Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 01.06.06 - klo:09:24
-
Tänäinen Hesari 1.6.2006 kirjoittaa kirja-arvoistelun Pokin kirjasta Uskon Empirismi, jossa väitetään mielenkiintoisia. Kirjan mukaan vain Luther ja körtit ovat ymmärtäneet kirkkoisä Agustinuksen oikein.
Suurin osa tekstistä käsittelee evankelikalismia, joka on amerikkalaisen uskon perussuunta. Siinä pyritään saamaan varmuus pelastumisesta jo täällä. Toisaalta pelastusvarmuus on hittituote, kun uskoa markkinoidaan. Epävarmuutta ja armon varassa roikkumista on paljon vaikeampi myydä.
Sanokaa teologit jotakin viisasta tähän, kun minä näen vain nämä kaupalliset aspektit. Uskonto on Amerikassa business. Minua ei ole koskaan niin suututtanut kuin kuunnellessani yhtenä päivänä aikoinaan Helsingin stadionilla amerikan ykkössaarnaajaa Billy Grahamia. Hän kertoi kaksi tarinaa valehdellen ne omaan perheeseensä ja minä olin lukenut ne viikoa aikaisemmin mökin puuceen kirjaston suuresta kokoelmasta vanhoja Valitut Palat lehtiä. Surkeat puheenkirjoittajat hänellä ja surkea moraali miehellä. Se siitä.
-
Billyä en ole kuullut kovin katalaksi moitittavan. Lähinnä hän on mielessäni Yhdysvaltojen valtiojohdon suosikkisaarnaaja. Kylmän sodan aikana siihen asemaan pääsi neuvostovastaisuudella. Myöhemmin hän taisi onnistuneesti päästä liiallisesta oikeistolaismaineesta irti. Tuo Valitut Palat -juttu on varmaan tosi ja kertoo, että Billy on kuitenkin samaa maata kolleegojensa kautta, taitavampi ja varovaisempi vain.
Yksi evankelikaalien markkinatempuista on hankalien teologisten kysymysten välttäminen ja opin siivoaminen kaikille käyväksi. Sakramenteista ei siis sanota mitään. Uskonratkaisusta saadaan niin houkutteleva tuote, että jotkut kiertävät kampanjasta toiseen antamassa elämänsä Kristukselle yhä uudestaan, kun se on niin upea kokemus. Kirkon tutkimuslaitos teki Helsinkimissiossa huolellisen tuntuista tutkimusta, josta joskus laskin, miten pienelle ryhmälle loppujen lopuksi julistettiin jotain, mihin he eivät millään tavalla jo olleet sidoksissa. Tuhannet kuulijat olivat valmiiksi seurakuntien aktiivijäseniä eri kirkkokunnista.
-
Pelastusvarmuus on kyllä tuotteistettu ja tavaramerkitetty Amerikassa, mutta kyllä senkin juuret käsitteenä ovat vanhalla mantereella ja reformaatiossa asti. Epävarmuuden kanssa pelaamisen juuret taas ovat kyllä kauempana katolisuudessa, jossa sitä on käytetty tehokkaasti niin hyvässä kuin sitten lyömäaseenakin. Pelastusepävarmuuden kirkollinen väärinkäyttö osana muita pöhöttyneitä väärinkäytöksiä sai Lutherin naulaamat teesit antiteesikseen.
Pääosan 1900-lukua eläneen Josef Pieperin katolilainen pyhiinvaellusajatus (jonka hän nyysi Akvinolaiselta) taas kuulostaa körttiläiseen korvaan kivalta: Ihminen on maailmassa tien päällä, matkalla täyttymykseen. Että olisi matkalla jonnekin, täytyy kyllä olla jokin käsitys määränpäästä. Tästä käsityksestä Pieper käyttää nimitystä toivo.
Toivottomuutta on hänen mukaansa kahta sorttia: epätoivo ja hötkyily. Epätoivo ei tässä kohtaa tarkoita tunnetta vaan toivon tietoista ja totaalista hylkäämistä turhana. Kun ei ole toivoa, ei ole päämäärää, eikä ole enää matkalla.
Hötkyily - sanavalinta minun, englanniksi käytettiin sanaa presupposition - taas on se toinen ääripää. Pelastus on jo saavutettu. Olemme jo täyttymyksen tilassa. Ja jos on kerran jo täyttymyksen tilassa niin mihinkäs sitä sitten enää matkata. Myö leiriyvyttään tähän. Ja juhlakaffit porisemaan. Pieperin mukaan tämä jälkimmäinen kuuluu reformaation perillisten helmasynteihin.
Jos pelastusvarmuus käsitteenä vahvistaa toivoa tulevasta ("Pääsen perille koska Kristus on puolestani kuollut ja ylösnoussut. Tämä on varma"), niin hyvä niin. Siinä ei ole oman uskon varmuus noussut mitenkään pelastavaksi tekijäksi ja matka on kesken. Sen sijaan jos pelastusvarmuudesta tulee peruste hötkyilyn kautta tapahtuvalle toivon hylkäämiselle, niin vähemmän hyvä.
Isäukkoni muotoili joskus ajatuksen terveellisestä pelastusvarmuudesta sellaiseen asuun että pelastus on varma, vaikka minä en olisikaan. Siinä on tilaa niin körttiläiselle epävarmuudelle kuin väkevämmällekin uskolle. Ja oikeastaan näin sanottuna siihenkään ei voi suhtautua kuin toivon kautta. "Minulla on toivo siitä, että pelastus on omaa uskoani varmempi" alkaa hiljalleen jo kuulostaa körttiläisittäinkin allekirjoitettavalta lausumalta?
-
Presupposition on suomeksi yleensä edellytys, mutta ymmärrän ajatuksen. Kirkastusvuorellakin opetuslapset rupesivat puuhaamaan majoittumista, mutta vaellusta vain piti jatkaa.
-
Jeh. Edellytys-sanan käytöstä ei ehkä välittyisi se, mitä Pieper tarkoitti. Jos nyt olen ymmärtänyt mitä Pieper tarkoitt. ;) Jos sanaa pilkkoo (pre-suppose), pääsee jonkinlaiseen esi- tai ennaltaolettamiseen. Se taas tuntuu sopivan paremmin tuohon Pieperin malliin.
-
Minoon suomalainen ja evankelikalismi on amerikkalaista. :wink:
-
juhani puhuu hassuja. monet amerikassa eivät vaan tiedä olevansa itse asiassa körttiläisiä. vaikka olemmekin ympäristömme muokkaamia, on ihminen monella tavoin samanlainen (ja samalla tavoin erilainen) eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. opit ja uskontunnustukset ovat kontekstisidonnaisia vain silloin kun ne laitetaan tukemaan nurkkakuntaisuutta, kulttuurista eristäytymistä, nationalismia. senhän me näillä lakeuksilla muistamme. minoon körttiläinen, mutta saatan kuullostaa amerikkalaisesta amerikkalaiselta (siellä kun on porukkaa joka lähtöön, niitä evankelikalikolisiakin - joka siis pois minusta). ja ainakin minoon tosikko, ja meitä löytyy kaikkialta maailmasta. kohta ylivieskastakin. jalka vippaa jo.
-
anteeksi rami :wink:
-
rami hötkyili vähän luettuaan vain juhanin tekstin, joka kommenttina taisi olla paljon taitavampi, rakentavampi ja ehkäpä savolaisempi kuin miltä se irrallaan (ja hötkyillen luettuna) näytti. luin sen uudestaan, ja mieleeni tuli ihan toinen näkökulma:
kyllä se paavon pelastusepävarmuuskin voidaan lukea (suomalaisessa 1800-luvun) kontekstissaan hittituotteelta. ja tulihan siitä yksi suomalaisuudenkin kuva joskus. siis melkoinen kansan villitsijä ja hittimato. se, että sen avulla rahastaminen jäi melko vaatimattomaksi oli varmaankin vain heikkoa taloudellista lukutaitoa. olisiko pelastusepävarmuuden tavaramerkitsemisen aika tullut. patentoidaanko armonikävä?
-
Minua ei ole koskaan niin suututtanut kuin kuunnellessani yhtenä päivänä aikoinaan Helsingin stadionilla amerikan ykkössaarnaajaa Billy Grahamia. Hän kertoi kaksi tarinaa valehdellen ne omaan perheeseensä ja minä olin lukenut ne viikoa aikaisemmin mökin puuceen kirjaston suuresta kokoelmasta vanhoja Valitut Palat lehtiä. Surkeat puheenkirjoittajat hänellä ja surkea moraali miehellä. Se siitä.
Amerikkalainen kestävyysjuoksija Louis Zamperini nousi kuuluisuuteen selvittyään lukuisista koettelemuksistaan toisen maailmansodan loppupuolella. Tyynenmeren sodassa Zamperini, Francis ”Mac” McNamara, Russel ”Phil” Phillips ja kahdeksan muuta miehistön jäsentä olivat 27. toukokuuta 1943 etsimässä kadonneeksi ilmoitettua lentokonetta, kun heidän oma B-24 Liberator -pommikoneensa syöksyi teknisen vian vuoksi Tyyneenmereen. Vain edellä mainitut kolme miehistön jäsentä selvisivät hengissä pakkolaskusta. Lievästi loukkaantunut kolmikko pelastautui löytämilleen kahdelle pelastuslautalle. Lautoilta käsin he kykenivät onkimaan jonkin verran kalaa, kunnes hait veivät viimeisenkin heidän koukuistaan syötteineen.
