Olisiko körttiläisyyden määrittely vähän kuin apofaattista teologiaa? Se rajautuu joksikin osittain sen perusteella, mitä se EI ole, ja toisaalta koostuu jollain tavoin kaikista niistä tuhansista, erilaisista körttiläisistä kokemuksista, jotka ovat yksityisiä, erilaisia ja osin jakamattomia. Ja joista mikään ei ole kattava ja lopullinen määritelmä. Jollekin körttiläisyys on vahvasti kirkon ytimessä ja tukevasti muiden hengenliikkeiden lähellä, ja hän käy mielellään eri liikkeiden tapahtumissa ja saa niistä hengenravintoa. Toiselle körttiläisyys on radikaali vaihtoehto ja ainoa syy kuulua kirkkoon: "Jos en olisi körtti, en varmaan olisi edes kristitty". Näistä ja kaikesta tältä väliltä koostuu herännäisyyden kirjo.