1944
Kerran tapasin nunnia jostain luostariyhteisöstä.
Olivat yös niin sydämmellisiä ja symppiksiä, et ihan pisti mun uskon ajatukset uusille urille.
Olivat maanhiljaisia kuin körtit. Eivät pitäneet meteliä itsestään tai mistään mistä ovet tai mit mieltä mistään, mutta kokoajan tuntui, kuin ois ollu enkeleitä ympärillä.
He kun kuulivat, että olen tanskasta ja he puhuivat
muistaakseni saksaa, niin halusivat jutella mun kaa scandinaviaa, ja kun aloin pamplaa tanskaa, niin he oli ihan otettuja, kun murteella ja aksentilla puhuin heidän kanssaan, et miten suomalainen voi puhua noin puhdasta tanskaa.
Heillä on Istergardenilla joku luostari ja narkkarien vastaanottokeskus, kerran käynyt siellä.
Ilmeisesti sieltä tunnistivat mun slangikielen..
Ihan sydämmellisiä ihmisiä.
Jotenkin niin pyyteettömiä ja vaatimattomia ihmisiä kuin körttiseuroissa vanhat ihmiset.