Kuukauden päästä he olivat yhä merellä, kun horisonttiin ilmestyi lentokone. Heidän epäonnekseen kyseessä oli japanilaisten pommikone, joka alkoi tulittaa miehiä. Kone tulitti miehiä yhteensä seitsemällä ohilennolla. Zamperini sukelsi mereen aina koneen lentäessä yli, mutta haiden vuoksi hänen oli noustava pikaisesti merestä joka kerta koneen ohitettua heidät. Lautat saivat yhteensä 48 luodinreikää, joiden paikkailu vei koko seuraavan yön. McNamaran voimat heikkenivät ja hän kuoli 29. kesäkuuta. Lopulta 46. päivänä he näkivät maata. Saari oli japanilaisten hallussa ja miehet vangittiin seuraavana päivänä. Saarella heidän haavansa hoidettiin ja he saivat runsain mitoin ruokaa ja juomaa.
Vain muutaman päivän päästä saapui käsky siirtää vangit ”teloitussaarena” tunnettuun Kwajaleiniin. Ruoaksi tarjottiin laihaa teetä ja korppuja. Saarella alkoivat myös kuulustelut. Kolmen viikon kuluttua Zamperini joutui lääketieteellisen kokeen uhriksi, kun häneen ruiskutettiin usean päivän ajan tuntematonta ainetta.
Miehet siirrettiin 26. elokuuta Tokion lähellä sijaitsevalle Ofunan sotavankileirille. Ruokaa oli tarjolla enää niukalti ja se oli pilaantunutta tai likaista. Myöhemmin edessä oli siirto Omorin työleirille ja sieltä edelleen Naoetsun leiriin. Sota ja Zamperinin vankeus päättyivät Yhdysvaltojen pudotettua ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin.
Koettelemukset olivat jättäneet jälkensä Zamperiniin, joka ei Naoetsun leirillä vammautuneen jalan vuoksi kyennyt enää jatkamaan urheilu-uraansa. Hän meni naimisiin Cynthia Applewhiten kanssa vuonna 1946, mutta kärsi posttraumaattisesta stressihäiriöstä, näki jatkuvia painajaisia vankeusajasta ja alkoi juoda. Kohtaaminen saarnaaja Billy Grahamin kanssa vuonna 1949 muutti lopulta Zamperinin elämän suunnan. Raitistunut Zamperini kiersi luennoimassa muun muassa anteeksiannon merkityksestä. :eusa_pray:
Lähteet
Louis Zamperini https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Zamperini
Louis Zamperini - Captured By Grace- Billy Graham Evangelistic Association https://www.youtube.com/watch?v=OvH1O7vi1hc
-
Uskon empirismi ei kuulu herännäisyyteen. :eusa_pray:
-
Markus kirjoitti vuonna 2006:
Hötkyily - sanavalinta minun, englanniksi käytettiin sanaa presupposition - taas on se toinen ääripää. Pelastus on jo saavutettu. Olemme jo täyttymyksen tilassa. Ja jos on kerran jo täyttymyksen tilassa niin mihinkäs sitä sitten enää matkata. Myö leiriyvyttään tähän. Ja juhlakaffit porisemaan. Pieperin mukaan tämä jälkimmäinen kuuluu reformaation perillisten helmasynteihin.
Tätä menoa olin vierastanut kaksikymmentä vuotta viidesläisyydessä. Jotakin väärää koin tuossa varmuudessa, kristallimeressä, helmiporteissa tms.
Pienestä oli kiinni etten jäänyt eroon uskostakin. Armollinen Jumala toimi käytännössä, Hän kutsui minut meidän oman kirkkoherramme suulla vuoden 2007 Herättäjäjulille. Minua pyydettiin vain hoitamaan pankkiautomaattia eli kioskia josta kortilla sai käteistä. Tuttua ja turvallista, ei muuta, mutta siitä se lähti! Kaikki muuttui todeksi ja oikeaksi, minulle. Uskoni johdatukseen syveni.
-
Tätä menoa olin vierastanut kaksikymmentä vuotta viidesläisyydessä. Jotakin väärää koin tuossa varmuudessa, kristallimeressä, helmiporteissa tms.
Rovasti Olavi Peltola kirjoittaa pelastusvarmuudesta: VOINKO OLLA VARMA PELASTUKSESTANI? Paavo Ruotsalaisen ja Martti Lutherin tuntoja
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Pelastusvarmuus.htm
-
Uskon empirismi ei kuulu herännäisyyteen. :eusa_pray:
Eikä Olavi Peltola
-
Eikä Olavi Peltola
Aamen! Herännyt tumma ystäväkansa ei perustakaan alatien kristillisyyden uskonasennettaan tarpeettomiin mielenliikutuksiin eikä järjen päätelmiin, intuitioon tai luulouskoon. :eusa_pray:
-
Herännyt tumma ystäväkansa ei perustakaan alatien kristillisyyden uskonasennettaan tarpeettomiin mielenliikutuksiin eikä järjen päätelmiin, intuitioon tai luulouskoon.
Mikä on näiden 'muistolauseittesi' tarkoitus? Jos ajettelet kohdistavasi ne foorumin tyypillisille lukijoille, pidän niitä toisaalta itsestäänselvyyksinä, toisaalta turhan koristeellisena sanahelinänä. Kummassakaan tapauksessa kirjoittelussa ei minusta ole juurikaan mieltä.
-
Mikä on näiden 'muistolauseittesi' tarkoitus? Jos ajettelet kohdistavasi ne foorumin tyypillisille lukijoille, pidän niitä toisaalta itsestäänselvyyksinä, toisaalta turhan koristeellisena sanahelinänä. Kummassakaan tapauksessa kirjoittelussa ei minusta ole juurikaan mieltä.
Amen
-
Markus kirjoitti vuonna 2006:
Hötkyily - sanavalinta minun, englanniksi käytettiin sanaa presupposition - taas on se toinen ääripää. Pelastus on jo saavutettu. Olemme jo täyttymyksen tilassa. Ja jos on kerran jo täyttymyksen tilassa niin mihinkäs sitä sitten enää matkata. Myö leiriyvyttään tähän. Ja juhlakaffit porisemaan. Pieperin mukaan tämä jälkimmäinen kuuluu reformaation perillisten helmasynteihin.
Tätä menoa olin vierastanut kaksikymmentä vuotta viidesläisyydessä. Jotakin väärää koin tuossa varmuudessa, kristallimeressä, helmiporteissa tms.
Pienestä oli kiinni etten jäänyt eroon uskostakin. Armollinen Jumala toimi käytännössä, Hän kutsui minut meidän oman kirkkoherramme suulla vuoden 2007 Herättäjäjulille. Minua pyydettiin vain hoitamaan pankkiautomaattia eli kioskia josta kortilla sai käteistä. Tuttua ja turvallista, ei muuta, mutta siitä se lähti! Kaikki muuttui todeksi ja oikeaksi, minulle. Uskoni johdatukseen syveni.
Aamen! Herännäisyydessä armollinen Jumala toimi käytännössä. Körttipappi Jaakko Heinimäki piti sattuvan, sytyttävän ja kohti tulleen raamattutunnin Haapajärven herättäjäjuhlilla heinäkuussa 2013. :eusa_pray:
-
Amen
Aamen! Aamennus kuuluu herännäisyyteen. :eusa_pray:
-
Hyvin tunnut olevan tietoinen mitä herännäisyyteen kuuluu ja mitä ei kuulu.
-
Aamen! Aamennus kuuluu herännäisyyteen.
Kenties herännäisyyteenkin, mutta sitä ei ole tapana sanoa ääneen. Ns vapaissa suunnissa kulttuuriin kuuluu puhujan kannustaminen toistuvilla aamenilla ja hallelujilla.
-
Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta. (täälläkin puhuttiin pelastusvarmuudesta)
Voi olla, että tämä on eräs syy, miksi pidin tällaista pelastusepävarmuutta jonkinlaisena hyveenä.
Ajattelin jotain sellaista, että pelastusvarmuustunteen puuttuminen on eräs osoitus nöyryydestä: pelastusepävarmuus on nöyryyttä.
Lutheria lukiessani kerran törmäsin tekstiin, jossa Luther veti maton kuvittelemani nöyryyden alta jyrisemällä pelastusepävarmuususkoa vastaan. Lutherin mukaan nämä asiat ovat varmoja.
Tajusin, että pelastusvarmuuden puuttuminen ei olekaan mikään hyve, vaan ennemminkin pahe, josta minun ei kannatakaan kerskailla.
Siinä riisuttiin taas eräs hyve päältäni pois.
En saanut siinä mitään pelastusvarmuutta itselleni, mutta enpä enää tilaani tämän suhtee mitenkään hyveellisenäkään pitänyt.
Thomas W kirjoittaa Kallissa hunajanpisarassa, että jos synti syyttää sydämessä, niin se tarkoittaa, että sydän on kova (toki joskus syytös on kehoitus korjata asiansa ja selvittää ne - Kyöstin lisäys).
