Aamuhartaus 18

[Pena]

Samalla tavalla voit mietiskellä tuon yliaistillisen Meren kunniakasta luontoa. Se on ylitsevuotavaa, moniloistoista valkeutta, joka on levinnyt kaikkeen ja kaiken ylle sanoinkuvaamattomasti. Ajattele, että Isä on luonto, Poika on sen tietoisuus ja Henki on elämä, joka on yhdistynyt elävään luontoon. Ja jos tuosta aistittavissa merestä ei voi erottaa sen voimaa eikä mitään näistä voi käsitellä muista riippumatta, kuka kykenisi kuvaamaan tuon Pyhän Kolminaisuuden kunniakkaan luonnon, jota kolminaisena ylistetään?

Palava ruoko

[Pena]

Kuka voisi kertoa kumarrettavista Persoonista ja kuvata kutakin toisista riippumattomana? Vaikka niitä nimitetään kolmeksi, ne ovat yksi, ja vaikka ne ovat yksi, niitä ylistetään kolminaisena. On mahdotonta nähdä yhtä ilman kolmea, eikä kolmea voi nähdä muutoin kuin yhtenä, aivan kuin merikään ei näy ja ole ilmaistavissa muuten kuin yhtenä eikä kolmena.

Palava ruoko

(Tässä näkyy mielestäni ortodoksisen teologian olennainen piirre: Jumalaa ei määritellä kolminaisuudeksi vaan Häntä ylistetään kolminaisena.)

[Pena]

Et voi sanoa yhdellä olevan voimaa riippumatta noista kahdesta muusta. Mutta jos sanot, että tietyssä paikassa vesi on makeaa ja jossain toisaalla taas karvasta, huomaa että Jumalakin, vaikka Hän onkin suloisen makea ja hyvä, menettelee ankarasti niiden kanssa, jotka ansaitsevat rangaistuksen. Ja vaikka Hän maistuukin makealta ja suloiselta niille, jotka Häntä rakastavat, Häntä vastustavat tuntevat Hänet karvaana ja piinaavana. Joka tapauksessa nämä ovat toimintoja, eivät voimia. Voimia on kaksi, nimittäin yliaistillisen ja aistittavan meren voimat, ja me olemme puhuneet ainoastaan niistä.

Palava ruoko

[Pena]

Aistittavalla merellä on lukemattomia molemmille yhteisiä toimintoja. Siihen kuuluu toiminta, joka synnyttää monia erilaisia luontoja ja kasvattaa ja ylläpitää niitä. Näe siis, kuinka myös tuo palvottava Suuruus synnyttää kaikki luonnot, kasvattaa, ylläpitää ja elävöittää niitä sekä on vielä synnyttävä järjelliset olennot Hänen kunniansa kaltaiisuuteen.

Palava ruoko

[Pena]

POIMULEHTIÄ

Kun Natsarenus nääntyi ristin alle
pääkallon kukkulalle kulkeissaan,
silmistään kyyneleet sai vuotamaan,
ne lankes keväänuhkuisalle.

Kas, poimulehtiselle matalalle
ne jäivät kitkkahasti loistamaan.
Kun Kristus nousi jälleen haudastaan,
päivälle hymyili ne nousevalle.

Kun sydämeni poimulehtilöitä
kostutti sama kaste suloinen,
jo tunsin elon armautta.

Jäi silloin muutamia helmilöitä
kupuihin näiden sydänlehtien,
ne tietää taivaan toivon tuoreutta.

Niilo E. Wainio 1895

[Pena]

KESÄN HETKI ON...

Kesän hetki on kirkkahin, kukkii maa,
yö varjoton, valkea on.
Sadon kultaisen vainiot valmistaa
alla suvisen auringon.
Kesän hetki on krikkahin, antoi Hän
suven suomaan siunaustaan,
ajan armaan antoi, säteilevän
sinitaivaan, kukkaset maan.

Kesän hetki on kirkkahin, sydämessäin
yhä vielä on talven jää.
Kevätpäivien vaikka mä ehtivän näin,
kesän vielä en lehviä nää.
Tule, Jeesus, tarhuri taivaallinen,
käsin puhdista armahtavin
oksa kuihtuva, aukaise silmut sen
kesän lehviin, kukkasihin!

Kesän hetki on kirkkahin, uudelleen
sydän uudista synnistä mun,
suven virteen se viritä, ylisrtykseen,
auta soimaan kiitosta Sun!
Sadon kultaisen vainiot valmistaa
alla suvisen auringon.
Oksa kuihtuva hoitoosi jäädä saa,
sadon kerran se kantava on.

Saara Lehtonen 1944

[Pena]

KOHTI KIRKKAUTTA

Kuin kukka kääntää päänsä päivähän,
niin sielu kohti kirkkautta kääntyy.
Maan tomussa se toivotonna nääntyy,
vain Jumalassa löytää elämän.

Ja vaikka vielä katoavahan
on kytketty se synnin sitehillä,
niin silimillä jo peittämättömillä
saa nähdä kirkkautta Jumalan.

On meillä sanan soihtu loistava
ja tuike armon armahimman tähden.
On taivas ollut auki meidän nähden,
ja sydän tietää, minne kaihota.

Ken täyteen autiuteen heräjää,
sen otsa saapi kirkastuksen uuden.
Niin tuta voimme maassa vajavuuden
jo kaunehinta jumalelämää.

