Siinä romaanissa se merkitsi ettei jonkun ihmisen kovan ulkokuoren läpi päässyt se, että hän eli muodollisesti oikein, lakien mukaan, mutta aiheutti toisille syviä suruja, hän nai rahaa, erosi ja jätti ihmisen sydän särkyneenä huoltamaan lapsia, nai toisen joka taas jätti hänet, yritti kolmatta koska tarvitsi jonkun, kenet vaan - kolmas vihdoin sanoi ettei hän ole "kuka vaan". Menoa sivusta seurannut körttipari katseli menoa huolestuneina, juttu oli heidän pojalleen kova isku, ja silloin käytettiin tuota ilmausta sen seurakunnan papista, joka oli liiankin iloinen, ja uskoi kaiken kyllä kääntyvän hyvin päin vaikkei ao kaveri ottanut vastuuta mistään.
Löysin Anttolanhovista kerran jatko-osan, jossa sitten tuli se kova paikka, eli mies halvautui ja ensimmäinen vaimo otti hänet hoitaakseen, miehestä tuli herännyt. Se oli hieman kuin pakolla väkerretty.
En osaa sanoa, onko mielekästä soveltaa itseensä jotakin mitä toiset kokevat tai ovat kokeneet Jumalansa edessä. Jokainen lapsikin on erilainen.
Tämä on vain minun ajatukseni, mutta silloin herkästi kuva jumalasta syntyy... ja se on jumalankuva.Sitä ei aiheetta kielletä tekemästi... ei siksi että Jumala syntejä laskisi vaan koska se on ihmiselle pahaa tekevä paiikka. Raamatussa on vähiten katumuspsalmeja. Jumala tahtoo siis että puhumme välillä muustakin Hänelle, mutta tämä on Dosentin
viisautta. Etsin ja ikävöin armollista Jumalaa, ja kuitenkin Hän jo on , on aina olliut, eikä ikinä muutu. Jeesus Kristus oli Hänen Amenensa ... asia käsitelty, olette vapaita.