Eiköhän tämä pelastusvarmuuden puuttuminenkin tarkoita samaa, kuin että sydän on kova ja epäuskoinen, kun ei pysty uskomaan, että Kristus on kuollut ja jokainen Häneen turvautuva ja uskova pelastuu.
Jonas Lagus kirjoittaa hyvin pelastusvatmuudesta, että se ei ole pelastuksen tae, mutta kyseistä lahjaa voi itselleen rukoilla.
Pelastusvarmuustietoisuus on kaiketikin Jumalan lahja, ja pelastusvarmuuden puuttuminen on tuon lahjan puuttumista.
Lahjan puuttumisesta ei kannata tehdä hyvettä.
Jumala voi nähdä hyväksi, että joku ei saa tuota lahjaa tai saa sen myöhemmin. Jollekin Jumala uskoo tuon lahdjan aikaisemmin.
-
Ajattelen, että pelastusvarmuutta on kahta lajia; toinen perustuu Jeesuksen pelastustyöhön ja toinen oman uskon aitouteen ja voimaan. Jälkimmäisen taustalla lienee usein vahva uskoontulon kokemus. Nämä lajit tuskin kuitenkaan esiintyvät puhtaina ääritapauksina vaan sekoittuvat toisiinsa.
-
Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta. (täälläkin puhuttiin pelastusvarmuudesta)
Voi olla, että tämä on eräs syy, miksi pidin tällaista pelastusepävarmuutta jonkinlaisena hyveenä.
Ajattelin jotain sellaista, että pelastusvarmuustunteen puuttuminen on eräs osoitus nöyryydestä: pelastusepävarmuus on nöyryyttä.
Lutheria lukiessani kerran törmäsin tekstiin, jossa Luther veti maton kuvittelemani nöyryyden alta jyrisemällä pelastusepävarmuususkoa vastaan. Lutherin mukaan nämä asiat ovat varmoja.
Tajusin, että pelastusvarmuuden puuttuminen ei olekaan mikään hyve, vaan ennemminkin pahe, josta minun ei kannatakaan kerskailla.
Siinä riisuttiin taas eräs hyve päältäni pois.
En saanut siinä mitään pelastusvarmuutta itselleni, mutta enpä enää tilaani tämän suhtee mitenkään hyveellisenäkään pitänyt.
Thomas W kirjoittaa Kallissa hunajanpisarassa, että jos synti syyttää sydämessä, niin se tarkoittaa, että sydän on kova (toki joskus syytös on kehoitus korjata asiansa ja selvittää ne - Kyöstin lisäys).
Eiköhän tämä pelastusvarmuuden puuttuminenkin tarkoita samaa, kuin että sydän on kova ja epäuskoinen, kun ei pysty uskomaan, että Kristus on kuollut ja jokainen Häneen turvautuva ja uskova pelastuu.
Jonas Lagus kirjoittaa hyvin pelastusvatmuudesta, että se ei ole pelastuksen tae, mutta kyseistä lahjaa voi itselleen rukoilla.
Pelastusvarmuustietoisuus on kaiketikin Jumalan lahja, ja pelastusvarmuuden puuttuminen on tuon lahjan puuttumista.
Lahjan puuttumisesta ei kannata tehdä hyvettä.
Jumala voi nähdä hyväksi, että joku ei saa tuota lahjaa tai saa sen myöhemmin. Jollekin Jumala uskoo tuon lahdjan aikaisemmin.
Heränneen tumman ystäväkansan alatien kristillisyys ei olekaan evankelikalismia, jossa uskoa ja pelastusvarmuutta markkinoidaan menestystuotteena. Sen sijaan heränneen tumman ystäväkansan epävarmuutta, armon varassa roikkumista ja murhevoittoisen heikon uskon riittämättömyydestä taivaan helmiportilla on vaikeampaa myydä suruttomille pelastumattomille ihmisille. :eusa_pray:
-
Jumala ilmeisesti sallii pelastusvarmuustunteen puutokset ja ongelmat yleensä siksi, että ihminen alkaisi etsiä Jumalaa.
Ilman ongelmia ihminen kovi helposti näyttää kiintyvän liikaa maalliseen.
Ongelmat joskus irroittavat ihmistä maallisesta.
-
Ilman ongelmia ihminen kovi helposti näyttää kiintyvän liikaa maalliseen.
Näkeehän sitä joskus selvästikin, miten ongelmattoman pelastusvarmuuden omaavat kristityt keräävät itselleen maallista hyvää ja näyttävät sitä kovasti arvostavankin.
-
Näkeehän sitä joskus selvästikin, miten ongelmattoman pelastusvarmuuden omaavat kristityt keräävät itselleen maallista hyvää ja näyttävät sitä kovasti arvostavankin.
Mutta mihin me tarvitsemme ongelmattoman pelastusvarmuuden omaava kristillisyyttä, sillä onhan meillä ongelmallisessa pelastusvarmuudessa alatien kristillisyydessä piehtaroiva ultraliberaali herännyt tumma ystäväkansa? :eusa_pray:
-
Mutta mihin me tarvitsemme ongelmattoman pelastusvarmuuden omaava kristillisyyttä, sillä onhan meillä ongelmallisessa pelastusvarmuudessa alatien kristillisyydessä piehtaroiva ultraliberaali herännyt tumma ystäväkansa?
Mistäpä nimimerkki 'luterilainen' löytäisi oivan nälvimisen aiheen, jos ongelmissa piehtaroivaa tumman tien ultrakristillistä kansaa (vai miten se meni...?) ei olisi?
-
Mistäpä nimimerkki 'luterilainen' löytäisi oivan nälvimisen aiheen, jos ongelmissa piehtaroivaa tumman tien ultrakristillistä kansaa (vai miten se meni...?) ei olisi?
Pois nälviminen, sillä heränneellä tummalla ystäväkansalla on oikea ultraliberaali köyhyyden spiritualiteetti, jossa hengellisesti köyhä armon kerjäläinen odottaa nöyrästi armoa ilman tarpeetonta uskon empirismiä. :eusa_pray:
-
Jumala ilmeisesti sallii pelastusvarmuustunteen puutokset ja ongelmat yleensä siksi, että ihminen alkaisi etsiä Jumalaa.
Ilman ongelmia ihminen kovi helposti näyttää kiintyvän liikaa maalliseen.
Ongelmat joskus irroittavat ihmistä maallisesta.
Ymmärrän samoin. On parempi oppia olemaan varma Jumalan ja Kristuksen olemassa-olosta, ja sitten ottaa vastaan mitä varmuutta mistäkin annetaan.
Omat olot vaihtelee suhdanteiden mukaan, valitettavasti. :002:
-
Ymmärrän samoin. On parempi oppia olemaan varma Jumalan ja Kristuksen olemassa-olosta, ja sitten ottaa vastaan mitä varmuutta mistäkin annetaan.
Omat olot vaihtelee suhdanteiden mukaan, valitettavasti. :002:
Kiitos Herralle, herännellä tummalla ystäväkansalla on herännäisyyden hengessä ultraliberaali joukkoonrakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan. :109:
-
Kiitos Herralle, herännellä tummalla ystäväkansalla on herännäisyyden hengessä ultraliberaali joukkoonrakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan.
Nämä väitteet on helppo osoittaa herännäisyyden historiaa vilkaisemalla emävalheiksi. Körtit ovat seuranneet suhdanteita ja olleet välillä ultrakonservatiivejakin. On osattu vihatakin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_Simojoki
-
Nämä väitteet on helppo osoittaa herännäisyyden historiaa vilkaisemalla emävalheiksi. Körtit ovat seuranneet suhdanteita ja olleet välillä ultrakonservatiivejakin. On osattu vihatakin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_Simojoki
Aikanaan aikansa tavalla. Palaa tähän päivään ole hyvä. :eusa_pray:
-
Aikanaan aikansa tavalla.
Näin juuri. Siksi ei herännäisyydestäkään saata sanoa: 'rakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan.'
-
Näin juuri. Siksi ei herännäisyydestäkään saata sanoa: 'rakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan.'
Aamen! Olet oikeassa, herännäisyyden ongelmallisessa pelastusvarmuudessa ei saata sanoa : 'rakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan.' :eusa_clap:
-
Olet oikeassa, herännäisyyden ongelmallisessa pelastusvarmuudessa ei saata sanoa: 'rakastamisen armon ja laupeuden ilmapiiri, joka ei vaihtele suhdanteiden mukaan.'
Saattaahan sitä sanoa mitä vain. Olet itse hyvä esimerkki. Saattaa sanoa ja myös saa sanoa.
Tällä ei mielestäni ole mitään tekemistä pelastusvarmuuden kanssa vaan liittyy lähimmäisten kohtaamiseen tässä ajassa, jossa kaikki vaihtelee koko ajan.
Mitä herännäisyyden näkökulmaan pelastusvarmuudesta tulee, en näe siinä mitään ongelmaa. Pikemminkin liian vahva pelastusvarmuus näyttää usein tuottavan suuriakin ongelmia ihmisten väliseen ilmapiiriin. Kun päärlyportit jo siintelevät silmissä, vieressä olevan iloille ja suruille tulee helposti sokeaksi.
