Iltahartaus 9

[Riitta-mummi]

SV 106  En voi saada lepoa


1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.

2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.

3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.

4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.

5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

[Riitta-mummi]

VK  302  Sinua Jeesus odotan

1.
Sinua, Jeesus, odotan
ja sydämeeni halajan.
Se itsellesi valmista
ja huoneeksesi kaunista.

2.
Sinulle portit aukaisen,
pois raivaa esteet sydämen.
Se Hengelläsi pyhitä,
sen ovi sulje synniltä.

3.
Oi valon lähde ainoa,
yö sielustani karkota,
hyvyydelläsi rohkaise
ja Hengelläsi valaise.

4.
Tee köyhä sielu rikkaaksi
aarteilla laupeutesi.
Lahjoita rauha, viisaus,
rakkaus, voima, luottamus.

5.
Niin tahdon Herran kunniaa
sanoilla, töillä julistaa
ja katsoa sen voitoksi,
kun vain saan olla omasi.




Heinrich Georg Neuss 1699. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1648.

[Riitta-mummi]

VK 61   Ken tahtoo käydä Herran askelissa

https://www.youtube.com/watch?v=plwSrJAg3tM
     
1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.

4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.


Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1856.

[Riitta-mummi]

SV 57   Taivainen tuomari


1. Taivainen tuomari,
oikea tuomioissa,
ei tuomiolta poissa
yksikään olla saa,
se kaikki saavuttaa.
Minua, Jeesus, estä
myös hengen kylmyydestä
ja auta valvomaan
niin, että voiton saan,
kun taistelussa näännyn,
puoleesi, Herra, käännyn.
Vain kuolemasi on
turvani verraton.

2. Nyt, Vapahtajani,
kuin lapsi edessäsi
lähellä sydäntäsi
hartaasti rukoilen:
puhdista saastainen.
Kun omatunto soimaa,
suo verestäsi voimaa,
ja pilkkakruunusi
suo kunniakseni,
niin että voisin jatkaa
iloisin mielin matkaa
ja kerran luonasi
riemuita iäti.

3. Siis palvelukseni
pyhitän Paimenelle,
hän johtaa laitumelle
laumansa suuren luo.
Hän minun olla suo
myös siellä hoidossansa.
Siunattu Herran kansa.
Sen keskuudessa saan
asua ainiaan.
Jeesusta, joka antoi
kaikkensa, ristin kantoi,
kaikkeni antaen
uskossa palvelen.

4. Siis aamen sanon nyt
ja veisaamasta lakkaan.
Ylistys Isän rakkaan
ei pääty kuitenkaan.
Näin vuoroin veisataan.
On Jumalalla valta.
Siis soikoon kaikkialta
nyt kiitos Isälle,
Pojalle, Hengelle.
Näin Kolminaisuus pyhä
ajasta aikaan yhä
hallitkoon kaikkia
maassa ja taivaassa.

Tuntematon, suom. F. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971

[Riitta-mummi]

VK 80   Rakkauden, armon lähde

https://www.youtube.com/watch?v=MnB_9BiuA8k

1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?

2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.

3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.

4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.

5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.


Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.

[Riitta-mummi]

SV 95Armon suurin taideteos

https://www.youtube.com/watch?v=XldMYlwYnmI


1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.

2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.

3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.

4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.

5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.

August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016

[Riitta-mummi]

SV 199  Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen


1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.

2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.

3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.

4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.

Jouko Ikola 2000

[Riitta-mummi]

VK 39   Oi Jeesus hyvyyttäsi

1.
Oi Jeesus, hyvyyttäsi
ylistää tahdomme.
Puhtaaksi verelläsi
tee omatuntomme.
Me tuomme lahjana
vain köyhän sydämemme.
Jää itse turvaksemme,
uskomme uudista.

2.
Suurimman armon meille
ristisi kirkastaa,
murheeseen vaipuneille
tuo toivon sanomaa.
Veressä kalliissa
on apu hätään, vaivaan,
tie valmistettu taivaan,
pois syösty kuolema.

