...Sydämmestä muistaa mahdan
ain´Herran hyvyyttä,
kiittää kuin parhain taidan
häntä armonsa edestä,
kuin sangen suuri on,
auttaa minua muistaa ain´,
siis hänen kiitos olkoon
nyt niin ijäisiin aikoin.
2. Kuin mailma minua vaivaa,
Perkel´ kovin kiusaa,
synti sydäntän´ kaivaa,
kuolema kauhistaa,
turvaan tykös´ Jeesu Krist´!
Näitä vastaan vissist´.
Olet minun tuki turvan´,
ainoa ain´ auttajan´.
3. Minun tavaran´, kunnian´, kruunun´
sinä Jeesu Kriste olet.
Kaikk´ muut, mitk´ ollee minun
suhtees ei mitään ole.
Sinun tähtes jos tarve on
henken´ kanss´ altis olkoon.
Sinun kunnias´ tunnustukseks´
enemp´ olis´ ansios.
4. Syntin´ anna anteeks´ Jumal´,
nuoruun ikäni viat,
poikas pyhän piinan ansioll´
kaikk´ pois unhota ijät´.
Katkais´ pirun paulat,
estä juonet julmat.
Isä armias avuks´ riennä,
oma lapses lienen.
5. Estä etten tekis koskaan
kuin olis tahtoas´ vastaan,
kust´ kovin tulisin tuskaan,
jonk´ viholliseni sois´.
Siit´ hän ihastuis´ juur´,
kust´ kipu olis´ minull´ suur,´
ett´ yltyis ylpiäks´ tästä,
eik´ sitt´ pahuuttans´ säästä.
6. Varjel´ minun kalun´ kartanon´,
lapsen´, perheen´, puolison´,
ole esivallan vartijan´,
varjel´, hallitse, holhoo!
Murheellisia virvot´,
sairaat kivusta kirvot´,
vahingot, vaarat varjel´
meilt´ kuin ain´ on tarjon´.
7. Ann´ minun saada suotuisa loppu,
kuin erota täytyy täst´,
tykös silloin minua johda,
olless´ vimme hädäss´.
Kivuss´, avun havuss´,
Jumal´ ole avuss´.
Korjaa minua taivaan iloon
kanss´ pyhäis kuin siellä on.
Vuoden 1701 virsikirja, 349
juhlaväki osoitti seisaallaan suosiota.
- Ja eiku syömään, kuulutti Tuomo, maeistakeepa veskunasoppoo. Siitä ee kiisselj parane...
