Kirjoittaja Aihe: "Uuskörttiläisyys"  (Luettu 31591 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
"Uuskörttiläisyys"
« : 15.08.08 - klo:21:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Niin....teologinen ongelma täällä körttifoorumilla tuntuu olevan, että hyviä tekoja ei tarvita taivaaseen pääsemiseksi vaan sinne päästään Jumalan armosta. Olenkin siitä samaa mieltä, että Jumalan armosta, mutta olen vissiin aiemminkin tuonut esille sen, että, että uskon pitäisi sinänsä johtaa nöyriin, hyvin tekoihin. Asiaa korostetaan lukuisissa Uuden Testamentin kohdissa.

Lainasin Salista uskonnonsyöttö-keskustelusta. Olen talkoissa Suomen lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa ja tuli kolmosleirin rippipapin Pekka Härkösen kanssa puhetta synnistä. Totesi siinä harmittelevansa eräänlaista katsontatapaa, jota nimitti "uuskörttiläisyydeksi" - siis nimenomaan tätä, että kun kerran voi luottaa vain Jumalan armoon, omilla tekemisillä ei ole mitään väliä.

Erittäin typerästi ajateltu, sanoisin. Toivon, etten koskaan tule huomaamaan itsessäni tuollaisia piirteitä. Esimerkkinä kultainen sääntö; jos olet k-pää, on ihan oikeutettua, ettei kukaan pidä sinusta. Maailmassa on normeja ihan sen takia, että kaikilla olisi kiva olla. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja miettiessä sitä, kuka on lähimmäinen, voidaan pohtia kertomusta laupiaasta samarialaisesta.

Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?

Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Benkku

  • Vieras
Re: "Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #1 : 15.08.08 - klo:22:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"

Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?

”Uuskörttiläisyys”, särähtää korvassa , samoin myös kyllä nykykörttikin. Ehkä voisi kumminkin ajatella että lapsella on monta nimeä. Sillä onhan meidän yhteiskuntamme jollain tavalla käymistilassa. Suuret ikäluokat jäävät työelämästä pois ja vastuun pitäisi siirtyä kivuttomasti nuoremmalle polvelle jne. Itse katsoisin että myös herännäisyys ja körtit käyvät sisäistä kuin myös ulkoista muodonmuutosta.
Oma kantani on että väkisin tekemällä hyvää ,niin sille ei ole pohjaa. Vaan silloin kun sydämessä Herrani saa valtaa. Teen luonnostaan hyviä tekoja enemmän, niin että en edes huomaa. Toisaalta jos taas ”vihta housu” on saanut hyvän sijan sydämessäni, niin teotkin, on sen mukaisia elämässäni.  Esimerkkinä voin taas jälleen kerran todeta että tämänhetkistä ammattiani. En tee työtä hyvittääkseni pahoja tekojani tai näyttääkseni. Kuinka ”hyvä” ihminen olen, jotta palkkiona sitten saisin ihmisten ”paijauksia” päälakeeni.                                    En tiedä, itse voin todeta että minulla homma toimii. Muiden ihmisten mielestä taas ei välttämättä.
Siksi en koe että kilvoittelisin kenenkään ihmisen kanssa Jumalan edessä. Vaan kilvoittelen kyllä itse itseni kanssa, Herrani edessä ja se on kyllä yhtä ”helvetin” sotaa, joka päivä.
Lopuksi on henkilökohtainen käsitys armosta vertauskuvallisesti:
Olen esimerkiksi öljylyhty ja jotten sammuisi. Niin öljylyhdyn omista lisää aina välillä paloöljyä tai katkaisee turhat ”röysteet”  palavasta ”sydämestä”. Valaistakseni edes vähän ympäristöä ja jos Hän ei ole tyytyväinen, öljylyhty sammuu.
Eli armosta saan elää. Eikä siihen auta vaikka kurkkusuorana huutaisin armo Häneltä, sillä Hän päättää. Milloin päiväni on luetut.
ps. Nämä on niitä ikuiskysymyksiä ja ne aina varmaan askarruttavat meitä kaikkia välillä.   :smt083

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Re: "Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #2 : 16.08.08 - klo:07:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Olen talkoissa Suomen lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa ja tuli kolmosleirin rippipapin Pekka Härkösen kanssa puhetta synnistä. Totesi siinä harmittelevansa eräänlaista katsontatapaa, jota nimitti "uuskörttiläisyydeksi" - siis nimenomaan tätä, että kun kerran voi luottaa vain Jumalan armoon, omilla tekemisillä ei ole mitään väliä.


