Veisuuseurat?

[mt]

Ehkä olet joutunut sen uhriksi, kun ihmisillä on tietty kuva uskovaisuudesta.

Olet oikeassa. On kysymys pitkälti puhetavasta eri yhteisöissä. Jossain päin Etelä-Pohjanmaata herännäisporukalla oli kuulemma tapana puhua uskovaisista, kun tarkoittivat evankelisia. Muuan tuttava kertoi herännäispiireissä olevasta perheenjäsenestä sanoin "on lujassa uskossa". Ellen olisi tiennyt tekstiyhteyttä, olisin liittänyt maininnan johonkin muuhun uskonsuuntaukseen.

Herännäisyys muodostaa tekstiyhteisön, jonka sisällä on totuttu tiettyyn puhetapaan ja sanojen tiettyihin merkitysvivahteisiin. Nämä käytännöt tietysti muuttuvat vähitellen. Esim. Lars Mikaelin ja Viisveisaajan puheenvuoroja voisi tarkastella myös tästä näkökulmasta.

Yleisempää ja täsmällisempää pohdiskelua tästä näkökulmasta löytää, kun laittaa hakukoneeseen hakusanaksi "diskurssiyhteisö"...


Mt

[PekkaV]

Kieli on merkki. Käyttämällä sovittuja sanoja ilmoitat halukkuutesi kuulua joukkoon. Uusi tulokas haluaa, mutta ei ole vielä sisäistänyt merkkien merkitystä, ei ole oppinut. Oppia ikä kaikki. Vanha taas ei enää opi. Hän ei jaksa omaksua aallon harjalla olevien valtamerkkejä. Siksi hän kirjoittaa "vesittymisestä".

[Lars Mikael]

Selittäisikö joku, mitä nuo körttipietismi ja körttihumanismi tarkoittavat. En ole ikinä kuullut puhuttavan körttihumanismista.

Körttipietisti haluaa, että synti sanotaan synniksi, humanistin mielestä kaikki ovat syntisiä. Käytännössä ja pohjimmaltaan pietisti vaalii viholliskuvaa, humanisti ymmärtää kaikkien olevan samassa veneessä ja yrittää siksi välttää syntipukittelua.

Harmittavan yksipuolinen tulkinta. Mistä kyseinen tulkinta, vai onko se omasi? Pyydän ystävällisesti, että tarkistat tietosi esim. Kirkon tutkimuskeskuksen sivuilta.

[Mahjong]

Uusi suomen kielen sanakirja:

Humanismi = elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen ( ei Jumala ) En ole tutustunut kirkollisiin sanastoihin.

Pietismi= henkilökohtaista uskoa ja lähimmäisenrakkautta korostava herätysliike

Kun taas: humaaninen = inhimillinen, ihmisystävällinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen

Voitaisiinko puhua humaanista körttipietististä? :arrow: suvaitsevainen körttiherännyt

Mihinkähän soppaan taas lusikkani pistin? :roll:

[Lars Mikael]

En haluaisi esiintyä asiantuntijana enkä liioin "päältäpäsmärinä". Olen varmasti jo aivan liikaakin hämmentänyt täällä körttifoorumilla. Tämän kerran vielä poimintoja tutkijoden mielipiteistä. (mielipiteet eivät ole siis omiani)

Pietismi= henkilökohtaista uskoa ja lähimmäisenrakkautta korostava herätysliike

Tutkijat lisäävät körttipietismistä puhuttaessa vielä mm. Jumalan Sanaan (Raamattuun) tukeutumisen ja rukouksen merkityksen keskeisinä elementteinä. Tunnustus oli: Raamatussa puhuu ylösnoussut Kristus! Se näki koko kristityn elämän parannuksena ja uudestisyntymisenä.

