Virren alkusanat alkoivat soida mielessä. Löysin Thomaksen taltioiman. Tämä ei ole enää uusimmassa SVssä:
1 Miks nukut sä vaan?
Jo herätä syntinen pyydä,
Pian taistelemaan
Sun täytyypi kuolohon käydä.
Tee lasku jo nyt
Ja kuuntele puhetta tuntos,
Niin hämmästyt
Ja havaitset heikoksi kuntos!
2 Ah, ajattele
Sun loppuas jokainen hetki
Ja tiedäkin se:
On onneton viimeinen retki,
Jos sydämes
Sä Jeesuksen ääneltä suljet
Ja surmilles
Vain helvetin vaivahan kuljet.
3 Se surkea on,
Kun tietensä vaarahan juostaan
Ja turmiohon,
Ei pyritä Jeesuksen huostaan.
Jos sairastut,
On myöhäistä parannustuumiin,
Kun rauennut
On raittius sielun ja ruumiin.
4 On mieletön
Ken tuhlaapi ajan ja taivaan
Kuin järjetön
Ja syöksyypi helvetin vaivaan.
Hän leikitsee
Maailman ja saatanan kanssa
Ja laittelee
Näin kuumaksi kadotustansa.
5 Oi syntinen,
Miks elät niin Jumalatonna
Ja Jeesuksen
Myös vaivojen muistamatonna?
Tee parannus
Ja palaja pahalta tieltäs
Niin ahdistus
Ja murheet murtavat mieltäs!
6 Sä viivyt vaan
Ja pakenet nuhdetta Herran,
Vaikk’ armollaan
Hän kutsuisi viimeisen kerran.
Siis seisahdu,
Et muuten sä armoa voita,
Ja kauhistu
Maailma ja sen jumaloita!
7 Miks leikitset?
Miks uskot sä toivoa turhaa?
Miks iloitset,
Kun Saatana sieluas murhaa?
Et synnistä saa
Sä kestävää iloa koskaan,
Se langettaa
Sun hirveään tuomion tuskaan.
8 Miks salasin sen:
Sun lähtös on surkea kerran,
Kun käyminen
On luo kaikkitietävän Herran,
Jos sellainen
Kuin nyt sinä silloinkin oisit!
O syntinen,
Nyt vielä sä kääntyä voisit!
9 Mun Herrani!
Sun armosi töit’ älä säästä,
Vaan sanallasi
Mua perkeleen pauloista päästä!
Sun tuomios
Tee tutuiksi synteini tähden
Ja lepohos
Mua auta, kun pois täältä lähden!