Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 14.11.10 - klo:11:45

Otsikko: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.11.10 - klo:11:45
Tälläinen synkkä aihe,kun pikkasen kauhistuttaa tämä vanheminen. Vanheneminen on kai aihe josta suurimmalla osalla meistä foorumilaisilla on jotain kokemusta?

Bob Dylan on tehnyt joitain lauluja aiheesta. Joissa  vanhenemista käsitellään ja mitään hyvää ainakaan hän ole siitä löytänyt.
Itsekkään en oikein löydä, näkö menee ja muuta kolotusta.

Miltäs vanheneminen tuntuu?
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.11.10 - klo:12:19
Älä pelkää. Mielenkiintoisemmaksi on käynyt, aina vain.

Riippuu tietysti yksityiselämän kuvioistakin. Minä joka ns. menetin nuoren aikuisuuteni olemalla kahden pienen äiti, olen saanut niiden vuosien vapauden ja hauskuuden sitten nelikymppisenä. Luulinkin että nelikymppisenä on valmis, täydellinen ja onnistunut. Kuinkas kävikään! Sain aloittaa kaiken alusta.Lapsen kengissä astelen kai vieläkin, mutta olen jouten tyytyväinen(padasjokinen sanonta)!
Kuusikymppiseksi asti meni jopa kivuitta, säryittä, mutta 63 täytettyäni aloin tuntea kehon kehnoutta. Onneksi utelias lapsenmieli sanoo etten vieläkään ole v a n h u s.

Uskallan sanoa että vasta nelikymppisenä aloin hitaan kasvun näissä uskon asioissa. En osaa sitäkään enää pitää pahana. Maailma on tullut nähtyä ja elettyä. Tiedän synnin seuraukset, mutta olen saanut kokea Armon suuruuden. Rakkaus jota olen saanut perheeltä ja ystäviltä on elähyttänyt
kokonaan uuteen ihmiskäsitykseen.

Heränneen kansan vaellus vaatimattomuudessa ja nöyryydessä ei minun tuliselle luonnolle ole helppoa. Siltikin haluan ja toivon kuuluvani tähän joukkoon, missä ei henkiä haistella, ei olla muuta kuin synnin alaisia ja Kristusta tarvitsevia.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Syterskalet - 14.11.10 - klo:13:33
Vanhuus on siitä, että odotetaan milloin se viisaus tärähtää päähän. Mutta odottavan aika on pitkä, jota kuitenkin helpotta se, että aika kuluu nopeasti.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Mörtti-57 - 14.11.10 - klo:13:42
Vanahuus on elämästä luapumista pala palalta. Luin jostakin, että ihimisen olisi elonaikanaan kerättävä tiatoa ja omaasuutta 2/3 -osaa ajastaan ja loppuaika olis käytettävä sen pois luavuttamisehen. :117:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 14.11.10 - klo:16:45
Pelkäsin etukäteen tolkuttomasti neljänkymmenen täyttymistä. Lopulta olin niin ahdistunut että kotona käydessäni kysyin isältäni millaista se oli... meillä kun on hyvä kysyä äidiltä jos haluaa vakuuttua siitä että asiat ovat niinkuin toivoo, isältä kun olisi tiedettävä kuinka ne oikeasti on...
Hän vastasi, että oikeastaan siitä vasta alkoi hyvä elämä, ja nyt kun kuusikymppiä on kohdalla, tuli uutta mietittävää - siihen kun ajoittui selvä roolien muutos minä ajattelin, tulo isoisäksi ja eläköityminen. Jokin lyhyt taite näytti silloin olleen vähän vaikean.  Mutta se pätkä oli hyvää ja vakuutan samaa, vaikken vielä ole lähellä sitä toista haastetta....Ja vaari on oikein onnellinen vaari.

Nyt jokainen päivä - älkää kysykö syytä! - merkitsee iltaan jouduttuaan sitä että olen askelta lähempänä kuolemaani. On hetkiä jolloin vimmatusti vain haluan elää, elää, elää ja täällä, en missään muualla... musiikki tuo sellaisen tunteen joskus, niin - ehkä intensiivisimmin.  Mutta ihmettelen kyllä itsekin, mikä ihme tämä nyt on, että otan ne kuin olisin lähempänä Jumalan näkemistä, en mitään vanhenemista,   vaikka onhan sekin todennäköinen...  olisiko jokin että on joutunut luopumaan pitkin matkaa kaikenlaisesta, vaikuttanut... mutta kun menettämiseen ehkä ei sittenkään totu...

Kun aika kuluu niin kauhean äkkiä, ei kerkeä olemaan vanhana pitkään kuitenkaan... ja   mitä vanhemmaksi elää sitä nopeammin se kuluu... tuntuu kuin se lentäisi... Enemmän minä mietin kyllä iankaikkisuutta kuin mitään täällä tapahtuvaa nyt enää. Jokin minussa katselee itseään ja näkee realistisesti: Ei mitään hyvää. Siihen asettuu lohduttavana oikeastaan ainoana lohduttajana ajatus, että nyt on suhteessa Jumalaan kuten pitääkin, mutta vaikeaa se on silti. Se lienee katumusta. Kun katuu, ei enää tule yksittäisistä teoista moraalin ajamana Jumalalle tunnustamaan yksittäistä tekoa, vaan katuu vinoon vääntynyttä elämäänsä, ja vain siksi uskaltaa tulla, etteivät terveet parantajaa tarvitsekaan. Tahtoisin jo Jumalan luo, eikä siis aivan todella mikään ole hullusti, en ole masentiunut eikä mitään sellaista. En nyt oikein tajuu... siis, en.  :-\
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pyryharakka - 14.11.10 - klo:16:47
Viime viikolla eräs viisikymppinen tuttavani sanoi, että kun hän katsoo aamulla peiliin, hän ihmettelee: "Tuon vanhan miehen sisälläkö minä asun?"
  :102:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pena - 14.11.10 - klo:18:54
Aikoinani oli hirmuisen aikuinen (mielestäni) kirjoittaessani ylioppilaaksi. Nyt vuosi vuodelta nuoremmat kakarat saavat valkolakin.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 14.11.10 - klo:20:10
On joku viisaustieteilijä sanonut että vanhuuden kehitystehtävänä on eheyden löytäminen, vaihtoehto on epätoivo. Eheys merkitsee sitä, että on osapuilleen sitä mieltä että oma elämä oli sittenkin paras mahdollinen elämä. Ehkä kysymys on tästä.  Joskus se tulee eteen hyvin nuorelle: Ajattelen yhä 21-vuotiaana kuolemaan tuomittua Sophie Schollia ja hänen paria vuotta vanhempaa veljeään, joka myös tuomittiin kuolemaan natsismin vastaisesta toiminnasta 1943.  Tuli kiire todeta, ettei olisi halunnut sittenkään toimia toisin, tai ei olisi voinut. Ja että elämä oli ollut hyvää.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 15.11.10 - klo:04:39
Mitäpä tässä, valmiissa maailmassa.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 15.11.10 - klo:17:04
Mitäpä tässä, valmiissa maailmassa.
Se kai että maailma voi olla valmis, me olemme niin toivottoman epävalmiita
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 15.11.10 - klo:18:17
Eikä valmiimpaa tule, vaikka kuinka touhuais.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.11.10 - klo:19:05
Joo, kipeemmäks vaan tulee kun ylirasittuu.   :018:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pirska - 15.11.10 - klo:21:13
Eipä sitä kukaan tiedä, mitä vanhuudessa on odotettavissa.

