Siionin virsien uudet virret (lisävihko)

[seppos]

Sitä saa mitä tilaa!

Minä ainakin olen taas syvästi loukkaantunut Juden kannanotoista (päätoimikunnan edustajana), kun selitykset viimeksi kirjoitetusta ovat jälkeenpäin olleet kovin ontuvia.

Ensimmäisen kerran loukkaannuin silloin, kun hän meni radikaaliudessaan ja pasifistisuudessaan minusta liian pitkälle, arvioidessaan ja häpäistessään yhteiskunnan sankareita - veteraaneja ja isänmaatani, jotka ainakin minulle merkitsevät paljon. Siihen sisältyi vielä puoltolauseita Juden toiminnasta, fanittamista ja uhkauksia minun erottamisestani foorumin ylläpitäjän taholta (ei seppos). Samaa koki myös edesmennyt Juhoma. Saimme höperön maineen ja meitä syytettiin jo vanhan ja poisheitetyn körttiläisyyden ihannoinnista. Sitä emme tosin kokeneet Herättäjäyhdistyksen taholta, enkä minä koe sitä vieläkään.

Niin otti silloin 'pannuun', että erosimme molemmat foorumilta. Murehdimme sitä suuntaa, johon körttiläisyys oli uusin aattein ja vaattein (tarkoitan puolialastonta pukeutumista esim. herättäjäjuhlilla) menossa. Siitä alkoi myös ystävyytemme ja sain olla Juhoman rinnalla hänen elämänsä loppuun saakka - ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Totesimme hiljattain edesmenneen ystäväni Katri Taanilan kanssa usein: Voi meitä poloisia kehäraakkeja, kun olemme juuttuneet esi-isiemme uskon näkemyksiin - kilvoittelua ja armoa tarvitsevina. Meistä se herännäisyyden malli, mikä meihin on istutettu, ei lähde pos kirveelläkään - mutta haitanneeko tuo mittään. Jos se muita haittaa, emmehän sille mitään voi. Eikä se nyt liene suuri synti, jos sitä joskus korostammekin. Paljon saimme siitä takkiin. Katri totesi myös usein: "Tänä päivänä on herännäisyyttä, mutta ei heränneitä". (Saan ystävyytemme palkaksi Katrin arvokkaan Vanhan Biblian ja v.1701 virsikirjan uudistetun painoksen).

Jos uudet tuulet herännäisyydessä ovat Juden näköiset, ei hyvältä näytä. Onneksi näin ei Herättäjäyhdistyksen taholta anneta ymmärtää ja siksi sitä halutaankin moittia.

Nyt tilanne on ajautunutkin taas siihen pisteeseen, että en halua osallistua enää foorumin keskusteluihin ja tuskin mielipiteitäni edes joku kaipaakaan.

vaivattu sielu ja entinen nimimerkki Lars Mikael.

(mahtaakohan tämä vuodatukseni olla julkaisukelpoinen, vai poistetaanko se foorumin kirjoituksista?)

Kenenkään juttua, joka kirjoittaa rakkaudesta Siionin Virsiin ja herännäisyyteen ei poisteta. Mielipiteitä on monta ja niistä vielä eri vuosikerrat. Yritetään kestää niitä ja toisiamme. Yksikään henkilö ei edusta herännäisyyttä, mutta voi kuulua joukkoon. Meidän liikkeemme antaa poikkeuksellisen suuren vapauden yksilöille eikä ylhäältä määrätä, vastapainona on sitten suuri vastuu, sillä yhdistys ei auta ketään taivaan portilla, vaan sinne on mentävä yksin. Jatkakaamme keskustelua ja kunnioittakaamme toisiamme kaikesta huolimatta.

[jude]

Kävin läpi satunnaisotannalla 10 prosenttia virsistä sekä lisäksi uudet virret kattavammin. Vaikuttaa siltä, että maatalouteen liittyvää kuvastoa on lähes yksinomaan uusissa virsissä. Vanhoissa virsissä on yllättävän vähän sellaisia kielikuvia, jotka ovat nykyiselle varhaisnuorisolle tuiki tuntemattomia.

Sen suuremmalla syyllä nimenomaan lisävihko-Siion on väärällä asialla. Vastaavanlaista empiiristä tutkimusta tekemättä olin ajatellut kielikuvien pysyneen suht samana. Jos nyt tilanne onkin päinvastainen, hälytyskellojen tulisi soida. Haluammeko viedä Siionin virret maatalousmaahan vai nykyajan ihmisille?