-
Kenties herännäisyyteenkin, mutta sitä ei ole tapana sanoa ääneen. Ns vapaissa suunnissa kulttuuriin kuuluu puhujan kannustaminen toistuvilla aamenilla ja hallelujilla.
Mutta jos herännyttä oikein jubileeraa seuroissa, niin mikä estää häntä sanomasta sponttaanisti "hallelujaa", ja heittää vaikka spektaakkelit sekä puhua kielillä niin kuin pienoishelluntaina Telppäs-niityllä 1796? Vaikka heränneet kavahtavatkin suruttomuutta, se ei merkitse suinkaan sitä, että he olisivat ilottomia ja synkkiä murhevoittoisen heikon uskonsa riittämättömyydessä. :eusa_pray:
-
Mitä herännäisyyden näkökulmaan pelastusvarmuudesta tulee, en näe siinä mitään ongelmaa. Pikemminkin liian vahva pelastusvarmuus näyttää usein tuottavan suuriakin ongelmia ihmisten väliseen ilmapiiriin. Kun päärlyportit jo siintelevät silmissä, vieressä olevan iloille ja suruille tulee helposti sokeaksi.
Aamen! Heränneethän ovat varmoja Jumalan armosta mutta eivät oman heikon uskonsa riittävyydestä. :eusa_pray:
-
Heränneethän ovat varmoja Jumalan armosta mutta eivät oman heikon uskonsa riittävyydestä.
Alat vähitellen oppia. Hyvä!
-
Mutta jos herännyttä oikein jubileeraa seuroissa, niin mikä estää häntä sanomasta sponttaanisti "hallelujaa", ja heittää vaikka spektaakkelit sekä puhua kielillä niin kuin pienoishelluntaina Telppäs-niityllä 1796? Vaikka heränneet kavahtavatkin suruttomuutta, se ei merkitse suinkaan sitä, että he olisivat ilottomia ja synkkiä murhevoittoisen heikon uskonsa riittämättömyydessä.
Heränneet järjestävät jubileeraavat spektaakkelinsa kaoottisen hihhuloinnin sijaan yhteisellä veisuulla: Herraa hyvää kiittäkää!
-
Heränneet järjestävät jubileeraavat spektaakkelinsa kaoottisen hihhuloinnin sijaan yhteisellä veisuulla: Herraa hyvää kiittäkää!
Aikanaan aikansa tavalla. Mielenliikutukset eivät enää kuulu tähän päivään herännäisyydessä. :eusa_pray:
-
Aikanaan aikansa tavalla. Mielenliikutukset eivät enää kuulu tähän päivään herännäisyydessä.
Mielenliikutus on 'lyhytaikainen voimakas tunnetila, liikutus, kiihtymys'. Kyllähän körtitkin liikuttuvat. Emme me mitään pökkelöitä ole.
-
Tuo hieno sana, empiirinen, on pitänyt oikein tutkia, että ymmärrän mistä puhutaan.
Jos sillä tarkoitetaan kokemusperäistä missä tahansa asiassa, niin kyllä minä olen aika paljon sen puolesta.
Uskossa, omalla kohdallani, on usein tapahtunut näin: Luen jotakin, vaikkapa Raamattua, niin ymmärrys lisääntyy kun koen sen . En tarkoita joukkohysteriaa, ja liikutustakin vain omassa kammiossani.
Olen niin kovapäinen että uskon( vaikka en näe) kun luen ja sitten koen vahvistavan kokemuksen. Tosin näkeminen on minulle maallisesti h y v i n tärkeä kokemuksena.
Näin minun kohdallani.
-
Wikipediasta löytyy määritelmä: Empirismin mukaan tieto perustuu aistihavaintoihin ja empiiriseen eli kokemusperäiseen tutkimukseen. Tietoa on mahdollista saada induktiivisella eli yleistävällä päättelyllä. Mitä sitten olisi uskon empirismi. Uskontoja voi tietenkin tutkia tekemällä havaintoja, mutta miten on uskon laita? Uskonnolliset kokemukset vahvistavat varmaankin kokijoidensa uskoa, mutta antavatko ne kuitenkaan tietoa uskon sisällöstä ja kohteesta?
-
Mielenliikutukset eivät enää kuulu tähän päivään herännäisyydessä. :eusa_pray:
Minä luulen, että ne jossain määrin kuuluvat, mutta niiden näyttäminen kovin voimakkaasti ei taida kuulua nykykörttiläisyyteen.
Taitaa olla tyypillinen suomalainen tapa tällainen.
-
Minä luulen, että ne jossain määrin kuuluvat, mutta niiden näyttäminen kovin voimakkaasti ei taida kuulua nykykörttiläisyyteen.
Taitaa olla tyypillinen suomalainen tapa tällainen.
Eikö körttiläisyys ole ’tyypillisesti suomalainen’ herätysliike? Se lienee yksi syy vierastaa vaikkapa Amerikasta rantautuneita suuntia.
-
Eikö körttiläisyys ole ’tyypillisesti suomalainen’ herätysliike? Se lienee yksi syy vierastaa vaikkapa Amerikasta rantautuneita suuntia.
Aamen! Herännyt tumma ystäväkansa on asenteiltaan lähellä suomalaisten enemmistöä vierastaen amerikkalaista pinnallista omavanhurskasta ja pinnallista uskon empirismiä. Herännäisyyden synonyymeja ovat olleet ennen suvaitsemattomuus ja ilottomuus. Mutta aikanaan aikansa tavalla. Herännäisyys onkin muuttunut vuosikymmenien aikana ankarasta ja vaativasta pietismistä kirkon ultraliberaaliksi sallivaksi ja avaraksi yleishumanistiseksi seuraliikkeeksi. Tämän päivän herännyt tumma ystäväkansa ei puhu heikosta uskostaan sulautuen suruttomien joukkoon pitäen matalaa kynnystä. Riittää, kun vaikeroit omaa syntisyyttäsi, ja selität sen uskon heikkoudellasi sekä vajavaisuudellasi jatkaen sitten taas suruttomien tapaan juopottelua, haureuden harjoittamista yms...suruttomuutta. :eusa_pray:
-
Riittää, kun vaikeroit omaa syntisyyttäsi, ja selität sen uskon heikkoudellasi sekä vajavaisuudellasi jatkaen sitten taas suruttomien tapaan juopottelua, haureuden harjoittamista yms...suruttomuutta.
Ei todellakaan riitä. Oman syntisyyden ymmärtäminen ei suinkaan ole sen hyväksymistä. Synnin tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys parannuksenteolle.
Näyttää siltä, että järisyttävän uskoontulon kokeneet ovat alttiimpia lankeamaan paheisiin. Hehän kuvittelevat usein olevansa synnistä vapaita eivätkä osaa sen vuoksi vastustaa kiusauksia.
-
Entisaikojen heränneistä ymmärtääkseni on ei-heränneiden keskellä ollut sellainen kuva, että he ovat synkkiä, ilottomia ja kaikin puolin harmaan oloisia, ehkäpä jopa jollain tavalla sairaalloisen vaisuja.
Epäilemättä tältä se on monen kohdalla näyttänytkin, eihän tuollainen kuva tyhjästä synny.
Sitä vain ei ole osattu ottaa huomioon, että tuo ulkokuori on ollut vain pieni osa totuutta ja näinollen herännyt ei ole halunnut siirtyä valtaväestön riveihin, koska siellä hän olisi kokenut olonsa todella vieraaksi ja varmaan ahdistavaksikin.
Herännyt halusi jäädä nykytilaansa, jossa hän silloin tällöin koki jopa suuria juhahetkiä, joita kutsutaan armon vilahduksiksi.
Juhlahetkiä odotellesskin oli kovin arvokkaana pidetty toivo mukana, josta ei haluttu luopua.
Joillakin kovan koulun läpi käyneillä oli ilon aiheena jopa pelastusvarmuustunne.
Yhteiset kokoontumiset, eli seurat, olivat myös juhlahetkiä, kotoisia sellaisia.
-
Elokuva Pastori Jussilainen taisi aikanaan muokata yleistä käsitystä körteistä, todisesti.
-
Ei todellakaan riitä. Oman syntisyyden ymmärtäminen ei suinkaan ole sen hyväksymistä. Synnin tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys parannuksenteolle.
Näyttää siltä, että järisyttävän uskoontulon kokeneet ovat alttiimpia lankeamaan paheisiin. Hehän kuvittelevat usein olevansa synnistä vapaita eivätkä osaa sen vuoksi vastustaa kiusauksia.
Heränneelle tummalle ystäväkansalle Siionin virret kertoo parhaiten, miten armon ovi aukeaa ilman tarpeettomia mielenliituksia, omavanhurskasta parannuksen tekoa, järisyttävää uskoontuloa tai pinnallista ihmistekoista uskon empirismiä. :eusa_pray:
Seisomme ovellasi
1. Seisomme ovellasi,
oi Herra, Auttaja.
Armahda lapsiasi
ja ovi raota.
Huomaatko kolkutusta
köyhistä köyhimmän,
kuuletko anomusta
myös armon kerjääjän!
