sinä, joka osaat vielä seuraavan virren sävelkulun.
Armo-virsi, sävel Etelä-Pohjanmaalta, sanat Antti Achrenius, SV 90 1. säkeistö (edellinen SV:n nuottipainos); Väinö Maunumaan sovittaman neliäänisen nuottipainoksen mukaan.
Se armo on sanomaton,
Joll' Jeesus meit' hoitanut on!
Kun neuvoillaan lävitse vierahan maan
Hän taluttaa uskoviaan,
Hän lyöpi ja tukee,
Hän riisuu ja pukee,
Hän katoaa hetkeksi vaan,
Hän tyhjentää tyhjäks
Ja alentaa köyhäks,
Vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
Suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
Ja murheeseen heittää,
Vaan antaa taas virvoituksen.
Kuoronjohtajamme Aarne Niskanen Raudaskylän opistossa sanoi tämän virren sävelkulkua "niekutusten niekutukseksi". Tällä virrellä tuli joskus koeteltua seuraväkeä erään ystäväni kanssa, hän kun oli laulumiehiä. Minä lauloin sopraanossa, hän bassossa.
Tuli mukaan taas itsekehun makua - mutta olkoon. Kun itse itseään on kehunu, niin aina on kehutuksi tullu. Vai miten se oli?
Miten on Juhoma?
Lars Mikael
-
Kuoronjohtajamme Aarne Niskanen Raudaskylän opistossa sanoi tämän virren sävelkulkua "niekutusten niekutukseksi". Tällä virrellä tuli joskus koeteltua seuraväkeä erään ystäväni kanssa, hän kun oli laulumiehiä. Minä lauloin sopraanossa, hän bassossa.
Tuli mukaan taas itsekehun makua - mutta olkoon. Kun itse itseään on kehunu, niin aina on kehutuksi tullu. Vai miten se oli?
Miten on Juhoma?
Lars Mikael[/quote]
Ethän tässä itseäsi kehunut, vaan kuoronjohtajaa.
Aarne Niskanen Lyylinsä kanssa olivat hyviä ystäviämme Raudaskylän aikana.
Mietin vain sitä bassossa laulajaa !
-
Se armo on sanomaton,
Joll' Jeesus meit' hoitanut on!
Kun neuvoillaan lävitse vierahan maan
Hän taluttaa uskoviaan,
Hän lyöpi ja tukee,
Hän riisuu ja pukee,
Hän katoaa hetkeksi vaan,
Hän tyhjentää tyhjäks
Ja alentaa köyhäks,
Vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
Suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
Ja murheeseen heittää,
Vaan antaa taas virvoituksen.
Lars Mikael
Yksi kauneimpia virsiä mitä koskaan olen kuullut! Jostain syystä vanhat virret kolahtavat.
-
[quote=" Minä lauloin sopraanossa, hän bassossa.
Tarkistelin tuota viestiäsi. En ole kyllä yhtään laulumiehiä, mutta olisiko se ollut Tenori , jota lauloit kuorossa . :oops:
Olenkohan turhan tarkka :D
-
Pasi Hyökki ainakin kehuu olevansa Suomen ainoa sopranista.
-
Tarkistelin tuota viestiäsi. En ole kyllä yhtään laulumiehiä, mutta olisiko se ollut Tenori , jota lauloit kuorossa .
Sitä opiston kuorossa. Seuroissa veisaaminen ystäväni kanssa oli enemmänkin sooloilua. Taisi siinä olla pieni pilke silmäkulmassa, kun tuli toteutettua Niskasen Aarnen yksityisopetusta.
-
Pasi Hyökki ainakin kehuu olevansa Suomen ainoa sopranista.
Mua on aina naurattanut toi titteli, kuulostaa lähinnä joltain sopra-nistiltä :) Mutta kyllä P. Hyökillä on kyllä ihan käsittämätön lauluääni, ei siitä mihinkään pääse!
-
...mutta söpö hymy ainakin Teemakuoroa kannustaessan.
-
Mitä on jonkun armahtaminen?
Kansanomaisesti sanottuna se on sitä, että katsoo vähän niinkuin läpi sormien.
Vaikka olisi syytä rangaista, niin ei sitä kuitenkaan tee - vaan armahtaa.
Vaikka tästä nyt taas joku ottaa herneen nenäänsä, niin sanon kuitenkin: Hyvä Atanasia, sen enempää kuin Jumalan laki, ei hänen armonsakaan katso pientäkään syntiä läpi sormien. Kaksiteräisen miekan molemmat terät ovat yhtä teräviä. Synnistä rangaistaan aina jota/kuta. Meidän synneistämme rangaistiin Jeesusta ja armon edellytys on, että selvitämme asian Jumalan kanssa ja myös tarvittaessa ihmisten kanssa.
-
Tienes-2, näetkö ristiriidan näiden kahen ajatuksen välillä? Toisaalta: - Meidän synneistämme rangaistiin Jeesusta. Toisaalta taas sanot: - Armon edellytys on, että selvitämme asian Jumalan kanssa.
Evankeliumin sisältö on se, että Jumala on jo selvittänyt meidän asiamme.
-
Voi voi, raskasta on elämäsi tienes-2 ! :cry:
(kun tuo luetun ymmärtäminenkään ei ole ihan kohallaan :wink: )
Penalla hyvä tiivistys:
Evankeliumin sisältö on se, että Jumala on jo selvittänyt meidän asiamme.
-
Tienes-2, näetkö ristiriidan näiden kahen ajatuksen välillä? Toisaalta: - Meidän synneistämme rangaistiin Jeesusta. Toisaalta taas sanot: - Armon edellytys on, että selvitämme asian Jumalan kanssa.
Evankeliumin sisältö on se, että Jumala on jo selvittänyt meidän asiamme.
Kuule hyvä Pena, ei siinä ole ristiriitaa, kaikki meidän asiamme käsitellään. Vaikka Jeesus on selvittänyt ne Jumalan kanssa, hän käsittelee ne myös meidän kanssamme. Ja se on evankeliumia, että hän haluaa käsitellä ne tässä ajassa, eikä vasta viimeisellä tuomiolla.
-
Niinpä, mutta armon edellytys se ei ole.
-
Aino Suhola kirjoittaa Keskisuomalaisessa synnistä ja armosta otsikolla: Epätoivoon ei autakaan uusin tieto, vaan vanha.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/ep%C3%A4toivoon-ei-autakaan-uusin-tieto-vaan-vanha/290984
-
Tänään tv 1 21.50 Mitä uskoa?
Osa 4: Armon varassa. Miksi Jumala ei vastaa?
Toimittaja Lilli Riihiranta haluaisi löytää uskon Jeesukseen.
on ollut mielenkiintoinen sarja.
-
Niimpä olikin !Katsoin ensimmäistä kertaa,ja nytkin aloitin vasta 22.10
kun kuulin Seppo Tirkkosen äänen lueskellessani viereisessä huoneessa.
Yleensä olen jo unta yrittämässä tähän aikaan.
Kerrankin rienaamaton ohjelma uskonasiasta.Toimittaja tuntui olevan ihan tosissaan etsijä.Papit osasivat vastailla hyvin,erikoisesti pidin Kari Kuulan tavasta olla ja podiskella.Myös tämä joensuulainen naispappi oli hyvä.
Tirkkonen ei ole niin hyvä TV:ssä kuin radiossa.Suomenkuvalehti on valinnut
Sepon Suomen kärkipuhujien kärkipäähän.
Lopun rukouspiiriosio oli turha näyttää.Kokemuksesta kertominen olisi riittänyt.Minulle tuli vaikea olo.(ne vanhat haavat)Ei se kuitenkaan niitä
"hurjimpia juttuja"ollut.
-
Lilli on käynyt koulunsa rationaalisen ajattelun Mekassa, Suomen suurimmassa ällä-tehtaassa... onkohan kristillisyyden mystisyyden jana verrattavissa angloteknisen koulusivistyksen janoihin... vaiko janat eivät kohtaa... :-?
-
Koska ohjelma oli kirkon kustantama, niin eihän se olisi edes voinut päättyä leimalliseen uskoontuloon, valaistumiseen tms. lukkojen auki poksahtamiseen. Se olisi ollut liian ilmeistä kirkon markkinointia. Ehkä Lilli käy "salaa" entiseen tapaan messuissa tai jatkaa elämäänsä miten jatkaa, mutta draaman kaaren kannalta loppu piti jättää avoimeksi, ettei se olisi ahdistanut katsojia liikaa. Jokainen saa pohtia asioita omana tykönään.
Siis, tosi tyylikäs ohjelmasarja!!!
-
Mistä ne taas jutskaa?
Aika sisäpiirijuttuja.
Ois ollu kiva katsoa toi mainittu ohhjelma, mutta eipä ehtiny, oiskohan jossain areenassa?
Aiheesta mitä on armo, niin minusta armon tajuaa vain syntinen ja ei ole armoa ilman synnintuntoa.
On sellainen sanonta että armoa armon päälle ja körteillä se kait kuuluu, et armoa synnin päälle.
Armo tulee tietysti synnin päälle, mutta se minusta edellyttää jonkinlaisen synnintunnon ennenkuin sen voi omistaa.
On musta halpaa armoa sanoa, et tee mitä vaan ja älä huoli sillä se on jo anteeksi annettua.
Pitäisi olla että ensin moraalisaarna ja sitten kun toinen on synnintunnossa, niin sitten luetaan anteeksianto.
Vaikkakin aina anteeksianto ja syntien anteeksi lukeminen on armosta ei teoista.
No kuka näkee asiat mitenkin. Yksi liikemies sanoi, et turhia kaikki murehtiset ja syntien puolesta katumiset.
Armad Hammer muistaakseni
-
Synnintunto on hyvä asia. Sen nurjana puolena on joidenkin into lietsoa sitä moraalisaarnalla lähimmäisissään. Toki synti pitää sanoa synniksi, mutta silloin on puhuttava omasta synnistä enemmän kuin lähimmäisen. Toisen ihmisen rikkaahan vastaa useimmiten oma malka. Vai kakkosneloseksiko se on nykyisin käännetty?
-
Toisen syntejä on niin helppo mestaroida - omiin tepsii vain armo.
-
Jumalan armo on viimeinen mahdollisuus. Kun mikään ei enää tunnu miltään, kun ahdistus tuntuu musertavalta, rukoilemalla, pyytämällä armoa valon säde välkähtää tunnelin päässä.
-
Öö joo, kaitpa noin vaik en ihan kaikkea kässännyt.
Onhan se tietysti ikävää jos joku moralisoi, mutta synnistä varoittaminen ja lain lukeminen tekee ihan hyvääkin joskus?
-
Armo kirkastuu itselleni parhaiten kun jaan ehtoollista. Joka ainoan kerran saan pitää elämäni parhaan saarnan: Sinun tähtesi annettu ja vuodatettu.
-
Ja sitä saarnaa kelpaa kuunnella. Tervetuloa uusi saarnamies foorumille.
Kannonnokka on hyvä rippituoli ja sama saarnavirsikin meillä on. Edessä reitti tuntematon aukeaa...
Minä ole kävellyt 25 vuotta työmatkat, 6 km päivässä.Mitähän siitä tulisi yhteensä metrejä. Eri asiahan se on näin pätkittäin , mutta kyllä siinäkin lopulta nivelrikot sain. Nyt kävelylenkit on 3 -4 kertaa viikossa koiran kanssa
2 - 3 km. Jonkinlainen kunto silläkin säilyy.
Onko siellä teilläpäin körttejä, eikös se ole enemmän evankelisten reviiriä ?
-
Armollista on:
antaa uusi mahdollisuus
herneen nenään vetäjälle tai sellaiseksi leimatulle,
antaa hänelle tilaisuus toteuttaa syvintä itseään,
tulla nähdyksi ja kuulluksi,
ei syytellä: sinä olet huono käytöksinen, moukka:
olet siis huono ihminen,
Antaa tilaisuus hyvälle:
kohdella ihmistä hyvin niin kuin hän olisi täysin hyväksytty ja pidetty,
on hän sen ansainnut,
jokainen on sen ansainnut.
Ei leimattu ja syrjitty syrjäytynyt ole ansainnut paikkaansa.
Ei hän nouse, jos häntä syytellään.
Oletko itse parempi, kun tuomitset ihmisiä ja
laitat heitä lokeroihin,
samalla syrjit ja väheksyt?
Oletko itse paljon parempi, kun tuomitset?
-
AKUANKKA313 ja Aku Räty ovat idoleitani, fanitan.
-
Olin eilen teatteri Takomossa (Helsinki) katsomassa Kokkolaan sijoittuvaa näytelmää Ihmeellinen armo. Syövästä ihmeparantunut mies ryhtyy vetämään ev.lut. seurakuntaa tosimielellä, ei mitään wishy-washia, vaan "kaikki tai ei mitään".
Hän saa sapiskaa tuomiokapitulilta ja arkkipiispalta, mutta jatkaa samalla ehdottomalla linjalla. Vaatii täydellistä omistautumista seurakuntalaisiltaan: ei tv:tä, ei päihteitä, ei koruja, ei meikkiä, ei omia mielipiteitä, eikä verensiirtoja, mistä seuraa perhetragedia.
Välissä on saarnaa ja musiikkinumeroita (linjalla Lasse Heikkilä, Jukka Leppilampi), mutta sitä suurempi osuus on Suomen kansan hillittömällä pahoinvoinnilla, örvellyksellä ja kiroilulla, johon saarnaaja haluaa vastata täydellisen puhtaalla seurakunnalla. Hän tuntuu olevan vastuussa kaikista ihmisistä ja heidän valinnoistaan, hän yksin luo hengen imperiumiaan, hän on jumala - kunnes sitten sairastuukin uudestaan.
Se armo ilmestyy vasta viimeisessä kohtauksessa, kun porukka alkaa veisata Päivä vain ja hetki kerrallansa, vaisua ja hillittyä arkikristillisyyttä. En ole varsinaisesti ikinä tykännyt ko. kappaleesta, koska se on juuri niin pliisu ja tylsä, mutta nyt ekaa kertaa tajusin ne sanat, kun ne esitettiin niin täydellisenä vastakohtana sille kohkaamiselle... Sitäkö se armo onkin?
-
Näin on meidän ihmisten elämässä. Rajat tulevat vastaan eteenpäinelävänmieliselle. Sitten ne siirtyvät. Tai ne on kierrettävä, ylitettävä tai alitettava. Körtti tahtoo jäädä odottamaan, so. rukoilemaan, jospa Herra avaisi uuden tien armossaan ja laupeudessaan.
-
Vilhelmi Malmivaara kirjoitti jotain sellaista, että kun kaikki omat tiet menevät tukkoon, tulee Jeesus ja sanoo: minä olen tie.
-
Kiitos mami kuvauksestasi. En tunne näytelmää, enkä ole nähnyt arvosteluja
mutta selväksi tuli mistä on kysymys. Tuttua touhua näiden eteenpäinmenevien pikku-imperiumien johtaminen. "Kyllä Herra kukkonsa
kynii" soveltuu kaikkiin näihin pikku-jumaliin. Sairaus, mielenterveyden horjuminen, vararikko, avio-ero ovat usein vasta pysäyttäneet nämä yrittäjät. Jos silloinkaan.