Minä ainakin olen taas syvästi loukkaantunut Juden kannanotoista (päätoimikunnan edustajana), kun selitykset viimeksi kirjoitetusta ovat jälkeenpäin olleet kovin ontuvia.

Jaa-a, jos tätä päätoimikunta-asiaa nyt täytyy vatvoa, niin minuna minut on vissiin sinne valittu ja hyväksi nähty, sarvineni ja hampaineni. Kaikesta kirjoittamastani saa ehdottomasti loukkaantua, ja se on varsin hyväkin juttu: enpähän höpötä turhia ja jätä lukijaa kylmäksi.

Sitä paitsi minäkin voisin loukkaantua toistuvasta tavastasi kirjoittaa nimimerkkini väärin. Onko se sitten sitä kunnioitusta?

Murehdimme sitä suuntaa, johon körttiläisyys oli uusin aattein ja vaattein (tarkoitan puolialastonta pukeutumista esim. herättäjäjuhlilla) menossa.

Jos nuorison puolialastomuus on pahimpia huolenaiheitasi, niin hyvinpä ovat sinulla asiat. Kristus ei muistaakseni pukeutunut ristillä körttipukuun - saattoipa olla enemmänkin kuin puolialaston!

Totesimme hiljattain edesmenneen ystäväni Katri Taanilan kanssa usein: Voi meitä poloisia kehäraakkeja, kun olemme juuttuneet esi-isiemme uskon näkemyksiin - kilvoittelua ja armoa tarvitsevina.

Niitäkö tässä nyt ollaankin vastustamassa? Kas vain, eteisen peilissähän näkyykin sarvet otsassa. Hyvä tietää, se on hyödyksi itsetutkiskelulle.

Jos körttiläisyydellä on jotain annettavaa jollekulle, niin juuri nuo ovat ne kaksi asiaa. Mutta kaikki muu muuttuu ajan mukana ja niin täytyy olla: jokainen aika tarvitsee niistä omanlaistaan puhetta.

Nyt tilanne on ajautunutkin taas siihen pisteeseen, että en halua osallistua enää foorumin keskusteluihin ja tuskin mielipiteitäni edes joku kaipaakaan.

"I could not agree with what you say for my life, but I'll fight to death for your right to say it."
Älä nyt luovuta. Jos keskustelu lakkaa, lakkaa ajattelu, lakkaa liike, lakkaa kehitys.

[PekkaV]

Kuinka sovittaa vanhempien kunnioitus ja uudistamistarve? Se ei aina onnistu ilman haavoja. Taistelu, henkien taistelu (vrt. Joel Lehtosen samanniminen kirja).

[Samuli]

Kokonaisuudistus on vireillä. Siinä on tarkoitus sulauttaa lisävihko varsinaiseen ja muokata periaatteessa kaikkia tarpeen mukaan. Uusien lisääminen ei kai nyt tule kyseeseen. Vai liekö sekään poissuljettu?

Tietenkin tulee myös uusia. Kokonaisuudistuksen yksi keskeisimpiä eroja lisävihkon tekemiseen verrattuna on se, että nyt katsotaan kokonaisuutta. Onko tarpeetonta toistoa? Puuttuuko joitakin aiheita, mitä tarvittaisiin? jne. Lisävihkoa ei "sulauteta" kokoelmaan, vaan sen suhteen ollaan erityisen kriittisiä. Se on nyt ollut koekäytössä ja katsotaan, mitä siitä on juurtunut käyttöön, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Eli samat kriteerit pätee, kuin muihinkin virsiin.

Hauskaa, että täällä on tällainen ketju! Jatkakaa!

[Samuli]

Judelle tiedoksi, että on niitä nuoria muuallakin kuin Helssingissä. Niin ja luulen, että Helsingissä on myös mummoja.

Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Pieni keskustelu pohjoisempien alueiden aluesihteerien kanssa tuo usein esille sen, että monella perinteisellä körttipaikkakunnalla seuraliike mitä todennäköisimmin tyrehtyy seuraavan viidentoista vuoden aikana. Ja yksi syy on se, että nuoria on vaikea saada mukaan, koska nuoria ei ylipäätään ole kyseisillä paikkakunnilla. Monen pienen paikkakunnan väestöpyramidi osoittaa tämän valitettavan tosiasian.