Humanismi  = elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen ( ei Jumala )

Tutkijat näkevät vielä lisäksi sen, että körttihumanismissa on Jumalan sanalla enää toisarvoinen asema ja sen (Raamatun) arvovalta on murentunut. (Toki Jumala on kaiken keskipisteenä - allekirjoittaneen huomautus). He näkevät, että se "uskonpalo" jota pietismi edusti on hiipunut. Liberaalinen raamattunäkemys on saanut sijaa ja sen myötä liberaaliteologia yleensäkin. Hengellisestä yhteisöstä, jolle oli keskeistä huoli iankaikkisesta pelastuksesta, on tullut perinneliike, jossa puitteita entisestä on vielä jäljellä, mutta pyhä innostus ja hengellinen palavuus usein puuttuvat. Vamma on meidän yhteinen; ajanhengen vaikutus tunkee sisään. Tämä ongelma on tuttu monissa herätysliikkeissä. Julistus on usein aneemista ja maallistunutta, nykyajan liberaalin ilmapiirin mukaista. Raamatusta nouseva pietistinen ja herrnhutilainen julistus ovat paljolti vaienneet, vaikka juuret ovat niissä. Keskeisen pelastussanoman tilalle ovat tulleet monenlaiset yhteiskunnalliset kysymykset, jotka tietenkin kuuluvat kristinuskon aihepiiriin, mutta jotka eivat saisi syrjäyttää selkeää julistusta synnistä ja armosta, Jumalan tahdosta ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Muita tutkijoiden huomioita herännäisyydestä:
Herännäisyydessä korostetaan, että liike on avoin kaikille. Mitään erityisiä jäsenkriteerejä ei aseteta. Sitoutumista liikkeeseen kuvataan käsitteillä "ydinjoukko ja "äärijoukko". Ydinjoukon muodostavat ne, joille herätysliike muodostaa selkeän viiteryhmän. Liikkeen vahvuutena saattaa olla, että hyvin monet ovat saaneet liikkeestä vaikutuksia ajatteluunsa. Samalla on otettava huomioon, että kiinteästi kuuluvien joukko on varsin vähäinen. Onnistuuko liike siirtämään perinnettään eteenpäin näin löyhän kannattajajoukon varassa? Tarvitaisiinko liikkeessä vahvempi tai ainakin laajempi ydinjoukko? (TA 4/2006, herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä).

[mt]

Vankkaa taustaa Lars Mikaelin pohdinnoille antaa professori Jouko Talosen kirjoitus Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä vuodelta 2004. Se on ladattavissa pdf-tiedostona:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/talonen108-127.pdf

Houkutukseksi lainaan pienen maistiaisen:

--- Tulevan kirkkohistorian tutkimuksen haasteena
onkin selvittää esimerkiksi se, miten Wilhelmi Malmivaaran
muotoilema körttipietismi kulki juuri 1950-60-luvuilla yhä
enemmän kohti "körttihumanismia".

Nousevan uuspietismin, uuskansankirkollisuuden ja Lundin
teologian ristiaallokko upotti Scriverit, Krummacherit ja muut
"vanhat kirjat". Professori Lauri Haikolan teologinen vaikutus
lain kolmannen käytön torjunnassa oli merkittävä. Edellä on tullut
jo esille herännäisyyden avoimuus historiallis-kriittiselle raamatuntutkimukselle. ---

Parikymmentä sivua, runsaasti aineksia omaa kannanmuodostusta varten. Suosittelen riittävää haudutusaikaa.

Mt

[L.J]

Vankkaa taustaa Lars Mikaelin pohdinnoille antaa professori Jouko Talosen kirjoitus Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä vuodelta 2004.

Talosen kirjoitus on todella mielenkiintoinen, varsinkin kun sitä tarkastelee mt:n aiemin esiin nostamasta kielenkäytön ja diskurssiyhteisöjen näkökulmasta. Tarkkaavaiselle lukijalle käy melko pian selväksi, mitä mieltä  tekstin kirjoittaja henkilökohtaisesti asioista on, ja mitä aatteita hän haluaa edistää. Astian maku tulee tässä tekstissä vahvasti esiin sanavalinnoista ja niiden kautta tietoisesti tai tiedostamatta luoduista assosiaatioista.