Kauhealta tuntuisi olla hirveän sairas.

Kauheammalta tuntuisi olla yksin ja hyljättynä.

Kauheinta olisi paha äkkikuolema.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: mt - 15.11.10 - klo:22:13
Miltäs vanheneminen tuntuu?

Turha koohotus jää vähän vähemmälle. Ei tarvitse niin hirveästi pinnistellä kuin nuorempana, kun jo tietää... Katse terästyy, kohdistuu, kun tietää, että keväitä ja syksyjä on edessä vain varsin rajallinen määrä. Näkö heikkenee, mutta siitä ei jaksa kovin paljon huolta kantaa, tarvitseeko sitä kaikkea enää niin tarkasti nähdäkään. Voima vähenee, ei voi mitään. Onneksi on nuorempia ja onneksi ne on yhtä hulluja kuin ennenkin, antaa niiden pusertaa. Oma energia säästetään olennaisiin. Naisissa kauneus siirtyy ikävuosissa eteenpäin - näet kolmikymppisen hepsankeikan ja toteat että tuosta sitä vielä tulee upea pakkaus, jahka ikää karttuu pari vuosikymmentä. Työteho kasvaa, kun aikaa ja voimia ei kulu turhaan hosumiseen. Suurimman osan asioista voi antaa mennä ohi, onhan noita nähty. Historia kiinnostaa, koska sitä voi ymmärtää edes jotenkuten vasta yli viisikymppisenä - kun omaa nuoruusaika on historiantutkimuksen eikä sosiologian kohde. Historian aika konkretisoituu, kun ajanjaksoja voi verrata omaan elämänkulkuun.

Ei hassumpaa aikaa. Sen kestokin taitaa olla meidän ikäpolvella sopiva. Saunakaverin ohje: eläkää 98 vuotiaaksi, mutta sitten kuolkaa, koska siinä vaiheessa elämä alkaa käydä kovin hankalaksi (kaverilla oli satanen menossa juuri rikki).

Mt
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 15.11.10 - klo:22:27
Leena kirjoittaa, että
Lainaus
Pelkäsin etukäteen tolkuttomasti neljänkymmenen täyttymistä.
- mulle kävi samoin.
Olin viikkoa ennen 40-vuotispäivää ihan paniikissa, olin
aivan varma, että kuolen, en nähnyt mitään mahdollisuutta siihen, että elämä jatkuisi vielä
40 jälkeen... :107:
en uskaltanut edes nukkua vaan piti valvoa ja ottaa se päivä vastaan
jotta en ainakaan kuolisi unissani  :107:
- ihme paniikki!

Mutta sitten kun täytin 50 ei tuntunut missään.
Ja kohta täytän kai 60...tuskin huomaan...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 15.11.10 - klo:23:00
Joku sanoikin että viiskyt on yhtä juhlaa, neljäkymmentä on kuin evankelisluterilainen räntäinen tammikuun maanantai Helsingin aamuruuhkassa.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.11.10 - klo:07:22
No se hyvä puoli on vanhenemisessa, että voi alkaa valmistautumaan kuolemaan ja siihen suhtautuminen tulee selvittää itselleen.
Muutenkin vanhetessa muuttuu filosofisemmaksi, ainakin minä.

On kuitenkin tosiasia, että hirveän moni vanhus tekee itsemurhan.
Olli Valtonen piti siitä puheen Tuomasmessussa kerrran. En muista lukua, mutta iso määrä tai prosentti se on.
Kyllähän totuus on, että vanhus suljetaan johonkin laitokseen, jossa sitten vain odottaa kuolemaa.
Vaikka kait laitoksissakin on eroja?

No kristityllä ehkä vanheneminen on helpompaa, kun voi keskittyä hengellisiin asioihin, mutta jos ei niitä olisi, niin voisi olla kurjaa vanheneminen tai vanhuus.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 16.11.10 - klo:09:18
Ei hassumpaa aikaa. Sen kestokin taitaa olla meidän ikäpolvella sopiva. Saunakaverin ohje: eläkää 98 vuotiaaksi, mutta sitten kuolkaa, koska siinä vaiheessa elämä alkaa käydä kovin hankalaksi (kaverilla oli satanen menossa juuri rikki).

Mt

111-vuotiaaksi on tarkoitus pyrkiä. 111 on körttivästin halkioiden lukumäärä ja Jumalan puhelinnumero.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 16.11.10 - klo:13:10
No se hyvä puoli on vanhenemisessa, että voi alkaa valmistautumaan kuolemaan ja siihen suhtautuminen tulee selvittää itselleen.
Muutenkin vanhetessa muuttuu filosofisemmaksi, ainakin minä.

On kuitenkin tosiasia, että hirveän moni vanhus tekee itsemurhan.
Olli Valtonen piti siitä puheen Tuomasmessussa kerrran. En muista lukua, mutta iso määrä tai prosentti se on.
Kyllähän totuus on, että vanhus suljetaan johonkin laitokseen, jossa sitten vain odottaa kuolemaa.
Vaikka kait laitoksissakin on eroja?

