Tämän päivän hauskin juttu tapahtui näin:
Sain tekstiviestin Raimo-serkulta: Tiijätkö mitä on läpäkkä ?
Mie: Sana kuulostaa tutulta, onko se syötävää ?
Raimo: Tais olla teikii ruokapöyväs eilen !
Mie: lanttulaatikko !
Raimo: Imellety hämäläinen perunalaatikko.
Sitten miu piti hänel soitta ko asja vaati jutustelluu. Mie nimittäi muistin kaukaa kymmenii vuosii takkaa lapsuuvest ko isä sano joulun: Ko sais läpäkkää !
Hänen kotonaan Valkjärvellä osattiin
Valkijäperinneruoka, ja niin myös Raimon äiti, tätini, teki sitä aina heillä.
Miksi hämäläinen erikoisuus osattiin jo 1900-luvun alussa Valkjärvellä ? Salapoliisi-luontoni päättelee näin: Valkjärvellä oli tunnettu armeijan kasarmi-alue. Jospa siellä oli emäntänä tai jonkun miehen puolisona hämälätär, joka toi reseptin paikkakunnalle.
Moni tätini oli Martta-järjestössä tai muutenkin olivat talous-alan naisia. Näin suvussa osattiin ruoka jonka minä opin Padasjoella vasta 1964. Isäkin sai varmaan ennen kuolemaansa 1974 läpäkkää meillä jouluna. Liekö sana vielä silloin ollut käytetty.
Sen kyllä muistan että isä puhui sitä lapsena syöneensä, mutta virolahtelainen äitini ei sitä osannut valmistaa.
Virolahtelaisruokia olivat Hapanlohko ja Hapanvelli.
Suomalaisia perinneruokia, jutun juureksi ( Pirska ja Pyrtsi ovat kertonnet näistä )
https://www.vahvike.fi/sites/default/files/perussivu-pdf/Perinneruuat.pdf