On muuten kiva paikka tuo Päiväkumpu. Poikani olivat molemmat siellä rippikoulussa. Rippujuhlatkin pidettiin samoilla seuduilla.

Jumalan armoon ja vain armoon luottaminen ei ole mitään uuskörttiläisyyttä eikä nykykörttiläisyyttä. Ehkä asiaa on hieman liioiteltukin Paavo Ruotsalaisen sanojen perusteella: Herra tarttuu, kehen tarttuu ja vie hänet vaikka hän taistelisi vastaan. Ruotsalaisen mukaan ihminen ei tiedä Jumalan valintojen perusteluja. Herätys ja pelastuminen ovat vain ja ainoastaan Jumalan työtä. Tästä voi vetää sellaisen tulkinnan, ettei ihmisen tarvitse välittää omasta taivasosuudesta, Jumala kuitenkin valitsee, kenet pelastaa.

Lainaus
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?


Luin illalla Histan Häiden käsikirjoitusta, jossa Ruotsalaisen suuhun on pantu seuraavaa (sanoo Hildalle): Koetat pakottaa itsesi murheelliseksi ja onnettomaksi, jotta kelpaisit Herrallemme. Ei ihminen voi pakottaa itseään mihinkään. Joka sitä yrittää, epäonnistuu. Muita voi pettää tuhannesti, itseään voi pettää kerran tai ei oikeastaan koskaan. On sanottava Herralle: Tällainen minä olen, tee sinä minut paremmaksi, jos en tällaisena kelpaa. Rukousta parempaa keinoa ei ole. Sen ohella riittää, kun jätämme murheemme ja huolemme Hänen kannettavakseen. Mielestäni tässä on hyvä vastaus kysymykseesi. Olemme kaikki yhtä syntisiä vaikka kuinka uskovaisia olisimme ja synnintunnossa.

Lainaus
Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?


Mielestäni Jumalan armoa ei voi ylikuluttaa. Nykykörttiläisyyttä (meitä täällä foorumilla kirjoittavia) on arvosteltu siitä, ettemme tuo esiin herätystä uskoon tulona, ettemme perusta uskoamme Raamattuun ja ettemme tuo esiin uskovaisuutta. Olen tähän vastannut, ettei uskon määrä ole mitattavissa ja että omalla uskolla kerskaaminen ei oikein kuuluu körttiläisyyteen.

Pidän itsestään selvänä, että körttiläisyys kehittyy kristittynä liikkeenä. Ei voi lähteä siitä, että pitäytyisimme tietynlaisessa opissa, kun sellaista ei ole olemassakaan. Körtit ovat ev.lut kirkon tiukin kannattajaryhmä. Tarkoituksena on kehittää kirkkoa ja kristillistä ajattelua, ei omaa oppia. "Mutta ei yksin vaan yhdessä. Ihminen herää yksin, mutta herättyään hän tarvitsee yhteyttä muihin heränneisiin. Heränneet ihmiset tukeutuvat toisiinsa." Ja ehkä tätä tukeutumista toisiin kaivataan tällä foorumilla eniten.
Acta, non verba.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #3 : 16.08.08 - klo:12:00 »
Tukeminen ja tukeutuminen onnistuisi paremmin todellisessa kohtaamisessa. Hymiöllä on lähes mahdotonta korvata oikeaa hymyä. Voisipa istua vierekkäin niiden kanssa, joiden kirjoitukset eniten oudoksuttavat! Jäähyväisetkin jäävät vajaiksi ilman kättelyä. Joitakin voisi halatakin.