2. Sanasi annoit meille:
Pyytäjä avun saa.
Luoksesi pyrkineille
myös ovi aukeaa.
Luotamme lupaukseen
ja armoon valtavaan,
kätesi johdatukseen
me jäämme kulkemaan.
3. Olemme vajavaiset
kuin tyhjä astia,
puutteemme moninaiset
alati kiusana.
Armahda, Isä, meitä
ja päästä pahasta,
sylisi lämpöön peitä,
ravitse toivolla.
Martti Rautanen (ndongan kielellä) 1921, suom. K. Pispa 2005, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
https://www.h-y.fi/siionit/seisomme-ovellasi
-
Martti Rautanen oli herännyt mies, miellän hänet evankelisen liikkeen piiriin kuuluvana, arvostettu ja sinnikkään tarmokas uskonveli.
-
Varsinkin Rautasen työtoveri Pietari Kurvinen on merkittävä nimi evankelisten historiassa. Ambomaan vuosien jälkeen hän vaikutti pitkään SLEY:ssä. Tytär oli lähetystyössä Japanissa. Rautasen ja Kurvisen lailla lähetystyötä aloittaneista myös Frans Hannula oli merkittävä mies myös Suomessa, hänen nimeään kantaa Lounais-Suomessa vaikuttanut ’Hannulan herätys’.
Pietari Kurvisen tyttärenpoika oli Toivo Kärki.
-
Jumala ilmeisesti sallii pelastusvarmuustunteen puutokset ja ongelmat yleensä siksi, että ihminen alkaisi etsiä Jumalaa.
:017: Jos yleensä ajattelee, että on jotain sellaista kuin pelastus, niin silloinhan jo ainakin jossakin määrin on löytänyt Jumalan. Vähintään nyt sen verran, että sellainen on olemassa ja että sillä on vaikutusta omaan elämään. (Tätä samaa muuten en ymmärtänyt kirkkomme aiemmin käyttämässä Katekismuksessa, jossa kai edettiin ns. armonjärjestyksen mukaan: Ensin tulee synnintunto, joka seurauksena alkaa esintä, tjsp.)
Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta, mutta en pidä asiaa hyveenä enkä paheena, vaan se on puhtaasti kätevää: Eipä tarvitse tuollakaan asialla päätään vaivata.
-
Tytttäreni on jo Perillä, isolla peellä. Olisi tärkeä asia, että itsekin Sinne pääsisin. Saisimme kasvoista kasvoihin kerrata, että miten kaikki meni.
-
Tytttäreni on jo Perillä, isolla peellä. Olisi tärkeä asia, että itsekin Sinne pääsisin. Saisimme kasvoista kasvoihin kerrata, että miten kaikki meni.
:eusa_clap: :eusa_pray:
-
:017: Jos yleensä ajattelee, että on jotain sellaista kuin pelastus, niin silloinhan jo ainakin jossakin määrin on löytänyt Jumalan. Vähintään nyt sen verran, että sellainen on olemassa ja että sillä on vaikutusta omaan elämään. (Tätä samaa muuten en ymmärtänyt kirkkomme aiemmin käyttämässä Katekismuksessa, jossa kai edettiin ns. armonjärjestyksen mukaan: Ensin tulee synnintunto, joka seurauksena alkaa esintä, tjsp.)
Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta, mutta en pidä asiaa hyveenä enkä paheena, vaan se on puhtaasti kätevää: Eipä tarvitse tuollakaan asialla päätään vaivata.
Olen itse uskontotieteilijä ja humanisti, niin pidän mielenkiintoisena, mitä ihmiset uskovat menneisyydestä ja tulevaisuudesta, jumalista ja sieluista, ja ihmisten kohtaloista. Uskon, että jos Jumala on olemassa, ja kerran armossaan luonut ihmisen, voin luottaa Häneen myös pelastusasiassa ja tulevan kohtaloni asiassa, jos tuleva on olemassa. En tarvitse "tuollakaan asialla päätääni vaivata."
Olen sitä mieltä, että pitäisi vaivata päätään siitä, mitä tapahtuu tässä elämässä, joka on ainoa takulla varmasti olemassa, jossa voimme vaikuttaa. Vaivasin päätääni kääntämällä historiallisia Siionin Virsiä niin kuin olen kääntänyt kymmeniä vanhoja tekstejä monesta uskon suunnasta ennen sitä. Sain enemmän kiitosta kuin odotin. Mutta joku vuosi sen jälkeen, tällä foorumilla ihmiset rupesivat haukkumaan niitä, enkä sitä odottanut, kun pitkässä urassa ei ollut ennen tapahtunut. Seurasin sitä hiljaa ja hämilläni pitkään. Sitten rupesin puolustamaan kääntämistekoani kohteliaasti. Sitten vasta haukkumiset yltyivät niin pitkälle, että kielenkäyttö oli niin sopimatonta, että suvaitsevainen Körttifoorumi jopa poisti posteja. Vasta silloin kovensin minäkin ilmaisuani. Mielestä täällä voisi ajatella, millä tavalla kohdellaan ihmisiä, jotka ovat asiallisesti käsitelleet historiallisia teksteja. Voisi vaikka muuttaa suhtautumista vähän humanistisemmaksi ja jättää sellaiset tekstit silloisen kiitoksen varaan ja hillitä haukkumisen himonsa. Se olisi paljon arvokkaampaa kuin oikeastaan kaikki muu, jota täällä tehdään ja kirjoitetaan. Vanhat körtit tekivät pahannuksen Jumalan armosta. Nykykörtit puolustavat huonoa käytöstään sillä, että ovat muka syntisiä eikä sille voi mitään. Ollaan nyt paholaisen armon alla eikä Jumalan. Milloin tämä muutos tapahtui? Sopisi pohtia sitä.
-
Voisi vaikka muuttaa suhtautumista vähän humanistisemmaksi ja jättää sellaiset tekstit silloisen kiitoksen varaan ja hillitä haukkumisen himonsa.
Miten sattuikin, että hetken mielijohteesta hankkimani Plutarkhoksen teos käsittelee myös tuota 'haukkumisen himoa'!
Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.
-
Miten sattuikin, että hetken mielijohteesta hankkimani Plutarkhoksen teos käsittelee myös tuota 'haukkumisen himoa'!
Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Minä luin paljon sellaista teini-ikäisenä, niin sanasto saattaa huomaamatta pulpua esille. Omaperäisyys on vaikeasti saavuttavissa.
-
Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.
...
Tämä Plutarkoksen näkemys on niin konkreettinen, että sen suorastaan näkee.
Syttyi ajatuksia ja muistumia omista ja toistenkin ' vaahtoamisista', ei vähiten parisuhteessani.
En ole osannut nähdä omia 'puhdistumis-parkujani' ulkopuolisin silmin. En ole tuntenut häpeää, vaan silkkaa oikeutusta kritiikeistäni. Verbaalikkona se on minulle ' niin helppoa'. Toinen ( M ) ei juuri ole suutansa avannut.
On todella helppoa vedota syntiseen luontoon, ja piiloutua aina armon alle.
Parempi on ottaa käyttöön jatkuvan rukouksen ( oman synnillisyyteni puolesta )
sijaan anteeksipyytäminen. Ei käyttäen jos- sanaa, vaan nöyrtyen .
Usko ei ole teoriaa vaan käytännön elämää.
-
En aina pidä Simojoen ja Kaskisen lauluista, mutta tämä Liekit-musikaalin sanoitus on minusta puhutteleva:
Miksi juosta pakoon
tuimaa todellisuutta?
Elämä luo lakoon
ja nostattaa taas uutta.
Ei usko ole suojamaja
sateenvarjon alla.
Uskomme on työpaja
savikamaralla.
-
Oletko lapsuuskokemuksena nähnyt tehtävän kotityötä savimajan lattialla ?
-
Afrikkalaista lapsuudenkotiani ei voine sanoa majaksi. Se oli sentään suri talo, jossa oli monta huonetta. Polttamattomasta savesta se kuitenkin oli rakennettu. Lattioissa oli kuitenkin ns korkkimatto. Paikallisten naapurien asunnoissa oli todellisia savimajoja, mutta ne olivat luonteeltaan yksityisiä tiloja, joihin ei vieraita kutsuttu. Keittiöt, viljan survimet ja pyykkipaljut olivat taivasalla. Palmunlehtimattoja ja -koreja valmistettiin myös ulkona. Näitä töitä toki näin usein. Olisi ollut hauska päästä seuraamaan perinteisen keramiikan valmistusta. Se tapahtui maahan kaivetussa kosteissa onkalossa, jottei savi kuivahtaisi ennen aikojaan.
-
Murheinen Sydämemme
https://www.youtube.com/watch?v=4mMzjcZjhNQ
-
Murheinen Sydämemme
https://www.youtube.com/watch?v=4mMzjcZjhNQ
:eusa_clap:
"Hmm, minusta joku on saanut ajatuksensa kuuluviin, narsisti kun on."
https://www.h-y.fi/siionit/tietoa/siionin-virsien-historiaa/malmivaara-in-english.html
-
Kaikki, mitä toimiva järki luonnollisessa ihmisessä tekee, sen saman, ja vielä enemmänkin tekee Jumala vapautetussa ihmisessä. Jumala ottaa ihmiseltä pois toimivan järjen, asettuen itse sen sijalle; silloin ihminen tekee kaiken sen, mitä toimivan järjen olisi pitänyt toimittaa.
