Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 18  (Luettu 20440 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #30 : 10.08.21 - klo:06:43 »
MEDITAATIO

Suru,
suuri suru on kohdannut minua.
Se on kuin miekan isku,
joka on lävistänyt sydämen.
- - -
Alttarini,
joka ei ole enempää kuin vuoteeni reuna,
tuntuu nyt liian korkealta -
Minun täytyy kumartaa alemmaksi,
maahan,
niin, että otsa koskettaa lattiaa -
- - -
Isä, taivaallinen isä,
Sinä,
joka näet maan ääriin.
Sinä,
joka näet kaikki,
mitä taivaan alla on:
Katso sydäntäni,
katso läpikuultavaa sieluani!
Auta minua, jolla voimaa ei ole!
Neivo minua, joka en mitään tiedä.
Sinä,
jonka ymmärryksestä tyyntyy meren ylpeys,
Sinä,
jonka voimasta vapisevat taivaan patsaat!
Vain Sinua yksin minä rukoilen,
vain Sinulle yksin minä puhun,
mitä - sen tiedämme vain me,
Sinä ja minä.
- - -
Isä. Kaikkivaltias.
Kuin väkevä virta
on voimasi tarttunut minuun.
Älä anna myrskyn tulla
ja puhaltaa minua
Sinusta pois!


Eeva Tojkander 1944

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #31 : 10.08.21 - klo:07:58 »
Viimeaikaiset valintasi aamuhartausteksteiksi saavat ajattelemaan onko jotakin henkilökohtaista syytä näihin ?

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #32 : 10.08.21 - klo:08:36 »
Viimeaikaiset valintasi aamuhartausteksteiksi saavat ajattelemaan onko jotakin henkilökohtaista syytä näihin ?

Ei ole, selaan runokokoelmaa järjestyksessä. Tämän jakson tunnuksena on Ps. 130:1,6:

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra,
Herra, kuule minun ääneni -
Minun sieluni odottaa Herraa
hartaammin kuin vartijat aamua,
kuin vartijat aamua.


Kiitos, kun ajattelit minua lämmöllä!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #33 : 10.08.21 - klo:10:41 »
Joo, ajattelen meitä kaikkia ja alan rukoilla jos siltä tuntuu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #34 : 11.08.21 - klo:07:50 »
ON RAKKAUTTAAN TYÖLÄS KÄSITTÄÄ

On rakkauttaan työläs käsittää,
kun raskas risti painaa maahan saakka.
Jos minne katsonetkin elämää,
tie umpeen käy, on hartioillaan taakka
niin painava sen alla että näännyt.
Et tiedä, minne tuskissasi käännyt.

Et taida rakkauttaan käsittää,
kun toivo raukee, usko sammuu sulta.
Sä sanot: riittää, enää enempää
ei jaksa kantaa tämä kurja multa.
Vaan yhä jatkaa Herra lyöntejänsä,
sä olet voimatonna käsissänsä.

Vaan jospa taidat Herran käsittää,
kun pääset katsomahan Karitsahan.
Oi, mitä pyytäisit sä enempää?
Hän itse käy sun tähtes kuolemahan.
Hän verta hikoillut on tuskissansa,
tien loppuun asti käynyt armossansa.

Et tekojansa aina käsittää
sä, ihmislapsi, taida tuskain alla,
vaan niihin älä katso enempää,
sä katso tuskain miestä Golgatalla.
Vei rakkautensa Hänet ristinpuuhun.
Sä Häneen katso, älä enää muuhun.


Marja-Terttu Tolamo, Herää valvomaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #35 : 12.08.21 - klo:07:02 »
MOORIAN TIE

Niin jyrkkään vuorenrintaan
vei polku erämaan.
En tiennyt, mihin hintaan
se polku kuljetaan.

Ja ensi askeleeni
kun astuin vaikeimman,
niin tiennyt saapuneen
en tielle Moorian.

Kun nousin jyrkännettä,
en tiennyt silloinkaan,
mun alttarini että
mä kohta tehdä saan.