Tavataan taas ensi kesänä.

PS Minä olen päässyt Päiväkummun Riihikirkossa paitsi ripille myös naimisiin.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #4 : 16.08.08 - klo:12:11 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Tukeminen ja tukeutuminen onnistuisi paremmin todellisessa kohtaamisessa. Hymiöllä on lähes mahdotonta korvata oikeaa hymyä. Voisipa istua vierekkäin niiden kanssa, joiden kirjoitukset eniten oudoksuttavat! Jäähyväisetkin jäävät vajaiksi ilman kättelyä. Joitakin voisi halatakin.


Puhut asiaa. Hyvän vihkipaikan olit valinnut. Onnittelut siitäkin.
Acta, non verba.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: "Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #5 : 16.08.08 - klo:22:08 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Ymmärtääkseni kaikki säännöt on tehty noudatettaviksi tai niin mahdottomiksi noudattaa, että ne saavat ihmisen tuntemaan itsensä syntiseksi. Ei kai ilman synnintuntoa armokaan tunnu kovin tärkeältä asialta?

Mietin tässä siis, tuleeko nimitys "uuskörttiläisyys" ihan vain tuosta armon ylikuluttamisesta, vai onko täällä oikeasti ihmisiä jotka kuvittelevat, ettei teoilla ole mitään merkitystä ihan vaan siksi, että niillä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kanssa? Ja onko kilvoitus kadonnut körttiläisyydestä?


Olen kyllä huomannut sellaisissa (lukuisissa) liikkeissä, jotka pitävät tiukemmin kiinni säännöistä, niiden noudattamisesta ja sen noudattamisen valvonnasta, että hyvin usein Jumalalta kovin sujuvasti ja tottuneesti napataan tietty auktoriteetti saarnamiesten, pappien ja pippien tai muiden "hyvien" kristittyjen omiin käsiin - ja yhtäkkiä se auktoriteetti ei ohjaakaan rakastavasti vaan lyö hajottavasti. Jopa niin että ihmiset särkyvät, ei synnintuntoonsa vaan siihen etteivät osaa näitä iskuja torjua. Huitsin nevada on yksi paikka missä saa lukea karuja juttuja säännöistä ja armon ansaitsemisista ja ansaitsemattomuuksista, miten ihmisen kädet sulkevat portin, hurskaasti Jumalan nimissä, toki. Itse kyllä asetan suuria vaatimuksia ihmisille: pitäisi rakastaa, pitäisi olla hellä mieli, pitäisi luopua vallasta, pitäisi suojella ja hoitaa. Miten paljon sitä tässä epäonnistuukaan. Sitten en oikein välitä, jos nämä edes jotenkin hoituvat, että mitä teologisessa mielessä uskoo tai on uskomatta. Koko elämä täällä on suurta kilvoitusta - kaikki sen kilvoituksen lopulta häviämme, rakkaamme häviävät, tavalla tai toisella. Paavokin hävisi. Ellei sitten jostakin meidän ulkopuoleltamme tule ansaitsematon, ylimaallinen, yli-inhimillinen armo - jota me ihmiset emme tunne, jonka me ihmiset kieltäisimme.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #6 : 16.08.08 - klo:22:45 »
Ps. Erittäin mukava nähdä Elizaa taas täällä - olet yksi niistä monista joita on ollut ikävä!
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 458
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #7 : 17.08.08 - klo:17:45 »
Viittasin tuolla toisessa ketjussa itseeni "uuskörttiläisenä", mutta tarkoitin sillä  syntymäkörtin vastakohtaa ts. ihmistä, joka on vastikään tajunnut körttiläisyyden olemassaolon ja lähentynyt sitä. Olisi pitänyt selvyyden vuoksi sanoa "uusi körttiläinen", koska "uuskörttiläinen" tuntuu enemmän viittaavan humanistikörtteihin.