Mestari Eckhart
-
Jos joku kysyisi, kuinka suuri on sielu, niin tiedä, ettei sen suuruus mahtuisi taivaaseen eikä maahan; se mahtuu yksinomaan Jumalaan, jonka suuruutta ja mahtavuutta kaikki taivaat eivät voi käsittää.
Mestari Eckhart
-
Usko on kaiken ulkonaisen kokemuksen ja havainnon vastakohta, koska se on käsittämätön valo. Niin kuin tuo käsittämätön valo toimii, samoin vapauttaa uskommekin meidät paljosta aineellisesta tiedosta, himoista ja valhekuvien runsauden johdosta vapaiksi kuvista.
Kontemplaatio (sisäinen yhdistyminen) kuuluu sielun toimintaan; toimiva elämä johtuu voimista. Ei kumpikaan ole ristiriidassa; pikemmin toinen tukee toista ja ne kannattavat toinen toistaan.
Kun sielu on jälleen voittanut oman, todellisen olentonsa, alkuperäisen viattomuutensa ja kun luonnollinen (maallinen) järki ja kaikki ajallinen on hänestä jäänyt pois ja sielu on sulautunut Jumalan yhteyteen, silloin Jumala toimii sielussa, kuten sielu tähän saakka on toiminut omalla korkeammalla voimallaan. Siitä ihmisestä, joka tämän tilan on saavuttanut, saattaa kyllä syyllä sanoa: tämä ihminen on samalla Jumala ja ihminen.
Mestari Eckhart
-
Minä en ole enää tilannut sanomalehteä... minä olen lukenut Mestari Eckhartia.
-
Kiitos juhani ! Minä en myöskään tarvitse uutisia maailmalta, mutta lehdet tulee. Matti tarvitsee niitä.
-
Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea Jumalan, ja mitä enemmän ihminen tässä elämässä oppii tuntemaan sielun olentoa, sitä lähempänä hän on Jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi uinailee totuus. Ei kukaan, joka ulkonaisista kappaleista sitä etsii, löydä totuutta.
Silloin vaikenevat kaikki aistit, sielun tahto ja Jumalan tahto sulautuvat yhteen ja sulkeutuvat toinen toiseensa rakkaassa ja täydellisessä yhdistymisessä. Silloin ei sielu enää saata vaikuttaa mitään enempää eikä vähempää kuin jumalallisia asioita, koska hänessä ei enää elä mitään muuta kuin Jumala. Silloin laukaistaan nuoli ilman vihaa ja sen synnyttämä haava ei tuota kärsimyksen tunnetta; siinä avautuu kirkas ja suloinen armonlääkinnän kaivo, joka valaisee sisäisen, henkisen silmän, niin että se tuntee riemullisen, jumalallisen, täydellisyyden etsiskelyn, jossa sielu löytää henkisen elämän aarteita, joita ei ole koskaan kuultu eikä saarnattu, eikä niitä koskaan ole mihinkään kirjaan merkitty.
Mestari Eckhart
-
Jos sielun pitää tuntea Jumalaa, hänen pitää hävittää ja unohtaa oma itsensä; sillä silloin kun hän näkee ainoastaan oman itsensä, ei hän näe, eikä tunne Jumalaa. Joka tahtoo vastaanottaa Jumalan, hänen täytyy antautua kokonaan hänelle ja vapautua kokonaan omasta itsestään.
Mitättöminkin sinua hallitseva eläimellinen kuva on yhtä suuri kuin Jumala; sillä se kätkee sinulta Jumalan. Niin pian kuin tämä kuva hallitsee sieluasi, silloin Jumala kaiken jumalallisuutensa kanssa poistuu; mutta heti kun tämä kuva poistuu sielustasi, astuu Jumala sinne.
Missä eläimellinen loppuu, siinä vasta jumalallinen alkaa. Jumala ei vaadi sinulta mitään muuta, kuin sitä, että sinä luovut itsestäsi, koska olet eläimellisyyden piirittämä, ja annat Jumalan Jumalassa (sinussa) vallita.
-
Hengen todellinen, täydellinen olento on: vaikkapa ei olisi taivasta eikä helvettiä, pitää Jumalaa kuitenkin rakastaa hänen oman hyvyytensä tähden. Se on orjan pelkoa, jos pidättäytyy syntiä tekemästä helvetin piinan pelosta, eikä rakkaudesta Jumalaan. Pelko tirkistää yhdellä silmällä Jumalaa ja toisella ikuista piinaa.
Mestari Eckhart
-
Kuinka mahtaisit sinä, oi ihminen, vielä jotain muuta vaatia? Itseesi sisältyy Jumala ja Jumalaan sisältyvät kaikki kappaleet.
Köyhänä ja tyhjänä oleminen kaikesta eläimellisestä kohottaa sielun Jumalaan. Erotettuna olemisessa ei voi muu asua kuin Jumala, tuo absoluuttinen, täydellinen, yksinkertainen ja kuolematon; sen tähden sellainen ihminen ei ole altis minkäänlaisille muille vaikutteille kuin Jumalasta tuleville. Jos henki seisoo vapaana oikeassa maailmasta luopumisessa, se pakottaa Jumalan ilmestymään hänen olentoonsa.
Mestari Eckhart
-
Yksinkertaiselle, määrittelemättömälle sielun olennolle ei löydy nimeä. Sitä nimitetään sieluksi, niin kuin jotakin kutsutaan esim. rakentajaksi. On selvää, että sitä ei silloin nimetä olentonsa mukaisesti. — Se on sielun todellinen olento, jolle ei voida mitään nimeä antaa; se on sen oma yksinkertainen peruste, kaikkien voimien korkein yhteys.
Usko syttyy järjessä; tahdon kautta se tulee hedelmälliseksi; tahto taas lisääntyy uskon kautta.
Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea Jumalan; ja mitä enemmän ihminen jo tässä elämässä tutustuu sielun olentoon, sitä lähempänä hän on Jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi elää ja lepää totuus. Ei kukaan, joka sitä etsii ulkonaisista kohteista, sitä löydä. Jumalan löydät varmimmin omasta itsestäsi.
Mestari Eckhart
-
Hengen todellinen, täydellinen olento on: vaikkapa ei olisi taivasta eikä helvettiä, pitää Jumalaa kuitenkin rakastaa hänen oman hyvyytensä tähden. Se on orjan pelkoa, jos pidättäytyy syntiä tekemästä helvetin piinan pelosta, eikä rakkaudesta Jumalaan. Pelko tirkistää yhdellä silmällä Jumalaa ja toisella ikuista piinaa.
Mestari Eckhart
-
Rakkaus, joka ilmenee ulkonaisissa toiminnoissa, ei ole ainoa, viimeinen perusta, se on ainoastaan sisäisen toiminnan seuraus. Tämä sisäinen toiminta on pysyvä, alati uudistuva tahdon päättäväisyys, kieltäytyminen omasta tahdosta ja kokonaan Jumalalle antautuminen. Siitä syntyy, kaikista ulkonaisen maailman vaikutuksista huolimatta, yhäti uudistuva rauha.
Siitä ei voi olla puhettakaan, että ihminen armon tilassa ollessaan pidättäytyisi kaikesta toiminnasta; paljon enemmän, jos me uuden syntymän kautta olemme tulleet Jumalan pojiksi, tulee myös koko meidän elämämme jumalalliseksi, ja tuo meissä vaikuttava jumalallinen periaate vaikuttaa rakkauden ja oikeuden toimintaan.
Mestari Eckhart
-
Jos ihminen pysyisi keskeytymättä ainaisessa yhteydentilassa Jumalaan, se ei suinkaan olisi parasta. Sillä silloin ihminen ei saisi tehdä mitään muuta kuin ainoastaan ajatella yhtä ainoaa jumalallista toimintaa. Mutta ihminen on kutsuttu toimimaan moninaisissa tehtävissä; siitä syystä on tarpeellista, että ainakin korkein katse on luotu pyhyyteen Jumalassa; kaiken sen, mitä sielu siellä oppii, pitää sen vuorostaan ulottaa alemmille voimille ja antaa näille suoranainen tieto hyvästä ja pahasta. Mietiskely ei siis merkitse mitään toimettomuuden tilaa, vaan kaikkien voimien elävää toimintaa.
Mestari Eckhart
-
Usko on kaiken ulkonaisen kokemuksen ja havainnon vastakohta, koska se on käsittämätön valo. Niin kuin tuo käsittämätön valo toimii, samoin vapauttaa uskommekin meidät paljosta aineellisesta tiedosta, himoista ja valhekuvien runsauden johdosta vapaiksi kuvista.
Mestari Eckhart
-
Ei kukaan, joka ei ensin opi itse itseänsä tuntemaan, voi oppia Jumalaa tuntemaan. Jos minä tuntisin itse itseni, niin kuin pitäisi, minulla olisi mitä syvin tieto kaikista luontokappaleista.