Niin kuljin, matka meni.
Nyt määränpääni näin.
Ja siihen polvilleni
ma rukoukseen jäin.

Näit silloin hätään, vaivaan,
näit ihmissydämeen,
ja jotain maasta taivaan
mä tunsin saapuneen.

Niin taivuin taakan alle
ja alttarini tein.
Oi tietä Moorialle!
Oi uhri, jonka vein!


Veikko Larjatie 1945

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #36 : 13.08.21 - klo:07:00 »
MUA RIISUTAAN

Mua riisutaan, vaan milloin valmis oon
maan päällä siirtymään mä kalmistoon?
Mua riisutaan niin tyystin, perinpohjin
ja ajetaan niin tuimin, kovin ohjin.
On raskas tie.

Mua riisutaan, vaan omat repaleet
ei vieläkään oo kaikki pudonneet.
Mua kuljetetaan tuonen tuskain alla.
Yön hetket pitkät vietän huutamalla.
On raskas tie.

Mua riisutaan, vaan vanha ihminen
vapisee, kärsii maaksi muuttuen.
On jäljellä vain enää varjokuva
ja sekin koht' on kokoon luhistuva.
On raskas tie.

Oi voinko kestää, kiittääkinkö voin,
vai toivotonnako vain vaikeroin?
En tohdi kerskua mun voimistani,
vaan Herra itse ole voimanani,
niin kestän tien.

Mun oma voiman kesken tässä jää
ja oma kiitos loppuu, väsähtää.
Vaan riisuessas, Herra, uudet anna
mun ylleni Sä vaatteet panna,
niin kestän tien.


Rurik Calamnius, vanha käsikirjoitus

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #37 : 14.08.21 - klo:07:12 »
YKSIN

Pois väistyy maa
ja kerran suuri suru katoaa,
ei tuskaa lohdutonta lie,
oi sinne vie
mun tieni, Herra, auta kerran täältä
mua ajan ahdingosta ristin päältä,
vie luoksesi, kun vilja korjataan.
Vain luonasi, oi Herra, levon saan.
Nyt täällä saa
mua murhe kaivaa, levon karkoittaa,
repiä sydäntäni, lyödä lyötyään,
kun pyhin, rakkahinkin riistetään.
Ah, yksin jään.


William Jokinen 1943

Kannattaa panna vuosiluvut merkille; sodan haavoista nämä runot taitavat kummuta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #38 : 15.08.21 - klo:06:49 »
LÄHTEIDEN MAASSA

Te janoavat, tulkaa tykö vetten.

Oi Vapahtaja, aavistinko etten
mä nääntyis, kun mua teitä kohtalon
vei kätes heltymätön, armoton.
Tään rauhan tiesinkö, kun viikoin pitkin
vain tuskaani ja häpeääni itkin.
Nyt itkun laaksoon lähde aukeaa
ja aamusateen alla versoo maa.

Nyt virvoitettu, kuulen: soi ja helää
povessa tuskan voima salainen,
Syvästi, suloisesti laulaen
salaiset lähteet mullan alla elää.

Te janoavat, tulkaa tykö vetten.

Oi Käsi, johda tietäni, niin etten
unessa murheen jättäis sanomaa,
mi askelteni alla kumpuaa.
Elämän Alkulähde, virtaa minuun,
niin että halaisin vain yksin Sinuun,
kun jälleen tielle, jota tunne en,
ma aamusateen maasta loittonen.

Nyt lepään, autuas. Vaan hetket vie mun
taas ihmishämyyn, syliin tuskan, riemun.
Suo, että niistä hämmentyisi en!
Oi Maailmoiden Valo, siunaa minut,
niin siunaa, että koskaan uupuis en
sua aavistamaan, alta huntujen,
sua ikävöimään, Tuskan-Kahlehtinut,
niin että maisten säveleiden alta
sun äänes tavoittaisin kaikkialta,
ja yli kuilun vaikka syöksyis tie,
mä rakastaisin kättäs, joka vie.

