Avaan oven tänne baarin puolelle minäkin. Täällä tupakan ja viinan, aikoinaan aika tutussa tuoksussa, on hyvä ystävien kanssa jutskata siitäkin mikä mieltä nyt painaa.
Tai siis, ei paina, vaan keventää, tyhjentää ihanasti. Se on hyvä tavoite, tyhjentyä itsestään ja antaa tilaa ihmisyydelle joka on muutakin kuin minä itse, minun juttuni, mielipiteeni tai minun kuulumiseni.
En osaa arvata onko tämä vain vanhuutta ja väsymistä, vaiko jotakin suurempaa antia.
Onko kirjoittamiseni jo kirjoiteltu. Onko runot rustattu, virret viritelty, soitot ja laulut luriteltu ?
Itse en käy enää ohjaamaan olemistani. Olemista on odottaminenkin.
Saapa nähdä mitä seuraavaksi ...