3.
On, Jeesus, nimi suotu
sinulle suloinen
ja siinä ilmituotu
on autuus ihmisten.
Nimesi vapahtaa,
siis ole Jeesuksemme,
sinua rukoilemme,
ainoaa auttajaa.

4.
Kun jälleen aloitamme
me uuden vuotemme,
nöyrästi tunnustamme
sinua, Herramme.
Aikamme pakenee,
kiinnitä sydämemme
nimeesi, Jeesuksemme,
valppaiksi meidät tee.

5.
Henkesi armo anna,
päivämme siunaa niin,
ja rauhan tiellä kanna
aikoihin tuleviin.
Suo, että uskossa
sinua palvelemme,
tielläsi riemuitsemme
autuuden toivosta.


Haqvin Spegel 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.

[Riitta-mummi]

VK  63   Oi rakkain Jeesukseni

https://www.youtube.com/watch?v=VfDU1PV4d2M

1.
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

2.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

3.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

4.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

5.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

6.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.




Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Hans Leo Hassler 1601.

[Riitta-mummi]

VK  220  Oi Jeesus viimeisenä yönä

https://www.youtube.com/watch?v=dtU6RSdzr2k

1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.


1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.




Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.

Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
Luokitus: Pyhä ehtoollinen
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.




Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
Luokitus: Pyhä ehtoollinen

1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.




Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.

[Riitta-mummi]

SV  110 
Ristillä loppuun asti

1. Ristillä loppuun asti
työn tehnyt Jeesus on.
Hän mursi pahan vallan,
syntimme tuomion.
Ihmisyys kadotettu,
eksyksiin unohdettu,
löydetään uudelleen.

2. Syntisten Vapahtaja,
sinulle kunnia!
Elämän, toivon annoit,
ihmisen puoltaja.
Antauduit tuskaan, vaivaan.
Lahjoitit meille taivaan.
Sen autuus meidän on.

3. Herätä meidät, Herra,
jo epäuskosta
ja kuolleet luutkin nosta
elämään haudoista.
Suo uusi kevät meille
oksille kuivuneille,
niin silmut aukeaa.

4. Mieleni hiljetessä
ristiä muistelen.
Kasvoja kärsineitä
ääneti katselen.
Rakkaus kutsuu lastaan,
toivona rientää vastaan,
juhlaansa johdattaa.

5. Kaikkia luotujasi
näin kutsut, Jumala.
Tahtoosi antautumaan
opetat minua.
Kalleimman lahjan annat:
syntisen taakan kannat,
virvoitat nääntyneen.

6. Näin olkoon tästä lähin
uskoni, oppini:
myös viimeinen ja vähin
saa olla omasi.
Henkesi jatkuvasti
ohjatkoon loppuun asti
armosta elämään.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2012

[Riitta-mummi]

VK 78 Vieraalla maalla kaukana

https://www.youtube.com/watch?v=09NZUQwWkfc

1.
Vieraalla maalla kaukana
on kumpu kivinen.
Sen koloon kerran iskettiin
puu ristin muotoinen.

2.
En, rakas Jeesus, ymmärtää
voi kärsimystäsi,
vaan luotan, että sovitit
myös minun syntini.

3.
Sä kuolit, että pääsisin
Jumalan lapseksi
ja taivaan tiellä seuraisin
sinua, Herrani.

4.
Taivaaseen portin aukaisit,
kun voitit kuoleman,
ja siksi aina sinua,
oi Jeesus, rakastan.




Cecil Frances Alexander 1848. Ruots. Britt G. Hallqvist 1955. Suom. Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Englannissa 1734.

[Riitta-mummi]

SV 93  Ristille nostan katseeni


1. Ristille nostan katseeni
ja huokaan Jeesukselle:
Apusi anna, Herrani,
kurjalle syntiselle.
On edessäsi uupunut,
Jumalaa vastaan rikkonut.
Vain laupeutta pyydän.

