Komppaan öppiäistä, eli Atanasian määritelmä on aivan hyvä, jos jätetään pois tuo ettei kuuntele toisia. Arvelisin, että jokaisen on tultava ensin omaksi itsekseen voidakseen liittyä joukkoon, ja siitä huolimatta on kaiken aikaa vaarassa luisua epäitsenäisyyteen. Jos ryhmä päättää yhtäkkiä suorittaa kansanmurhan tai muuta mukavaa, itsenäinen on jopa jääräpäinen ja kieltäytyy.
Ryhmää ilman kukaan ei voi olla, mutta ryhmän sisällä olisi hyvä säilyttää itsenäinen ajattelunsa. Varsinkin oikeasta ja väärästä, ja reivattava niitä suhteessa Hyvään. Jeesus Kristus on perimmäinen auktoriteetti, sanoo
ja hänestä (tarkoitamme nyt Kristusta, Dosentti ja minä) kai löytyy oikean ja hyvän perimmäinen normi myös.
Epäitsenäisyyden vaarat ovat suuret; moni hirmuhallitsija ja diktaattori ei valtaan pääsisikään, jos kannattajat alkaisivat ajoissa ajatella. En kai ikinä unohda Ceaucescun ilmettä parvekkeella, kun hän oivalsi etteivät joukot hurraakaan hänelle vaan tarkoittavat huudoillaan muuta.
Ja jälleen joukkovoimalla tehtiin muuta kuin oikeusvaltiossa; diktaattori teloitettiin ilman oikeudebnkäyntiä. Hän ei oikein kai edes ennättänyt ymmärtää, ettei ollut toiminut oikein. Se oikeus kuuluu jokaiselle.