Eräopaskurssilla ensimmäinen yöpymis- ynnä muu parini kertoi pontikkaharrastuksesta. hän tuli jostain jossa toimi pontikkakerho ja oli maistiaista mukanaan. Ei siitä annettu kuin kielenkostuke mutta kyllä oli hyvää.
Valmistus kuului olevan tiedettä ja taidetta siinä määrin että en ymmärrä kuin ne korpikuusenkyyneleen tiputtelijat aina säilyi hengissä ja näkevinä. Tunteeko historia jotain kreisiä epäonnistumista?
Minä sen verran mainitsen että paria vaihdettiin opettajan määräyksestä kahden yön välein, siellä syntyi niin lujia siteitä kun oli nälkä ja kylmä ja eksyttiinkin vähän ja tulitikut kastui että kiuulemma avioliitot hajosivat jos sallittiin koko reissun kestävä teltta. kompassi- rämpimistoveruus.... Elämäni eräs huippukokemus.
............................
Lähe sie lutjerilainen semmoselle niin opit varautumaan ihan kaikkeen, siitä alkaen että isketkin saappaan karhunläjään. Tuoreeseen.