Mestari Eckhart
-
Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea Jumalan, ja mitä enemmän ihminen tässä elämässä oppii tuntemaan sielun olentoa, sitä lähempänä hän on Jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi uinailee totuus. Ei kukaan, joka ulkonaisista kappaleista sitä etsii, löydä totuutta.
Mestari Eckhart
-
Jos ihminen pysyisi keskeytymättä ainaisessa yhteydentilassa Jumalaan, se ei suinkaan olisi parasta. Sillä silloin ihminen ei saisi tehdä mitään muuta kuin ainoastaan ajatella yhtä ainoaa jumalallista toimintaa. Mutta ihminen on kutsuttu toimimaan moninaisissa tehtävissä; siitä syystä on tarpeellista, että ainakin korkein katse on luotu pyhyyteen Jumalassa; kaiken sen, mitä sielu siellä oppii, pitää sen vuorostaan ulottaa alemmille voimille ja antaa näille suoranainen tieto hyvästä ja pahasta. Mietiskely ei siis merkitse mitään toimettomuuden tilaa, vaan kaikkien voimien elävää toimintaa.
Mestari Eckhart
-
Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea Jumalan, ja mitä enemmän ihminen tässä elämässä oppii tuntemaan sielun olentoa, sitä lähempänä hän on Jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi uinailee totuus. Ei kukaan, joka ulkonaisista kappaleista sitä etsii, löydä totuutta.
Mestari Eckhart
-
Jos sinä jotakin rakastat, pitää sinun sitä rakastaa Jumalassa: hänessä pitää lähimmäisesi niin kuin sinun itsesikin oleman rakkautesi kohde. Joka on korottautunut ehdottomasti yksinkertaiseen, sen pitää jättää kaikki persoonallinen muodonkatsominen, niin, että hän tuolta puolen valtamerta tulevalle ihmiselle, jota hän ei koskaan ole nähnyt, toivoo yhtä paljon hyvää kuin sillekin, joka asuu hänen kanssaan ja jota hän pitää uskottuna ystävänään. Niin kauan kuin sinä yhtä ainoatakaan ihmistä pidät vähemmän rakkaana kuin itseäsi, niin kauan et vielä itseäsi todella rakasta.
Mestari Eckhart
-
Kun sinä kokonaan olet vapautunut omasta itsestäsi ja antaudut Jumalan talutettavaksi, silloin se, mikä siinä tilassa ollessasi sinussa ilmenee ja sinulle tapahtuu, ei ole sinun toimintaasi, se on sinun Jumalasi, jolle sinä olet antautunut, niin kuin sana itse asiassa ei ole sen, joka kuulee, vaan sen, joka puhuu.
Todellista Kristuksen seuraamista on se, että jokainen ottaa vaarin juuri siitä tehtävästä, johon Jumala suorastaan itse kutakin erikoisesti kehottaa.
Mestari Eckhart
-
Kaikki kappaleet ovat Jumalassa ja Jumalasta, sillä paitsi Jumalaa ja korkeampaa kuin Jumala ei ole mitään. Mitä luontokappaleet totuudessa ovat, sen he ovat Jumalassa ja sen tähden ainoastaan Jumalassa on totuus. Jos otettaisiin luontokappaleilta pois se olento, jonka Jumala antaa, niistä tulisi paljas tyhjä.
Jumalaan ovat kaikki kappaleet suljetut; ei tämä tai tuo kappale, vaan niin kuin yksi ykseydessä. Sen, minkä minä luontokappaleissa tunnen Jumalaksi, siinä en tunnusta mitään muuta tosiolevaiseksi kuin Jumalan; sillä Jumalassa ei ole mitään muuta kuin Jumala. Jumala on olento, jonka olennossa on kaikkien luontokappaleiden olento. Olentona on Jumala kaikissa kappaleissa.
Me emme ole Jumalan erinäisiä poikia, mutta kaikki yhtenä olemme ainoastaan yksi ainoa poika. Jos minä vietän Kristuksen opin mukaista elämää, enemmän kuin omaa alempaa elämääni, silloin omistan Kristusta enemmän kuin itseäni.
Mestari Eckhart
-
Useat ihmiset tahtovat arvostella ja punnita ikuisia asioita ja Jumalan toimia sekä vaeltaa ikuisuuden valossa, mutta heidän sydämensä leijailee vielä tämänpäiväisissä ja eilisissä, paikassa ja ajassa.
Uskon (vakaumuksen) voiman kautta kasvaa tunteminen. Todellinen usko on usko totuuteen. Usko kiinnittyy järjen valoon, toivo ylöspäin pyrkivän tahdon voimaan. Nämä johdattavat totuuteen.
Mestari Eckhart
-
Jos joku kysyisi, kuinka suuri on sielu, niin tiedä, ettei sen suuruus mahtuisi taivaaseen eikä maahan; se mahtuu yksinomaan Jumalaan, jonka suuruutta ja mahtavuutta kaikki taivaat eivät voi käsittää.
Kaikki luontokappaleet, jos heitä tahdotaan vahingoittaa, pakenevat piilopaikkoihinsa. Niin mekin pakenemme Jumalan luo.
Mestari Eckhart
-
Kyllä tekemiset ovat itsessään erilaiset; mutta jos meidän sydämemme asema on kaikissa sama, niin kaikilla on samanlainen arvo, ja Jumala loistaa meille alhaisimmassakin toimessamme aivan niin kuin kaikkein pyhimmässäkin.
Se, joka sisäisesti on niin kuin hänen pitääkin olla, on paikallaan kaikissa paikoissa ja kaikkien ihmisten mielestä oikeassa.
Sielu on se voima, joka, elimien avulla sisäisen yhteytensä kautta ruumiin kanssa, johtaa elämän.
Mestari Eckhart
-
Jumala on kaikkien olentojen todellinen olento. Hänelle, kaikessa toiminnassaan, ei ole ajallisuuden tai muuntuvuuden varjoakaan. Kaikki rajat ja kaikki loppuvaisuus ovat Hänelle olemattomat; Hänen toimintansa on välitön ja yksinkertainen; siinä on Hänen kaikkivoipaisuutensa, mahtavuutensa, ettei Hän tarvitse minkäänlaisia keinoja ja välikappaleita saattaakseen jotakin ilmoille. Koska Jumala on maailmankaikkeuden järki, sen tähden Hän on myös hyvyys. Hänen olentonsa ja Hänen luontonsa on rakkaus. Täydellisenä tahtona Jumala on pyhyys, oikeus, huolenpito; hänen viisautensa ja todellinen vanhurskautensa ovat yksi ja sama. Jumala ei toimi mitään ehdon pakosta, vaan siitä syystä, että Hänen täytyy; muussa tapauksessa Hän kieltäisi oman itsensä ja Hänen pitäisi lakkauttaa olemassaolonsa, ja tämä olisi itsessään järjetöntä, jotakin aivan käsittämätöntä.
Mestari Eckhart
-
Ei mikään ole hyvä, mikä ei tapahdu rakkaudesta. Mutta rakkauden pitää olla puhdas; se ei saa rajoittua minuun tai ystävääni, tai mihinkään ulkona itsestäni olevaan, vaan ainoastaan hyvyyteen ja ikuiseen. Siitä syystä rakkaus kasvaa ja laajentuu.
Jos sinä jotakin rakastat, pitää sinun sitä rakastaa Jumalassa: hänessä pitää lähimmäisesi niin kuin sinun itsesikin oleman rakkautesi kohde. Joka on korottautunut ehdottomasti yksinkertaiseen, sen pitää jättää kaikki persoonallinen muodonkatsominen, niin, että hän tuolta puolen valtamerta tulevalle ihmiselle, jota hän ei koskaan ole nähnyt, toivoo yhtä paljon hyvää kuin sillekin, joka asuu hänen kanssaan ja jota hän pitää uskottuna ystävänään. Niin kauan kuin sinä yhtä ainoatakaan ihmistä pidät vähemmän rakkaana kuin itseäsi, niin kauan et vielä itseäsi todella rakasta.
Mestari Eckhart
-
Hän on itse totuus, joka tuntee oman itsensä kaikissa kohteissa, vaikkapa kohteet eivät Häntä tunne. Ei mikään alempi vaikuta korkeampaan. Jumala on korkein, sen tähden Hän vaikuttaa kaikkeen: mutta ei mikään vaikuta Häneen. Kaikissa kappaleissa Hän on: ja samalla Hän on ulkopuolella kaikkia kappaleita; siitä syystä kappaleiden epätäydellisyys ei voi Häntä saastuttaa.
Jumala antaa toiminnoilleen olennon, muodon ja aineen tyhjästä, ts. ei mistään siitä, mitä olisi Jumalan ulkopuolella. Jumalassa ei löydy mitään tyhjää: mitä Jumalassa on, on Jumala. Jumala ei ole ottanut sitä ulkopuoleltaan; tyhjää ei myöskään ollut missään, eikä mistään ole Jumala sitä ottanut. Olemuksensa ehdottomasta perustasta, joka myös on Jumalan perusta, on Jumala luonut kaikki kappaleet.
Mestari Eckhart
-
Ilman armoa (tuntemista) on sielu ikään kuin kuivettunut puu, joka ei voi tuottaa minkäänlaista elonaihetta sisältävää hedelmää.