Anteeksi vain, mutta minusta te olette olleet kohtuuttomia Judea kohtaan. Jos ei noita kysymyksiä ja ajatuksia saa tai uskalla edes esittää, ollaan väistämättä menossa siihen, että körttiläisyydestä tulee muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain perinneliike ja sitä kautta vain nykyisen iäkkäämmän väestön saattohoitoliike. Silloin on turha enää uudistaa Siioniakaan - nykyinen kelpaa kyllä nykyiselle joukolle.

Yhdestä painopisteestä olen kuitenkin Juden kanssa hiukan eri mieltä: vaikka Siionin virsien kokonaisuudistus on tärkeä asia, siihen ei saa ladata liikaa odotuksia. Vain Siionia uudistamalla ei tätä liikettä pelasteta. Malmivaara aikoinaan uudisti Siionin, mutta sen rinnalla loi organisaation, perusti lehden ja kustannusosakeyhtiön, oli mukana perustamassa kansanopistoja jne. Nytkin pitäisi samalla tavalla "kyntää leveällä auralla" vai sanoisinko mieluummin "ajella monikaistaista moottoritietä".

Monen muunkin asian kuin Siionin virsien on uudistuttava tässä yhdistyksessä, jos meinataan että herännäisyys on elävä liike vielä kolmenkymmenen ja kolmensadan vuoden kuluttua. Onneksi oma historiamme kannustaa tähän.

[Samuli]

Hämmästyneenä kuulin eilen seuroissa, että Siionin virsiä ollaan taas uudistamassa!
Ettei kävisi niin kun virsikirjan ja Raamatun kanssa, että nekin, joille opukset vielä edes etäisesti tuttuja, vieraantuvat, kun ulkoa osatut tutut kohdat uudistetaan toisiksi. Kehtaisinkohan paljastaa, että itseltäni on Raamatun lukeminen lähes jäänyt, kun tuli uusi käännös käyttöön. Virsikirjastakin osasin ennen paljon ulkoa, numeroita myöten, nyt en muista varmuudella enää kumpiakaan sanoja, joten ei tule veisailtuakaan. Olenkohan näine ajatuksineni yksinäinen varhaisvanha luonnonoikku, vai onko muillekin käynyt samalla tavalla?   
Kuinkahan käy nykylasten ja -nuorten sukupolvelle, joka on kuullut virsiä vain koulun joulukirkossa, jos sielläkään?

Maisakai on siinä mielessä oikeassa, että mitään uudistuksia ei koskaan tehtäisi, jos niistä päätettäisiin kansanäänestyksissä. Kaikkien uudistusten yhteydessä kaipaillaan aina (huom.!) edellistä versiota. Tämä paljastaa sen, minkä maisakaikin tuo esille: jokainen haluaisi säilyttää sen virsikirjan, Siionit, jumalanpalveluskaavan ja raamatunkäännöksen, jonka on lapsena oppinut. Siihen liittyy läheisimmät tunteet ja turvallisuus. Tämä on näkökohta, joka täytyy aina eri uudistuksissa muistaa.

Toisaalta se ei saa peittää alleen sitä tosiasiaa, että uudistuksia on välttämättä tehtävä. Kuinkahan elävää meidän luterilaisuus ja körttiläisyys olisi, jos veisaisimme edelleen Laguksen Siionia ja 1701 virsikirjaa, lukisimme 1700-luvun Raamattua ja viettäisimme nelituntisia jumalanpalveluksia 1600-luvun kaavalla?

[seppos]

Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Pieni keskustelu pohjoisempien alueiden aluesihteerien kanssa tuo usein esille sen, että monella perinteisellä körttipaikkakunnalla seuraliike mitä todennäköisimmin tyrehtyy seuraavan viidentoista vuoden aikana. Ja yksi syy on se, että nuoria on vaikea saada mukaan, koska nuoria ei ylipäätään ole kyseisillä paikkakunnilla. Monen pienen paikkakunnan väestöpyramidi osoittaa tämän valitettavan tosiasian.

