Kirjoittaja Aihe: Armon kerjäläinen?  (Luettu 28148 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa ruokopuu

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Armon kerjäläinen?
« : 19.07.06 - klo:22:13 »
"Armon kerjäläinen ja raadolinen eivät sanoina haise ja kelpaavat nöyrille kerskailijoille kirkkopuvuksi." (Risto Nivari, Murrettu sinetti, 1987.)

Tunnistaako kukaan tämän foorumin keskustelijoista itseään tuosta edellä olevasta aforismista? Vai eikö uskalla tunnustaa siinä olevan edes hiukan totuuden siementä?

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #1 : 20.07.06 - klo:09:57 »
Onhan tuossa mietelmässä hiukan kikkailuakin, mutta pohjimmiltaan viisaasti ajateltu kuitenkin. "Nöyrä kerskailija" laittaa ajattelemaan edelleen. Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.

Poissa ruokopuu

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #2 : 20.07.06 - klo:10:14 »
Laittamattomasti sanottu. Kiitos Pena! :)

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #3 : 20.07.06 - klo:10:32 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.


Hyvin sanottu. Kyllähän se on niin, että vaikka sanotaan että alentakaa itsenne, jotta teidät korotettaisiin, ja vaikka me niin teemmekin, niin emme teekkään niin. Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #4 : 20.07.06 - klo:11:43 »
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.


Hyvin sanottu. Kyllähän se on niin, että vaikka sanotaan että alentakaa itsenne, jotta teidät korotettaisiin, ja vaikka me niin teemmekin, niin emme teekkään niin. Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.


Adventtivirressä (virsikirjassa) sanotaan  "Nöyryyttä hiljaisuutta Jumala rakastaa".  Se on minulle aina paha paikka, kun omasta luonnosta ei löydy kumpaakaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa ruokopuu

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #5 : 20.07.06 - klo:12:40 »
Kaikkihan me olemme monin tavoin vajaita, keskeneräisiä. Hiljaisuutta ja nöyryyttä saamme vain lahjana, kuten kaikkea muutakin. Emme voi puristaa mitään itsestämme, ellei sitä anneta meille.

Laajennan aihetta armoon sinänsä. Olli Valtonen on kirjoittanut muistaakseni armosta isänä, joka odottaa elämänsä tärvännyttä kotiportilla.

Jeesuksen tuhlaajapoikakertomuksessa isä näkee jo kaukaa poikansa, juoksee vastaan, syleilee ja suutelee tätä. Hän ei ota kuuleviin korviinsa pojan selittelyjä, vaan pistää iloiset juhlat pystyyn.

Isä Jumala näkee minut, elämäni tuhlanneen, jo kaukaa. Minä, kuollut, herään eloon. Minä, kadoksissa itseltäni ja muilta ollut, tulen löydetyksi ja löydän yhteyden muihin.

Minusta tämä kertomus työntää minua uuden elämän ja kasvun alkuun, paranemiseen. Minä saan voimaa vaeltaa iloisena eteenpäin yhteydestä ja yhteydessä Isään.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #6 : 20.07.06 - klo:13:26 »
Ylpeys varmasti hiipii ihmiseen ja uskoon vaikka mitä kautta. Mutta jos tarkastelee niitä virtauksia, jotka eivät varmasti näe koskaan itseään armon kerjäläisinä vaan armon itsevarmoina, iloisina omistajina niin en kyllä niitäkään näe ylpeydestä, tuomitsemisesta ja vallankäytöstä vapaina. Vähän täysin päinvastoin itse asiassa. Armon kerjäläisyys, avuttomuus on edes tietty este lyömiselle ja rakkaudettomuudelle.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Kauhanen T

  • Vieras
Re: Armon kerjäläinen?
« Vastaus #7 : 20.07.06 - klo:14:36 »
Lainaus käyttäjältä: "ruokopuu"
"Armon kerjäläinen ja raadolinen eivät sanoina haise ja kelpaavat nöyrille kerskailijoille kirkkopuvuksi."

Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.

"Joona" on ymmärtänyt asian ihan oikein.

Risto Nivarin tökkäisemän piikin voi helpoimmin väistää sanomalla: "Juuri niin, minä olen juuri tuollainen kerskailija. Voi minua kun teeskentelen olevani nöyrä ja heikkouskoinen!" Mutta tämän sanominen vie päättymättömään kehään niinkuin kaikki muutkin uskon paradoksit.

'Nöyryys johtaa ylpeyteen' -kehästä pääse pois ainoastaan omaksumalla riittävän uskonvarmuuden, ettei tarvitse enää leikkiä armon kerjäläistä. Monen mielestä uskonelämän pitää olla kasvamista sellaiseen varmuuteen.

Minä kuitenkin pelkään että varmuuudessa piilee oman tekemisen, ratkaisun, vaara. Toki Jumala voi jollekulle sellaisen antaa ja se on ihan erityinen armotyö. Mutta armona pidän myös heikkoa, etsiväistä uskoa joka pyörii kehässä tai keikkuu oikealta vasemmalle löytämättä lepoa ja tasapainoa.

"Nöyrästä kerskailusta" piikitteleminen muistuttaa tästä tasapainottomuudesta, johon kaikkien (ainakin körttiläisten tms. syntisten) pitää suostua. Siksi niitä piikkejä ei tarvitse yrittääkään väistää! (Minuun ne osuvat tietty aivan erityisen hyvin kun olen niin ulkokultainen, farisealainen jne....)

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Armon kerjäläinen?
« Vastaus #8 : 21.07.06 - klo:12:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
"Nöyrästä kerskailusta" piikitteleminen muistuttaa tästä tasapainottomuudesta, johon kaikkien (ainakin körttiläisten tms. syntisten) pitää suostua. Siksi niitä piikkejä ei tarvitse yrittääkään väistää! (Minuun ne osuvat tietty aivan erityisen hyvin kun olen niin ulkokultainen, farisealainen jne....)


Tasapainottomuus on osuva ja hieno sana: en oikein ymmärrä miten ihmisinä ikinä pystyisimme muuhun. Minulle kaikki inhimilinen varmuus näkyy määritelmänomaisesti itsepetoksena ja perusteettomana itsetehostuksena. Tietysti sillä varauksella ettei mitään lopullista varmuutta tästäkään käsityksestä pohjimmiltaan ole koska emme sellaista pysty ihmisinä saavuttamaan - ja voi siis olla näitä mainitsemiasi poikkeuksia. (Dogma tietysti näyttäytyy minulle yhtenä perusteettomana ihmisen tekovarmuutena, ja parempi kun en sano kristillisten ruhtinaskirkkojen perinteisistä teologioista tällä foorumilla yhtään mitään...)
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2575
Kurjuuden kuninkaita...!?
« Vastaus #9 : 14.10.06 - klo:02:23 »
Muistanhan minä tilanteen, puhujaa en: kauan sitten seuratuvassa joku sanoi, että kehnoja me olemme... Kuuluin silloin nousevaan nuorisoon ja ajattelin, että joo joo ... Ole sinä vain surkea, minä en ainakaan ole...

  Nyt sen tiedän, että kehnoja me olemme, kurjuuden kuninkaita... Vaikka en tuota vieläkään aina tunnusta... Toisinaan yhä uho nousee jostain vaikka jalkoja paleltaisi.

   Mikään ei ole mitään, eikä kai kukaan kummoinen, silti elämässä voi olla kaikki tarpeellinen. Vähän on paljon, jos sen ymmärtää.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #10 : 14.10.06 - klo:23:07 »
joo!
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Jouni75

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 25
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #11 : 13.12.06 - klo:06:35 »
Oma pienuuteni ja vajavaisuuteni saavat minut nöyräksi Herran edessä.

