Aamuhartaus 19

[Pena]

Minulla on esimerkiksi joku himo, joka minua sitoo ja painaa, ja Jumalan kasvojen edessä, Jumalan sanan ääressä ollessa Herra sanoo siitä minulle: "Tee siitä  parannus, sillä muuten se vie sinut helvettiin!" Mutta kun en henno siitä luopua, niin koetan näyttää siltä, kuin ei sana olisi minuun koskenutkaan. Jumala tuo näin sanastansa ilmi nuhdetta ja tuomiota ja se ottaa kipeästi. Ihminen säikähtää sitä vähän, mutta hetken kuluttua hän on jo takaisin sitä suosimassa. Tähän on syynä se, kun emme jättäydy niiden vaikutuksien kautta, joita Jumala sanassansa antaa, tapettaviksi ja ristiinnaulittaviksi, vaan kuuntelemme vain senverran kuin haluamme. Kun emme anna Herralle täyttä valtaa, niin jäämme sisällisesti muuttumattomaan tilaan.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tuossa puhuttiin äsken siitä erinomaisen kalliista hyödystä, mitä saadaan kanssakäymisestä Herrassa elävien ihmisten kanssa. No, miten me siinä asiassa vastaamme Jumalan armovaikutuksiin? Me kuljemme seuroissa, harjoitamme kanssakäymistä, mutta likistelemmekö todella sellaista ihmistä, josta tunto sanoo, että hänellä on minulle jotain sanottavaa? Menemmekö sellaisen luo? Sanommeko sille vaivamme, tunnustammeko syntimme, paljastammeko salaisetkin asiamme? Se on ystävämme, jolta saisimme ohjausta ja neuvoa, jos menisimme  änen luoksensa. Menemmekö?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tuntomme sanoo, kutka ovat vilpittömiä Herrassa eläviä ihmisiä, ja meille olisi ääretöntä hyötyä, jos pääsisimme lähelle niitä jokapäiväisessä elämässämme käymällä niiden luona, pyytämässä niitä kotiimme, puhelemalla niiden kanssa, harjoittamalla kanssakäymistä niiden kanssa. Mutta monta kertaa me kierrämmekin niitä, sillä pelkäämme, että sellainen sanoo minulle kovan sanan, tuomion sanan, että se näkee minun sieluni läpi, minun sydämeni tilan. Sentähden kierrämme näitä ihmisiä niinkuin rosvo vallesmannia, mutta sellaisten kanssa, jotka ovat yhtä penseitä kuuin mekin, harjoitamme kanssakäymistä ja seurustelua. Mitäs hyötyä siitä on? Niin tehden me vain nukutamme toisiamme.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

No, nyt Jumala koettaa asettaa meitä tänä iltana huomaamaan, mitä Hän antaa ja tarjoaa teille ja minulle. Ja se on nyt aivan sitä, mitä me ruuaksemme tänä iltana tarvitsemme. Se on sellaista ravintoa, että jos rupeamme sitä syömään ja nielemään sisälliseen ihmiseemme, niin se elättää meitä vielä huomennakin sisällisenä Jumalan voimana ja väkevyytenä. Jos meillä vain on pikkusenkaan rehellisyyttä Herran edessä, niin emme mene täältä tyhjinä pois, vaan otamme varastoon sen, mitä Herra meille tarjosi. Ja meille jää siitä paljon tekemistä kotiinkin. Isä ja äiti rupeaa katsomaan, mitä lapsissansa näkyy, tarkkaamaan niissä niinkuin peilistä omaa kuvaansa. Niissähän näkyy se, mitä isä ja äiti ovat saaneet niihin vaikutetuksi, oli se sitten mitä oli.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herran armovaikutukset ovat niin äärettömän likellä meitä sanassa ja ystävien seurassa. Jos ken meistä rupeaa ottamaan niitä vastaan ja kätkemään niitä ja panemaan käytäntöön, niin kyllä Herra siihen voimaa antaa, antaa varmasti, jos me vain taivumme.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Herran armovaikutukset ovat niin äärettömän likellä meitä sanassa ja ystävien seurassa. Jos ken meistä rupeaa ottamaan niitä vastaan ja kätkemään niitä ja panemaan käytäntöön, niin kyllä Herra siihen voimaa antaa, antaa varmasti, jos me vain taivumme.

Vilhelmi Malmivaara

Mitkähän vaikutukset ne täällä.

Kiva lukea aamuavauksia opettajalta, mutta aamuavaukset ei ihan niin kuin mun heräämiset, josko olisi aiemmat, niin voisi olla kiva aloittaa päivä niillä tai siis kunkin päivän kohdalla.

Ääh no herään usein jo 06, mutta pitänee takautuvasti avata aamuhartaus ja tsiigata mitä taas jorinaa ja liirunlaarummia tulee.

[Pena]

On suuri Jumalan lahja etsiville ihmisille, että Herra tulee heidän tykönsä ja sanoo: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Saattaa olla teille ehkä tuntematonta tai huomaamatonta, että tuo Jumalan valtakunta on ollut teidän keskellänne täällä. Tuo sananharjoitus, mitä olette harjoittaneet todistaa nimittäin Jumalan valtakunnan etsimisestä, on Jumalan puhuttelua. Sitä kai te olette näiden virtten avulla tänä iltana olleet tekemässä, etsimässä Jumalan valtakuntaa siinä toivossa ja tarkoituksessa, että sen löytäisitte. Herra on teille nyt vastannut sanansa lupauksella: Jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä Herran lupaus kestää. Joka etsii, hän löytää, joka anoo, hän saa. Joka Jumalan sanasta etsii Jumalan valtakuntaa ja iankaikkista elämää, hän varmasti sen löytää.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herra lupaa antaa etsivälle myöskin kaikki maalliset tarpeet, jos hän etsii ensin Jumalan valtakuntaa. Mutta Herran, antajan itsensä, täytyy saada määrätä, mitä Hän näkee tarpeelliseksi antaa, Se on Hänen vallassansa. Jos se olisi meidän vallassamme, tulisi siitä turmiota iankaikkiselle elämällemme. Jumalan valtakunnan etsijälle kuuluvat siis kaikki ne lupaukset, mitä Raamattu sisältää, kuuluvat sille synnissä siinneelle ja syntiselle ihmiselle, mutta Jumalan valtakuntaa etsivälle. Sille sanotaan: Jos sinä vesissä kuljet, niin Minä olen sinun kanssasi, ja jos virtain kautta, niin eivät ne sinua hukuta; jos käyt tulen läpi, niin et sinä pala, eikä liekki sinua sytytä. Sille vakuutetaan, ettei maailma, ei synti, ei oma liha eikä mikään voi kadottaa sitä, joka etsii Jumalan valtakuntaa. Hän on näin turvattu joka kohdasta, mutta turvattu ainoastaan sentähden, että hänet ottaa turviinsa Herra, jolla on kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä ja joka voi muuttaa kuningasten mielet niinkuin vesiojat. Ei Herra kehoita siis suotta etsimään Jumalan valtakuntaa, sillä siihen Hänellä on täysi aihe.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tätä Herran kehoitusta* te olette tähän asti ja tänä iltana näissä virsissä noudattaneet paljon selvemmin kuin minä voin siitä puhua. Te olette puhuneet niissä Jumalalle ja Jumala on sanansa kautta vastannut teille ja todistanut niin olevan, ettei hiuskarvakaan putoa niiden päästä, jotka pysyvät Jumalan johdatettavina, tulkoon mitä tulkoonkin.

Vilhelmi Malmivaara

*etsiä Jumalan valtakuntaa

[Pena]

Jumala opettaa tänä iltana sanansa kautta sitä totuutta, että sanaa olisi kodeissamme rakastettava ja että maailmaa vastaan olisi niissä sota suunnattava. Maailman rakkaus repii kodistamme pois Jumalan sanan rakkauden. Jos sieltä sana puuttuu, sanan viljeleminen lakkaa, silloin tulee sinne tilalle tämä maailma, mutta jos sanaa rakastetaan, niin saadaan sen sanan tuomina kotiin ystäviä, jotka itsekin sanaa rakastavat ja sitä viljelevät. Sanan puutteella estetään kotiin tulemasta ne ystävät, joiden mukana Herra kulkee.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Minulla oli Kiuruvedellä ollessani renki, joka tuli herätykseen. Sen sisällinen elämä oli elävää ja palavaa. Kun hän ajeli lantaa, veisasi hän silloinkin kuorman päällä istuessaan virsiä. Kaikki työnsä hän teki uskollisesti eikä antanut sittenkään yhtään minuuttia kulua hukkaan harjoittamatta sanaa. Hän oli hengellisessä suhteessa niinkuin pieni lapsi, joka myötäänsä huutaa äitiä ja on aina suu auki saadakseen ruokaa. Sellaista lapsen elämää oli sillä pojalla.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta meillä on ulkonaisen elämän alalla sattuva kuvaus, joka sopii valaisemaan sisällistä elämäämme. Mitä enemmän lapsi kasvaa ja vahvistuu, sitä pitemmiksi kasvavat sen ruokavälit, sitä kauemmin kestää ennenkuin sille taas annetaan uutta ravintoa. Tämä on aivan luonnollinen asia. Ei siis ole mikään kuoleman merkki, vaikka syöntiajat harvenevatkin. Mitä tulisikaan työnteosta, jos me aina vain söisimme! Ja eihän silloin olisi sulattamisaikaakaan eikä ravinto pääsisi muuttumaan voimaksi.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Minulla oli Kiuruvedellä ollessani renki, joka tuli herätykseen. Sen sisällinen elämä oli elävää ja palavaa. Kun hän ajeli lantaa, veisasi hän silloinkin kuorman päällä istuessaan virsiä. Kaikki työnsä hän teki uskollisesti eikä antanut sittenkään yhtään minuuttia kulua hukkaan harjoittamatta sanaa. Hän oli hengellisessä suhteessa niinkuin pieni lapsi, joka myötäänsä huutaa äitiä ja on aina suu auki saadakseen ruokaa. Sellaista lapsen elämää oli sillä pojalla.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Sillä seovulla olj paemenia vahtimassa yöllä katraetaan. Siinä silimänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriisä. No sehä panj paemenet pelekeemää, mutta enkeljpä raohottelj heitä: "Elekee tok veikkoset pelätä tyhjee! Minähä ilimotan teille oekeestaa ilosanoman, ison ilon kaekelle kansalle. Tänäpäevänä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja, jokon Ristus, Herra. Ja tämmöse osviita annan nyt teille: työ löyvättä lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa." Siinä samassa olj enkeli ympärillä emä joukko taevaallista sotaväkkee, joka ylisi Jumaloo sanomalla: "Jumalan on kunnija korkeoksissa, muan piällä raoha immeisillä, joehen kansa hiän ei vihhoo pie."