No kristityllä ehkä vanheneminen on helpompaa, kun voi keskittyä hengellisiin asioihin, mutta jos ei niitä olisi, niin voisi olla kurjaa vanheneminen tai vanhuus.
Olen miettinyt tuota kun tietysti olen työssä joutunut pakosta miettimään, ja iloinnut siitä että omat vanhemmat pärjää niin hyvin ja saa olla yhdessä kotona. He käyvät nykyään yhtä mittaa perhehautaa kunnostamassa; ihan kuin harjoittelevat yhdessä lähtöä - sitä se minusta on, tämä uusi villitys.
Oma sairastunminen ja sen paheneminen on tietenkin pakottanut miettimään monet kerrat samaa, vaikka minulla oireinen aika ja oireeton aika vaihtelevatkin niin että terveenä unohdan mitään olleenkaan ja ihmettelen itseäni: Miten tuo terve ihminen istuu kotona? Miksi teen aina mitä huvittaaa? Olenko tämä vai tuo? Olenko ihan välinpitämätön ja vastuuton... haluaisin päästä samaan kuin  :026: Sinun minä olen, oi Jumalani.

Myöhemmin on, aivan totta, tärskyistä kiitollinen. Pelkää vähemmän tulevaa, sillä mielikuva siitä on usko minua, aina pahempi kuin todellisuus milloinkaan. Ja hullaannuin siihen Teerstegenin ajatukseen jonka ymppäsin yhteen iltahartaussaitin kohtaan. Yksi mun psykoanalyytikkokaveri pitää minua masentuneena... miten selität että ei ei ei, on kaksi eri asiaa haluta pois elämästä ja haluta nähdä Jumala livenä.

Mutta totta on että moni vanhus on nimenomaan vakavasti masentunut, useistakin syistä, moni kipujen takia, huonon nukkumisen, aliravitsemuksen jo yksistään, ja yksinäisyyden, tietysti.  Tuumailen usein, että tavallaan kuuluu hyvään ikäluokkaan sillä ns suuret ovat aina huolissaan siitä mikä koskee heitä itseään, ja nyt he ovat huolissaan vanhustenhuollosta. Ne ennätetään saada pystyyn ennen kuin juttu koskee itseä, muttei vielä ehditä säästösyistä purkaa... Vanhusten depressio on, totta, alidiagnosoitu ja huonosti hoidettu. Pidetään porukka hei toisistamme huolta, ja foorumi eläköön yli kuoleman rajan... :003:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 16.11.10 - klo:17:58
111-vuotiaaksi on tarkoitus pyrkiä. 111 on körttivästin halkioiden lukumäärä ja Jumalan puhelinnumero.
Niin minoon pikkasen nuarempi ku satman... minoon 111-vuatias ku kualen myäs... yli kuuskymmentä vuatta minoon teillä typeryyksiä esittämässä...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pyryharakka - 16.11.10 - klo:22:18
Mie luulen, että näin 50+++ vuotiaana sitä alkaa olla armollisempi itselleen ja sitä kautta myös kanssaihmisilleen.  :039:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 16.11.10 - klo:22:24
Lainaus
111 on  Jumalan puhelinnumero.
 

- ja ei ku soittamaan.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 17.11.10 - klo:00:18
Yritin soittaa, mutta aika paljon kehitysmaissa Hän on. Meidän kehitysmaissa!!!
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pirska - 21.12.10 - klo:22:24
Minusta on paljon tärkeämpää muistaa vanhaa ihmistä hänen eläessään kuin käydä sitten ahkerasti haudalla. Minulle tulee itsellekin hirveän hyvä mieli siitä, kun saa tehdä vanhemman ihmisen onnelliseksi. Kannattaa tosiaan kuunnella, mitä he oikeasti haluavat. Äitini sanoi, ettei hän tarvitse mitään joululahjaa. Hänellä tosiaan on tavaroita joka lähtöön. Niinpä sitten vein hänelle muutaman rasian lanttulaatikkoa, hänen omalla reseptillään valmistettua.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.12.10 - klo:22:48
Meillä entisen pankinjohtajani kanssa on yhteinen yli 97-vuotias ystävä. Kävimme hänen luonaan tänään perinteisellä joulukahvilla. Lahjat vaihdettiin, kuulumiset kerrottiin ja menneitä muisteltiin.

 Kuinka kummasti kun toinen aloittaa jostakin asiasta  niin itsellekin se tapahtuma tai ihminen vuosikymmenien takaa uudestaan muistuu mieleen.

Liisa-neiti nauttii kovasti aina kun me kaksi käymme yhdessä hänen luonaan. Hän alkoi kertoa lapsuudestaan ja nuoruudestaan yli kahdeksankymmenen vuoden takaa. Kolmetoistavuotiaana äidistään orvoksi jäänyt tyttönen on koko elämänsä antanut toisten käyttöön.

Usko Jumalaan on ollut hänelle palkka joka tuntuu riittävän.

Hyvästä sydämestään ja laihasta rahapussistaan riittää monenlaista jaettavaa meille ei-sukulaisillekin. Aivan lähi-omaisia ei hänellä enää olekaan.

Hyvä Jumala on antanut hänen säilyttää muistinsa, ymmärtävän sydämen, puolet näöstä ja kohtalaisen kuulon.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 22.12.10 - klo:10:58
Minun vanhin ystäväni on juuri 97 vuotta täyttänyt Anneli-täti.

Jonka sain ystäväkseni kun muutin tänne ja minun äitini kertoi,
että täällä asuu eräs hänen vanha nuoruudenystävänsä ja menin sitten tapaamaan Annelia
ja niin meillekin kehittyi ystävyys.
Anneli-täti oli  äitini ensimmäisessä työpaikassa
ja 15 vuotta äitiäni vanhempana oli hänelle tukena ja turvana.
Ja sitä hän on ollut minullekin. Elämäni suurimmissa hetkissä.
Annelin veli menehtyi juuri 100 vuotiaana.

Voi kun osaisi elää niin, että edes iän mukana viisaus ja hellyys ja ymmärtämys ja kaikki hyvä kasvaisi...

