VVK 1701 virsi 383 siani annan Herran huomaan
siani annan Herran huomaan, Hän tekee
kaikk' tahtons' jälkeen: Jos minä viel'
Saan elää tääll', En sitä kiell', Ketästä minä pelkään?
2. Mun aikan' on, Ja myös elon Herran Juma-
lan kädess'; Kaikk' hiuskarvan', Mun Jumalan'! Olet
arvann', Sinä minua autat hädäss'.
3. Suur' surkius Ja vaivaisuus On täällä mur-
heen laaksoss': Lyhykäinen on Meidän menom', Ja kaikk'
elom', Tääll' surkias' surun alhoss'.
4. Multa ja tuhka On ihmis rukka, Alast' mail-
maan tuotu: Myötäns' ei hän Tuo yhtäkään Rääpäl-
täkään, Kuoltuans' on hauta suotu.
5. Ei rikkaus, Ei viisaus Ketäkään auttaa tienne,
Eik' mitään tääll' Kasva maan pääll', Jonka väell'
Kuolema kuollut lienee.
6. Tänäpän' terve, Huomenna kirves Ompi puun
juureen pantu, Jos kukoistanet Kuin kukkaiset, Kuitenki
kuolet, Ja mätänet niinkuin kanto.
7. Yks' toisen perään, Kuoleman erään, Nyt täältä
poijes kulkee, Ja unhotetaan Hän sitt' pian, Kosk' siir-
tää sian, Niin kuollo kunkin sulkee.
8. Aut' Jumalan'! Ajattelemaan, Ett' kuolema kaikki
kalvaa, Ja täytyy pois, Vaikk' ei joku sois', Ja pal-
jon vois'; Tasan kaikk' kuolem' arvaa.
9. Sen synti saattaa, Ett' kuollo kaataa Ihmiset
ilman esteett': Hän maahan lyö, Ja kaikki syö: Ei
voima, ei työ Voi hänen edessäns' kestää.
10. Tääll' ei paljon Ole tarjon' Ihmisell' ilon ai-
kaa: Kosk' tahtoo Jumal', Niin täydell' turvall', Hä-
nen siipeins' suojall', Tahdon minä muuttaa majan.
11. Jos synti puree, Ja sydän suree, En armostas
epäile koskaan: Sill' uskon vahvast', Ett' Kristus tai-
vaast' Kuoleman haudast' Tahtoo minun ylös nostaa.
12. Jesus, Herran', Kuoli kerran, Minun suurten
syntein edest': Sitt' hän päännäns' Ylös nous' jäl-
lens', Ja minun verelläns' Pelasti pirun kädest'.
13. Jos kuollo vaivaa Ja sydänt' kaivaa, Omas
ain' olen Jumal'; Joko elän, Joko kuolen, Sinun omas
lienen, Kuin voitit minun suurell' voimall'.
14. Se toivo juur', Ja ilo suur' Minull' ris-
tin alla lienee, Ett' viimeis päivän' Mun riemull'
tiedän Ylös haudast' käyvän'; Sitt' Isä minun iloon
vienee.
15. Minun Jumalan' Ja Vapahtajan' On kaikki
luuni luken': Ei yhtäkään Pienintäkään Kadota hän:
Vaan jällens' nahall' pukee.
16. Sitt' nähdä saan Minun Jumalan' Kasvot ja
silmät kirkkaat, Kaupungiss' uudess', Ja autuudess',
Ijankaikkisuudess', Ilon kanss' ilman pilkatt'.
17. O Jesu jalo! Sydämmen halu, Kuin syntini
kaikki kannoit, Sulje minua tääll' Sun haavais sisäll',
Rakkaall' kädell', Kuins lupasit ja vannoit.
18. Amen sanon, Ja viimein anon Sinult', o ra-
kas Jesu! Ett' sieluni viet, Sitä oikiaa tiet', Iloon
ijät', Laulamaan voiton veisuu!
Johann Leon, (saks.) s. n.1530 † 1597.