Jouluevankeliumi savon kielellä, kääntänyt Unto Eskelinen

[Riitta-mummi]

Luukkaa jouluevankeljum
Soaapru ja Enkkuva mummo ja uki murtieel

Siihe aikoaa anto keisarj Aukustus käsky jot koko valtakunnas olj loaajittava verokirjat. Teää verolpano olj ihka ensimäine ja tapahtu ko Kyrenius olj Syyrija käskyhaltijan. Kaik männiit kirjottautummoaa veroluettelluoo, jokahine ommoaa omituisiee kaupunkihhiees. Nii läks Juosep ja Kalileast, Nasareti kaupungist ja mänj Juuttoaa Peetlehemmii, Toaaveti kaupunkii; heää neäät kuulu kuningas Toaaveti sukkuu. Heää läks sin yhess morseimiees Mari kans, joka olj pienii päi.

Ko hyö olliit siel ni Mari synnyttämise aika tulj ja heää synnytti poja, esikoisees. Heää kapaloits lapse ja panj sen soimiee, ko heil ei olt tilloaa korttieeris.

Sil seuvul olj paimenii yöl vartioimas laumajoaas. Yhtäkkii heijä iesseääs seiso Herra enkelj, ja Herra kirkkaus olj heijä ympärilleää. Paimenet pölästyit siint, mut enkelj sano heil: "Älkää pelätkö. Mie ilmota teill ilosanoma, suure ilo koko kansal. Tänäpäin o teill Toaaveti kaupungis syntynt Vappauttaja, Ristus, Herra. Mie anna teil osviita: työ löyvättä lapse, joka makkoaap soimes kapaloissoaa."

Ja sill hetkel olj enkeli ympäril suur taivoaalline sotajoukko, joka ylisti Jumaloaa näinikkeä: "Jumalan o kunnia korkeuvessa, moaan peääl rauha ihmisil joita heää rakastoaap."

Ko enkelit olliit männieet takasi taivoasiee, paimenet hoaastoit toisilliee: "A vot nyt Peetlehemmii! Siel myö nähhää, mitä o tapahtunt, se minkä Herra meil ilmotti."

Ja hyö läksiit järkineää ja löysiit toeperreää Mari ja Juosepi ja lapse joka makas soimes. Teäänkö hyö näkkiit ni hyö kertoit mitä vakahisest olj heil hoaastettu.

Kaik jotka kuuliit paimenie sanat, olliit ihmeisseää. Mut Marj kätki syvämmehhiees kaik mitä olj tapahtunt ja tutkistelj sitä mielesseää.

Paimenet palasiit toimieesa, ja hyö kiittiit ja ylistiit Jumaloaa siint mitä olliit kuullieet ja nähnieet. Kaik ol just sil viisii ko heil olj hoaastettu.

Toimittanut Aulis Martinpoika Tenkanen Anni Matintytär Tenkasen ja Martti Maunu Tuomaanpoika Toiviaisen antamien ohjeiden perusteella. Teksti julkaistu Vpl Pyhäjärvi -lehdessä 12/2004.