 :eusa_angel:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Jampe - 22.12.10 - klo:15:05
Ollapa 16-kesäinen, juuri peruskoulusta päässyt ja tämä järki mikä nyt on... :icon_confused:


Se on suurta tuhlausta että nuorena kun kaikki mahdollisuudet ovat auki, niin ihmisen pitää olla tyhmä.  Vanhempana kun olisi järkeä niin ei ole enää mahdollisuuksia. Pitäisi olla juuri toisinpäin; kyllä vanhempana joutaa olemaan tyhmäkin kun kaikki on jo tehty mitä oli tehtävissä.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 27.12.10 - klo:00:33
Tämä on mustan huumorin Jumpun tekeleitä...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.12.10 - klo:14:14
Ollapa 16-kesäinen, juuri peruskoulusta päässyt ja tämä järki mikä nyt on... :icon_confused:


Se on suurta tuhlausta että nuorena kun kaikki mahdollisuudet ovat auki, niin ihmisen pitää olla tyhmä.  Vanhempana kun olisi järkeä niin ei ole enää mahdollisuuksia. Pitäisi olla juuri toisinpäin; kyllä vanhempana joutaa olemaan tyhmäkin kun kaikki on jo tehty mitä oli tehtävissä.
Täytyy hiukan innostua tästä Jampen mietelmästä. Tuntuu että minulla menee toisinpäin, takaperin kuin muilla. Nuorena olin kai olevinani viisas, vähän lahjakaskin, mutta mahdollisuuksia en halunnut käyttää hyväkseni. Valitsin tieni, niinhän luulin. Kyllä se oli johdatettu näin tismalleen.

Nyt olen monilla mittareilla jo vanha, paitsi omalla sisällisellä. Nyt en jouda olemaan viisas enkä tyhmä. Elämä on pitänyt huolen olemisistani.
Lapsellinen olen mielelläni, kahdessakin merkityksessä: jälkeläisiä on siunaantunut ja lapsenmielellä on kepeämpi elää.

Kun olin viisas, osallistuva, menevä ja kyllästynyt, olin tosikkomainen ja v a n h a. On surullista olla vakava vanha.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 28.12.10 - klo:14:43
Rakas vaimoni tulee loppuviikosta vuoden viimeisenä päivänä kansaneläke ikään, vaan ei hyödy sittä mitään. Minä iloitsen siitä, että ollaan taas kolme kuukautta yhtä vanhoja.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Niila - 10.04.11 - klo:16:13
Vanhana niität sitä mitä olet aikanasi kylvänyt. Hyvän sadon saat jos olet nuorempana muistanut yhden tärkeän elämän ohjeen "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille".
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Antti Juhani - 10.04.11 - klo:18:30
"Vanhuuden pelko antaa kiihtyvän nopeuden vanhenemiselle." Nämä viisaat sanat ovat rouva Sylvi Kekkosen. Sanat ovat vanhoille vapauttavat: ei tule pelätä vanhuutta!
Vanhuus on ikäkausi, jolla on omat suuret etunsa ja oma viehätyksensä.

Oheinen on lainaus Jaakko Haavion kirjasta, Ilon ja rauhan teitä.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: sadetta - 10.04.11 - klo:19:33
Kumma juttu tuo vanheneminen omalla kohdalla. Ei millään uskoisi, mutta peiliin katsomalla sen näkee. Työkaveri äskettäin sanoi aikoneensa ostaa minulle jonkin kasvonaamion (voidetta, vaikka naamari peittäisi paremmin  :003:), kun mun kasvot näytti niin rusinalta. Otin vinkistä vaarin.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Antti Juhani - 10.04.11 - klo:19:44
Rusinalta :-\ :-\? Mummoni oli siloposkinen vielä 70-vuotiaanakin. Osa hänen lapsistaan ovat baby-face, seuraavassa sukupolvessa tilanne muuttui, ainakin joillakin :).
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Niila - 10.04.11 - klo:20:13
Näkyivätpä ajanmerkit enemmän tai vähemmän ne ovat iäkkään ihmisen "kunniamerkkejä" pitkästä elätystä elämästä ei niitä pidä hävetä ja peitellä vaan kantaa kunnialla. Itsensä hyväksyminen sellaisena kun on vähintää omalta osaltaa masennusta, mikä on koko ajan yleistyvä kansansairaus.
Joten päät pystyyn ja korvat lukkoon turhuuksilta silloin ei vanhentuminen tunnu enään niin pelottavalta asialta.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 10.04.11 - klo:20:30
Mie olen jollain tapaa aika innoissani vanhenemisesta
onkohan mulla jokin häiriö  :017:

Odotan paljon positiivista.
Olen jo melkein 60 v, enkä vielä tunne olevani vanha - pitäiskö?
sen verran ikää kuitenkin on, että olen jo joutunut kohtaamaan
monia luopumisia - fyysisiä ja henkisiä
silti odotan vanhenemista sillätapaa, että se TUO jotain.
Ainakin vielä tunnen olevani saamapuolella ja uskon sen jatkuvan.

Olen ns. hyvinmyöhäänkehittyvää (paino sanoilla hyvinmyöhään)tyyppiä, joten
ainakin odotan kypsymistä ja viisastumista ja kaikkea sellasta kivaa


 (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n022.gif)
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.11 - klo:21:07
Odotahan vain Atanasia. Minulla on sama kehityskaari kuin sinulla, olen maininnutkin siitä muutamaan otteeseen. Hitaasti hitaasti aikuistuin, vakavoiduin, tulin tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja  s i t t e n  63 täytettyäni tapahtui täyskäännös iloon, lapsenmielisyyteen, huumoriin.
Mutta ei niin paljon hyvää etteikö jotakin pahaankin. Samaan aikaan alkoivat vanhuudenkrempat, kivut nivelissä, nimimuisti heikkeni ja uni huononi.

Merete Mazzarella sanoi eräässä haastattelussa että hän luuli elävänsä ikuista nuoruutta, mutta 63-vuotiaana alkoikin tuntea vanhuutta.

Odotahan vielä muutama vuosi Atanasia.   :003:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: hippiäinen - 10.04.11 - klo:21:41
Mie olen jollain tapaa aika innoissani vanhenemisesta
onkohan mulla jokin häiriö  :017:

 (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n022.gif)

Kyllä sulla taitaa olla  :003:

Hassun hympän löysit  :eusa_clap:

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 10.04.11 - klo:21:47
Vanheneminen on siitä hauska juttu, että tasan kaikille kertyy vuosia ihan samalla nopeudella sukupuolesta tai mielipiteestä riippumatta.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 10.04.11 - klo:21:51
Lainaus
Odotahan vain Atanasia. Minulla on sama kehityskaari kuin sinulla, olen maininnutkin siitä muutamaan otteeseen. Hitaasti hitaasti aikuistuin, vakavoiduin, tulin tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja  s i t t e n  63 täytettyäni tapahtui täyskäännös iloon, lapsenmielisyyteen, huumoriin.
Mutta ei niin paljon hyvää etteikö jotakin pahaankin. Samaan aikaan alkoivat vanhuudenkrempat, kivut nivelissä, nimimuisti heikkeni ja uni huononi.

Merete Mazzarella sanoi eräässä haastattelussa että hän luuli elävänsä ikuista nuoruutta, mutta 63-vuotiaana alkoikin tuntea vanhuutta.

Odotahan vielä muutama vuosi Atanasia.     

huhuh Riitta-mummi, kuulostat pahaenteiseltä  :icon_eek:

Muisti heikkenee päivittäin jo nyt.
Mutta uni senkun lisääntyy.
Tauteja ei ole vielä.
Se on sitten varmasti iso miinus jos saa jonkun kivuliaan taudin.
Kivuton vielä menettelee  :icon_rolleyes:

Merete Mazzarella on muuten  :023:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Sanneli - 11.04.11 - klo:10:31
"Tohtori, olisiko teillä jotakin lääkettä, joka pysäyttää vanhenemisen?"
"Kävisikö rotanmyrkky?"
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 11.04.11 - klo:10:56
"Tohtori, olisiko teillä jotakin lääkettä, joka pysäyttää vanhenemisen?"
"Kävisikö rotanmyrkky?"

Ei käy rotanmyrkyllä. Syön sitä päivittäin eikä auta tuohon.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 22.04.22 - klo:04:24

   Lotta on vihainen (omaishoitajuus)

... "Se tulee se elokuun viimenen päivä hyvin äkkiä" ... (kohta 15.20)



Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.04.22 - klo:08:40
Kivaa ja erilaista vanhenemisen kokemusta on vuosina 2010-2011 foorumilla jaettu.

Nyt olen vanha. Nyt tiedän jo enemmän. Osa on perittyjen geenien aiheuttamaa, osa omien valintojen vaikuttamaa.

Unissa käyn nyt paljolti läpi elettyä elämääni. Tuo 63 vuoden iän ilo ja elämän riemu on haipunut , mutta se on jättänyt kyllä paljonkin 'kaivoni pohjalle. Kiitos paljon tämän körttifoorumin, jossa kirjoittamisen palo ja ilo syttyi. Onko jo sammumassa, ei ole suurtakaan väliä.
Nyt olen mielelläni luopunut monesta. Ei kiinnosta pätkääkään monet ennen kovin tärkeät jutut, omatkaan juttuni.

Matkalla olen muuttunut sekä sisällisesti että myös ulkoisesti, ja sen olen ottanut hyvillä mielin vastaan. Se juuri on mielestäni sitä kasvua kohti päämäärää.

Usko on ollut apu uskomattoman moniin asioihin. Ihmisyyteen, lähimmäisyyteen, suhteeseen puolisoon ja lapsiin ja ehkä myös omaan itseen.

Kaikki tämä on rikkautta, myös taakat jotka olen joutunut kantamaan. Heikko terveys on ollut minulla koko matkan, mutta olempa näinkin joukossa kestänyt, tuettuna . Kristus on ollut 40 vuotta hoitajani, lääkärini, hengenpelastajani.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 22.04.22 - klo:19:57
Tähän edellisen Riitta-mummin ajatuksiin AMEN!!!
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.04.22 - klo:15:00
Riitta mummeli kirjoitti hyvin, että se mikä ennen oli tärkeää on monessa jäänyt vähempi tärkeäksi.

Tärkeä ja kaikkine kieliopillisina käänteinään on pirun vaikea sana, näin muuten, jos ei olsi ollut pohjaa kun muutin takasin suomeen, niin en varmaan suomea ikinä olisi taas oppinut.

Se mikä on tullut tärkeäksi on paljolti sama kun riitta mummolla.
Warren Buffet kertoi tarinan tai siis tosi asian, kun oli kaveri kun aina epäonnistui liike elämässä, vaikka yritti mitä.
Sitten hän aloitti pienen autojen liisaamisen ja päätti, että hän antaa parhaan asiakkuuskokemusen jokaiselle.
Hän panosti siihen eniten.
Autot 4 tai seitsemän alussa oli aika romuja, mutta kun hän niitä ystävälliseti liisasi kovan alan keskellä, jossa isoja yrityksiä ja ties mitä kilpailiaa, niin alkoi menestyä.
Pian hän oli suurempi kuin Avis ja Herzz ja muut.
Ukko kuoli upporikkaana ja vain kun alkoi no jotain, kuten riitta mummeli oppinut.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: vn - 23.04.22 - klo:18:00
Yhdyn edellisiin, Riitta kirjoitti tässäkin ketjussa täyttä asiaa, syvällä kokemuksella.
Itselläni on kyllä paljon opittavaa, elämä on kolhinut ja kolhii.
On pystyttävä vastaanottamaan luopumisen tuskaa, tyytymistä ja tyyntymistä, hiljaisuutta.
Koettelee vaan ei hylkää Herra
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa
mm. näitä yritän muistaa.
Mistähän iloitsen ja kiitän?
Lähimmistä perheenjäsenistä, terveydestä ja liikuntakyvystä, laulamisesta.....
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.04.22 - klo:20:44
Yhdyn edellisiin, Riitta kirjoitti tässäkin ketjussa täyttä asiaa, syvällä kokemuksella.
Itselläni on kyllä paljon opittavaa, elämä on kolhinut ja kolhii.
On pystyttävä vastaanottamaan luopumisen tuskaa, tyytymistä ja tyyntymistä, hiljaisuutta.
Koettelee vaan ei hylkää Herra
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa
mm. näitä yritän muistaa.
Mistähän iloitsen ja kiitän?
Lähimmistä perheenjäsenistä, terveydestä ja liikuntakyvystä, laulamisesta.....
¨

Rakas vn
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 03.06.22 - klo:06:00

   Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa,
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa
Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
Niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti, kesäheinä
Sydämeni suuri hiljaisuus
Uskontoni, soipa säveleinä
Tammenlehvä-seppel vehryt, uus
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie


https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=nocturne+sanat


Vesa Matti Loiri Nocturne

https://www.youtube.com/watch?v=ILyb0IJx068

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.06.22 - klo:18:48
Tämä Eino Leinon Nocturne on nerokkainta nuorta Leinoa. Kumman hyvin Freya Schoultziin  rakastunut Eino kuvaa sekä nuorta rakkautta, kuin vanhan ihmisen haikeita muistoja nuoruudesta.