Anteeksi vain, mutta minusta te olette olleet kohtuuttomia Judea kohtaan. Jos ei noita kysymyksiä ja ajatuksia saa tai uskalla edes esittää, ollaan väistämättä menossa siihen, että körttiläisyydestä tulee muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain perinneliike ja sitä kautta vain nykyisen iäkkäämmän väestön saattohoitoliike. Silloin on turha enää uudistaa Siioniakaan - nykyinen kelpaa kyllä nykyiselle joukolle.

Yhdestä painopisteestä olen kuitenkin Juden kanssa hiukan eri mieltä: vaikka Siionin virsien kokonaisuudistus on tärkeä asia, siihen ei saa ladata liikaa odotuksia. Vain Siionia uudistamalla ei tätä liikettä pelasteta. Malmivaara aikoinaan uudisti Siionin, mutta sen rinnalla loi organisaation, perusti lehden ja kustannusosakeyhtiön, oli mukana perustamassa kansanopistoja jne. Nytkin pitäisi samalla tavalla "kyntää leveällä auralla" vai sanoisinko mieluummin "ajella monikaistaista moottoritietä".

Monen muunkin asian kuin Siionin virsien on uudistuttava tässä yhdistyksessä, jos meinataan että herännäisyys on elävä liike vielä kolmenkymmenen ja kolmensadan vuoden kuluttua. Onneksi oma historiamme kannustaa tähän.

Ei hätää onhan meillä körttifoorumi. Anteeksi tuo huono vitsi tuossa alussa. Onko se Aholansaaren rippikoulujen jne. lisäksi ainoa uusi asia aikoihin millä on kynnetty leveämmällä? No on perustettu nettitoimikunta, joka tekee omaa hommaansa, mutta se ei riitä, vaan meidän on jatkuvasti katsottava ympärillemme ja etsittävä sitä mikä on herännäisyydelle sopivaa kuten esimerkiksi kirvesuskovaiset eli heimotyö, joka on erinomainen tontin laajennus, vaan ei ole nuorisotyötä, minne toiminnan painopistettä on pakko siirtää enemmän. Tiesittekö muuten mikä on maailman lyhin työmatka. Se on tuumasta toimeen.

[Samuli]

Nyt tilanne on ajautunutkin taas siihen pisteeseen, että en halua osallistua enää foorumin keskusteluihin ja tuskin mielipiteitäni edes joku kaipaakaan.

Vaivattu sielu, et saa häipyä! Niin Siionin virsiä uudistaessa kuin herännäisyyden tulevaisuutta pohdittaessa tarvitaan erilaisia mielipiteitä. Herännäisyyden yksi vahvuus on ollut jo vuosikymmeniä se, että tähän liikkeeseen mahtuu eri tavoin ajattelevia ihmisiä, eikä kaikkia ole vaadittu samaan muottiin. Tämän soisin säilyvän jatkossakin.

Selitän vielä vähän, miksi puolustan Judea, vaikkei kukaan ole vielä sitä ehtinyt kyseenalaistamaankaan. Anteeksi tämä epäluottamus.

Työssäni pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka ovat näitä paljon puhuttuja "lähinnä heränneitä". Monet heistä eivät ole etsinnästään huolimatta löytäneet itselleen sopivaa paikkaa kirkollisella kentällä. Monelle heistä herännäisyys on kiinnostava ja heidän ajatteluaan vastaava liike. Miksi nämä ihmiset eivät kuitenkaan juurru körttiläiseen seuraliikkeeseen?

Syynä on meidän vanhanaikainen kielemme ja kulttuurimme. Esim. sellainen pieni asia kuin virren aloittaminen seuroissa ilman numeron ilmoittamista sitä ennen on minulle tässä liikkeessä kasvaneena tuttu, turvallinen ja pidetty tapa. Sen sijaan moni uusi kokee sen poissulkevana: on sisäpiiri, joka heti yhtyy virteen ja sitten katselee nyrpeänä niitä, jotka selaavat hakemistoa. Tästä syystä olen joutunut itsekin luopumaan tuosta tavasta ja yleensä tämän alueen seuroissa ilmoitetaan ensin numero ja sitten rauhassa odotetaan, että kaikki pääsevät mukaan. Sama ilmiö näkyy myös seurapuheiden kielikuvastossa ja Siionin virsissä. Ne eivät valitettavasti avaudu helposti uusille mukaan tulleille.