Talonen aloittaa kirjoituksensa toteamalla, että herätysliikkeet ovat "kansanliikkeitä, jotka ovat soveltaneet klassista kristinuskoa 'ruohonjuurikirkossa'." Talosen mukaan sanainspiraatio-oppi on klassinen.  Raamatun arvovallan puolustaminen on samaa kuin tässä vanhassa raamattukäsityksessä pitäytyminen, mikä taas on ristiriidassa naispappeuden ja homoseksuaalisuuden hyväksymisen kanssa.

Bravo! Harvoin näkee näin taitavasti tieteen kaapuun puettua argumentointia. "Raamatun arvovalta" on käsite, jota kristityt yleisesti pitävät hyvänä ja kannatettavana asiana samaan tapaan kuin esimerkiksi "kristillistä lähimmäisenrakkautta". Kenelläpä olisi mitään "Raamatun arvovallan" puolustamista vastaan!

Asia muuttuu kovin toisennäköiseksi, jos termi "Raamatun arvovallan puolustaminen" korvataan Talosen tekstissä suunnilleen samaa merkitsevällä negatiivisia mielleyhtymiä herättävällä termillä kuten  "lakihenkisen raamatunkäytön puolustamisella" tai jopa suunnilleen neutraalilla ilmauksella "kirjaimellisen raamatuntulkinnan puolustaminen".

Tietyissä piireissä  on tullut suosituksi taktiikaksi nykyherännäisyyden rappion kauhistelu ja sen leimaaminen pelkäksi perinneliikkeeksi (esim. http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005/2005-06-16/ajankohtaista/heratysliikkeet) . Yritys lyödä kiilaa vanhan ja uuden herännäisyyden väliin on voimallinen ase, "hajota ja hallitse" on hyvä neuvo meidänkin aikanamme.

Onko "klassisen kristinuskon" puolustajien nuivaan asenteesen liikettämme kohtaan syynä körttiläisten vahava asema kirkossamme ja siitä aiheutunut katkeruus? Vai onko osittain kysymys myös asiallisen tiedon puuttumisesta? Saatavilla on Talosen ja Salomäen (http://www.teolinst.fi/luennot/files/ms981022.html) tekstien kaltaisia nykyherännäisyyteen kriittisesti, jopa vihamielisesti suhtautuvia kirjoituksia, mutta missä viipyy sävyltään positiivinen tai edes neutraali esitys herännäisyyden lähihistoriasta? Tällaiselle teokselle olisi kiireellinen tilaus, ennen kuin itsekin alamme uskoa teoriaan herännäisyyden rappiosta!

[Salis]

Keskustelu on käymässä erittäin mielenkiintoiseksi. Keskustelun taustalla on tietysti sukupolviero. Jotkut haluavat pitäytyä vanhassa tulkinnassa uskosta ja herännäisyydestä. Nuoremmat sukupolvet taas tulkitsevat herännäisyyttä uudella tavalla ja saavat satikutia vanhemmilta vaikuttajilta. Näin on aina ollut: Vanha on vanhan silmissä aina parempi ja uusi ei kelpaa mihinkään. Tätä sukupolvikeskustelua käydään jatkuvasti ja asettaisin tämänkin juuri tähän kontekstiin.

Mielenkiintoista tässä on se, että otetaan valikoivasti avuksi niiden tutkijoiden näkemyksiä, jotka tukevat omaa mielipidettä, mutta ne taas unohdetaan, jotka eriävät omasta mielipiteestä. Ihmisillä on aina tarve etsiä ulkopuolisia auktoriteetteja ikäänkuin vahvistamaan omaa sanomaa.

