Monet uskovatkaan ihmiset eivät ehkä tunne johdatusta elämässään. Kyllä sitä on varattu kaikille, mutta sen näkeminen ja kokeminen ei ole vielä silloin avautunut.
Kertominen näistä ei ole ehkä 'puhdasoopisinta' körttiläisyyttä, mutta en voi olla vaiti sillä m y ö s körttiläisyyteen minut johdatettiin, uskontöitä tekemättömien, todistelemattomien ystävien parveen.
Tiesin heti Lahden Juhlilla että nyt on minulla matkakumppaneita joiden puheet tai puhumattomuudet minäkin koen oikeiksi ja ymmärettäviksi.
Kun tulin tänne taisin ensimmäisenä kysyä johdatuksesta. Eihän siitä oikein tykätty. Ehkä joskus viitsin kertoa, että siihen oli ankara syynsä. Minulle oli tottakai nuorena siis lukioikäisenä puhuttu johdatuksesta, ja sillä hetkellä ajattelin että jos tämä on Jumalasta, niin sitten on kaikki hyvin. Seuratkoon mitä vain. Jos taas tämä on sattumaa, sen merkitys on, että Jumala kyllä on olemassa mutta minä olen Hänelle merkityksetön.
Oli onnetonta, että juuri silloin kysyin körttipapilta koska asuin körttiseudulla, mitä kirkko tästä opettaa. Että se herätysliike, joka painottaa tämmöisiä, oli pakko jättää taakse. Siinä taisi vain kolahtaa yhteen kaksi hyvin vaikeaa kokemusta ja tuo sana oli kuin olisi kaatanu bensaa nuotioon.
.........................
Se kokemus oli kuin usko siihen että Jumala minusta välittää, olisi ollut pahasti koetteella ja tuolloin sen melkein näki silmissään. Usko oli kuin pallo, jonka asetin aidalle ja tosi ahdistuneena kysyin, kummallekin puolen tämä putoaa. Kun hän nauroi katkerasti minun hölynpölylle, tietty se pallo kiepsahti sille puolen jolla lukee: Käytä järkeäs, mitä ihmettä sie olet vaatimassa. Kaikki kärsii ja melkein kuolee ja tuhoutuu, ja sie odotat että Jumala olis siinä tekemisissä.
Myöhemmin hän selitti omaa käsitystään siitä johdatuksesta. Se oli jotain mikä ihmisen piti arvata oikein. Että jos muuttaa Kirkkokadulla vaikka Jumala taitokin että muutan Kauppakadulle niin seuraa jotain hirveetä...
Mie olen tässä kiitollinen Riitalle, että hän on rohjennut ajatella Jumalan piittaavan ittestänsä sillä sitä minulle olisi se Kristuksen sisällinen tunto. En osaa sitä toiseksi ajatella, ellei sitten yleensä kaiken maailman lunastukseksi. Silloin on Jumala kuitenkin minulle etäinen.