Minäkin kun olen syntymästäni lähtien ollut keski-ikäinen, kaipaisin tunnetasolla Vaivatun sielun mainitsemia muotoja ja sisältöjä. Työssäni en voi kuitenkaan kahlita itseäni niihin, sillä muuten täällä jäisi aika moni nälkäinen ravinnotta.

Summa summarum: kun (ei jos) pohditaan herännäisyyden tulevaisuutta, on otettava huomioon niin Vaivatun sielun edustama perinteinen kuin Juden edustama uusi ajattelu. Kumpikaan ei edusta pientä vähemmistöä tämän liikkeen sisällä. Ja molempien tavoin ajattelevilla on paljon annettavaa herännäisyydelle ja herännäisyydellä heille.

[Samuli]

Ei hätää onhan meillä körttifoorumi. Anteeksi tuo huono vitsi tuossa alussa. Onko se Aholansaaren rippikoulujen jne. lisäksi ainoa uusi asia aikoihin millä on kynnetty leveämmällä? No on perustettu nettitoimikunta, joka tekee omaa hommaansa, mutta se ei riitä, vaan meidän on jatkuvasti katsottava ympärillemme ja etsittävä sitä mikä on herännäisyydelle sopivaa kuten esimerkiksi kirvesuskovaiset eli heimotyö, joka on erinomainen tontin laajennus, vaan ei ole nuorisotyötä, minne toiminnan painopistettä on pakko siirtää enemmän. Tiesittekö muuten mikä on maailman lyhin työmatka. Se on tuumasta toimeen.

Uskallankohan työntekijänä sanoa ääneen? No, olkoon menneeksi. Kaksi asiaa tarvittaisiin: 1) Herättäjä-Yhdistyksen koko organisaatio kaipaisi isoa remonttia. 2) Körttifoorumin ja Kuvaseurojen tapaisia ruohonjuuritasolta (siis ilman työntekijöitä ja luottamushenkilöitä) nousevia innovaatioita tarvittaisiin runsaasti lisää.

[santtu-62]

Sen suuremmalla syyllä ... Niitäkö tässä nyt ollaankin vastustamassa? Kas vain, eteisen peilissähän näkyykin sarvet otsassa. Hyvä tietää, se on hyödyksi itsetutkiskelulle.
Jos körttiläisyydellä on jotain annettavaa jollekulle, niin juuri nuo ovat ne kaksi asiaa. Mutta kaikki muu muuttuu ajan mukana ja niin täytyy olla: jokainen aika tarvitsee niistä omanlaistaan puhetta.
"I could not agree with what you say for my life, but I'll fight to death for your right to say it."
Älä nyt luovuta. Jos keskustelu lakkaa, lakkaa ajattelu, lakkaa liike, lakkaa kehitys.

Mielipiteitä mahtuu ja körttifoorumi on körttifoorumi. Hieman kummastuttaa kumminkin, jude.
Englannin kielen vetäminen viestiisi… (näin hieman vuorovaikutusta opiskelleena sekä jonkin verran psykologiaan perehtyneenä) paistaa kyllä nyt hieman ylimielisyys ja lisäisin ehkä vähän myös itsensä korostaminen tämän päivän ”suurena uudistajan”.

Sitä en sano, herännäisyys tarvitsee hieman uudistumista. Mutta missä muodossa se pitäisi tapahtua, on sitten aivan eriasia. Minulla ei ole siihen vastausta, mutta en ainakaan usko mihinkään nopeisiin radikaalisiin muutoksiin.
Nopeista ja suurista käänteistä on aika paljon itselläni kokemusta ja niitä esimerkkejä löytyy kyllä myös tämän päivän yhteiskunnastamme myös evankelisesta kirkostamme.

[seppos]

Kaikkien näiden puheenvuorojen jälkeen voisin lainata eilistä seurapuhujaa, jonka mukaan herännäisyys on eniten ajan kuluessa muuttunut herätysliike, joten on poljettu muutakin kuin kuntopyörää. Miten on siitä, voi kukin esittää omia arvioitaan.

[santtu-62]

Kaikkien näiden puheenvuorojen jälkeen voisin lainata eilistä seurapuhujaa, jonka mukaan herännäisyys on eniten ajan kuluessa muuttunut herätysliike, joten on poljettu muutakin kuin kuntopyörää. Miten on siitä, voi kukin esittää omia arvioitaan.

"Sinäkin Brutukseni", älä mene nyt ottamaan itsellesi viimeistä puhetta

[mami]

Esim. sellainen pieni asia kuin virren aloittaminen seuroissa ilman numeron ilmoittamista sitä ennen on minulle tässä liikkeessä kasvaneena tuttu, turvallinen ja pidetty tapa. Sen sijaan moni uusi kokee sen poissulkevana: on sisäpiiri, joka heti yhtyy virteen ja sitten katselee nyrpeänä niitä, jotka selaavat hakemistoa.

En ole kokenut, että kukaan katselisi minua nyrpeästi, kun odottelen, että numero paljastetaan. Mutta olisi tietysti kivempi veisata heti alusta, koska perinteisellä menetelmällä hyvistä sanoista menee vähintään puoli säkeistöä hukkaan ja virren ajatus katkeaa. Toisaalta tämä aloittamiskäytäntö on juuri sellainen körttiläinen niche, jota voi ylpeillen esitellä ulkopuolisille - siis jos se toimii.

Toinen seuroissa vieraannuttava asia ovat ns. muistelupuheet, joiden pääasiallinen sisältö on se, että on nähnyt livenä jonkin kuuluisan körttijohtajan. Muistelupuheilla on toki perinneyhdistyksessä oma sijansa, mutta välttämättä ne eivät ravitse sanannälkäisiä kuulijoita. Olen tosin ollut huomaavinani, että puheista vain noin 25 % on varattu tähän tarkoitukseen ja se on ihan hyvä suhdeluku.

[mt]

Toisaalta se ei saa peittää alleen sitä tosiasiaa, että uudistuksia on välttämättä tehtävä. Kuinkahan elävää meidän luterilaisuus ja körttiläisyys olisi, jos veisaisimme edelleen Laguksen Siionia ja 1701 virsikirjaa, lukisimme 1700-luvun Raamattua ja viettäisimme nelituntisia jumalanpalveluksia 1600-luvun kaavalla?

Näin on, mutta samalla pitää muistaa, että kukaan ei ole kieltänyt veisaamasta Laguksen Siionia ja 1701 virsikirjaa eikä lukemasta vuoden 1701 Bibliaa tai 1933/38 Raamattua, jos siltä tuntuu. Saa veisata vanhaa yksin ja porukassa. Ja veisataankin esim. edellistä eli Malmivaaran Siionia aina silloin tällöin. Itsekin lueskelen nykyisin enemmän 1701 virsikirjaa kuin uusinta versiota.

Kullakin ajalla ja sukupolvella on oma kielensä. Kielilläpuhumista  glossolalian merkityksessä ei enää esiinny herännäisyydessä, mutta kielilläpuhumista on sekin, että puhutaan samaa kieltä kuulijoiden kanssa. Näin ainakin väitti Matti J. Kuronen muistellessaan helluntaiviikon aamuhartaudessa alkuaikojaan Konnunsuon vankilapappina.

Uskonpuhdistuksen perintöä on se, että Sanaa julistetaan kansankielellä. Luther piti tätä niin tärkeänä, että kirjoitti siitä virressäänkin. Siteeraan vuoden 1701 virsikirjaa (61), koska nykyisessä tätä virttä ei enää ole.

Koko mailma sinua kiittäköön,
O, Herra! jokaitsell' kielell'.
Kaikki kansa myös iloitkaan,
Nyt veisaten hyvällä mielell';

Virsiä uudistettaessa ei oteta mitään pois, vaan kasvatetaan virsiaarteistoa. Kansanliikkeen yksi tehtävä voisi olla huolehtia omalta osaltaan siitä, että vanhojakin virsiä on halullisten sielujen saatavilla. Internet antaa siihen mahdollisuuden vähin kustannuksin.

Mt
 

[Pyryharakka]

Näin sivusta katsojana (en ole vielä ehtinyt päästä sensimmäisiinkään seuroihin mukaan, mutta ensi helmikuussa järjestämme tänne) haluan vain mainita virsikirjauudistuksesta. Sitä kovin meidänkin lähetysmummot pahoitteli, että on menty muuttamaan. Sitten kun saatiin kanttori mukaan lähetyspiiriin ja pidettiin virsien toivelaulut, niin eikös suurin osa toivotuista oli juuri niitä uusia virsiä.