Ja maallinenkin kirkkautta saa,
se vaikka vielä ompi kuolevaista,
on säteilyä, pyhää, taivahista!
Se ihmisajatuksen vaientaa.

Ja meidät, tomun lapset, muutetaan
myös kerran kirkkauden kuvaan samaan,
kun Kristus itse pääsee uudistamaan,
kun muuttaa Henki, Henki voimallaan.

Helmi Ranne 1935

[Pena]

Aistittava meri merkitsee elämää aistittaville olennoille. Ne juovat ja saavat siitä ravintonsa ja kaiken mitä tarvitsevat. Mutta samalla se on myös monille kuolemaksi.
Aineeton Meri on elämää, joka elävöittää kaiken. Se on kaikkien maailmojen ja luontojen valo ja vakaus. Silti se vaikuttaa tulevassa maailmassa pahantekijöille surmaajalta ja pimentäjältä samaan tapaan kuin merikin vaikuttaa surmaajalta ja valon riistäjältä niille, jotka eivät ole kasvaneet siinä, mikäli ne putoavat siihen. Meri tekee rikkaiksi, suuriksi ja kunnioitetuiksi ne viisaat kauppiaat, jotka tietävät, miten sen aaltojen varassa kuljetaan; mutta ne, jotka uhmaavat merta osaamatta liikkua siinä oikealla tavalla, ovat vaarassa pudota sen syvyyksiin. He saavat merestä vain kuoleman ja valon menetyksen. Samalla tavalla on myös yliaistillisen Meren tapauksessa.

Palava ruoko

[Pena]

Ne, jotka uskaliaasti tahtovat tutkistella Hänen aluttoman luontonsa aluetta, saavat tutkimuksillaan hankittua kadotuksen itselleen ja vaivannäöllään lisää murhetta, kitkeryyttä ja huokauksia. Voi tällaista tutkistelijaa ja sitä, joka häntä kuuntelee! Joka tutkii röyhkeällä asenteella, perii hukkumisen ja vieraantuu Jumalasta.
Nöyryytä henkesi, oi tutkija äläkä irrota sieluasi elämästä. Älä putoa mereen kadotukseksesi, vaan järjestä ja mitoita kulkusi oikein, niin saat hankittua merestä ikuisen elämän. Älä putoa laivasta, jonka viisaat ovat valmistaneet, ettei hukkumisesi koittaisi äkkiarvaamatta. Jos putoat aluksestasi syvyyteen ilman viisaiden rakentamaa pelastusvenettä, sinulle ei ole tarjolla välinettä nousemiseen.
Jos sinusta ei asiaa tutkittuasikaan ole käsittämään omaa muotoutumistasi kohdussa ja sitä, kuinka olet tullut olevaksi siellä, niin kuinka uskallat tutkia Luojan luonnon olemusta, jos et kykene tuntemaan edes itseäsi? Hävytön tutkija, nöyryytä korkeuttasi sen verran, ettet putoa syvyyteen, josta ei löydy tukea estämään putoamistasi.

Palava ruoko

[Viisveisaaja]

Aamuhartaus, tai aamu

https://www.youtube.com/watch?v=7Ifw8JhDBvs

[Pena]

Kiitos, bro Fivesinger! Aretha ei jätä koskaan kylmäksi.

[Viisveisaaja]

Kiitos ja jaa sinä pyhiä kirjoituksia, niin minä näitä vähempi.

[Viisveisaaja]

2

[Pena]

Jos sydämesi on synnillisten himojen likaama, niin aina sisimpääsi katsoessasi pimeys rajoittaa näkökykyäsi. Mutta alituisen katselemisesi kautta sydämesi puhdistuu päivä päivältä, ja henkesi löytää näkemättäkin tuen ja pääsee ihanaan lepoon.
Ei ole ketään, joka kiinnittäisi katseensa Häneen lakkaamatta eikä saisi jo lyhyessä ajassa omakseen jumalannäkevää puhtautta. Se, joka katselee Jumalaa sisällään, puhdistaa sielunsa liasta, eikä paha henki saa kylvettyä himoja hänen sydämeensä. Ja vaikka niitä kylvettäisiinkin, ne katoavat pikimmiten. Jumalan muistaminen ja himojen muistaminen eivät voi elää samassa asunnossa.

Palava ruoko

[Pena]

Mieli, joka etsii Jumalaa itsestään, tulee itse olemukseltaan peiliksi, jossa Jumala on hänen nähtävänään. Kunnia Hänelle, joka paljastaa kunniansa mielessä, joka kaipaa kiihkeästi Hänen näkyään, saadakseen näkyä hänen ilonaan! Hän ei tule hänen nähtäväkseen mistään muualta, vaan Hän on jo hänessä salattuna ja kätkettynä. Ja kun Hän näkee ihmisen näkevän vaivaa Häntä etsiessään, anovan hartaasti, ajattelevan Häntä lakkaamatta ja janoavan Hänen näkemistään, Hän antaa kunniakkaan kauneutensa, johon Hänet on kätketty, sarastaa hänessä ja lohduttaa häntä.
Tällainen on löytänyt valtakunnan, joka oli kätketty hänen sisälleen. Tämä on se peltoon kätketty aarre, jonka löytävä jättää heti kaiken mitä omistaa.* Tällainen on tehnyt sielunsa maan parhaaksi osaksi, niin että se on antanut sata-, kuusikymmen-, tai kolmekymmenkertaisen sadon hyvän Kylväjän siemenistä.* Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Palava ruoko

* Matt. 13:44, Matt. 13:44