En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie


Nämä upeat sanat sopivat hyvin molemmille ikäluokille. Onpa kahta viimeistä säettä nähty myös kuolinilmoituksessa.

Körttiläisittän se on sopiva ajatus, emmehän tiedä kumpaan tupaan pääsemme.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.07.22 - klo:18:05
Vanhuudessa tahtoo välillä unohtua itsensä hoitaminen kun tarkkailee puolisoa ja hoitaa häntä.

Minulta unohtui tänään veden juominen. Se kai johtui siitä kun ilma viileni, jopa niin että aamulla olen palellut eilen ja tänään.

Oikein täytyi oikein räknätä mitä olen tänään juonut, sen jälkeen kun lenkillä tuli huono olo, enkä tahtonut selvitä kotiin.

Aamuviideltä join vähän vettä särkylääkkeen kanssa, mutta sen jälkeen vain kahvia, appelsiinimehua, kaurajuomaa ja taas kahvia.

Huono olo kesti pari tuntia mutta nyt alan toipua juotuani vihdoin muutaman lasillisen pelkkää vettä.

Helteillä ei ollut hätää kun pöydällä oli vesikannu ja täyttelin sen monta kertaa päivässä. Lisäsin välillä siihen bähän mehua, gögiä tai sitruunatiivistettä.
Vichyä joimme ruoan kanssa.

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 03.01.24 - klo:06:15

   Elegia

https://www.youtube.com/watch?v=GEgAbOj7kEI

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.01.24 - klo:07:10
Nyt tunnen jo vanhuuden. Muisti on jäljellä, mutta paljon muuta on poissa.

Ikävää on esim. se että käsien ote lipsuu, tavarat putoilee. Se on erityisen ikävää että huomaan kaiken sen mikä on poissa. Kivut on kyllä tallella.

Aamuisin herääminen on vaikeaa. Höperehdin puolisen tuntia, sitten olen vasta itseni.
Unista monet jäävät vaivaamaan joksikin aikaa herättyä.
Aamiaisen valmistaminen vaatii keskittymistä. Usein jokin tarpeellinen unohtuu pöydästä, usein leipä. Kun tuolista ylöspääsy on kipujen hatki, se olisi kuistettava heti.
Se kiireen tuntu on liikaa kun Matti jo odottaa kahville kutsua, ja minä unisena pyörin jääkaapin, lieden jaleipälaatikon ja pöydän väliä.

Sitten kun on syöty ja lääkkeet saatu, tulee aamun paras hetki. Istutaan tuoleihimme, avataan lehdet ja telkkarin uutiset. Nyt elämä on ihanaa !
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.01.24 - klo:09:32
Kulinaristi-vanhus ymmärtää näin Rikin sanoin:

https://www.youtube.com/watch?v=VijVNj85ZB4&list=OLAK5uy_mWvjT0TFW9cZXhEjE8yBrLBViG9lQJUh8&index=2

Jouko ja Kosti kuvaavat tätä aikaa näin:

https://www.youtube.com/watch?v=-cuuS96gLj4&list=RDjL80eK7w2cg&start_radio=1

Ruskakin on ohi, lehdet ovat kuolleet:

https://www.youtube.com/watch?v=8B7WF25mVFw

...

Olen Herralta kysynyt oikein huonona ollessa Joko nyt ?
Hän vastasi: Pian. Sinä tiedät sen sitten.                             :017:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 05.01.24 - klo:18:07
https://www.youtube.com/watch?v=1XSvsFgvWr0&list=RD1XSvsFgvWr0&start_radio=1&rv=IJlVz-Tj76Y&ab_channel=BobDylanVEVO
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.01.24 - klo:12:44
Yksi oleellinen juttu joka kuuluu ainakin minun vanhuuteen verrattuna entisiin vuosikymmeniin on tällainen.

Nuorempana tuli aina välillä toive, että tapahtuisipa jotakin, mentäisiimoä johonkin, tehdäänkö jotakin.

Nyt tulee sen sijaan toive, että eipä tulisi mitään menoa, eikä muuta erikoista, saisi olla vaan kotona ja nauttia olostaan.

Tämä on nyt ikäänkuin pitkän ja ankarankin työelämän etuoikeus, palkka.

Kun keskiviikkona oli paljon huushollihommaa ja päälle käynti Mehiläisen terveydenhoitajan pakeilla, ja sitten vielä eilen kampaamokäynti, Prisma-ostoksen uusine läppärin kaiuttimineen, olin kuin ylikypsä tomaatti.

Tänään olen sitten ottanut levon kannalta. No, ruoanlaittoon meni kolme varttia ja syönti päälle. Kohta keitän kahvin ja herättelen Matin juomaan. Sitten katsotaan Tanskalainen maajussi ja sen jälkeen kaikki urheiluohjelma jotka kiinnostava.

Minä olen kotirakas ihminen, minulle riittää koti ja sen askareet ja omat harrastukseni. Matti olisi enemmän kyläilevää sorttia, kun se oli hänen kotinsa tapa.
Vaan eipä ole enää niitä kyläpaikkojakaan, eikä jalatkaan jaksa kylissä kulkemista.
Kunhan kevät tulee Matti pääsee pyörällään, sillä sähköavusteisella, katselemaan ihmisiä ja kaupunkia. Se piristää häntä, ja siitä riittää minulle kerrottavaa.

Kun nuori ihminen näitä rivejä lukee, huomaa mitä on riisuminen entisistä. Minulle tämä sopii oikein hyvin, Mattikaan ei ole valittanut. Hän ei vaan puhu tunteistaan.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: öppiäinen - 17.01.24 - klo:17:55
Jaa tämä aihe olikin täällä Seuratuvan puolella. Etsin väärästä osastosta. Muistin, että tällainen on.

Nyt hommataan äidilleni lääkärinlausuntoa, ettei olisi enää kykenevä asioitaan hoitamaan, jolloin minusta tulisi edunvalvontavaltuutettu. Oli jouluna soitellessamme sitä mieltä, että noin voisi tehdä.