2. Vangitun kahleet katkaiset.
Et tullut tuomariksi.
Ja synnit verenpunaiset
teet lumivalkoisiksi.
Sinulle avaan sydämen
ylpeän, kylmän, nälkäisen.
Anteeksi kaikki anna.

3. Saan rohkeuden elämään,
kun johdat, Jeesus, tiellä.
Jos polkuni vie pimeään,
käyt vierelläni siellä.
Jos kylvötyön teen kyynelin,
on korjuun riemu kuitenkin,
kun sinä kasvun annat.

4. Suo uskon lepo hiljainen,
kun kuolo kerran pauhaa.
Vihollisista viimeinen
ei voita taivaan rauhaa.
Kun varjelet, niin vaellan
myös taipaleista vaikeimman,
Voittaja, seurassasi.

5. Soi, sielu, laula, kahleeton!
Nyt veisaa uusin kielin!
Herralla kaikki valta on.
Ylistä vapain mielin.
Kajahtakoot nyt taivas, maa
Karitsan suurta kunniaa.
Se soikoon ikuisesti.

Olof Gren 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2013

[Riitta-mummi]

VK  44 Jerusalem katse nosta

1.
Jerusalem, katse nosta,
kaikki kansat, katsokaa!
Öisen taivaan pimennosta
uusi tähti kohoaa.
Se on Herra Jeesuksemme,
hän on tullut keskellemme.

2.
Synkät varjot pakenevat
aamutähden noustessa.
Kirkkaat säteet valaisevat
maailmaamme taivaasta.
Autuas, ken matkallensa
Jeesuksen saa seuraksensa.

3.
Pimeässä harhailimme
ennen Herran tuloa.
Hämärässä hapuilimme
ilman taivaan toivoa.
Maallisiin vain kiintyi mieli,
maasta yksin kertoi kieli.

4.
Mutta koska päämme päällä
valon lähde aukeni,
paisteellaan se heleällä
kolkon tiemme valaisi.
Halki korven yön se loisti,
ahdingon ja tuskan poisti.

5.
Nyt se tähti eksymästä
estää meitä tiellämme.
Jeesus, lahjastasi tästä
iloisesti kiitämme.
Valtakunnassasi meitä
johda aina uskon teitä.

6.
Anna, Jeesus, rakkautta
uskon meissä synnyttää.
Anna rauhaa, viisautta,
Hengen hyvää hedelmää,
että täällä kaikkeen vaivaan
säteilisi armo taivaan.

7.
Ilmesty, oi Jeesus, meille
turvaksemme murheessa.
Voitto anna uupuneille,
kirkas kruunu taivaassa.
Ilossamme, itkussamme
olet, Herra, valonamme.



Johann Rist 1655. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1719.

[Riitta-mummi]

SV42   Ei näy kyntäjää missään


1. Ei näy kyntäjää missään
eikä maamiestä jyvävakkoineen.
Virsi soi ikävissään,
noukkii sanoja pellonpientareen.
Etsin lohtua Herran
tähän sydämen murhehuoneeseen.
Mistä löytäisin kerran
hiukan iloa siihen, mitä teen?
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.

2. Sota kauhea pauhaa,
laittaa lapsensa pakoon juoksemaan,
eikä sielujen rauhaa
ole maan päällä olemassakaan.
Tähän pimeään loukkoon
alas astumaan pyydän Kristusta,
sillä pyhien joukkoon
tuskin milloinkaan olen kuuluva.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.

3. Ikävissään nyt veisaa
ilman toivoa orja Baabelin,
vaikka apua ei saa,
eikä näy tietä, laulaa kuitenkin.
Virsi Siionin riittää,
kelpaa armosta edes vilaus.
Vielä en osaa kiittää,
sydämestä kun nousee valitus.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.

Jaakko Löytty 1996, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla

HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS