Kun olen keskustellut katolisten kanssa, yleensä sanovat, että sekulaarivalta suoritti väkivaltaisuudet eikä kirkon edustajat. Taitaa olla kuitenkin joka aikakaudella yhteistyötä kirkkojen ja valttioitten välissä. Voi ajatella minkälaisia suhteita oli Saksassa 30 ja 40-luvuilla valtion ja kirkkojen välissä, ja millä perusteella tietyt ihmisryhmät kärsivät. Tänään on juuri se Kristalliyön muistopäivä.
Näitä on melkein vaarallista ottaa puheeksi jos osun liikuskelemaan näillämain kyberavaruutta, kun harrastin 30-luvun Saksan kirkkohistoriaa aikoihin joina minuun törmäsi Dietricus Docens, joskus mainittu nettikörtti.
Kun Hitler sai vallan, vieläpä kunniallisesti virallisessa äänestyksessä, ja puhui ylimmän vallan itselleen vanhaltya väsyneeltä Hindenburgilta, otti hän ensimmäiseksi haltuunsa kirkot, sekä reformoidun että roomalaiskatolisen.
Reformoitu on tutumpi, samoin Saksan kirkkotaistelu, jossa tappion kärsi ns Tunnustuskirkko. Kansallissosialistien hallintaan päätynyt Volkskirche, johon yhdistettiin kaikki ns reformoidut kirkkokunnat, sai johtoonsa miehen joka oli teologina enintään keskinkertainen, mutta kiihkomielinen natsi. Volkskirche uudisti Raamatun siten, että poisti käytöstä Vanhan Testamentin ja osin uudekin, koska Jeesus ei sen oppien mukaan voinut olla juutalainen.
Myös uskontunnustus uusittiin. Minä uskon Saksan kansaan, arjalaisen rodun ylemmyyteen, jos kuka tahtoo opiskella lisää, hyviä lähteitä löytyy Murtorinteen teoksista Risti hakaristin varjossa ja Veljeyttä viimeiseen saaskka. Suomen evl kirkko teki yhteistyötä Volkskirchen kanssa valtakunnanpoliittisista syistä, kunnes Saksan tappio alkoi vaikuttaa väistämättömältä, ja jotkut piispoistra vielä siinä vaiheessakin.
No niin.... niin se meni ja pakko oli kuin köyhän kuolema....
kuten oli yrittää lypsää samalta Saksalta viljaa ja aseapua
eikä kukaan ole niin viisas kuin jälkiviisas