Oma tahto, halu, johtajan asema, ylpeys, näyt, oikeassa oleminen ym.ovat tuottaneet meille seurakuntiin paimenia joille ei paimenen asemaa pitäisi antaa. Lauma haavoittuu, hajoaa ja jotkut nääntyvät.
Hyvä Paimen ei toimi kuten näytelmän laumanjohtaja.
Joh. 10: 1 -17
-
Näin on meidän ihmisten elämässä. Rajat tulevat vastaan eteenpäinelävänmieliselle. Sitten ne siirtyvät. Tai ne on kierrettävä, ylitettävä tai alitettava. Körtti tahtoo jäädä odottamaan, so. rukoilemaan, jospa Herra avaisi uuden tien armossaan ja laupeudessaan.
Ihmisenkin täytyy yrittää, ja vaikkei täytyisikään, yrittää hän kuitenkin, ja se on minusta oikein. Ehkä sitä voi kutsua perisynniksi?! Ihmisen on hyväksyttävä itsensä, olemuksensa, eteenpäin pyrkivänä elävänä. "Jeesus on Tie" on epätoivoiselle armollinen Sana.
Mutta! Vielä minussa "henki pihisee"!
Missä nöyryys kääntyy ylpeydeksi, omavoimaisuuden tunto häviää ja vain armo auttaa? En haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen. Silloin, voin kuvitella, ahdistus on lievä ilmaus.
-
Niin, yksityinen ihminen on mielestäni kaikkine vajavaisuuksineen ja rikkomuksineen hyväksyttävä , ja hän tekee tilin vain itsestään.
Laumanjohtajalta vaaditaan vastuu tekemisistään johdettaviensakin osalta.
Siksi , ja omista kokemuksista näppini polttaneena kirjoitin kriittisesti.
Tätähän kai mamin näkemä näytelmäkin viestitti.
-
mutta "vielä minussa Henki pihisee"... se on maallisen elämän kaikkein paras juttu...mutta se on hengellisen elämän saatanallisin juttu...
-
mutta "vielä minussa Henki pihisee"... se on maallisen elämän kaikkein paras juttu...mutta se on hengellisen elämän saatanallisin juttu...
Jeps. Ja kun lopettaa oman yrittämisen hetkeksi ja rauhottuu ja hiljentyy alkaa tulla Armonvilauksia ja saa voimaa ja ymmärrystä yrittää uudelleen ja sitten taas pysähtyy ja taas jatkaa.
Niin useasti olen miettinyt pääni puhki pahki jotain ongelmaa, mutta ei tule tolkkua. Sitten kun jättää asian vatvomisen ja menee vaikka seuroihin ja ajattelee tulee mitä tulee en vatvo asiaani, niin silloin sitten rauhoituttua vastaus ongelmaan tulee.
Raamatussa on muistaakseni, että turvaa Herraan koko sydämmestäsi, Älä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Niin se taitaa olla parasta.
-
http://www.youtube.com/watch?v=uSrbCG-YlTQ&feature=
-
Kiitos Riitta-mummi, hieno !
Tässä yksi virsi, mikä saa aina kyyneleet silmiini.
http://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU&feature=related
-
Joku joskus toivoi, ja esitän saman toiveen, että kun laitatte niitä YouTube- tai muita linkkejä, kertokaa myös viestissänne, mistä on kyse! Itse ainakin mieluummin klikkailen niitä auki, kun tietää mitä odottaa. Muuten jää (ainakin minulla) linkit usein avaamatta.
-
älä ny An-na...
-
Joku joskus toivoi, ja esitän saman toiveen, että kun laitatte niitä YouTube- tai muita linkkejä, kertokaa myös viestissänne, mistä on kyse!
Olen ajatellut viime kuukausina samaa kymmeniä kertoja. Helpottaisi vähän lukijaa; tietäisi kokeilematta kannattaako linkki avata, kiinnostaako ko. esitys.