Ystävät hyvät,
minä olen ihan tosissani huolissani körttiläisyyden nykytilasta ja etenkin tulevaisuudesta. Tarkoitukseni ei ole ollut väheksyä Pohjanmaan mummoja. Tarkoitukseni on ollut todeta, että muutaman kymmenen vuoden päästä Pohjanmaan mummot ovat kuolleita ja maaseutu vielä autiompi kuin nykyään. Herännäisyys, kuten kaikki muutkin perinneliikkeet, pysyy Suomen väestörakenteen muuttuessa elossa vain siinä määrin kuin se pystyy löytämään kasvualueilta - siis täältä etelästä - tarpeeksi nuorta väkeä joihin vedota. Ja etelän nuorta väkeä eivät perinneliikkeet kiinnosta. Saattohoidolla tarkoitan nykyistä Herättäjän toimintamallia, jossa paikallisosastoja on kepulaiseen tapaan joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, vaikka samat ihmiset ovat niiden johdossa olleet jo kymmeniä vuosia ja haluaisivat lopettaa, mutta kun uutta väkeä ei tule. Tämä on ihan oikea tilanne, josta kuulin Körttifoorumi- tapahtumassa.
Jos uusia ihmisiä halutaan mukaan liikkeen toimintaan, olisi syytä miettiä toimintatapoja. Körttiläisyyden yhteydessä puhutaan usein "lähinnä körttiläisistä" suurena lukuna tilastoissa. Puhutaan myös "joukkoon rakastamisesta". Tämän käsitteen ongelmallisuuteen viittasin edellisessä viestissäni. Seuroihin saa kyllä tulla kuka vain, mutta aika paljon intoa pitää olla, jotta pääsee syvemmälle sisäpiiriin. Nuorten tupailloissa ei näy muita kuin Aholansaaren riparien käyneitä. Nuori Yty- lehti on sisäpiirivitsejä pullollaan. Körttikodin seuroissa käy aika vähän uusia kasvoja. (Hankaluuteen on törmännyt myös allekirjoittanut, jonka suku on ollut körttiläistä jo herännäispappi Emil August Wichmannin ajoista 1800-luvun alussa, mutta joka ei ole asunut Körttikodilla.)
Jonkun mielestä minä kiellän Lutteeruksen virren ja herännäisyyden historian. Ohi menee maalista. Kävin katsomassa Picasso- näyttelyn viikko sitten. Picasson työt ovat olleet omana aikanaan merkittäviä. Nykyään jos joku tekisi samanlaisia, se olisi auttamattomasti vanhentunutta, kopiointia. Picasso on kuitenkin vaikuttanut taiteen kehitykseen omalla tavallaan. Jos sanon että körttiläisyys ei voi pysyä ikuisuutta takertuneena menneisyyteensä, en sano etteikö mennyt olisi omana aikanaan ollut merkityksellistä. Nykyaika on kuitenkin nykyaikaa, ja sen tuomiin haasteisiin on vastattava ajan omilla keinoilla. Muuten ollaan hukassa kuin raamattufundamentalisti UT:n eksegetiikan luennolla.
Pohjanmaan mummoista vielä. Minulla on elämässäni kaksi isotätiä ja yksi isoäiti edustamassa tätä ihastuttavaa ihmisryhmää. Kunnioitan heitä tavattomasti, ja heillä takuulla on paljon sanottavaa aiheesta kuin aiheesta. Mutta kukaan ei väitä, eivät he itsekään, että heillä olisi nykyään jotenkin suuri rooli herännäisyyden kehityksessä. Kun heistä aika jättää, heidän tilalleen ei tule uusia Pohjanmaan mummoja. Siksi tarvitaan Helsingin nuoria aikuisia, jotta liike pysyisi hengissä.