Tuo kilvoitteluasia on vaikea. Emme pyhity täällä maan päällä missään vaiheessa täydellisiksi, joten kannattaako siihen edes pyrkiä? Ja pelastukseenhan oma pyhyytemme ei vaikuta. Mutta koska UT on täynnä kehotuksia meille kristityille, niin eläkäämme ihmisiksi ja rakastakaamme lähimmiäisiämme. Ymmärrän Elizan huolen. Emme me voi elää täällä kuin siat pellossa.
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #8 : 17.08.08 - klo:19:25 »
Lainaus käyttäjältä: "mami"
Viittasin tuolla toisessa ketjussa itseeni "uuskörttiläisenä", mutta tarkoitin sillä  syntymäkörtin vastakohtaa ts. ihmistä, joka on vastikään tajunnut körttiläisyyden olemassaolon ja lähentynyt sitä. Olisi pitänyt selvyyden vuoksi sanoa "uusi körttiläinen", koska "uuskörttiläinen" tuntuu enemmän viittaavan humanistikörtteihin.


On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:

Lainaus
Tuo kilvoitteluasia on vaikea. Emme pyhity täällä maan päällä missään vaiheessa täydellisiksi, joten kannattaako siihen edes pyrkiä?


Kun tiedostaa, että on epätäydellinen, eikö pitäisi pyrki täydellisyyteen, tietoisena siitä, ettei sitä saavuta?
Acta, non verba.

Poissa Eetu

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 65
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #9 : 18.08.08 - klo:19:39 »
Vai että Päiväkummussa! Se onkin mukava paikka, itsekin olin siellä talkoolaisena parina kesänä...

Poissa mami

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 458
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #10 : 18.08.08 - klo:20:15 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"

On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:


Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.

    -humanistikörtille kaikki käy
    -pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
    -citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
    -lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
    -aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
    -passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
    -agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
    -muslimikörtti on naitu körttisukuun
    -helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
    -syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja


Ja mitä muita?
Lyö särö väärään varmuuteeni.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #11 : 18.08.08 - klo:20:45 »
- Ambokörtti on oppinut Siionin virret ensin ndongan kielellä

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #12 : 18.08.08 - klo:20:50 »
Lainaus käyttäjältä: "mami"
Lainaus käyttäjältä: "Salis"

On jo löytynyt uuskörttiläisiä, nykykörttiläisiä ja uutuutena mainittakoon humanistikörtit what ever they are. :shock:


Niin inhottavaa kuin ihmisten lokeroiminen onkin, niin sallitteko kuitenkin pientä leikkimielisyyttä? Meitä on näiden keskustelujen perusteella moneksi.

    -humanistikörtille kaikki käy
    -pietistikörtillä on henkilökohtainen usko
    -citykörtti ei tajua agraarivertauskuvia
    -lähinnä-körtiksi tunnustaudutaan, kun on pakko kertoa herätysliiketausta
    -aktiivikörttejä voi tavata seuroissa ja talkoissa
    -passiivikörtti - ks. lähinnä-körtti
    -agnostikkokörtti välttää ottamasta kantaa
    -muslimikörtti on naitu körttisukuun
    -helluntailaiskörtti on humanistikörtin mielestä sula mahdottomuus
    -syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja


Ja mitä muita?


Olen rivikörtti tai sanoisinko arkikörtti, jolla on taipumusta city-,  humanisti- ja ekokörttiläisyyden suuntaan.  Pietisti olen vain liikunnassa.  :wink:
Acta, non verba.

Benkku

  • Vieras
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #13 : 18.08.08 - klo:21:14 »
Lopputuloksena taidamme olla kaikki samaa... Vai olemmeko?   :-s

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
"Uuskörttiläisyys"
« Vastaus #14 : 18.08.08 - klo:21:36 »
Lainaus käyttäjältä: "mami"
-syntymäkörtti on saanut kaiken lahjana, eikä voi käsittää tällaisia pohdintoja

Tämän alalaji on kantakirjakörtti. Ja koska heränneiden verkosto 1800-luvulla perustui kirjeenvaihtoon (Pekka Hirvonen: Papin pojasta suurteollisuusmieheksi. Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa. Lis. tutk.), silloin lienee elänyt useampikin postikörtti.

Mt