Lisäksi koetetaan saada paikkaa ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Kunto on heikentynyt siitä mitä se loppukesästä käydessäni oli.

Paikkaa on tietenkin vaikea saada, jonot ovat pitkiä, ja sijoitus voi tulla minne päin Pohjois-Karjalaa hyvänsä. Äitini kuulemma itse on siihen suostuvainen. Maalla lapsuutensa viettäneenä ei osaa kaivata kaupunkiympäristöä, joku ns. kirkonkylä käy kyllä. En tiedä eikö sitten kaipaa tuttuja paikkoja. Yli 50 vuotta on nyt Joensuussa asunut. No, eihän hän kovin usein ole viime aikoina enää esim. keskustassa käynyt.

Tuttu kotipalveluyritys on Joensuussa, siellä yksi luotettu avustaja, jonka palveluita on ostanut.

Minun sitten pitää koettaa perehtyä, mitä kaikkea velvollisuuksiini kuuluu ja miten niitä onnistun etänä hoitamaan. Jos hoitopaikka saadaan, pitää järjestää muuttoa ja asunnon myyntiä. Urakkaa tiedossa. Sen puoleen olisi kätevää pysyä työttömänä niin pääsisin vapaasti menemään sitten kun tilanne tulee. Tai jos olisi jotain keikkahommaa niin ehkä sellaista.

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.01.24 - klo:19:30
Hyvä että äitisi nyt suostuu asioihin itsensä eduksi.
Ymmärrän että vaikka netissä monet asiat hoituu, ja puhelimessakin vielä jotakin, niin paljon papereita on allekirjoitettava.

Me olemme tehneet talokaupan yhteydessä tuomarin suosituksella asianajovaltakirjan myös. Tähän asti olen kaikki hoitanut itse. Toivon että näin menee aiva viime päiviin saakka. Jos Matti jää yksin voi olla että tytärtä tarvitaan apuun.

Omalta kohdalta voin sanoa, että kun kunto on mennyt huonoksi ei paikka jossa asuu merkitse paljonkaan. Ainoa, että jälkeläiset voisivat olla melko lähellä kumminkin.

Vanha ihminen elää niin paljon mennessä, muistelee ja katsoo valokuvia. Vuodenajat näkyvät ikkunasta ja hyvällä onnella eläimet ja ihmisetkin.

Meillä on onnistunut miljöö. On luonnon puita, on hoidettu pihapuisto lasten leikkipaikkoineen. On kävelyteitä ja jokikin lähellä. Niin kauan kuin rollalla pääsen ruoka-ostoksille ja jaksan Matin passata, ei tästä mihinkään lähdetä.

Meitä on kovasti lähentänyt tämä kotoilu. Kun ollaan päivät pääksytyksin kahden, jutellaan ja syödään sekä kahvitellaan, se riittää mainiosti nykyään. Vaatimukset pienenee toisen suhteen.

Vanhuuden ei tarvitse olla ikävää, ainakaan niin kauan kuin kumppani on rinnalla.

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.02.24 - klo:09:52
Sattui silmiini tämä Sirkka-Liisa Kivelän kirjoitus vuodelta 2019.  Kuvaus iäkkäästä pariskunnasta kahden rollan huushollissa voisi olla kuva meistä, mutta ei täysin.

Itse vielä pesut hoidamme. Emme enää sauno, mutta on hyvä kylpyhuone pesutuoleineen ja korokeistuimineen. Tuolin käsinojat toimivat myös apuvälineinä sillä seiniin emme ole turvakahvoja laitattaneet.

Tällä foorumilla on myös aloitus siitä kuinka ei voi olla mitään kamalampaa kuin yksinäinen vanhuus. Siitä minulla ei ole kokemuksia kuin joiltakin päiviltä kun Matti on ollut sairaalassa, ja aiemmin metsästysreissuilla.

Kun harrastaa niin monenlaista kuin minä, luulen voivani viihtyä yksinkin jos ja kun, tai kun se aika tulee.
Muutama ystävä on vielä elossa ja puhelimen päässä on useita sukulaisiakin.

Jälkikasvu on tavattavissa tarvittaessa ja heiltä on apuakin luvassa. Minä olen näitä minä itse-tyyppejä, joten en ole vielä liikaa käyttänyt, luullakseni.

Päivä kerrallann sujuu melkoisen mukavasti, kiitos Herralle !

Sirkka-Liisa Kivelä:

https://www.superlehti.fi/nakokulmia/sirkka-liisa-kivela/rakkaus-kantaa/
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: öppiäinen - 24.02.24 - klo:15:39
Äitini on nyt ollut pari viikko sairaalassa, palliatiivisella osastolla. Ei tarkoita että olisi missään saattohoidossa, mutta katsotaan toipuuko kotona asumisen vaatimaan kuntoon vai ei. Päätös ympärivuorokautisen palveluasumisen paikasta on tehty, mutta sellaista paikkaa pitää jonottaa. Joutui sairaalaan alun perin suolitukoksen takia nyt.

Mutta tuntuu viihtyvän siellä, kai juuri koska siellä sentään näkee ihmisiä. Kaiken kukkuraksi se sairaala on hänen entinen työpaikkansa, ts. teki päätyönsä ohella keikkaa sinnekin. Eli sen puoleen tuttu ympäristö. Kommentoi hoitotoimia eläkkeelle jääneen sairaanhoitajan kokemuksella. On hieman sekava ja tekemässä lähtöä kotiin tuon tuostakin, mutta suostuu jäämään kun pyydetään. Ei kuitenkaan ahdistuneen sekava, vaan hyväntuulisen.

Olisi siellä kotona kyllä hoidettavaa. Ei pyykit vaan laskut! Useimmat ovat sentään suoravelotuksessa, mutta satunnaisesti tulee muuta. Postilaatikko oli ihan täynnä, ja isännöitsijän kanssa juteltuamme päätimme, että hän voi sen sentään käydä tyhjentämässä. Varmaan meillä ei juridisesti ollut moiseen oikeutta. Laskujen maksamiseen ei ole oikeutta kenelläkään. Sote-alueen seniorineuvonnan puhelimeen yritin monta päivää soittaa, aina oli ruuhkaa, mutta lopulta eilen onnistui, ja sain ohjeen soittaa sinne sairaalaan ja kysyä sieltä sosiaaliohjaajalta neuvoa asiassa.

