Ruokintapaikalla käy päivittäin kaksi a neljä oravaa napostelemassa auringonkukan siemeniä. Ne ovat selvästi perimältään jo metsäläisiä eli villejä. Jos pirtin oven ryminällä aukaisee, niin kuuseen kapsahtavat. Entiset kesymmät oravat olivat jotenkin mukavampia kavereita, kun niille pystyi puhumaan läheltä metrin päästä. Kädestä en ehtinyt opettaa niitä syömään.
Homma oravilla meni överiksi, kun ne, asuessaan pirtin yhden hullaan lautojen takana, aiheuttivat meteliä alakerrassa asuville hissukoille.
Verkotin paikan yhdeksi vuodeksi, se oli riittävä interventio.