Tosin tuo "nöyryyden viitta" välillä hartioiltani tipahtaakin.

Mutta kuitenkin.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #12 : 13.12.06 - klo:12:29 »
Eipä tässä muuta, mutta tuo Armon Kerjäläinen kuulostaa jotenkin
keskiaikaiselta. Olisi hyvä, että uskonnollista vokabulaaria välillä uudistettaisiin. Emme me kerjää armoa. Me tiedämme, että elämme
vain armosta.
Acta, non verba.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #13 : 13.12.06 - klo:16:03 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Emme me kerjää armoa.

?
Kyllä mää ainaski.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

uskova

  • Vieras
Armon kerjäläinen?
« Vastaus #14 : 19.12.06 - klo:09:31 »
Minä en kerjää armoa, koska sitä ei tarvitse kerjätä :)

Armo on muutenkin ymmärretty väärin, kun meillä suomen kielessä käytetään sitä vähän erikoisesti.

Armo kreikankielessä merkitsee Jumalan suosiota ainakin. Armoa myöskin Jumala tarjoaa jatkuvasti, joten sitä ei tarvitse kerjätä ainakaan mielestäni.

Haluaisin antaa esimerkin elävästä elämästä:

On juhlat, joissa tarjoillaan kahvia ja keksiäkin. Olen juhlissa pöydän ääressä ilman että otan mitään. Pyydän: "voisinko EDES saada kupillisen kahvia, voisinko?"

-Voit, ole hyvä, minä kaadan sinulle. Ota myös kakkua ja keksiä. (kaataa kupin täyteen...)
-Voisinko saada edes kupin kahvia?
-Juurihan minä kaadoin sinulle.
-Voisinko saada edes kupin kahvia?
-Tuossa on, nenäsi edessä!
-Voi kiitos että sain edes kupin kahvia! En minä muuta tarvitsekaan, minä tyydyn vähään. (vatsa kurisee kovasti ja silmät katsovat leivonnaisiin)
-Ok! Tuossa on kuitenkin leivonnaisia jos vaikka kohta maistuisi.
-Voisinko saada EDES yhden keksin, tai puolikkaan?
-Juurihan minä sanoin.
-En minä nyt ollenkaan ole varma, tarkoititko varmasti mitä sanoit, mutta minä tyydyn vähään.
-Kyllä minä tarkoitin.
-No, otan sitten puolikkaan jos sinulle sopii?
-Ota jo!
-Ok! En sitten ota enempää kuin puolikkaan kun minä tyydyn vähään.
-Minun puolestani voisit syödä vatsasi täyteen ja viedä mukanasi kotiin loput mitä pöydässä on.
-Kiitos!
-Eipä kestä.

(lähtee kotiin puolikasta keksiä syöden, ottamatta mitään mukaansa kun isäntä/emäntä puistelee päätään)

Minulla oli tuollainen tilanne oikeissa juhlissa kun olin vähään tottunut oikeasti, enkä kehdannut ottaa vaikka tarjottiin. Samoin elämässäni taivastiellä on ollut tuo tilanne, raamattu ilmoittaa vaikka mitä lupauksia mutten voinut uskoa että niin paljon on oikeasti luvattu. En sitten ottanut vastaan mitään, tyydyin vähään. En voinut uskoa koska olosuhteet näyttivät siltä, ettei se voinut mitenkään olla mahdollista. Jumalalle kaikki on mahdollista! Ei tarvitse enää kerjätäkään kun ottaa vaan vastaan mitä Jumalalla on tarjottavaa. On myöskin kärsimyksiä mutta ne tulevat siksi, että liha yrittää vielä pitää otettaan kiinni ja ulkopuolelta alkaa tulemaan sosiaalisia vainoja, jotka raamattu myös lupaa, myöskin vähän kovemmat vainot.

Siunausta!