10
1 Seisahdu jo syntisparka
Tutkimaan sun tietäsi,
Kun on vielä vähän arka
Sinun omatuntosi,
Jos sen yhä paadutat,
Synnin uneen nukutat,
Varmaan hukut synneissäsi,
Koska loppuu elämäsi.
2 Luulet tietäs oikeaksi,
Vaan se tie on helvetin ;
Luulet Herraa laupiaaksi,
Vaikka suostut synteihin.
Kristuksehen luotat vaan,
Vaikk’et aio ollenkaan
Kääntyäkään maailmasta
Saatanata seuraamasta.
3 Mielesi on muuttumaton,
Olet aivan tunnoton,
Herran puoleen taipumaton,
Sydämes kuin kivi on,
Ja kun Herra kutsuupi,
Nuhteitansa tarjoopi,
Käyt kuin rosvo pakosalle,
Kuolleen tietouskos alle.
4 Perkele on Jumalasi,
Maailma on taivaasi,
Niiltä etsit autuuttasi,
Niihin palaa himosi ;
Silmäin pyyntö, koreus,
Lihan himo, haureus,
Riettaat puheet, ajatukset,
Ovat sulle huvitukset.
5 Jos sä joskus kirkkoon tulet
Herran sanan äärehen,
Sydämesi siltä sulet,
Vaivut usein unehen,
Sielt’ on kiire synteihin,
Turhiin ajanviettoihin,
Syömään, juomaan, tansimahan,
Jumalata pilkkamahan.
6 Herra kalkki huulillasi
Kerran vuodess’ käydä saa,
Silloinkin sä himoillasi
Palvelet vain saatanaa,
Jonka oma sydän on,
Koska olet haluton
Synneistäsi luopumahan,
Ristin Herraa seuramahan.
7 Pilkkanas on Herran sana,
Armonhengen suuret työt,
Pidät synnin rakkaampana,
Maailmalle Herran myöt ;
Herran kansaa halveksit,
Paljon sitä paheksit,
Kun se kääntyy maailmasta
Synnin tietä kulkemasta.
8 Armon vielä omistaisit,
Taivaaseenkin toivoisit,
Kun vaan aina elää saisit
Niinkuin itse tahtoisit,
Rakastaisit maailmaa
Sekä joskus Jumalaa,
Jos hän sua puolustaisi
Eikä rauhaas kukistaisi.
9 Mutta kukaan ei voi tulla
Syntinensä taivaaseen,
Aivan turha toivo sulla
Ompi Herraan Jeesukseen.
Alla Herran tuomion
Hukkuminen sinun on,
Jos vain et tee parannusta
Elämästäs totutusta.
10 Vielä kutsu Herran sana,
Paljastaa sun syntejäs,
Pidä se jo rakkaampana
Kuin tuo syntielämäs.
Herää itses tuntemaan,
Herraa avuks’ huutamaan,
Ett’et paatuis mielehesi
Omaks’ kadotukseksesi.