Tutkijat näkevät vielä lisäksi sen, että körttihumanismissa on Jumalan sanalla enää toisarvoinen asema ja sen (Raamatun) arvovalta on murentunut. (Toki Jumala on kaiken keskipisteenä - allekirjoittaneen huomautus). He näkevät, että se "uskonpalo" jota pietismi edusti on hiipunut.

Nykyinen herätysliike ei siis olekaan enää herännäisyyttä vaan körttihumanismia. Yllä olevasta argumentissa hämmentää se, että miksi humanismi on kirosana joillekin uskoville. Humanismihan perustuu juuri kristillisille arvoille. On vallan kummallista, että jossakin oletetaan esiintyvän omaleimaista körttihumanismia. Olisi hyvä tietää, miten se oikein on.  

Toinen kirosana tuntuu olevan liberaaliteologia. Kun kaikki muu kuin oma teologinen näkys leimataan liberaaliteologiaksi, homma maistuu pahasti astialta. Kirosana on ollut ahkerassa käytössä Paavalin Synodissa ja vastaavissa liikkeissä, jotka pitävät itseään ainoina oikeina kristittyinä ja jotka ovat valmiita tuomitsemaan muut. Liberaaliteologia on ahdasmielisten ja mustavalkoisesti ajattelevien kirosana, muttei itse liberaaliteologiaa ole olemassakaan.

Raamatun arvovallan puolustaminen ilmeisesti merkitsee samaa kuin kirjaimellista Raamatun ohjeiden noudattamista. Aiemmin totesin, että naispappien vastustajat noudattavat valikoivan kirjaimellisesti Raamattua. Ne kohdat, jotka kelpaavat lyömäaseiksi omaksutaan.

[juhani]

"körttihumanismi" merkitsee minulle tärkeintä paavalilaista etua. Me ihmiset päästään lähtemään samalta viivalta ja Jumala tekee kaiken. Ja samoin liberaaliteologian käsite. :wink:

[munkki-1]

 Liisa
Tyhmäähän tämä on, kaksi jyväskyläläiskörttiä kiistelee turhista. Silti olisin toivonut pientä vastaantuloa tai pahoittelua vielä sieltäkin. Olen kyllä ollut tänään äkäinen, sitä voi syyttää monesta sanasta tässä. Mutta selvä, homma seis.

Niin, riitelyä on hyvä vähentää itse kukin kohdallaan.

Tehdäänkö nyt sellainen sopimus, että sanotaan ensin  seitsemän hyvää asiaa, ennenkuin sanotaan yksi huono asia ja sekin liioittelematta ja  puoliystävällisesti.

Totuushan pienenee, jos sitä liioittelee  tai väheksyy.

Ainoastaan tosiasiassa voi tehdä parannuksen.

 On mahdotonta tehdä parannusta toisten väärien käsitysten  ja  tunnepitoisten huutelujen  takia.

Körttiläisyyden piirre on yleensä maltillisuus ja usein olen kokenut sen hyvänä piirteenä  Pohjanmaalla.


Viesti taisi tulla myöhässä, mutta  siirtäköön Liisa sen sopivampaan paikkaaan.  Kiitos

munkki-1

Äitini veisasi aamusta iltaan siionin virsiä,  

[Liisa]

Viesti taisi tulla myöhässä, mutta  siirtäköön Liisa sen sopivampaan paikkaaan.  Kiitos

Viestiä en pysty siirtämään toiseen ketjuun tai toisaalle samassa ketjussa (enkä aina jaksa). (Pystyy ainoastaan jakamaan vanhasta aiheesta uudeksi ketjuksi viestejä.) Siksi olisi tärkeää kirjoittaessa miettiä, että menee oikeaan. Tämä ihan noin yleensä tiedoksi.

Hyvä ajatus kyllä, munkki-1.