Synti on kaikitenkin ihmisen suurin onnettomuus; mutta toisaalta se on myös väline hänen suurimmalle autuudelleen.
Jos ei olisi pimeyttä, ei olisi valon ja pimeyden eron tuntemustakaan.
Jumala, johon sisältyvät kaikkien kappaleiden ideat, käsitteet, katsoo niin pahaa kuin hyvääkin ikään kuin sellainen katselija, joka ei ole osallinen sen enempää hyvästä kuin pahastakaan. Hän ei katso pahaa niin kuin syntiä; hän näkee synnin hyvän vastakkaisena muotona. Hänen katsantokannalleen synnillä ei ole mitään olentoa.
Mestari Eckhart
-
Ihmisen ei pidä pelätä Jumalaa. Se pelko yksistään on oikeutettu, että ihminen pelkää kadottavansa Jumalan. Se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, on ainoastaan jokin ulkonainen, olematon, näennäinen; olennoltaan hän on jo yhtä Jumalan kanssa; kysymys on ainoastaan siitä, tunteeko hän itse tämän yhteyden juuri silloin, kun hän oppii tuntemaan niitä esteitä, jotka asettuvat hänen tiellensä ja jaksaako hän voittaa nuo esteet.
Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.
Mestari Eckhart
-
Jokaisen pitää välttää seuraamasta mitään määrättyä sääntöä eli ohjetta ulkonaisten asioiden, ruokien ja pukujen suhteen; mutta jokaisen pitää harjoittaa mielensä niin jaloksi, ettei häntä johdata elämäntiellä mikään muu kuin ainoastaan rakkaus Jumalaan. Ensin pitää luopua omasta itsestä, silloin ihminen on luopunut kaikista kohteista.
Oikeutta rakastava ihminen ei palvele sen enempää Jumalaa kuin luontokappaleitakaan, sillä hän on vapaa ja mitä lähempänä hän on vanhurskautta, sitä lähempänä hän on vapautta ja sitä enemmän hän on itse vapaus.
Epähurskas ihminen palvelee valhetta, tulkoon se sitten hänelle joko hyväksi tai pahaksi; hän palvelee maailmaa ja luontokappaleita ja on synnin orja.
Rakkaus on vapaa palkinnonhimosta ja kaikista katoavaisista päämääristä. Hurskas ihminen ei tarvitse Jumalaa; sitä mitä hänellä on, sitä hän ei tarvitse. Hänellä on Jumala, ja siitä syystä hän ei enää mitään muuta tarvitse.
Mestari Eckhart
-
Näitä seuraavia ajatuksia ei heränneen eli körtin ole helppo, taikka ei ollenkaan tarvitse omaksua. Oma pyhitys ei kuulu herännäisyyteen. Ajattelen näin opetetun luostariyhteisöissä.
R-m
Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hänen toimintansa synnyttää suurimman autuuden; mutta tämä tapahtuu sielun sisimmässä. Se valtakunta, jossa tällainen ihminen asustaa, on autuas; hän luo yhdessä silmänräpäyksessä enemmän ikuista hyvää, kuin mitkä ulkonaiset toiminnat hyvänsä, jotka koskaan ovat tulleet tehdyiksi.
Se on loppumaton läksy, että ihminen kasvattaa kaikkia henkisiä voimiaan niin, etteivät ne enää mitään muuta toimi eivätkä voi muuta toimia kuin ainoastaan jumalallisten asioiden hyväksi. Kaikki luonnontaipumukset pitää taivuttaa sielun perustassa eläväksi tulleen pyhyyden periaatteen kuuliaisiksi välineiksi eli välikappaleiksi.
Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Kun ihminen ensin on luopunut kaikista esineistä sekä irtautunut omasta itsestään, silloin hän toiminnassaan kulkee omaa varmaa tietään ja vasta silloin hän saattaa esineistä saada nautintoa ja niistä kieltäytyä ilman että ne häntä enää estäisivät.
Jumaluus toimii ainoastaan itsessään ja kaikki sen toiminta virtaa siihen takaisin; vaikka siitä virtaa ulos, jää kuitenkin paljon enemmän siihen. Samoin pitää ymmärryksen toimia. Sen ei tarvitse itsestään lähteä, sen pitää sulkeutua kaikelta ulkonaiselta.
Kun sielu erkanee ruumiista ja haluaa uskollisessa rakkaudessa ja lujassa tahdossa kaikki tehdä Jumalan tähden ja jättää kaikki syntiset himot, niin hänellä on suuri tuska ja kärsimys siitä, että hän ei enää voi tuota toivomustaan toteuttaa, ja hän odottaa sitä päivää, jolloin Jumala hänet armahtaa. Se, jolle taas ikuisuuden valo, puhtain Jumalan ilmennys on osaksi tullut, ei saavu tähän välitilaan.
Mestari Eckhart
-
Niin kauan kuin sydämessäsi tunnet kärsimystä, olkoonpa se vaikka synnin tähden, niin kauan olet vielä siteissä, synnytystuskissa. Kun synnytys päättyy, loppuu myös kaikki kipu ja täydellinen ilo alkaa.
Sen tähden on Jumala asettanut synnin juuri niille, jotka hän on kutsunut suuriin tehtäviin; synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla heidän pitää saavuttaa sitä suurempi tunteminen. Jos Jumala, millä tahansa tavalla, tahtoo, että minä myös syntiä tekisin, niin minä en tahtoisi olla sitä tekemättä; sillä näin Jumalan tahto tapahtuu taivaassa kuin maan päällä, so. hyvän tekemisessä. Samoin ei pitäisi senkään, jonka sydän on oikeassa olotilassaan, ollenkaan toivoa sitä, että hänen taipumuksensa synnilliseen poistuisi, sillä synnintunnotta olisi ihminen horjuvainen kaikissa asioissa; kaikissa toiminnoissaan hän olisi epävarma, ilman määräpäätä; hän joutuisi surusta vapaaseen varmuuteen; häneltä puuttuisi kiusausten voittamista varten taistelun kunnia ja voiton tahto.
Mestari Eckhart
-
Tämä yhdistyminen tapahtuu henkisen uudestisyntymän kautta. Sen tähden on Jumala luonut sielun, että hänen ainoa poikansa siinä saattaisi syntyä. Siitä syystä ainoastaan ovat kaikki kirjoitukset tulleet kirjoitetuiksi ja Jumala on luonut enkelien lauman, että Jumala voisi syntyä sielussa. Jumala ei tee mitään muuta kuin ainoastaan synnyttää oman poikansa. Tässä toiminnassa hän kuluttaa kaikki voimansa. Isä ei rakasta mitään muuta kuin omaa poikaansa ja sitä mitä hän pojassa löytää; ainoastaan sen tähden että jokainen meistä voi tulla täksi pojaksi on hän meitä iankaikkisuudesta asti rakastanut. Jumalan poika on sielun poika; Jumalalla ja sielulla on samanlainen poika, ja se on Jumala.
Mestari Eckhart
-
Sielu on niin kuin kaiku, joka antaa vastaanotetun huudon samalla tavalla jälleen kaikua. Sanassa, jonka isän, hänen luontonsa mukaisesti, täytyy puhua, hän puhuu minun ja sinun ja joka ainoan ihmisen hengessä yhdenmukaisesti sanan kanssa. Tässä puheessa olet sinä ja minä Jumalan luonnon mukainen, samoin kun tuo sanakin. Isä ei tunnusta mitään muuta, kuin ainoastaan tämän sanan; sillä siinä hän tuntee oman itsensä, koko jumaluutensa luonnon ja kaikki esineet, ja mitä hän siinä tuntee, se on samanlainen kuin sana; hän on luonnoltaan ja totuudessa sen sanan kaltainen. Tässä tuntemisessa antaa Jumala sinulle oman elämänsä, oman olentonsa.
Mestari Eckhart
-
Syntyminen tapahtuu ihmisen sisimmässä olennossa, ymmärryksen kipinässä. Se tapahtuu yli ajan ja iankaikkisuuden, ts. yli sen, mistä ei yhdelläkään täällä eikä nyt ole käsitystä eikä ajatusta. Kaikki sielun voimat havaitsevat sen jumalallisen huomioonottamisen avulla. Ruumiskin on silloin hiljaisessa levossa, niin ettei sen yksikään jäsen liiku; sillä ikuisen Sana syntyy samalla aikaa ruumiissa kuin hengessäkin. Ei mikään sielun voima silloin käytä ruumista mihinkään toimintaan, kaikki ne ovat silloin sielun sisimpään keskittyneet. Tuo valon ylitsevuotava yltäkylläisyys, joka syntymässä tulee sielun perustaan, levittää itsensä myös ruumiille, ja kirkastaa sen. Syntymisen kanssa syntyy suurin tunteminen.
Jos olisimme sitä, mitä meidän pitäisi olla, Jumala toimisi siten niin kuin me tahtoisimme. Ei kukaan muu kuin ainoastaan sinä itse voi sinua estää, ja sen tähden on tämä armo kaikkialla lähellä ja oikeastaan se onkin jo kaikissa.
Mestari Eckhart
Loppu.