Maanantaina on lääkärin kanssa puhelinneuvottelu, joka liittyy edunvalvontavaltuutusasioihin.

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 07.03.24 - klo:16:17
Oon ihmetellyt myös äitini kohdalla, että miksi ei halua kodinhoitajaa, ei mihinkään vanhustenkotiin, vaan himassa yksin.
No tulee hyvin toimeen yksin ja sanoi, että ei hän jaksa niin paljoa ihmisiä ja seurakunnasta käy ihmisiä hänen luonaan.

Kuitenkin hän on muuttanut elämässään varmaan yli 20 kertaa, asunut erimaissa ja ollut aina hyvin sosiaalinen ja ihmisten kanssa toimeen tuleva.

Seurakunnassa hän on aktiivinen ja käy sen minkä jaksaa.

Mikähän siinä kodissa kiehtoo vanhusta. Itse ihan mielellään menen kun aika on niin vanhainkotiin. Siellä on ihmisiä ympärillä, aktiviteetteja ja täyshuolto.

Vanheneminen taitaa olla aika raadollista kuitenkin, kun jotain tilastoja ihmeteltiin kaverini kanssa. Hän kertoi että vanhukset tekevät paljon itsemurhia ja kaikki paikat niin täynnä, että ruumiinavauksia ei ehditä tehdä kun ihmisiä kuolee niin paljon.

Luulisi että kun eläkkeelle jää, niin ei tarvitse huolehtia mistään.
Ilmeisesti eläke taitaa vaan olla niin pieni että sillä ei ihmiset tule toimeen ja sitten vanhuksia vaivaa yksinäisyys?

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: öppiäinen - 09.03.24 - klo:11:35
Itse ihan mielellään menen kun aika on niin vanhainkotiin. Siellä on ihmisiä ympärillä, aktiviteetteja ja täyshuolto.

Luulet vain! Tai, no, riippuu paikasta millaista on. Kaikkialla ei niin hääviä. Täyshuolto eli vessaan pääset kun ehditään viedä, ulkoilmaan tuulettumaan ehkä kerran kuussa. Aktiviteetti kerran viikossa. Ihmisiä on naapurinuoneessa mutta et omin avuin sinne pääse niin se siitä.

Luulisi että kun eläkkeelle jää, niin ei tarvitse huolehtia mistään.
Ilmeisesti eläke taitaa vaan olla niin pieni että sillä ei ihmiset tule toimeen

Se oli ehkä joku lyhyt aika maamme historiassa kun eläkeläisillä oli noin. Nykyään kun ollaan kovin pitkä aika eläkkeellä niin eihän sitä huoletonta hoivaa kaikille liikene niin paljon. Vielä kun olin lapsi, niin aika moni kuoli juuri eläkkeelle jäätyään, niin oli helpompaa.

Katselen aina joskus kuvia lapsuudestani, 60- ja 70-luvuilta, mitä lehdissä on, ja hätkähdän, kuinka vanhan näköisiä ihmisiä vielä on työelämässä. Mutta ei ne niin vanhoja kumminkaan ole, ne on vain vanhan näköisiä. Nykyään ollaan paljon nuorekkaampia. Ehkä eläkeikää voisi nostaa? En nyt muista minkä ikäisenä isäni jäi eläkkeelle, mutta ei ollut monta vuotta vanhempi kuin minä nyt. Oli niin väsynyt ja sairas. Minusta tuntuu, että minä jaksaisin vielä vaikka mitä!

Tuntuu, että eläkkeellä monella ne huolet vasta alkaakin. Riittääkö rahat, minne joutuu muuttamaan kun ei riitä. Pitääkö muuttaa liian kauas niistä muutamasta edullisesta paikasta, jossa vielä jaksaa käydä (tyyliin uimahalli ja kirjasto). Saako mitään hoitoa jos sairastuu, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Toki monella eläkeläisellä menee ihan hyvinkin, on varaa matkustella ym., ja kun ei enää jaksa niin hyvään palvelukotiin voi muuttaa.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 11.03.24 - klo:14:02
Monista vanhuuden vaivoista ikävimpiä on ne hetket kun ei  j a k s a  vaikka pitäisi.
Väsymys tai jaksamauuomuus  ei ole edes unella korjattavissa.

Oman vanhenemisensa huomaa monista pikku asioista. Minulta ovat alkaneet käsien otteet lipsua. Lähes päivittäin pudottelen jotakin. Ei ole onneksi vielä mitään särkynyt, mutta ruoanlaitossa padoista, kattiloista ja pannuista roiskuu. Matto lieden vieressä on saanut siitä merkkejä.

Muistamisen kanssa on sellaista, että nämä päivittäin toistuvat, kuten lääkkeiden otto, ruoka, jota on eilen syöty voivat unohtua. Nimet alkavat olla hakusessa. Ennen tuli taiteilijoiden ja urheilijoiden nimet ' kuin vettä valaen'. Nyt riippuu päivästä, milloin nimet muistuu milloin ei. Ne tosin tulee kun ei yritä, hetken päästä itsestään aivojen kätköistä.

Toisaalta muistipeleissä Älypäässä olen melko hyvä. Olen huomannut kehitystäkin , joten en ole kovin huolissani .

Nimet, avaimet, ja lompakko, ne ovat yleisimmin unohdetut vanhoilla ihmisillä.

Fyysinen kunto pysyy päivän askareissa siedettävänä, mutta nyt on muutaman kerran kauppareissun jälkeen tulla hypoglygemiaa. Reitti, vaikka ei ole pitkä, on erityisen raskas. Se on täysin hiekoittamaton liukurata, sekä ylä-, että alamäkineen.
Rollan joutui nostelemaan pahimpien jäätyneiden sohjoon painuneiden jalanjälkien yli. Tänään otti erikoisen koville.
Pohjalla on ollut pari kevyen unen yötä. Hyvä uni on paras lääke meille vanhoille.

Vanhoilla on hyviä päiviä ja on huonojakin. Päivätkään eivät ole veljeksiä !  :icon_rolleyes:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 28.03.24 - klo:20:48
https://www.youtube.com/watch?v=SLi7Ljcy6n8&ab_channel=AlanParsonsVEVO