[Mahjong]

Veisaamme Espoon herättäjäjuhlilta tutuksi tulleen

Espoolaisen virren

1. Jeesus ristinpolkuasi kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin. Astu teille kaupungin,
kadun kulmiin, toreillemme, ruuhkaan kauppakeskustemme.

2. Kiire, kilpailu ja huolet, vaatimukset kodin, työn
lyövät selkään niinkuin nuolet, ahdistavat läpi yön.
Hoida, Jeesus Mestari haavojamme hellästi,
että kovuutemme haihtuu, kiitosvirteen ahneus vaihtuu.

3. Huutaa väärä elämämme luomakunnan tuskassa,
pienet, heikot keskellämme jäävät usein avutta.
Neuvo, Herra meille se, kuinka suuntaa muutamme!
Mistä itsekkyyden vaivaan löytyy rakkaus, lääke Taivaan.

4. Jeesus sinä edellämme kuljet tietä kuninkaan,
tahdot kulkureittejämme hiljaa viedä oikeaan:
Luokse ristin liittymän meille tietäs näytäthän.
Siellä armo uuteen kantaa, meidät toisillemme antaa.

Sanat: Leena Ravantti
Sävel: Markku Kilpiö

Samalla kysyn, voisiko tänne Körttifoorumiin saada Espoolaisen virren sävelineen? Onhan se kyllä tuolla Espoon h.j-sivulla ja vuoroveisuussa.

[Liisa]

Samalla kysyn, voisiko tänne Körttifoorumiin saada Espoolaisen virren sävelineen? Onhan se kyllä tuolla Espoon h.j-sivulla ja vuoroveisuussa.

Valitettavasti ei. Riittää, että juhlien sivuilta löytyy, tästä.

[munkki-1]

Veisuuseurojen hyvänolon tunne ja hartaasti veisatut  virret voisivat
auttaa eräissä sairauksissakin parantavasti.

Olen kuullut  ns psykosomaatisista sairauksista, joissa  lääkäri toteaa sairauden tilan, mutta ei löydä syytä.  Syy on sillä alieella. jota lääkärit eivät pysty tutkimaan vielä.(ehkä ei myöhemminkään) Sairaus poistuu, jos syy poistuu.

Harras veisuu  antaa sopivan uloshengityksen, joka voi auttaa parantavasti ja mielialaa kohottavasti.  

Hengellisen ravinnon tarve tyydyttyy suuressa määrin, kun Hengellisyyttä
tosissaan harjoitetaan.

Yleensä on sellainen käsitys, että ihminen ei mene sellaiseen ravintolaan syömään,  jossa  asiakas haukutaan, otetaan rahat ja saa syödä vain kalanruotoja tai kuivia luita. :oops:

Mitään näitä ei tapahdu veisuuseuroissa.  Mieluummin ihmiset palaavat
kotiin virkistyneinä ja iloisina.

[Liisa]

Veisuuseurojen hyvänolon tunne ja hartaasti veisatut  virret voisivat
auttaa eräissä sairauksissakin parantavasti.

Olen kuullut  ns psykosomaatisista sairauksista, joissa  lääkäri toteaa sairauden tilan, mutta ei löydä syytä.  Syy on sillä alieella. jota lääkärit eivät pysty tutkimaan vielä.(ehkä ei myöhemminkään) Sairaus poistuu, jos syy poistuu.

Harras veisuu  antaa sopivan uloshengityksen, joka voi auttaa parantavasti ja mielialaa kohottavasti.  

Hengellisen ravinnon tarve tyydyttyy suuressa määrin, kun Hengellisyyttä
tosissaan harjoitetaan.

Yleensä on sellainen käsitys, että ihminen ei mene sellaiseen ravintolaan syömään,  jossa  asiakas haukutaan, otetaan rahat ja saa syödä vain kalanruotoja tai kuivia luita. :oops:

Mitään näitä ei tapahdu veisuuseuroissa.  Mieluummin ihmiset palaavat
kotiin virkistyneinä ja iloisina.

No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.