Koska keskustelu vaikuttaa täysin hedelmättömältä, tämä on viimeinen kommenttini asiasta. Toivon sentään, että jotakin jäi mieleen. Koska selvästi kysyttiin mitä on poistettu tai ollaan poistamassa, vastaan tähän.
- Lääkitysten erityiskorvattavuuksia on tuntuvasti vähennetty. Osasta sellaisia lääkevalmisteita, joita ilman menehtymisen riski on 80-90%, on viety peruskorvattavuuskin. Lääkekulut ovat yksin , jos yksin tällä tullaan toimeen, noin 300 euroa kuukaudessa. Tavoitteena on pyrkiä samaan kaiken lääkehoidon osalta. Vakavan masennustilan lääkitykseltä on viety korvattavuus jo kymmenisen vuotta sitten. "Kävi liian kalliiksi", mutta kallista tämäkin on: Sairaus joka edellyttää lääkehoitoa paranee hitaammin, työkykyiseksi kuntoutuminen jarruuntuu, koska ihmisillä ei ole varaa hoitoonsa. Poliklinikat keräilevät köyhimmille lääketehtaiden näytteistä koko kuureja, ja se onkin useimmille ainut motiivi olla kuuntelevinaan edustajien löpinöitä. Osa lääkäreistä kirjoittaa lääkkeitä ns pro auctore-reseptein jo nyt jaellakseen niitä ilmaiseksi tarvitseville.
- Eläkkeet on sidottu, toisin kuin palkkatulo, ns. "taitettuun indeksiin". Tämä merkitsee sitä, että kohtalaisen hyvänkin eläkkeen työkyvyttömyyden tähden saanut henkilö tulee sillä viidentoista vuoden kuluttua hädin tuskin toimeen, perhettä sillä ei elätetä missään nimessä. TAudit eivät aina, paha kyllä, tapa nopeasti. Josks ajateltiin itse sairaden tuottavan riittävästi kärsimystä, taloudellista hätää ei enää olisi tarvittu. Enää ei.
- Tietyt kunnat ovat ratkaisseet päivähoito-ongelmansa näin: Hoitajien lukumäärä on täsmättävä tarkalleen lasten nuppilukuun. Jos lapset sairastelevat, ja paikalla yksikin on alle 20/ryhmä, lähetetään virkaiältään nuorin työntekijä (ja siitä edelleen) palkattomalle vapaapäivälle. Tämä tulee aina yllätyksenä jokaiselle. Pienipalkkainen hoitaja olisi tarvinnut senkin päivän palkan - lapsi tutun hoitajan Monikohan tietää tästäkään? Kahdenkymmenen lapsen ryhmässä on keskimäärin kolme karkailijaa. Kuinka ajattelet, jos oma tenavasi eräänä päivänä on eräs niistä, eikä hoitajien huomio parhaalla tahdollakaan riitä kaikkialle? Mitä sanot, kun hänet "säästösyistä" löydetään hukkuneena lähiojasta?
- Vanhustenhoidosta on puhuttu riittävästi. En siitä jatka.
Mielipiteet eivät näköjään juuri realiteeteista piittaa. Miksi kysyt, kun kerran tiedät? Minä en ole propagandisti enkä edusta ensimmäistäkään puoluetta. Minun opettamisekseni tarvittiin henkeä uhkaava sairaus, lääke joka yksin pitää mint elossa, mutta jolta samoin "säästösyistä" on viety peruskorvattavuus - työkyvyn alenema - raskas ponnistelu avutta - "säästösyistä" - kohti sitä että sentään voisin joitakin auttaa. Ja tahdon niin myös tehdä. Kirjoitan siksi ja ainoastaan siksi, minä, joskus niin valmis takomaan omaa onnea, ylimielisenä vaatimssa sitä toisilta - lopulta ymmärsin, etten hyödy muusta täällä kuin toisen onnen takomisesta - se yksin on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. Ja pakostakin monelta taholta elämän tuttavan. . . Joudunpahan vain jatkuvasti ihmettelemään, kuinka autan heikoimpia, niitä, joista on nyt tullut niitä "köyhiä joiden pitää saada" kuten kauniisti todettiin. "Keskiluokka" jakautuu kiivasta tahtia hyvätuloisiin ja varattomiin.
Tavallaan tämä väittely on ollut täysin yhdentekevä - ellei sitten jokin pieni siemen jää itämään. Et itse tiedä, missä huomenna olet - en tiennyt minäkään silloin kun olin tarmokas "oman onneni seppä". Onni? Mitä se on? Ei rahaa, totta. Mutta jos ketä ihailen niin heitä, jotka säilyttävät rohkeutensa menettäessään vähitellen kaiken. Onnettomuutta ja tarpeetonta murhetta näen lähelläni, kun musikaalisille lapsille ei enää olekaan, edes koko suvun yhteisillä ponnistuksilla, mahdollisuutta tarjota opiskelumahdollisutta, kun vanhemmat myyvät varsin vaatimnattoman unelmiensa täyttymyksen - omin käsin rakennetun mökin - kustantaakseen vaikeasti sairaan lapsenlapsensa hoidon - kun yllättävät työttömyyspäivät kaatavat huolellisesti lasketun budjetin. Ihminen ei elä vain leivästä, mtyta ilman sitä hän menehtyy - ja siihen "ei-leipään" on saatu varallisus tasaamalla saamaamme.
- Mitä ihmettä teillä on tätä vastaan?
- Kenen sosiaaliturvaa on parannettu??? Jankutus on turhaa - ensimmäistäkään esimerkkiä en ole kuullut. Ansiomahdollisuuksia kyllä! Muun muassa verokikkailuin, jotka eivät moraalisesti ole juuri muuta kuin varkautta. En toivo omaa tietäni kenenkään tallattavaksi - mutta joskus kyllä toivon.