Kiva aihe jota mielelläni aina välillä mietin.
Vaikka eihän maailmamme ole paha, vaan se sielujemme vihollinen Beelsebubi kai on se joka on se perimmäinen paha.
Martin Luther taisi heittää sitä mustepullolla ja oliko Wesley joku kirkkoisä tai joku, kun huomasi pirun sänkynsä äärellä, niin totesi ai sää se vaan oot ja käänsi kylkeä ja jakoi nukkumista.
Tiedä sitten kuinka paljon jutuissa on tarua ja totta.
Ehkä saatana on vain mitätön melankolinen hahmo, kuten joskus muistan täältä lukeneeni kuvauksen siitä?
Itselläni on jokunen kauhukokemus, mutta en tiedä onko siinä ollut saatana, mutta kerran tapasin kaverini ja sitten juteltiin kait hengellisistäkin asioista ja siihen tuli joku olikohan roskiskuski ja sanoi jotain arkipäiväistä tais olla, että teen tän ja tuun teidän luokse.
Se oli sellainen voima sen sanomisessa, että menin ihan voimattomaksi ja tuntui ihan et kaikki voima veks ja musta voima ympäröi.
En sitten tiedä oliko paholainen, mutta vaikutus oli voimakas, mutta eipä onneksi tullut siihen sen enempää.
Raamatussa kehoitetaan vastustamaan pahaa ja uskon kyllä, että vihollisellemme annetaan liian iso rooli joskus. Kuten, että en voi lopettaa tupakanpolttoa, tai jaksa siivota tai muuta. Silloin ei kai ole kysymys paholaisesta, vaan ihan ittestä. Tulisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta ja alkaa tekemään tai olla tupakoimatta.
Ihminen taitaa olla nero keksimään itsesyytöksiä ja jättää sen vuoksi tekemättä velvollisuuksiaan.
Pelottaa, en jaksa, en voi.
Useasti vääriä itsesyytöksiä, kun ei lastakaan huvita herätä mennä kouluun ja pukeutua sun muuta, mutta kyllä siihen pystyy silti.
Katsoin jonkun videon kun jengi pyysi esirukousta ja apua taloudellisiin huoliinsa. Siinä seurakunnissa sanottiin, että meillä on porukkaa, kun voi tehdä maksusuunnitelmia siniulle miten itsekkin selviät veloistasi ja muusta.
Ihmiset loukkaantui, et eihän toi ole hengellistä ja apua. Rukoilkaa, että taivas auttaa, ette te.