Sumusta sumuun kuljen, ihminen.
Vain yhden tiedän: nähdä tahdo en.


Saima Harmaja 1935

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #39 : 16.08.21 - klo:07:39 »
KIVUSSA

Oi taivaan käsi, syvään miekka löi.
Öin pitkin tutkain poveani söi.
Mut älä vielä nosta pois sen terää,
lyö kerran viimeisen, niin että herää
poveni mykin syvyys puhkaisten
kivestään aallon iankaikkisen.


Saima Harmaja 1936

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #40 : 17.08.21 - klo:07:11 »
VIIMEINEN VIRSI

Raskaasti kattohirteen
kuolema kolkuttaa;
veljet, yhdymme virteen,
koska huojuu jo maa:

- Mestari, myrsky on suuri,
aallot korkeina käy,
purtemme uppoo juuri,
missään ei apua näy.

Jollemme nimeäs muista,
harvoin jos lausuimme sen,
meit' älä silti suista
nieluun pimeyden.

Haavamme verta vuotaa
sieluumme janoavaan,
katseemme tyhjää luotaa
kuiluun pohjattomaan.

Allamme aukee hauta,
yllämme salamat lyö.
Mestari, auta, auta! -
Katto sortuu, on yö.


Yrjö Jylhä 1943

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #41 : 18.08.21 - klo:07:33 »
Niin kuin lapset muistuttavat synnyttäjäänsä, niin myös Sinun Hengestäsi syntyvät lapset alkavat muuttua kohti Sinun kaltaisuuttasi, ei luonnon mukaan vaan kirkkaudessa. Ja Sinä teet Poikasi perintöosan saajiksi ne, jotka ovat pysyneet Sinun perintösi piirissä. Kunnia Sinulle, Kaikkivaltias, kaiken Isä, joka olet tehnyt meidän tietämättömyytemme viisaudeksi Sinun salaisuuksiesi viisaudella, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Palava ruoko

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #42 : 19.08.21 - klo:06:39 »
Mieleltään tahraantuneet ja levottomat voivat hahmotella kangastusmaisia harhakuvia salaisuuksien verhon edessä. Mene siis rukoilemaan kammioosi, piiloon näkevien näkemiseltä. Siellä näet salatun Isäsi, rukouksesi palkinnon. Kuka tahansa näkeekään sinun rukouksesi, häneltä sinä saat palkkasi, ja siltä, jonka edessä paljastat kilvoituksesi, voit havitella lahjoja itsellesi.

Palava ruoko

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #43 : 19.08.21 - klo:12:00 »
Tämä voisi olla ironiaa.

Ei Kristukseen uskovan tulisi havittella muuta palkintoa, kuin minkä Hänen lunastustyönsä ansiosta olemme saaneet ottaa vastaan.

Jumala kuulee toiveemme ja vastaa kun on aihetta ja oikea aika.
...
Jos rukouksen kohde on toinen, voivat palkinnot olla arvaamattomia. Ensin ne houkuttavat, mutta lopulta ajavat tuhoon.
...
Oikeaa on tuossa se että salaisuuksien verhon edessä avautuu outoja kangastuksia ja ne lisäävät uteliaisuutta.

Oikea neuvo on myös rukoilla yksin kammiossa. Kirkossa yhteen ääneen lausutut rukoukset ovat yhteiseen tarpeeseen.

Toki kirkossa voi rukoilla myös hiljaa, ehtoollispöytään mennessä näin onkin hyvä tehdä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Aamuhartaus 18
« Vastaus #44 : 19.08.21 - klo:16:43 »
En tietenkään osaa sanoa, miten onnistunut käännös tuo ’palkinto’ on. Ymmärrän tekstin niin, että kammiossaan yksin rukoileva saa aidon yhteyden Jumalaan, mutta julkisesti rukoileva saattaa helposti joutua harhaan, kokea vääriä tunnekuohuja ja luulla niitä Jumalan antamiksi rukousvastauksiksi.